Päivähoitoon sopeutuminen, n. 1,5 v

Hei! Meillä poika aloitti tarhassa 1v3kk ja oli ihan samanlaista tuo meno iltaisin kuin teilläkin. Oiskohan meillä kestänyt noin kuukauden tuommoiset kiukuttelut, mutta nyt alkaa jo tasoittumaan pikkuhiljaa. Illat oli yhtä kiukuttelua, eikä mikään ollut hyvin. Huomattiin, että iltaulkoilut toimi meillä aika hyvin. Jos ei kotona oikein viihtynyt ja kiukutteli, niin vietiin ulos. Mutta ei tietty sekään ihan aina toiminut.. Kannattaa ne illat järjestää mahdollisimman samanlaisiksi, kun lapsi saattaa kaivata sitä rytmiä myös illalla. Esim. johonkin tiettyyn aikaan ulos ym. Meillä tämä toimi tosi hyvin, ja poika jotenkin rauhoittui sitten iltaisin helpommin kun tiesi mitä seuraavaksi tapahtuu.



Ja uskon kyllä että vaikka ei tekiskään mitään erikoisia järjestelyjä niin se meno kyllä rauhoittuu pikkuhiljaa. Pikkunen on vaan hoksannut että hänet jätetään vieraaseen paikkaan ja nyt osoittaa mieltään äitille. Oon kuullut monelta äidiltä että heillä on ollut ihan samanlaista tarhan aloituksen myötä. Meillä oli myös kiukuttelua välillä pelkästään minulle, mutta nyt eroahdisuksen aikaan kiukutellaan isille..



Nyt on illat ihan rauhallisia, joskus toki saattaa olla huonompia päiviä, mutta eiköhän se kuulu asiaan. Meillä alkaa pikkuhiljaa tuo 1,5 vuoden eroahdistuskin vaivaamaan, joten koko ajan pitää olla nyt äitissä kiinni ja tulee ihan joka paikkaan mun perässä. :) Tsemppiä!

Meillä suunnilleen samanikäinen poika on ollut nyt kohta kuukauden hoidossa. Olen huomannut, että illat sujuvat parhaiten, jos ulkoillaan niin pitkään kuin vain mahdollista. Jos poika ei ole syönyt kunnolla hoidossa, niin sitten syötän kotiin tullessa pikaisesti ja mennään takaisin ulos omalle pihalle. Muuten jäädään suoraan ulos, ja mennään sisälle vasta n. klo 18.30 syömään iltaruoka. Meidän pojalla ainakin on energiaa vaikka muille jakaa, ja sen kanavoiminen sisällä ei ole helppo juttu. ja sitten kiukutellaan, kun ei saa repiä verhoja, kiivetä pöydälle jne.

Vielä kysyisin että jos syötte myöhään iltaruuan, jaksaako syödä vielä iltapalaakin myöhemmin? Meillä halutaan nukkumaan jo kahdeksan maissa.

Näin hän ilmaisee surua ja pettymystä, että on joutunut hoitoon. Meillä on ollut ihan sama kahden isoimman kanssa alussa, ja pelottaa kovasti että pienin tulee reagoimaan vieläkin voimakkaammin.



Nämä kiukuttelut menevät ajan kanssa ohi, muistatte vain helliä lasta ihan hirmuisen paljon kotona, sylitellä ja halia ja antaa kunnolla huomiota!

Meilläkin on tuota koettu aikansa. Huomasin hyväksi vinkiksi, että kun päästiin kotiin, köllöteltiin vähän aikaa sohvalla yhdessä. Muut työt saivat odottaa. Sitten sekä äidille että lapselle pieni välipala, niin jaksettiin paremmin.

Kysyit tuosta myöhään iltaruuan syömisestä. Meillä jos iltaruoka syödään 18.30, puuro menee hyvin 19.30 ja sitten kasilta nukkumaan. Meidän poika onkin aina ollut suursyömäri ; )

Meidän puolitoistavuotinen neiti on ollut kohta kolme viikkoa pph:lla. Illat oli ekana iltana aika kaaottisia, äidille piti kiukutella mutta hoidossa oli ollut tosi kiltisti :/ Mikään ei ollut hyvin, ei saanut edes vaippaa vaihtaa.

Mutta meillä tämä viikko on ollut nyt jo paljon parempi. Ja olen myös sitä mieltä että ulkoilu auttaa täälläkin huomattavasti!

Ilruokailu: Se vaihtelee hyvin paljon siitä mitä hoidossa on syöty. Jos on syöty kunnolla päiväruoka ja tukeva välipala, en välttämättä anna enää lämmintä ruokaa. Siis joka päivähän ruoka siellä tarjotaan mutta neiti ei aina malta syödä :) Usein saatan tarjota vaikka lämmintä karjalanpiirakkaa + leikkelettä tms. Iltapala on mielestäni sit tärkeämpi että se menee.

Aluksi neiti itki kun jätettiin hoitoon ja nyt itkee sitä kun haetaan pois :) Eli viihtyy tosi hyvin ja on saanut kavereita.

Älä murehdi, kyllä se ajallaan helpottaa, ihan varmasti!



Ps. neitimme osoitti alussa mieltään sillä että ei syönyt hoidossa yhtään MITÄÄN!!!! Kotona hotki sit senkin edestä.

Lohduttavaa kuulla että hyvin samanlaista on muillakin ollut. Meidän poikamme alkaa jo sopeutua ja viihtyä hoidossa, vaikka iltaisin vielä protestoikin väsyneenä vähän.

Poika, nyt 1 v. 8 kk, aloitti pph:lla jo viime tammikuussa eli 11-kuisena, ja sopeutui uskomattoman hienosti viikossa. Jossain vaiheessa kevättä oli sitten juuri tuollaista iltakiukuttelua, ja muutenkin samanlaista meininkiä kuin teillä muilla, että hoidossa oli itse aurinko eikä kiukunnut tai marissut mistään, mutta äidille sitten vihoitteli senkin edestä.



Nyt on sitten melkein kolmen kuukauden kotonaolojakson jälkeen uudelleen sopeutuminen hoitoon edessä, kun minä sain töitä. Onneksi sentään sama hoitopaikka ja tutut hoitokaverit, jotka poika kyllä muistaa, mutta nyt onkin vähän vaikeampi jäädä sinne. Poika oli viime ja sitä edellisellä viikolla pari päivää hoidossa ja aloittaa huomenna taas kokopäiväisenä, mutta nyt ei enää ollutkaan mennyt niin kivuttomasti kuin silloin pienempänä. Poika esim. oli itkenyt ulkona, halunnut sisälle ja nukkumaan (se oli kyllä tosi väsy, kun aamurytmikin muuttui aikaisemmaksi), ja kieltäytynyt syömästä.



Meidän poika on koko ikänsä ollut TOSI äidissä riippuja, vierastaja, herkkä tapaus, mutta pienempänä aina kaikki itkut ja kaipuut lakkasi kun äiti hävisi näkyvistä. Nyt taitaa olla vähän vaikemapaa, mutta toivottavasti alkaa taas arki sujua.



Minua ainakin noissa iltakiukkuiluissa lohdutti kovasti tieto, että jos pieni lapsi kiukuttelee äidille/isälle, hän tietää, että äitiin voi luottaa täysin ja hänelle uskaltaa kiukutella ilman pelkoa siitä, että äiti häipyy tai suuttuu kamalasti. Se on merkki lapsen luottamuksesta ja turvallisuuden tunteesta vanheempaansa kohtaan, vaikka ilmeneekin vähän oudosti. On vain hyvä, jos lapsi on " vieraskorea" ja raivoaa vain todella läheisille ihmisille, koska silloin hän myös tekee selvän eron läheisten ja ei-niin-läheisten välillä.