Millaista elämä on alkoholistin kanssa?
Heräsin todellisuuteen liian myöhään. Olen viidennellä kuulla raskaana ja ymmärsin tilanteen vasta nyt viikonloppuna. Ero ei siis ihan heti ole ykkösvaihtoehto.
Olen avoliitossa alkoholistin kanssa. Mies hoitaa työnsä ja kotinsa, mutta juo aina kun "haluaa" eli on joka ilta siinä kunnossa ettei pysty kävelemään kunnolla. Varsinkin pidemmillä lomilla vedetään vähintään yksi kaatokänni. Viimeksi lauantaina jouduin taas olemaan vatsani kanssa olemaan lastenvahtina baarissa ja kirjaimellisesti pitämään mies pystyssä kun käveltiin kotiin.
Mies suuttuu kun yritän puhua asiasta ja on jo kerran kärähtänyt ratista, ja ehkä viitisen kertaa ajanut puhallusratsiaan niin että on alkoholia veressä mutta alle sallitun rahan. Kahdesti olen ollut kyydissä ja toisella kerralla minulla oli jo ilmiselvä raskausvatsa. Tällöinkään mies ei suostunut siihen että minä ajan ja jälleen kerran suuttui kun puhuin alkoholista.
Edes masennuslääkkeet ja rattijuopomustuomio ei tunnu kun hetkellisesti hillitsevän juomista.
Elämä 19-vuotiaana yksinhuoltajaäitinä vailla lukion jälkeistä koulutusta ei sekään houkuttele. Millaisia lähivuodet tulee siis olemaan kun elää alkoholistin puolisona?
Kommentit (24)
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 18:06"]Itse elän alkoholistin kanssa.. Mies juo kotona jokapäivä humalan, tosin useimmiten kyllä pystyy kävellä itse ja käyttäytymään normaalisti.. Tissuttelee vain.. N puolen vuoden välein vetää kaatokännit, ja saan olla vahtina baarissa että pääsee kotiin. Viimeksi pyöräilin yöllä kaupungille etsimään, löysinkin ja soitin taksit ja huolehdin miehen kotiin nukkumaan (soitti siis itse pyytäen apua).. Suhteen alkuaikana jouduin olemaan apuna useammin, on siis nyt jo paljon parempaan suuntaan menossa. Eroa en edes harkitse kun mies on muuten aivan ihana ja humalakäytös on asiallista.
Alkoholistin eukko
[/quote]
Jessus!
Ei kannata ruveta marttyyriksi. Kyllä sä pärjäät itseksesi. Sulla menee hirveesti energiaa siihen alkoholismiin, jos sä annat mennä. Toi suuttuminen on huono merkki. Ei tule asia parantumaan...oletettavasti pahenee vauvan syntymän myötä. Sä olet niin kiinni vauvassa sitten.
Ja sehän on sulle hyvä tekosyy jäädä siihen alkoholistin alle...se vauva. Ja se seuraava tekosyy on, että sun alkoholistimies ei itse pärjää. Ja kolmas tekosyy, että sä et lähde tulee olemaan, että lapsi on jo niin kiintynyt isäänsä. Ja neljäs tekosyy...no, pitäähän lapsella isä olla...ei se viina niin haittaa.kuudes tekosyy...no se voi tosta vielä parantua. Seitsemäs tekosyy...en mä kehtaa.
kyllä sä syitä keksit. Tai sitten sä päätät pärjätä itse ja itse teet omat päätöksesi ratkaisut huolehtia itsestäsi ja lapsesta. Sä pärjäät. Sun pitää vaan tarpeeksi haluta itselles parempaa kuin pelon alla eläminen ja jatkuva epävarmuus, että mistäköhän seuraavaksi tullee.
hae apua jo nyt.
Ei se hoivaamalla parane. Jätä sej akeskity lapseesi ja itseesi. Jos poikaa kiinnostaa ottaa vastuu ja aikuistua, hän jossain vaiheessa, ehkä vuoden, ehkä kahdenkymmenen vuoden päästä ymmärtää, mitä menettää. Pakottamalla ei alkoholisti toivu, jos jätät hänet, voisi se olla yksi tarpeellinen isku hänelle, joka herättäisi halun toipumiseen. Niin kauan kuin kaikki on juopon mielestä hyvin, ei mikään muutu. Älä hyvä ihminen altista lastasi alkoholistin kylmään valhemaailmaan, pystyt varmasti tarjoamaan yksin paljon lämpöisemmän kodin tulevalle lapsellesi.
Nyt eilen illalla juttelin miehen kanssa ja hän vähättelee edelleen alkoholin merkitystä ratin takana. Autossa on hyvät renkaat, ABS-jarrut ja turvatyynyt, mikä hänen mielestä pelastaa jos jotain tapahtuu. En viitsinyt ärsyttää liikaa mainitsemalla että rattijuopot tappaa lähinnä sivullisia.
Lomat on lopussa ja näyttäisi olevan katkaisuhoito taas edessä, aivan kuten viimeiset kaksi vuotta. Tänä vuonna ymmärsin sentään ottaa asia puheeksi ajoissa ennen miehen duunin alkua joten alkoholismi ei vaikuta siihen. Tätäkö tämä tulee olemaan? Tuntuu oudolta olla äitinä omalle avomiehelle kun on yhteinen lapsi.