Millaista elämä on alkoholistin kanssa?

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 18:06"]

Itse elän alkoholistin kanssa.. Mies juo kotona jokapäivä humalan, tosin useimmiten kyllä pystyy kävellä itse ja käyttäytymään normaalisti.. Tissuttelee vain.. N puolen vuoden välein vetää kaatokännit, ja saan olla vahtina baarissa että pääsee kotiin. Viimeksi pyöräilin yöllä kaupungille etsimään, löysinkin ja soitin taksit ja huolehdin miehen kotiin nukkumaan (soitti siis itse pyytäen apua).. Suhteen alkuaikana jouduin olemaan apuna useammin, on siis nyt jo paljon parempaan suuntaan menossa. Eroa en edes harkitse kun mies on muuten aivan ihana ja humalakäytös on asiallista. Alkoholistin eukko

[/quote]

Tämä.

Alkoholistin kanssa "kuuluu" jäädä koska ne paranee ennemmin tai myöhemmin.

Ymmärsit tilanteen vasta nyt viikonloppuna? Älä nyt viitsi. Sut pitäisi itsesi ottaa huostaan, jos vapaaehtoisesti alistut tuollaiseen, ja varsinkin, JOS EDES MIETIT VIATTOMAN LAPSEN ALISTAMISTA RATTIJUOPON PASKAN PERHEESEEN. Mikä sua vaivaa? Toivottavasti lapsesi otetaan heti laitoksella sulta pois, te ette kumpikaan ansaitse lasta. Sä olet ihan yhtä sairas kuin miehesi.

ERO!

Minkä ikäinen tämä lapsen isä on? Myöntääkö ongelman?
Ainut neuvo on, että helpompaa on yh:na. Saat elarit, korotetun lapsilisän, asumistukea..
Anna mahdollisuus, jos ei muutu lemppaa jätkä.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 16:21"]

Minkä ikäinen tämä lapsen isä on? Myöntääkö ongelman? Ainut neuvo on, että helpompaa on yh:na. Saat elarit, korotetun lapsilisän, asumistukea.. Anna mahdollisuus, jos ei muutu lemppaa jätkä.

[/quote]

24v on lapsen isä...

No sinä olet teistä tulevista vanhemmista se ainoa, joka kykenee huolehtimaan lapsen hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Millaisen ratkaisun ajattelit tehdä?

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 16:09"]

Heräsin todellisuuteen liian myöhään. Olen viidennellä kuulla raskaana ja ymmärsin tilanteen vasta nyt viikonloppuna. Ero ei siis ihan heti ole ykkösvaihtoehto.

Olen avoliitossa alkoholistin kanssa. Mies hoitaa työnsä ja kotinsa, mutta juo aina kun "haluaa" eli on joka ilta siinä kunnossa ettei pysty kävelemään kunnolla. Varsinkin pidemmillä lomilla vedetään vähintään yksi kaatokänni. Viimeksi lauantaina jouduin taas olemaan vatsani kanssa olemaan lastenvahtina baarissa ja kirjaimellisesti pitämään mies pystyssä kun käveltiin kotiin.

Mies suuttuu kun yritän puhua asiasta ja on jo kerran kärähtänyt ratista, ja ehkä viitisen kertaa ajanut puhallusratsiaan niin että on alkoholia veressä mutta alle sallitun rahan. Kahdesti olen ollut kyydissä ja toisella kerralla minulla oli jo ilmiselvä raskausvatsa. Tällöinkään mies ei suostunut siihen että minä ajan ja jälleen kerran suuttui kun puhuin alkoholista.

Edes masennuslääkkeet ja rattijuopomustuomio ei tunnu kun hetkellisesti hillitsevän juomista.

Elämä 19-vuotiaana yksinhuoltajaäitinä vailla lukion jälkeistä koulutusta ei sekään houkuttele. Millaisia lähivuodet tulee siis olemaan kun elää alkoholistin puolisona?

[/quote]

Miehellä on ongelmia, se tarvitsisi apua ja terapiaa, ennen kuin lähtee lopullisesti käsistä= juoppohulluus iskee. Delirium joku.

Sinuna muuttaisin erilleen ja miehen saatava laittaa asiansa kuntoon ensin. Todennäköisesti sisäisiä ristiriitoja ja juominen helpottaa. Paineet kovat, lapsikin tulossa.

Mies tarvitsee siis apua.

t:alkoholisti, en kuitenkaan juo enää. (liian myöhään havahtunut, kun kukaan ei ollut auttamassa)

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 16:18"]

Ymmärsit tilanteen vasta nyt viikonloppuna? Älä nyt viitsi. Sut pitäisi itsesi ottaa huostaan, jos vapaaehtoisesti alistut tuollaiseen, ja varsinkin, JOS EDES MIETIT VIATTOMAN LAPSEN ALISTAMISTA RATTIJUOPON PASKAN PERHEESEEN. Mikä sua vaivaa? Toivottavasti lapsesi otetaan heti laitoksella sulta pois, te ette kumpikaan ansaitse lasta. Sä olet ihan yhtä sairas kuin miehesi.

[/quote]

Älä sinä viitsi. Ap on nuori eikä ole ehkä kohdannut alkoholismia ennen. Useinhan ilman parempaa tietoa alkoholistiksi mielletään kaikkein pahimmat puliukot, kun tässä tapauksessa pystytään (vielä) käymään töissä. Kyllähän itsekin muistatte miten sinisilmäisiä olitte ennen ehkä 25 vuoden ikää.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 16:09"]

Millaisia lähivuodet tulee siis olemaan kun elää alkoholistin puolisona?

[/quote]

Tuskaisia, itkuisia, pelokkaita, vihaisia, epätoivoisia, pettyneitä, surullisia, kipeitä. Plus että lapsesi sairastuu myös henkisesti, ja kärsii siitä loppuikänsä. Tai kuolette rattijuopon kyydissä koko sakki. Mutta parempihan sekin kuin eläminen yksinhuoltajana. Vai mitä?

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 16:30"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 16:18"]

Ymmärsit tilanteen vasta nyt viikonloppuna? Älä nyt viitsi. Sut pitäisi itsesi ottaa huostaan, jos vapaaehtoisesti alistut tuollaiseen, ja varsinkin, JOS EDES MIETIT VIATTOMAN LAPSEN ALISTAMISTA RATTIJUOPON PASKAN PERHEESEEN. Mikä sua vaivaa? Toivottavasti lapsesi otetaan heti laitoksella sulta pois, te ette kumpikaan ansaitse lasta. Sä olet ihan yhtä sairas kuin miehesi.

[/quote]

Älä sinä viitsi. Ap on nuori eikä ole ehkä kohdannut alkoholismia ennen. Useinhan ilman parempaa tietoa alkoholistiksi mielletään kaikkein pahimmat puliukot, kun tässä tapauksessa pystytään (vielä) käymään töissä. Kyllähän itsekin muistatte miten sinisilmäisiä olitte ennen ehkä 25 vuoden ikää.

[/quote]

En ole koskaan ollut niin sinisilmäinen, että olisin edes harkinnut lapsen tekemistä juopolle.

Onpa täällä äitejä. Ei kiinnosta lapsen hyvinvointi ollenkaan, juoppoa vain taputellaan ja hyysätään. Mutta sellainen oli omakin äitini, jonka kanssa en olekaan enää missään tekemisissä. Sitä samaa toivon teille.

Alkoholistin kanssa eläminen on hitaan itsemurhan läheistä seuraamista.

Se on jännittävää. Koskaan ei tiedä mitä on vastassa kun avaat kotioven. Aika usein vastassa on pettymys. Olet suunnitellut mukavaa iltaa, ruoanlaittoa, leffaa, mutta sillä toisella onkin toiset menot.

Ero ei ole ykkösvaihtoehto? Kyllä pitäisi olla. 

Itse olen koko lapsuuteni joutunut elämään alkoholistin kanssa ja voin kertoa, että se jätti elinikäiset traumat. Et varmasti halua samaa omalle lapsellesi. 

Hankin nyt miehelle ja minulle Think It Over-nuken sillä ajatuksella että päästään harjoittelemaan vastuuta sillä ennen vauvan syntymää. Olin yön yli poissa sillä ajatuksella että mies pääsisi testaamaan millaista on hoitaa vauvaa. Nyt kävi kuitenkin niin hassusti että kotiin äsken tullessani nukke löytyikin hylättynä rt-asuntomme edestä. Ja sain naapureista tietää että se oli joutunut sinne ilmeisesti hyvin pian sen jälkeen kun lähdin eilen iltapäivällä pois. Mies on jopa leikannut rannekkeen irti ja heittänyt samalla sen menemään! Nyt sade on kuitenkin pilannut nuken elektroniikan, että se siitä ajatuksesta.

Itse mies taas on aivan normaalisti viettänyt perjantai-iltansa ja lauantaiaamunsa juopotellen ja on tällä kertaa taas laskenut alleen. Joskus tekisi mieli laittaa miehelle vaipat kun lähtee juopottelemaan mutten ole vielä viitsinyt ottaa puheeksi.

Tällaistako tämä nyt sitten tulee aina olemaan?

Eroa. Ota lapsen täysi huoltajuus itsellesi.

Provo. Kukaan ei sano "olen viidennellä kuulla raskaana" vaan nykyään raskaus ilmoitetaan viikkoina. Esim mä olen nyt rv 24+0, tälleen lonkalta en osaa edes sanoa kuinka monennella kuulla olen.

Oli lasta tai ei, ÄLÄ JÄÄ. Itse kun olin yhden juopon jättänyt niin meni vielä vuosi, että lakkasi ahdistelemasta minua. Hanki lähestymiskielto.

Ei ole kokemusta aikuisuudestani, sillä minä itse en ole alkoholisti, enkä milloinkaan tule olemaankaan, eikä minulla koskaan tule olemaan alkoholistikumppania tässä elämässäni, nämä ovat eräitä täydellisen varmoja asioita elämäni loppuun saakka.

Mutta minulla on oma pitkä kokemus omasta lapsuudestani ja nuoruudestani, sillä toinen vanhemmistani oli alkoholisti. Se on hämmennystä, pientä ainaista jatkuvassa stressitilassa olemista, joka todennäköisesti tekee tuhojaan myöhemmille jopa suurillekin potentiaalisille kyvyillesi ja mielenterveydellesi, varpaillaan oloa, häpeää, ällötystä, inhoa, peittelyä, kulisseja, esittämistä, sääliä, ymmärrystä, jopa sinun irrationaalista syyllistämistäsi (ehkä se kaikkein sairain kohta), epätoivoa, ja tietenkin aina myös sitä rakkautta jota lapsi luontaisesti tuntee omaa vanhempaansa kohtaan, joka on selvin päin joku toinen, mutta se on tuhoavaa rakkautta, koska se on se oma vanhempasi, joka niin tuhoavasti käyttäytyy, etkä koskaan voi muuttaa häntä, et voi muuttaa tilannetta, et voi tehdä mitään, sinun tahtosi, sinun ainoa elämäsi on lapsuudessasi vielä vanhempiesi käsissä. Oma alkoholistivanhempani oli ns. kunnollinen alkoholisti, oikein hyvin elämässä menestyväkin miten nyt yleisesti ulkoisista asioista helposti ajatellaan, pidetty ihminen, fiksunakin pidetty. Ei koskaan tullut turpaan tai mitään sellaista, hän oli pohjimmiltaan melko hyvä ihminen, kuitenkin, mutta alkoholisti. Tuhoava.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 16:41"]

Ero ei ole ykkösvaihtoehto? Kyllä pitäisi olla. 

[/quote]

Entä "rakastaa niin myötä kun VASTOINkäymisessä"?

Itse elän alkoholistin kanssa.. Mies juo kotona jokapäivä humalan, tosin useimmiten kyllä pystyy kävellä itse ja käyttäytymään normaalisti.. Tissuttelee vain.. N puolen vuoden välein vetää kaatokännit, ja saan olla vahtina baarissa että pääsee kotiin. Viimeksi pyöräilin yöllä kaupungille etsimään, löysinkin ja soitin taksit ja huolehdin miehen kotiin nukkumaan (soitti siis itse pyytäen apua).. Suhteen alkuaikana jouduin olemaan apuna useammin, on siis nyt jo paljon parempaan suuntaan menossa. Eroa en edes harkitse kun mies on muuten aivan ihana ja humalakäytös on asiallista.

Alkoholistin eukko