Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miehen kalliit lounaat, onko oikein?
Mies käy työkavereiden kanssa lounaalla joka päivä, vaikka meillä ei olisi siihen varaa. Enkä tarkoita mitään kympin lounasta, vaan 20-40€ aterioita eri ravintoloissa, sellaisissa paikoissa, joissa ihmiset käy yleensä päivällisillä. Paikoissa joissa ei ole noutopöytiä, juoma ei kuulu hintaan jne. Ei kuulemma kehtaa olla käymättä kun muutkin käy. En kyllä usko, että ovat perheellisiä ne jotka muka käyvät päivittäin. Ei heillä kellään niin iso palkka ole.
Meillä muilla perheenjäsenillä ei olisi varaa lounastaa samalla tavalla ja miehen lounaat maksavat yhtä paljon kuin koko perheen ruokailu kuukaudessa. Mies suuttuu kun tästä sanoo jotain, hänen mielestään nuo lounaat ovat osa työelämää. Minä teen töitä kotona, koska olen yksityisyrittäjä. Käyn ulkona lounaalla ehkä muutaman kerran vuodesta silloin kun siihen on oikea tarve jostain syystä. Asia on minulle kipeä, koska se tuntuu niin epäreilulta ja itsekkäältä.
Ajatuksia?
Kommentit (609)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos minä tarvitsisin vain oman ja henkilökohtaiseen käyttöön tulevan jutun, niin voin päättää siitä itse. Meillä on kuitenkin pieniä lapsia, ja talo ja autot ym. on yhteisiä, sillä ne on koko perheen käytössä.
Määrittelemme budjetin ja ominaisuudet mitä tarvitaan, ja sen jälkeen yhdessä ja erikseen etsimme näihin raameihin sopivat asiat ja sitten päätämme yhdessä missä on meidän mielestämme paras hinta-laatusuhde ja mikä miellyttää eniten.
Okei, toi toimii, kun molemmat on Corolla ja tuulipukukansaa. Mites toi menis, jos esim. mies ilmoittaisi, että "seuraavassa autossa on oltava sitten ahdettu V12 ja 800 hevosvoimaa"? Käsi pystyyn, kuinka moni arvaa että lopputulema olisi kuitenkin se, että pihaan ilmestii hopeanharmaa farmari-Corolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minä tarvitsisin vain oman ja henkilökohtaiseen käyttöön tulevan jutun, niin voin päättää siitä itse. Meillä on kuitenkin pieniä lapsia, ja talo ja autot ym. on yhteisiä, sillä ne on koko perheen käytössä.
Määrittelemme budjetin ja ominaisuudet mitä tarvitaan, ja sen jälkeen yhdessä ja erikseen etsimme näihin raameihin sopivat asiat ja sitten päätämme yhdessä missä on meidän mielestämme paras hinta-laatusuhde ja mikä miellyttää eniten.
Okei, toi toimii, kun molemmat on Corolla ja tuulipukukansaa. Mites toi menis, jos esim. mies ilmoittaisi, että "seuraavassa autossa on oltava sitten ahdettu V12 ja 800 hevosvoimaa"? Käsi pystyyn, kuinka moni arvaa että lopputulema olisi kuitenkin se, että pihaan ilmestii hopeanharmaa farmari-Corolla.
No sehän riippuu ihan perheen tulotasosta ja siitä, mihin tarpeeseen auto tulee. Perheelliselle ainoa auto tuskin voi olla kaksipaikkainen urheiluauto. Ja jos ei ole varaa uuteen bemariin, sitten joutuu tyytymään siihen farkku Corollaan. Jos joku haluaa satsata vain itseensä, sitten kannattaa suunnitella se elämä sen mukaan. Miksi tehdä lapsia jos ne eivät sovi omaan elämäntyyliin? Jos niitä lapsia taas tehdään, niin aika monessa taloudessa se tarkoittaa uhrauksia niin omaan ajankäyttöön kuin taloudellisestikin. Elämä on valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi kirjoittaa tämä valmiiksi johonkin talteen jo copy paste kaikkiin perheen raha-asioita koskeviin juttuihin.
Perustakaa yhteinen tili, johon molemmilla on debit-kortti. Molemmat laittavat tilille saman prosenttiosuuden nettotuloista, monessa lapsiperheessä jotain 60-90 % välillä. Tililtä menee teidän asuntolaina, asumiseen liittyvät kulut, vakuutukset, lasten harrastukset, vaatteet, puhelimet, viikkorahat m. kulut ja ruokaostokset ja muut yhteiset menot.
Suosittelen myös perustamaan säästötilin, jonne säästätte puskuria yllättäviin menoihin ja isompiin hankintoihin. Tässä voisi käyttää tasasummaa, jos varakkaampi sitten matkaa tai sohvan ostamista suunnitelmissa haluaa parempaa laatua, hän voi halutessaan laittaa enemmän rahaa hankintaan.
Loput rahat mies voi käyttää itse. Tee ensin laskelma pakollisista menoista ja järkevästä muusta kulutuksesta ja laske sen perusteella summa, joka miehen pitää palkkapäivänä siirtää taloustilille.
Ymmärrän tuon prosenttiosuuden, jos puolisoilla on merkittävä tuloero ja siihen on johtanut se, että toinen on ollut/on yhteisten lasten kanssa kotona, mutta en muuten. Muulloin minusta on oikeudenmukaista ihan euromääräinen 50/50 jako. Kuten puolisostanikin. Prosentuaalinen tekisi elämästä kaiken kaikkiaan hankala: puoliso on yrittäjä ja hänen tulonsa vaihtelevat kuukausittain ilmeisen paljon (osaan päätellä siitä, paljonko hän käyttää aikaansa töihin), minulla on säännöllinen kuukausipalkka, eikä tällä hetkellä juurikaan päivärahoja kun ei ole työmatkojakaan, mutta sen lisäksi nostan luottamustehtäväkorvauksia 0-1000+ euroa/kk. Eikä näitä voi ennakoida koko vuodelle sen enempää kuin miehen yritystulojakaan.
Prosentuaalinen jako tarkoittaisi, että meidän pitäisi joka kuukauden vaihteessa avata toisillemme, paljonko olemme ansainneet, ja laskea summat uusiksi. Lisäksi pitäisi miettiä, mitä tehdään veronpalautuksille. Minä sain viime vuonna palautusta lähemmäs 2000 euroa ja tänä vuonna tulee luultavasti enemmän, koska juuri ennakoimattomuuden vuoksi annan lisätuloista pidättää 60 %.
Ei kiitos. Mieluummin sama summa kuukausittain ja sitten niillä veronpalautuksilla ja kokouspalkkioilla voi ilahduttaa toista ihan muuten vaan viemällä syömään, hotelliviikonlopun viettoon tai, kunhan pandemia helpottaa, ulkomaille.
Minusta taas prosenttijako on loogisin ja paras. Mun mies on kovapalkkainen tekniikan tohtori ja minä olen nolltuntisopimuksella osa-aikatöissä oleva maisteriopiskelija. Mies voi helposti laittaa säästötilille kuussa tonnin, mulla ei välillä palkka edes ole sitä. Laitetaan kuun tuloista tietty osuus tilille. Miehellä se on tasaisesti sama ja mulla se vaihtelee. Ikää meillä miehellä 34 ja mulla 24.
Prosenttijako on hyvä tilanteissa, joissa tuloerot ovat suuret ja missä todennäköisesti ainakin osa esim. asumisen tasosta määräytyy isompituloisen mukaan.
Jos taas tulot ovat lähempänä toisiaan, ja molemmille sopii, niin 50/50 jaon ohella myös tasainen "oma-netto" on ihan toimiva. Meillä on 20 vuotta menty sillä tavalla, että yhteistilille laitetaan sellaiset summat, minkä jälkeen molemmille jää omille tileilleen tismalleen saman verran henk.koht. käyttöön. Välillä toinen on tienannut enemmän, välillä taas toinen, joten pitkällä aikavälillä ollaan päädytty about 50/50 tilanteeseen kuitenkin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minä tarvitsisin vain oman ja henkilökohtaiseen käyttöön tulevan jutun, niin voin päättää siitä itse. Meillä on kuitenkin pieniä lapsia, ja talo ja autot ym. on yhteisiä, sillä ne on koko perheen käytössä.
Määrittelemme budjetin ja ominaisuudet mitä tarvitaan, ja sen jälkeen yhdessä ja erikseen etsimme näihin raameihin sopivat asiat ja sitten päätämme yhdessä missä on meidän mielestämme paras hinta-laatusuhde ja mikä miellyttää eniten.
Okei, toi toimii, kun molemmat on Corolla ja tuulipukukansaa. Mites toi menis, jos esim. mies ilmoittaisi, että "seuraavassa autossa on oltava sitten ahdettu V12 ja 800 hevosvoimaa"? Käsi pystyyn, kuinka moni arvaa että lopputulema olisi kuitenkin se, että pihaan ilmestii hopeanharmaa farmari-Corolla.
No sehän riippuu ihan perheen tulotasosta ja siitä, mihin tarpeeseen auto tulee. Perheelliselle ainoa auto tuskin voi olla kaksipaikkainen urheiluauto. Ja jos ei ole varaa uuteen bemariin, sitten joutuu tyytymään siihen farkku Corollaan. Jos joku haluaa satsata vain itseensä, sitten kannattaa suunnitella se elämä sen mukaan. Miksi tehdä lapsia jos ne eivät sovi omaan elämäntyyliin? Jos niitä lapsia taas tehdään, niin aika monessa taloudessa se tarkoittaa uhrauksia niin omaan ajankäyttöön kuin taloudellisestikin. Elämä on valintoja.
Aika hyvin missasit oikeastaan kaikki pointit. Tulotaso / auton hinta ei ollut asian ydin, eikä kukaan puhunut kaksipaikkaisista urheiluautoista, vaan tuollaisia aika tykkejä löytyy ihan "perus-farkun" näköisinäkin. Asian pihvi oli se, että kun väitetään että asioista "sovitaan yhdessä", niin se toimii tasan silloin jos ollaan "harmaata tuulipukukansaa" ja se tuhnuinen Tojota täyttää molempien villeimmätkin märät unet. Mutta jos toinen osapuoli haluaa esim. autolta jotain sellaista ominaisuutta, jota toinen ei arvosta pätkääkään, niin silloin aivan varmasti karahtaa kiville tuo kaunis ajatus "yhdessä sopimisesta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täyttyy tehdä vaikutus nuoreen sihteerikköön, tarjottava kunnon paikoissa, ihan tuttu juttu ja selkeä tapaus
Viini yleensä maksaa. Minulla on työkavereina ranskalaisia ja italialaisia ja aina otamme lasin viiniä lounaalla. Kivaa on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika kaunis nainen saa olla, että suostuisin miehenä luopumaan vapaudestani. Hyvätuloisena yrittäjänä tienaan 100k-200k vuodessa ja käytän fyrkkani juuri siihen mihin haluan. Tähän kun on tottunu, niin saa kyllä nainen luvan olla melkoisen kaunis ja hoikkavartaloinen, että suostun tästä luopumaan. Esim. tänään olen menossa ostamaan harrastusvehkeitä parin tonnin edestä.
Vierailija kirjoitti:
Aika kaunis nainen saa olla, että suostuisin miehenä luopumaan vapaudestani. Hyvätuloisena yrittäjänä tienaan 100k-200k vuodessa ja käytän fyrkkani juuri siihen mihin haluan. Tähän kun on tottunu, niin saa kyllä nainen luvan olla melkoisen kaunis ja hoikkavartaloinen, että suostun tästä luopumaan. Esim. tänään olen menossa ostamaan harrastusvehkeitä parin tonnin edestä.
Realdoll -kaupoilla siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin on yhteiset kulut sovittu ja jaoteltu. Koska mieheni tienaa melkein kolme kertaa enemmän kuin minä, hän satsaa tietenkin enemmän kuluihin, makselee kotivakuutukset, auton maksut jne. Käyttäkööt ylimääräiset rahat miten haluaa kunhan meillä pysyy katto pään päällä ja talous kunnossa.
En jaksa lukea koko ketjua. Pisti silmään tuo että kumpikin antaa saman summan yhteiselle tilille ja lopuilla saa tehdä mitä haluaa. Siispä enemmän tienaavalla on parempi elintaso? En suostuisi asumaan liitossa jossa toinen hyvätuloisena shoppailee ja toinen laskee euroja tilipäivään että saa jotain tarvitsemaansa.
Yhteiselle tilille pitää maksaa %-osuus nettotuloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi kirjoittaa tämä valmiiksi johonkin talteen jo copy paste kaikkiin perheen raha-asioita koskeviin juttuihin.
Perustakaa yhteinen tili, johon molemmilla on debit-kortti. Molemmat laittavat tilille saman prosenttiosuuden nettotuloista, monessa lapsiperheessä jotain 60-90 % välillä. Tililtä menee teidän asuntolaina, asumiseen liittyvät kulut, vakuutukset, lasten harrastukset, vaatteet, puhelimet, viikkorahat m. kulut ja ruokaostokset ja muut yhteiset menot.
Suosittelen myös perustamaan säästötilin, jonne säästätte puskuria yllättäviin menoihin ja isompiin hankintoihin. Tässä voisi käyttää tasasummaa, jos varakkaampi sitten matkaa tai sohvan ostamista suunnitelmissa haluaa parempaa laatua, hän voi halutessaan laittaa enemmän rahaa hankintaan.
Loput rahat mies voi käyttää itse. Tee ensin laskelma pakollisista menoista ja järkevästä muusta kulutuksesta ja laske sen perusteella summa, joka miehen pitää palkkapäivänä siirtää taloustilille.
Ymmärrän tuon prosenttiosuuden, jos puolisoilla on merkittävä tuloero ja siihen on johtanut se, että toinen on ollut/on yhteisten lasten kanssa kotona, mutta en muuten. Muulloin minusta on oikeudenmukaista ihan euromääräinen 50/50 jako. Kuten puolisostanikin. Prosentuaalinen tekisi elämästä kaiken kaikkiaan hankala: puoliso on yrittäjä ja hänen tulonsa vaihtelevat kuukausittain ilmeisen paljon (osaan päätellä siitä, paljonko hän käyttää aikaansa töihin), minulla on säännöllinen kuukausipalkka, eikä tällä hetkellä juurikaan päivärahoja kun ei ole työmatkojakaan, mutta sen lisäksi nostan luottamustehtäväkorvauksia 0-1000+ euroa/kk. Eikä näitä voi ennakoida koko vuodelle sen enempää kuin miehen yritystulojakaan.
Prosentuaalinen jako tarkoittaisi, että meidän pitäisi joka kuukauden vaihteessa avata toisillemme, paljonko olemme ansainneet, ja laskea summat uusiksi. Lisäksi pitäisi miettiä, mitä tehdään veronpalautuksille. Minä sain viime vuonna palautusta lähemmäs 2000 euroa ja tänä vuonna tulee luultavasti enemmän, koska juuri ennakoimattomuuden vuoksi annan lisätuloista pidättää 60 %.
Ei kiitos. Mieluummin sama summa kuukausittain ja sitten niillä veronpalautuksilla ja kokouspalkkioilla voi ilahduttaa toista ihan muuten vaan viemällä syömään, hotelliviikonlopun viettoon tai, kunhan pandemia helpottaa, ulkomaille.
No ei siitä noin hankalaa tarvitse tehdä. Prosenttiosuuskin voi olla ihan kiinteä summa, joka on laskettu keskimääräisten tulojen perusteella. Toki jos tulot on hyvin lähellä samaa luokkaa niin silloin se on aika sama onko 50/50 jako vai prosenttiosuus.
Vierailija kirjoitti:
Aika kaunis nainen saa olla, että suostuisin miehenä luopumaan vapaudestani. Hyvätuloisena yrittäjänä tienaan 100k-200k vuodessa ja käytän fyrkkani juuri siihen mihin haluan. Tähän kun on tottunu, niin saa kyllä nainen luvan olla melkoisen kaunis ja hoikkavartaloinen, että suostun tästä luopumaan. Esim. tänään olen menossa ostamaan harrastusvehkeitä parin tonnin edestä.
No hei se on ihan sun vapaa valinta. Miksi ketään pitäisi kiinnostaa sinun valintasi? Jos ne harrastusvehkeet tekee sinut onnellisemmaksi kuin parisuhde niin anna mennä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheessä on siis mies+2 lastaan ja vaimo+ 1 lapsensa..... Vaimo on siis kustantanut vielä enemmän kun miehellä enemmän lapsiakin....jotain rajaa 😳
Mistä näitä nössöjä vaimoja riittää, kierrätysmiestä lapsineen hyysätään 🤔
Vierailija kirjoitti:
Jos mies kuitenkin maksaa puolet yhteisistä kuluista, ei ole mitään ongelmaa. Ihan sama jos käyttäisi omia rahojaan johonkin kalliisiin harrastuksiin, kunhan huolehtii myös perheen elatuksesta omalla osuudellaan.
Tämä. Jos mies tienaa enemmän, eiköhän sillä ole täysi oikeus käyttää osa erotuksesta omiin ruokiinsa.
Meillä miehen harrastukset maksaa varmaan kymmenkertaisesti minun harrastuksiini verrattuna, mutta enpä ole ymmärtänyt siitä katkeroitua. Eihän se herran tähden miehen vika ole, että minun käsitykseni huvista on kontata metsässä tutkimassa käpyjä, näin kärjistäen.
Miehen lounaatkin on kalliimpia kuin minun, koska se tykkää käydä työpaikkansa ruokalassa, minä taas pistän mieluummin haarukan silmääni kuin syön laitosruokaa, joten otan edellisen päivän jämät itselleni. Eipä ole tullut mieleen, että ne miehen lounaat olisi jotenkin minulta pois.
Tietysti meillä säästyisi tosi paljon rahaa jos laskisimme kaikki rahat yhteisiksi ja mies eläisi kuten minä. Mutta sitten se olisi joku muu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minä tarvitsisin vain oman ja henkilökohtaiseen käyttöön tulevan jutun, niin voin päättää siitä itse. Meillä on kuitenkin pieniä lapsia, ja talo ja autot ym. on yhteisiä, sillä ne on koko perheen käytössä.
Määrittelemme budjetin ja ominaisuudet mitä tarvitaan, ja sen jälkeen yhdessä ja erikseen etsimme näihin raameihin sopivat asiat ja sitten päätämme yhdessä missä on meidän mielestämme paras hinta-laatusuhde ja mikä miellyttää eniten.
Okei, toi toimii, kun molemmat on Corolla ja tuulipukukansaa. Mites toi menis, jos esim. mies ilmoittaisi, että "seuraavassa autossa on oltava sitten ahdettu V12 ja 800 hevosvoimaa"? Käsi pystyyn, kuinka moni arvaa että lopputulema olisi kuitenkin se, että pihaan ilmestii hopeanharmaa farmari-Corolla.
No sehän riippuu ihan perheen tulotasosta ja siitä, mihin tarpeeseen auto tulee. Perheelliselle ainoa auto tuskin voi olla kaksipaikkainen urheiluauto. Ja jos ei ole varaa uuteen bemariin, sitten joutuu tyytymään siihen farkku Corollaan. Jos joku haluaa satsata vain itseensä, sitten kannattaa suunnitella se elämä sen mukaan. Miksi tehdä lapsia jos ne eivät sovi omaan elämäntyyliin? Jos niitä lapsia taas tehdään, niin aika monessa taloudessa se tarkoittaa uhrauksia niin omaan ajankäyttöön kuin taloudellisestikin. Elämä on valintoja.
Aika hyvin missasit oikeastaan kaikki pointit. Tulotaso / auton hinta ei ollut asian ydin, eikä kukaan puhunut kaksipaikkaisista urheiluautoista, vaan tuollaisia aika tykkejä löytyy ihan "perus-farkun" näköisinäkin. Asian pihvi oli se, että kun väitetään että asioista "sovitaan yhdessä", niin se toimii tasan silloin jos ollaan "harmaata tuulipukukansaa" ja se tuhnuinen Tojota täyttää molempien villeimmätkin märät unet. Mutta jos toinen osapuoli haluaa esim. autolta jotain sellaista ominaisuutta, jota toinen ei arvosta pätkääkään, niin silloin aivan varmasti karahtaa kiville tuo kaunis ajatus "yhdessä sopimisesta".
No jos jompikumpi välttämättä haluaa jotain ekstraa jota toinen ei koe missään määrin tarpeelliseksi, niin kompromissi voi toki olla että se ekstraa haluava maksaa sitten enemmän. Tai sitten ostetaan auto joka on jotain sen kalliin tehomyllyn ja harmaan corollan väliltä, vaihtoehtojahan on, jos on halua sopia ja joustaa. Tää jälkimmäinen on varmaan se tyypillisempi toimintatapa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies kuitenkin maksaa puolet yhteisistä kuluista, ei ole mitään ongelmaa. Ihan sama jos käyttäisi omia rahojaan johonkin kalliisiin harrastuksiin, kunhan huolehtii myös perheen elatuksesta omalla osuudellaan.
Vaan kun ei maksa ja tuo mainittu lounastaminen on iso syy siihen. Hänellä kuluu sama raha lounaisiin, millä minä ostan koko perheen ruoat ja minä myös maksan suuremman osan laskuista.
Todella epäreilua ! Kauanko aiot sietää tilannetta ?
Vierailija kirjoitti:
keskiarvo 30e x 21,5pv=645e kk
aika paljon siis jossei kyseessä ole palkka luokkaa nettona vähintään 3000e mieluummin 4000e
raksamiehet saa 10e ateriakorvausta joka päivä ja sillä raskii käydä syömässä lounaspaikoissa, ei kyllä muuten olisi
Mulla on sekä poika että mies raksalla, eikä kumpikaan saa mitään ateriakorvausta. Poika sentään vähän kilometrikorvauksia, mies ei sitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minä tarvitsisin vain oman ja henkilökohtaiseen käyttöön tulevan jutun, niin voin päättää siitä itse. Meillä on kuitenkin pieniä lapsia, ja talo ja autot ym. on yhteisiä, sillä ne on koko perheen käytössä.
Määrittelemme budjetin ja ominaisuudet mitä tarvitaan, ja sen jälkeen yhdessä ja erikseen etsimme näihin raameihin sopivat asiat ja sitten päätämme yhdessä missä on meidän mielestämme paras hinta-laatusuhde ja mikä miellyttää eniten.
Okei, toi toimii, kun molemmat on Corolla ja tuulipukukansaa. Mites toi menis, jos esim. mies ilmoittaisi, että "seuraavassa autossa on oltava sitten ahdettu V12 ja 800 hevosvoimaa"? Käsi pystyyn, kuinka moni arvaa että lopputulema olisi kuitenkin se, että pihaan ilmestii hopeanharmaa farmari-Corolla.
Jaa. No ensin varmaan lasketaan mihin perheellä on varaa. Sitten aletaan katsoa mitä sillä saa. Jos toinen haluaa V12 ja 800 hevosvoimaa ja toinen haluaa ekologisen ja tilavan kulkupelin niin siinä joutuu molemmat vähän tekemään kompromissia, semmoista se perhe-elämä on. Jos mies sitten suostuu siihen corollaan niin se on hänen valintansa, useimmissa perheissä tosin taitaa miehellä olla isompi sananvalta autoasioissa ja kompromissina pihaan tulisi joku hybridi-Audi. Siis riippuen toki budjetista, jos ei ole rahaa kuin 10v vanhaan corollaan tai 20v vanhaan bemmiin niin varmaan se corolla on järkevämpi vaihtoehto vaikka toki tylsempi. Lapsiperheessä vaan joutuu miettimään sitä järkevyyttä ennen hauskuutta monessa asiassa.
Alue: Aihe vapaa
Missä kohtaa tuossa sanottiin, että ei elettäisi samanarvoisesti?