Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miehen kalliit lounaat, onko oikein?
Mies käy työkavereiden kanssa lounaalla joka päivä, vaikka meillä ei olisi siihen varaa. Enkä tarkoita mitään kympin lounasta, vaan 20-40€ aterioita eri ravintoloissa, sellaisissa paikoissa, joissa ihmiset käy yleensä päivällisillä. Paikoissa joissa ei ole noutopöytiä, juoma ei kuulu hintaan jne. Ei kuulemma kehtaa olla käymättä kun muutkin käy. En kyllä usko, että ovat perheellisiä ne jotka muka käyvät päivittäin. Ei heillä kellään niin iso palkka ole.
Meillä muilla perheenjäsenillä ei olisi varaa lounastaa samalla tavalla ja miehen lounaat maksavat yhtä paljon kuin koko perheen ruokailu kuukaudessa. Mies suuttuu kun tästä sanoo jotain, hänen mielestään nuo lounaat ovat osa työelämää. Minä teen töitä kotona, koska olen yksityisyrittäjä. Käyn ulkona lounaalla ehkä muutaman kerran vuodesta silloin kun siihen on oikea tarve jostain syystä. Asia on minulle kipeä, koska se tuntuu niin epäreilulta ja itsekkäältä.
Ajatuksia?
Kommentit (609)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh? No mies maksaa itse ruokansa.
En tajua pariskuntia joilla on yhteiset tilit. Mun rahat on mun, miehen rahat on miehen. Kulut puoliksi mutta muuten kumpikin tekee omilla pennosillaan mitä lystää.
No meillä on yhteinen tili. Ollut ihan alusta asti kun yhteen lyöttäydyttiin köyhinä opiskelijoina. Emme ole ikinä riidelleet rahasta. Ehkä meillä tämä käytäntö on ollut luontevaa siksi, että olemme aina tienanneet suunnilleen saman verran, joten minkäänlaista eriarvoisuuden tunnetta ei ole tarvinnut potea. Ei myöskään kysellä toiselta lupaa, jos jotain on tarvinnut hankkia, pl. tietenkin isot ja kalliit ostokset, kuten vaikkapa auto. Niistä ollaan yhteistuumin sovittu. Toiminut jo 27 vuotta.
Voitko sinä siis ostaa itsellesi uuden auton silloin kun haluat ja tismalleen niillä varusteilla mitä haluat? Mitä jos puoliso haluaa toisen merkkisen auton? Minä tykkään valita omat ostokseni itse ja sijoitan sellaisiin asioihin, joita itse haluan. Lapsiperheen arjessa on ihan riittävästi kompromisseja ilman, että pitäisi miehen kanssa vielä neuvotella, millaisen auton voin ostaa!
No on sinun vaikea ymmärtää, että jotkut osaavat itsenäisiä yhteisen tilin kanssakin. Meillä on vain yhteinen tili, ei omia tilejä. Ja kyllä, minä olen valinnut autoni ihan itse ja ostanut sen silloin kun olen halunnut. Autoni on nelivetoinen ja nahkaverhoiltu. Ja vaikka et varmasti usko, niin ihan sieltä yhteiseltä tililtä maksettu. Varmaan seuraavaksi väität, että tuossa on jokin jekku, mutta ei kuule ole.
Minullakin on nelivetoauto nahkasisustuksella, sillä erotuksella sinuun että olen maksanut sen itse omalta henkilökohtaiselta tililtäni ja rekisteriotteen mukaan auton omistaja ja haltija olen minä. Miehellä on myös oma auto, jonka hän on itse maksanut omalta henkilökohtaiselta tililtään. Talousmenoille meillä on yhteinen tili johon kumpikin laittaa kuukausittain osansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette vielä yhdessä?
Jos hän pyytää neuvoja, ei sunun vastaus sovi tähän tilanteeseen.
Tämä palsta on kaikille. Älä viitsi tyhmyyttäsi tyrmätä toisen aloitusta.Ei sitä tarvi avioeroa hakea jos on pikkuongelmia kotona.
Toi nyt on kyllä jo isomman luokan ongelma. Syödä jollain 700 eurolla/ kk töissä. Syökö edes mahaa täyteen?
Kait se vielä illallakin on ähkimässä yhteisessä ruokapöydässä? Toisen 700 e /kk edestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minä tarvitsisin vain oman ja henkilökohtaiseen käyttöön tulevan jutun, niin voin päättää siitä itse. Meillä on kuitenkin pieniä lapsia, ja talo ja autot ym. on yhteisiä, sillä ne on koko perheen käytössä.
Määrittelemme budjetin ja ominaisuudet mitä tarvitaan, ja sen jälkeen yhdessä ja erikseen etsimme näihin raameihin sopivat asiat ja sitten päätämme yhdessä missä on meidän mielestämme paras hinta-laatusuhde ja mikä miellyttää eniten.
Okei, toi toimii, kun molemmat on Corolla ja tuulipukukansaa. Mites toi menis, jos esim. mies ilmoittaisi, että "seuraavassa autossa on oltava sitten ahdettu V12 ja 800 hevosvoimaa"? Käsi pystyyn, kuinka moni arvaa että lopputulema olisi kuitenkin se, että pihaan ilmestii hopeanharmaa farmari-Corolla.
Jaa. No ensin varmaan lasketaan mihin perheellä on varaa. Sitten aletaan katsoa mitä sillä saa. Jos toinen haluaa V12 ja 800 hevosvoimaa ja toinen haluaa ekologisen ja tilavan kulkupelin niin siinä joutuu molemmat vähän tekemään kompromissia, semmoista se perhe-elämä on. Jos mies sitten suostuu siihen corollaan niin se on hänen valintansa, useimmissa perheissä tosin taitaa miehellä olla isompi sananvalta autoasioissa ja kompromissina pihaan tulisi joku hybridi-Audi. Siis riippuen toki budjetista, jos ei ole rahaa kuin 10v vanhaan corollaan tai 20v vanhaan bemmiin niin varmaan se corolla on järkevämpi vaihtoehto vaikka toki tylsempi. Lapsiperheessä vaan joutuu miettimään sitä järkevyyttä ennen hauskuutta monessa asiassa.
Tosiasiassa yhteistaloudessa tuo kompromissi = vaimon tahto. Jos ei mene niin, niin ei tipu miehelle myöskään pi**ua. Ja tässä päästiin juuri siihen ydinasiaan, miksi "me päätetään hankinnoista yhdessä" ei tosiasiassa toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies kuitenkin maksaa puolet yhteisistä kuluista, ei ole mitään ongelmaa. Ihan sama jos käyttäisi omia rahojaan johonkin kalliisiin harrastuksiin, kunhan huolehtii myös perheen elatuksesta omalla osuudellaan.
Vaan kun ei maksa ja tuo mainittu lounastaminen on iso syy siihen. Hänellä kuluu sama raha lounaisiin, millä minä ostan koko perheen ruoat ja minä myös maksan suuremman osan laskuista.
Tiedän tapauksen jossa ap:n kuvaaman ongelman johdosta tuli lopulta avioero. Mies kävi lounailla sitkaasti, ja lisäksi kahvilahintaiset viinerit, limut, visyt ja kahvit päivittäin. Hän tupakoi lisäksi. Jokainen voi laskea sen summan mikä näihin menee per päivä. Hän ei pystynyt osallistumaan lopulta kunnolla perheen elantoon. Hän ja vaimonsa tienasivat saman verran. Vaimo otti eron lopulta, 7 v katseltuaan!
Mies oli lisäksi pulskea, koska söi todella paljon näillä lounailla. Teki kevyttä toimistotyötä. Vaino oli hoikka, kävi maratonit ja kaikki. Aivan eri palneetoilta.
Vierailija kirjoitti:
Kai itsestään selvää, että mies maksaa lounaat omista rahoistaan? Meillä laitetaan joka kk tietty summa taloustilille, josta maksellaan yhteiset menot. Lounaat sitten kukin makselee omista rahoistaan, olipa ne 10 tai 100 euroa per päivä.
Miksi teillä pitää olla taloustili? Ette siis luota toisiinne. Säälittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua. Pisti silmään tuo että kumpikin antaa saman summan yhteiselle tilille ja lopuilla saa tehdä mitä haluaa. Siispä enemmän tienaavalla on parempi elintaso? En suostuisi asumaan liitossa jossa toinen hyvätuloisena shoppailee ja toinen laskee euroja tilipäivään että saa jotain tarvitsemaansa.
Yhteiselle tilille pitää maksaa %-osuus nettotuloista.
Varmasti hyvä ratkaisi tuo muuttaminen yksin asumaan.
Silloin saat maksaa kaikki kulusi ihan omilla rahoillasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh? No mies maksaa itse ruokansa.
En tajua pariskuntia joilla on yhteiset tilit. Mun rahat on mun, miehen rahat on miehen. Kulut puoliksi mutta muuten kumpikin tekee omilla pennosillaan mitä lystää.
No meillä on yhteinen tili. Ollut ihan alusta asti kun yhteen lyöttäydyttiin köyhinä opiskelijoina. Emme ole ikinä riidelleet rahasta. Ehkä meillä tämä käytäntö on ollut luontevaa siksi, että olemme aina tienanneet suunnilleen saman verran, joten minkäänlaista eriarvoisuuden tunnetta ei ole tarvinnut potea. Ei myöskään kysellä toiselta lupaa, jos jotain on tarvinnut hankkia, pl. tietenkin isot ja kalliit ostokset, kuten vaikkapa auto. Niistä ollaan yhteistuumin sovittu. Toiminut jo 27 vuotta.
Voitko sinä siis ostaa itsellesi uuden auton silloin kun haluat ja tismalleen niillä varusteilla mitä haluat? Mitä jos puoliso haluaa toisen merkkisen auton? Minä tykkään valita omat ostokseni itse ja sijoitan sellaisiin asioihin, joita itse haluan. Lapsiperheen arjessa on ihan riittävästi kompromisseja ilman, että pitäisi miehen kanssa vielä neuvotella, millaisen auton voin ostaa!
No on sinun vaikea ymmärtää, että jotkut osaavat itsenäisiä yhteisen tilin kanssakin. Meillä on vain yhteinen tili, ei omia tilejä. Ja kyllä, minä olen valinnut autoni ihan itse ja ostanut sen silloin kun olen halunnut. Autoni on nelivetoinen ja nahkaverhoiltu. Ja vaikka et varmasti usko, niin ihan sieltä yhteiseltä tililtä maksettu. Varmaan seuraavaksi väität, että tuossa on jokin jekku, mutta ei kuule ole.
Minullakin on nelivetoauto nahkasisustuksella, sillä erotuksella sinuun että olen maksanut sen itse omalta henkilökohtaiselta tililtäni ja rekisteriotteen mukaan auton omistaja ja haltija olen minä. Miehellä on myös oma auto, jonka hän on itse maksanut omalta henkilökohtaiselta tililtään. Talousmenoille meillä on yhteinen tili johon kumpikin laittaa kuukausittain osansa.
Meilläkin on nelivetoauto nahkasisustuksella, ihan yhteisellä päätöksellä meidän perheen tarpeita ajatellen ostettu ja maksettu sieltä yhteiseltä taloustililtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minä tarvitsisin vain oman ja henkilökohtaiseen käyttöön tulevan jutun, niin voin päättää siitä itse. Meillä on kuitenkin pieniä lapsia, ja talo ja autot ym. on yhteisiä, sillä ne on koko perheen käytössä.
Määrittelemme budjetin ja ominaisuudet mitä tarvitaan, ja sen jälkeen yhdessä ja erikseen etsimme näihin raameihin sopivat asiat ja sitten päätämme yhdessä missä on meidän mielestämme paras hinta-laatusuhde ja mikä miellyttää eniten.
Okei, toi toimii, kun molemmat on Corolla ja tuulipukukansaa. Mites toi menis, jos esim. mies ilmoittaisi, että "seuraavassa autossa on oltava sitten ahdettu V12 ja 800 hevosvoimaa"? Käsi pystyyn, kuinka moni arvaa että lopputulema olisi kuitenkin se, että pihaan ilmestii hopeanharmaa farmari-Corolla.
Jaa. No ensin varmaan lasketaan mihin perheellä on varaa. Sitten aletaan katsoa mitä sillä saa. Jos toinen haluaa V12 ja 800 hevosvoimaa ja toinen haluaa ekologisen ja tilavan kulkupelin niin siinä joutuu molemmat vähän tekemään kompromissia, semmoista se perhe-elämä on. Jos mies sitten suostuu siihen corollaan niin se on hänen valintansa, useimmissa perheissä tosin taitaa miehellä olla isompi sananvalta autoasioissa ja kompromissina pihaan tulisi joku hybridi-Audi. Siis riippuen toki budjetista, jos ei ole rahaa kuin 10v vanhaan corollaan tai 20v vanhaan bemmiin niin varmaan se corolla on järkevämpi vaihtoehto vaikka toki tylsempi. Lapsiperheessä vaan joutuu miettimään sitä järkevyyttä ennen hauskuutta monessa asiassa.
Tosiasiassa yhteistaloudessa tuo kompromissi = vaimon tahto. Jos ei mene niin, niin ei tipu miehelle myöskään pi**ua. Ja tässä päästiin juuri siihen ydinasiaan, miksi "me päätetään hankinnoista yhdessä" ei tosiasiassa toimi.
Jos se onkin noin sinun parisuhteessa, niin useimmissa se ei ole. Kompromissi ei myöskään ole sama kuin naisen tahto. Ihan vinkkinä, kannattaa miettiä sitä parisuhdetta ihan oikeasti jos teillä käytetään seksiä kiristyksenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minä tarvitsisin vain oman ja henkilökohtaiseen käyttöön tulevan jutun, niin voin päättää siitä itse. Meillä on kuitenkin pieniä lapsia, ja talo ja autot ym. on yhteisiä, sillä ne on koko perheen käytössä.
Määrittelemme budjetin ja ominaisuudet mitä tarvitaan, ja sen jälkeen yhdessä ja erikseen etsimme näihin raameihin sopivat asiat ja sitten päätämme yhdessä missä on meidän mielestämme paras hinta-laatusuhde ja mikä miellyttää eniten.
Okei, toi toimii, kun molemmat on Corolla ja tuulipukukansaa. Mites toi menis, jos esim. mies ilmoittaisi, että "seuraavassa autossa on oltava sitten ahdettu V12 ja 800 hevosvoimaa"? Käsi pystyyn, kuinka moni arvaa että lopputulema olisi kuitenkin se, että pihaan ilmestii hopeanharmaa farmari-Corolla.
Jaa. No ensin varmaan lasketaan mihin perheellä on varaa. Sitten aletaan katsoa mitä sillä saa. Jos toinen haluaa V12 ja 800 hevosvoimaa ja toinen haluaa ekologisen ja tilavan kulkupelin niin siinä joutuu molemmat vähän tekemään kompromissia, semmoista se perhe-elämä on. Jos mies sitten suostuu siihen corollaan niin se on hänen valintansa, useimmissa perheissä tosin taitaa miehellä olla isompi sananvalta autoasioissa ja kompromissina pihaan tulisi joku hybridi-Audi. Siis riippuen toki budjetista, jos ei ole rahaa kuin 10v vanhaan corollaan tai 20v vanhaan bemmiin niin varmaan se corolla on järkevämpi vaihtoehto vaikka toki tylsempi. Lapsiperheessä vaan joutuu miettimään sitä järkevyyttä ennen hauskuutta monessa asiassa.
Tosiasiassa yhteistaloudessa tuo kompromissi = vaimon tahto. Jos ei mene niin, niin ei tipu miehelle myöskään pi**ua. Ja tässä päästiin juuri siihen ydinasiaan, miksi "me päätetään hankinnoista yhdessä" ei tosiasiassa toimi.
No höpöhöpö, tuo on ihan oma keksintösi kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai itsestään selvää, että mies maksaa lounaat omista rahoistaan? Meillä laitetaan joka kk tietty summa taloustilille, josta maksellaan yhteiset menot. Lounaat sitten kukin makselee omista rahoistaan, olipa ne 10 tai 100 euroa per päivä.
Miksi teillä pitää olla taloustili? Ette siis luota toisiinne. Säälittävää.
Lähinnä käytännöllistä. Yksi tili ruokaostoksille ja toinen kiinteille kuluille. Mitä jää jäljelle, saa kumpikin käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla. Jos puoliso haluaa ostaa omilla rahoillaan kolmen tonnin sähköpyörän, niin se on hänen valintansa. Mutta perhe elätetään sina ensin.
Tasapuolisuuden nimissä tästä voisi keskustella hänen kanssaan. Voisihan hän kompromissata, yksi viikko kavereiden kanssa ja toinen kotieväillä jne. Ei kai kukaan voi olla noin lapsellinen, että syödään ja säästetään samaa kakkua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minä tarvitsisin vain oman ja henkilökohtaiseen käyttöön tulevan jutun, niin voin päättää siitä itse. Meillä on kuitenkin pieniä lapsia, ja talo ja autot ym. on yhteisiä, sillä ne on koko perheen käytössä.
Määrittelemme budjetin ja ominaisuudet mitä tarvitaan, ja sen jälkeen yhdessä ja erikseen etsimme näihin raameihin sopivat asiat ja sitten päätämme yhdessä missä on meidän mielestämme paras hinta-laatusuhde ja mikä miellyttää eniten.
Okei, toi toimii, kun molemmat on Corolla ja tuulipukukansaa. Mites toi menis, jos esim. mies ilmoittaisi, että "seuraavassa autossa on oltava sitten ahdettu V12 ja 800 hevosvoimaa"? Käsi pystyyn, kuinka moni arvaa että lopputulema olisi kuitenkin se, että pihaan ilmestii hopeanharmaa farmari-Corolla.
Jaa. No ensin varmaan lasketaan mihin perheellä on varaa. Sitten aletaan katsoa mitä sillä saa. Jos toinen haluaa V12 ja 800 hevosvoimaa ja toinen haluaa ekologisen ja tilavan kulkupelin niin siinä joutuu molemmat vähän tekemään kompromissia, semmoista se perhe-elämä on. Jos mies sitten suostuu siihen corollaan niin se on hänen valintansa, useimmissa perheissä tosin taitaa miehellä olla isompi sananvalta autoasioissa ja kompromissina pihaan tulisi joku hybridi-Audi. Siis riippuen toki budjetista, jos ei ole rahaa kuin 10v vanhaan corollaan tai 20v vanhaan bemmiin niin varmaan se corolla on järkevämpi vaihtoehto vaikka toki tylsempi. Lapsiperheessä vaan joutuu miettimään sitä järkevyyttä ennen hauskuutta monessa asiassa.
Tosiasiassa yhteistaloudessa tuo kompromissi = vaimon tahto. Jos ei mene niin, niin ei tipu miehelle myöskään pi**ua. Ja tässä päästiin juuri siihen ydinasiaan, miksi "me päätetään hankinnoista yhdessä" ei tosiasiassa toimi.
90% tuntemistani perheistä se on mies joka päättää autoista, tai ainakin miehen sanalla on isompi painoarvo. Tiedän yhden perheen jossa vaimo (tai vaimon isä....) päättää, ja oman perheeni jossa minä olen se kiinnostuneempi autoista, mutta yhdessä näitä mietitään. Tai siis, meillä ois kyllä aika erilainen auto jos olisin yksin päättämässä, mutta miehen harrastukset piti huomioida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh? No mies maksaa itse ruokansa.
En tajua pariskuntia joilla on yhteiset tilit. Mun rahat on mun, miehen rahat on miehen. Kulut puoliksi mutta muuten kumpikin tekee omilla pennosillaan mitä lystää.
No meillä on yhteinen tili. Ollut ihan alusta asti kun yhteen lyöttäydyttiin köyhinä opiskelijoina. Emme ole ikinä riidelleet rahasta. Ehkä meillä tämä käytäntö on ollut luontevaa siksi, että olemme aina tienanneet suunnilleen saman verran, joten minkäänlaista eriarvoisuuden tunnetta ei ole tarvinnut potea. Ei myöskään kysellä toiselta lupaa, jos jotain on tarvinnut hankkia, pl. tietenkin isot ja kalliit ostokset, kuten vaikkapa auto. Niistä ollaan yhteistuumin sovittu. Toiminut jo 27 vuotta.
Voitko sinä siis ostaa itsellesi uuden auton silloin kun haluat ja tismalleen niillä varusteilla mitä haluat? Mitä jos puoliso haluaa toisen merkkisen auton? Minä tykkään valita omat ostokseni itse ja sijoitan sellaisiin asioihin, joita itse haluan. Lapsiperheen arjessa on ihan riittävästi kompromisseja ilman, että pitäisi miehen kanssa vielä neuvotella, millaisen auton voin ostaa!
No on sinun vaikea ymmärtää, että jotkut osaavat itsenäisiä yhteisen tilin kanssakin. Meillä on vain yhteinen tili, ei omia tilejä. Ja kyllä, minä olen valinnut autoni ihan itse ja ostanut sen silloin kun olen halunnut. Autoni on nelivetoinen ja nahkaverhoiltu. Ja vaikka et varmasti usko, niin ihan sieltä yhteiseltä tililtä maksettu. Varmaan seuraavaksi väität, että tuossa on jokin jekku, mutta ei kuule ole.
Minullakin on nelivetoauto nahkasisustuksella, sillä erotuksella sinuun että olen maksanut sen itse omalta henkilökohtaiselta tililtäni ja rekisteriotteen mukaan auton omistaja ja haltija olen minä. Miehellä on myös oma auto, jonka hän on itse maksanut omalta henkilökohtaiselta tililtään. Talousmenoille meillä on yhteinen tili johon kumpikin laittaa kuukausittain osansa.
Meilläkin on nelivetoauto nahkasisustuksella, ihan yhteisellä päätöksellä meidän perheen tarpeita ajatellen ostettu ja maksettu sieltä yhteiseltä taloustililtä.
Ja kukas sillä ajaa, mies? Tasa-arvoista juu, pojalle lelu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ravintoloissa on lounaslistatettä Huoh vaan tällekin aloitukselle.
Helsingin keskustan ns. kivoissa lounaspaikoissa ne lounaslistojen ruoat ovat 20-30€, ja jos siihen ottaa vielä jälkiruoan tai erikoiskahvin, niin tuohon summaan se menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai itsestään selvää, että mies maksaa lounaat omista rahoistaan? Meillä laitetaan joka kk tietty summa taloustilille, josta maksellaan yhteiset menot. Lounaat sitten kukin makselee omista rahoistaan, olipa ne 10 tai 100 euroa per päivä.
Miksi teillä pitää olla taloustili? Ette siis luota toisiinne. Säälittävää.
Lähinnä käytännöllistä. Yksi tili ruokaostoksille ja toinen kiinteille kuluille. Mitä jää jäljelle, saa kumpikin käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla. Jos puoliso haluaa ostaa omilla rahoillaan kolmen tonnin sähköpyörän, niin se on hänen valintansa. Mutta perhe elätetään sina ensin.
Joo minustakin se on älyttömän helppoa. Kun siirtää taloustileille heti palkkapäivänä pakollisiin menevän summan, se kaikki jäljelle jäävä on se minkä voi käyttää muihin menoihin. Ei tarvitse miettiä yhtään.
Jos teillä on yhteiset rahat, niin ala sinäkin käydä ulkona lounaalla, niin mieskin havahtuu, kuinka kallista se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh? No mies maksaa itse ruokansa.
En tajua pariskuntia joilla on yhteiset tilit. Mun rahat on mun, miehen rahat on miehen. Kulut puoliksi mutta muuten kumpikin tekee omilla pennosillaan mitä lystää.
No meillä on yhteinen tili. Ollut ihan alusta asti kun yhteen lyöttäydyttiin köyhinä opiskelijoina. Emme ole ikinä riidelleet rahasta. Ehkä meillä tämä käytäntö on ollut luontevaa siksi, että olemme aina tienanneet suunnilleen saman verran, joten minkäänlaista eriarvoisuuden tunnetta ei ole tarvinnut potea. Ei myöskään kysellä toiselta lupaa, jos jotain on tarvinnut hankkia, pl. tietenkin isot ja kalliit ostokset, kuten vaikkapa auto. Niistä ollaan yhteistuumin sovittu. Toiminut jo 27 vuotta.
Voitko sinä siis ostaa itsellesi uuden auton silloin kun haluat ja tismalleen niillä varusteilla mitä haluat? Mitä jos puoliso haluaa toisen merkkisen auton? Minä tykkään valita omat ostokseni itse ja sijoitan sellaisiin asioihin, joita itse haluan. Lapsiperheen arjessa on ihan riittävästi kompromisseja ilman, että pitäisi miehen kanssa vielä neuvotella, millaisen auton voin ostaa!
No on sinun vaikea ymmärtää, että jotkut osaavat itsenäisiä yhteisen tilin kanssakin. Meillä on vain yhteinen tili, ei omia tilejä. Ja kyllä, minä olen valinnut autoni ihan itse ja ostanut sen silloin kun olen halunnut. Autoni on nelivetoinen ja nahkaverhoiltu. Ja vaikka et varmasti usko, niin ihan sieltä yhteiseltä tililtä maksettu. Varmaan seuraavaksi väität, että tuossa on jokin jekku, mutta ei kuule ole.
Minullakin on nelivetoauto nahkasisustuksella, sillä erotuksella sinuun että olen maksanut sen itse omalta henkilökohtaiselta tililtäni ja rekisteriotteen mukaan auton omistaja ja haltija olen minä. Miehellä on myös oma auto, jonka hän on itse maksanut omalta henkilökohtaiselta tililtään. Talousmenoille meillä on yhteinen tili johon kumpikin laittaa kuukausittain osansa.
Meilläkin on nelivetoauto nahkasisustuksella, ihan yhteisellä päätöksellä meidän perheen tarpeita ajatellen ostettu ja maksettu sieltä yhteiseltä taloustililtä.
Ja kukas sillä ajaa, mies? Tasa-arvoista juu, pojalle lelu..
Enimmäkseen minä, nainen, kun on pitkähkö työmatka ja usein lumiset tiet. Ei ole mikään lelu vaan ihan käyttöauto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh? No mies maksaa itse ruokansa.
En tajua pariskuntia joilla on yhteiset tilit. Mun rahat on mun, miehen rahat on miehen. Kulut puoliksi mutta muuten kumpikin tekee omilla pennosillaan mitä lystää.
No meillä on yhteinen tili. Ollut ihan alusta asti kun yhteen lyöttäydyttiin köyhinä opiskelijoina. Emme ole ikinä riidelleet rahasta. Ehkä meillä tämä käytäntö on ollut luontevaa siksi, että olemme aina tienanneet suunnilleen saman verran, joten minkäänlaista eriarvoisuuden tunnetta ei ole tarvinnut potea. Ei myöskään kysellä toiselta lupaa, jos jotain on tarvinnut hankkia, pl. tietenkin isot ja kalliit ostokset, kuten vaikkapa auto. Niistä ollaan yhteistuumin sovittu. Toiminut jo 27 vuotta.
Voitko sinä siis ostaa itsellesi uuden auton silloin kun haluat ja tismalleen niillä varusteilla mitä haluat? Mitä jos puoliso haluaa toisen merkkisen auton? Minä tykkään valita omat ostokseni itse ja sijoitan sellaisiin asioihin, joita itse haluan. Lapsiperheen arjessa on ihan riittävästi kompromisseja ilman, että pitäisi miehen kanssa vielä neuvotella, millaisen auton voin ostaa!
No on sinun vaikea ymmärtää, että jotkut osaavat itsenäisiä yhteisen tilin kanssakin. Meillä on vain yhteinen tili, ei omia tilejä. Ja kyllä, minä olen valinnut autoni ihan itse ja ostanut sen silloin kun olen halunnut. Autoni on nelivetoinen ja nahkaverhoiltu. Ja vaikka et varmasti usko, niin ihan sieltä yhteiseltä tililtä maksettu. Varmaan seuraavaksi väität, että tuossa on jokin jekku, mutta ei kuule ole.
Minullakin on nelivetoauto nahkasisustuksella, sillä erotuksella sinuun että olen maksanut sen itse omalta henkilökohtaiselta tililtäni ja rekisteriotteen mukaan auton omistaja ja haltija olen minä. Miehellä on myös oma auto, jonka hän on itse maksanut omalta henkilökohtaiselta tililtään. Talousmenoille meillä on yhteinen tili johon kumpikin laittaa kuukausittain osansa.
Meilläkin on nelivetoauto nahkasisustuksella, ihan yhteisellä päätöksellä meidän perheen tarpeita ajatellen ostettu ja maksettu sieltä yhteiseltä taloustililtä.
Ja kukas sillä ajaa, mies? Tasa-arvoista juu, pojalle lelu..
Enimmäkseen minä, nainen, kun on pitkähkö työmatka ja usein lumiset tiet. Ei ole mikään lelu vaan ihan käyttöauto.
Ja nahkapenkit on hyvät kun ei tartu koirankarvat siihen, ja lasten kenkien kuratkin lähtee helposti pyyhkäisemällä. Ihan käytännönläheisiä valintoja siis.
Siis työkaverit söisivät eväitä, mutta mies väkisinkin haluaa ravintolaan? Miksi oi miksi mies ei voi vaan ottaa eväitä niin kuin muutkin tekevät?
Alue: Aihe vapaa
Jep. Näin mekin tehtiin kun köyhinä opiskelijoina muutettiin yhteen. Ensin sinne yhteiselle tilille meni kaikki opintotuet, kesätyöpalkat oli omaa ekstraa. Sitten kun palkkaa alkoi tulla enemmän, sovittiin että tulojen suhteessa laitetaan rahaa tilille. Ja sillä on menty, enemmän tienaava on vaihtunut matkan varrella muutamaan otteeseen, mutta riitelemään ei ole tarvinnut alkaa missään kohtaa. Molemmilla on omaa rahaa jonka saa käyttää miten huvittaa, mutta kyllä sitä tulee omistakin isommista hankinnoista puhuttua.