Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tekevätkö naiset baarissa aloitteita vain itseään korkeampitasoisille miehille?
02.03.2022 |
On sanottu, että silloin, kun naiset tekevät aloitteita, niin ne tekevät niitä itseään korkeampitasoisille miehille, tyypillisesti 2 pykälää korkeampitasoisille: tason 5 nainen yrittää iskeä taso 7 miestä, tason 6 nainen tason 8 miestä jne.
Tuo pätee varmaan ainakin baareissa, joissa naiset ylipäätään tekevät harvoin aloitteita. Mutta silloin, kun tekevät, niin miksi itseään korkeampitasoisille? Siksi, että ne samaa tasoa olevat miehet tulevat iskemään niitä naisia eikä niiden tarvitse siksi tehdä aloitteita. Aloitteella ei nyt tässä tarkoiteta katsetta miehen suuntaan, vaan sitä, että nainen lähestyy miestä ja avaa itse keskustelun.
Muussa elämässä tuo ei välttämättä päde ihan samalla tavalla. Ja jos, joku nyt kysyy, että onko kaikki miehet suhteessa itseään alempitasoisen naisen kanssa, niin ei tietenkään. Syyt on lähinnä nämä: a) miehet ylipäätään tekevät useammin aloitteen kuin naiset, b) usein suhde syntyy esim. työpaikalla tai kaveripiirissä, jossa tavallaan vain ajaudutaan vähitellen tutustumisen kautta yhteen ilman, että kumpikaan teki ihan suoraa aloitetta c) tavataan nettideitin kautta, jossa ensimmäisen viestin lähettää yleensä mies, koska miehistä on ylitarjontaa ja ne ovat siksi "naisten markkinat".
Kysymys:
Jos joku palstan nainen on tehnyt aloitteita baarissa, niin minkälaisille miehille? Ovatko pitkiä vai lyhyitä? Ylipainoisia vai hoikkia? Komeita, tavallisen näköisiä vai suorastaan rumia? Ekstrovertteja vai introvertteja? Kaveriporukkansa kingejä, niiden siipimiehiä vai seinäruusuja? Itsevarman vai epävarman oloisia?
Kommentit (246)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tämä vaihtelua sotakeskustelulle Twitterissä:
Olen aikoinaan tehnyt paljon aloitteita miehille baareissa. En ole koskaan laskenut millään laskuopilla heidän tasoaan. Minulla on aina ollut miehille tasan kaksi tasoa: kiinnostaa tai ei kiinnosta.
Ja ne miehet ovat olleet alle 170 cm-190 cm pitkiä, normaalipainoisia tai tanakoita (joskus joku hoikempikin on saattanut eksyä mukaan mutta ei koskaan hintelää), hauskoja, supliikkeja, rentoja ja itsevarmoja tyyppejä, joiden kanssa on katseet kohdanneet ja on tullut sellainen fiilis, että tuohon mieheen olisi kiinnostavaa tutustua. "Kingit ja siipimiehet" kuulostaa jo niin hupaisalta luokittelulta, että herää kysymys, vastaanko ylipäänsä aikuiselle miehelle :-DDD
Ei noita termejä kannata ottaa niin vakavasti. "Kingi" tarkoittaa vaan sitä kaveriporukan johtohahmoa tai alfaa, jollainen on yleensä miesporukoissa, sitten on betat, jotka ovat tavallaan siinä vieressä siipimiehinä, ja sitten ne vähän syrjemmälle vetäytyvät, jotka on yleensä introvertteja. Tuollainen dynamiikka on ihan tyypillinen miesten kaveriporukoissa. Ja se alfa on yleensä porukassa korkeatasoisin.
Mietitäänpä jotain moottoripyöräjengiä. Siellä ns. kingi on todennäköisesti se väkivaltaisin. Ei todellakaan voi sanoa korkeatasoisimmaksi, päinvastoin. Ihmisen käytös määrää hänen tasonsa, ettekä te tasoteoreetikot voi millään aina sitä ulkopuolelta tietää. Pinnallisten ihmisten taso-ongelmat.
Paitsi että sillä moottoripyöräjengin alfalla hyvin todennäköisesti kaunein tyttöystävä/vaimo omassa piirissään, koska sillä on omassa viiteryhmässään korkein sosiaalinen status. Sitäkin käytiin tässä ketjussa jo läpi, että on eri viiteryhmiä, joissa on oma sisäinen hierarkiansa.
Järjestääkö moottoripyöräjengi missikisat, jonka tulosten perusteella tyttöystävät jaetaan miehille hierarkiajärjestyksessä? Jonkunhan pitää laittaa naiset kauneuden perusteella järjestykseen, muutenhan sinun teoria ei toimi.
Näitä kuvioita tuntevana sanon, että ei ole moottoripyöräjengeillä alfoja pressoina, kaikkea muuta. Siellä on miehillä olematon itsetunto ja kaupanpäälle norsun kokoinen ego. Siitähän nämä väkivalta ja muut ongelmat siellä kumpuaa. Itsetunto ei kestä mitään ja ego vaatii kostamaan ja väkivalta on tyhmällä yleensä se ainoa keino selvitellä elämässä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jaksa lukea.
Ei ole olemassa mitään tasoja. Pitää vaan olla samalla aallonpituudella. Sen näkee miehestä millisekunnissa, säkenöikö yläpäässä riittävästi ja onko kemiaa.
Nämä tasojutut ovat henkisesti rajoittuneille, jotka eivät ymmärrä, kuinka kemia voi syttyä hyvinkin erilaisten ihmisten välille.
Kai jokainen saa tehdä aloitteita kenelle tykkää. Itse en osaa lyhyen baarituntemisen jäljeen arvioida kenenkään tasoa, siihen tarvitaan pidempi tunteminen. Onko jonkun mielestä tasokkuus tosiaan pelkkää ulkonäköä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tämä vaihtelua sotakeskustelulle Twitterissä:
Olen aikoinaan tehnyt paljon aloitteita miehille baareissa. En ole koskaan laskenut millään laskuopilla heidän tasoaan. Minulla on aina ollut miehille tasan kaksi tasoa: kiinnostaa tai ei kiinnosta.
Ja ne miehet ovat olleet alle 170 cm-190 cm pitkiä, normaalipainoisia tai tanakoita (joskus joku hoikempikin on saattanut eksyä mukaan mutta ei koskaan hintelää), hauskoja, supliikkeja, rentoja ja itsevarmoja tyyppejä, joiden kanssa on katseet kohdanneet ja on tullut sellainen fiilis, että tuohon mieheen olisi kiinnostavaa tutustua. "Kingit ja siipimiehet" kuulostaa jo niin hupaisalta luokittelulta, että herää kysymys, vastaanko ylipäänsä aikuiselle miehelle :-DDD
Ei noita termejä kannata ottaa niin vakavasti. "Kingi" tarkoittaa vaan sitä kaveriporukan johtohahmoa tai alfaa, jollainen on yleensä miesporukoissa, sitten on betat, jotka ovat tavallaan siinä vieressä siipimiehinä, ja sitten ne vähän syrjemmälle vetäytyvät, jotka on yleensä introvertteja. Tuollainen dynamiikka on ihan tyypillinen miesten kaveriporukoissa. Ja se alfa on yleensä porukassa korkeatasoisin.
Mietitäänpä jotain moottoripyöräjengiä. Siellä ns. kingi on todennäköisesti se väkivaltaisin. Ei todellakaan voi sanoa korkeatasoisimmaksi, päinvastoin. Ihmisen käytös määrää hänen tasonsa, ettekä te tasoteoreetikot voi millään aina sitä ulkopuolelta tietää. Pinnallisten ihmisten taso-ongelmat.
Paitsi että sillä moottoripyöräjengin alfalla hyvin todennäköisesti kaunein tyttöystävä/vaimo omassa piirissään, koska sillä on omassa viiteryhmässään korkein sosiaalinen status. Sitäkin käytiin tässä ketjussa jo läpi, että on eri viiteryhmiä, joissa on oma sisäinen hierarkiansa.
Juu, kaunein vielä silmä mustana? Entä onko tämä kaunis nainen paras kumppani? Tuttavallani oli kyllä kaunis nainen, mutta luonteeltaan aivan sekainen. Ei jaksanut mies kauaa kyseistä ns. korkean tason naista, joka kävi väkivaltaiseksi. Eikä jaksanut seuraavakaan. Vain tyhmä ei tajua, että parisuhteessa vaikuttaa aivan muut asiat, kuin ulkonäkö. Mutta kukaan ei kiellä iskemästä päätään seinään kerta toisensa jälkeen.
Saa nähdä monta sivua taas saadaan aiheesta jotkut ovat toisia suositumpia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tämä vaihtelua sotakeskustelulle Twitterissä:
Olen aikoinaan tehnyt paljon aloitteita miehille baareissa. En ole koskaan laskenut millään laskuopilla heidän tasoaan. Minulla on aina ollut miehille tasan kaksi tasoa: kiinnostaa tai ei kiinnosta.
Ja ne miehet ovat olleet alle 170 cm-190 cm pitkiä, normaalipainoisia tai tanakoita (joskus joku hoikempikin on saattanut eksyä mukaan mutta ei koskaan hintelää), hauskoja, supliikkeja, rentoja ja itsevarmoja tyyppejä, joiden kanssa on katseet kohdanneet ja on tullut sellainen fiilis, että tuohon mieheen olisi kiinnostavaa tutustua. "Kingit ja siipimiehet" kuulostaa jo niin hupaisalta luokittelulta, että herää kysymys, vastaanko ylipäänsä aikuiselle miehelle :-DDD
Ei noita termejä kannata ottaa niin vakavasti. "Kingi" tarkoittaa vaan sitä kaveriporukan johtohahmoa tai alfaa, jollainen on yleensä miesporukoissa, sitten on betat, jotka ovat tavallaan siinä vieressä siipimiehinä, ja sitten ne vähän syrjemmälle vetäytyvät, jotka on yleensä introvertteja. Tuollainen dynamiikka on ihan tyypillinen miesten kaveriporukoissa. Ja se alfa on yleensä porukassa korkeatasoisin.
Alfa eli korkeatasoinen mies on yleensä porukassa korkeatasoisin? Ainakin itse olen aina kuvitellut, että alfa= korkeatasoinen, YTM.
Sama logiikka kuin jankutuksessa "Mies on atm eli alemman tason mies, jos hän ei saa naista" - ja heti perään kysymys: "Miksi alemman tason miehet eivät saa naista".
D'ah, no vaikka siksi, kun he määritelmän mukaan ovat juuri niitä, jotka eivät saa naista.
Mutta mikä sitten määrää tason tai sen kuka on "alfa"? Kouluttautunut, sivistynyt, fiksu, hyvin toimeentuleva ja hyvässä ammatissa oleva mies voi olla naisille näkymätön ja jonkun tuilla elävän kitaranrämpyttäjän pöytään on jonoa.
eri
Alfan ominaisuuksia ovat pääasiassa itsevarmuus, johtajan elkeet, luontainen johtajuus ja yleensä ekstroverttius.
Mutta on myös sigmoja, jotka ovat ns. oman tien kulkijoita. He eivät ole varsinaisesti johtajatyyppejä, mutta ns. oman itsensä herroja. He ovat tietyllä tavalla itsevarmoja, mutta eivät hakeudu tai päädy porukoiden johtohahmoiksi, koska ovat enemmän introvertteja kuin alfat. Sigmat osaavat johtaa omalla esimerkillään, mutta eivät henkilöjohtamista, kuten alfat.
Sigmoja on esim. juuri muusikoissa tai filosofeissa, taiteilijoissa ja yksityisyrittäjissä. Sigmat voivat olla yhtä haluttuja kuin alfat, mutta ne ovat aika harvinaisia.
Sehän tuli kuin myyntimieheltä konsanaan.
Ymmärrän tiettyyn pisteeseen asti ettet halua kysellä nimenomaan naisilta treffivinkkejä. Nyt tulee se kuuluisa mutta. Tuottaako tällaisia viljelevien pelimies gurujen konstitkaan haluttua lopputulosta? Olen useasti sanonut itsevarmuudesta (jota voi kehittää), itsensä kehittämisestä (kouluttautuminen on Suomessa maksutonta) ja siitä ettei tänne ole mikään pakko jäädä jos jonkun toisen maan naiset tuntuu olevan enempi oma juttu.
(Btw, nuohan pelimiehet menevät ulos hakemaan niitä elämyksiä ja kokemuksia. Hölmöt asiakkaat tippaa tästä hyvästä)- Olen, ja olisin aivan paska myyntimies. Usko pois.
- En ole täällä kyselemässä vinkkejä, vaan keskustelemassa ja pohdiskelemassa.
- En käytä mitään tiettyjä ”konsteja” missään sosiaalisessa kanssakäymisessä. Jos yrittäisin käyttää, niin tuntisin itseni epäaidoksi. Jos jokin ei tule luonnostaan, niin ei kannata tehdä niin.Mutta joistain ”gurujen” vinkeistä saattaa olla hyötyä esim. nörteille tai lievästi autistisille miehille, joilla ei ole luonnostaan hyvät sosiaaliset taidot.
Niillä tuhanssilla dollareilla (euroilla) mitä hukassa olevat miesparat syytää guruille olisi voinut vuokrata Serbiasta villan ja sinne läjän naisia. Kaiken tämän olisi voinut jakaa somessa antaen muiden kuvitella omegan nousseen alfaksi.
(Olet yhtä hukassa kuin nuo nörtitkin)En kehota ketään syytämään rahaa guruille, koska kaiken tiedon löytää netistä myös ilmaiseksi.
Mutta voitko valottaa, miten ja minkä suhteen olen hukassa? Mikä minun sanomisissa ei pidä paikkaansa ja miksi? Yritä myös perustella.
(Miksi yrität viedä tämä keskustelun henkilökohtaiselle tasolle? Se, mitä minä olen tai en ole, ei muuta itse asiaa mihinkään.)
Jos sun kaltaisten miesten mielestä elämä on lähinnä vaan hulppeita jahteja ja upeita naisia, jolloinka kaikki muu nähdään turhana. Paha vaan kun se turha edustaa tavallisen ihmisen elämää. Tavis käy töissä, syö, sontii, rakastuu... Teidän maailmassa tätä ei tapahdu josta seuraa katkeruutta.
Nyt taidat trollata, koska ymmärrät varmaan, että ei täällä palstalla notku sellaiset miehet, joita tuossa kuvasit? Olen persaukinen ”kitaranrämpyttäjä”, jos se nyt ketään kiinnostaa. Ilmeisesti kiinnostaa, kun jotkut vie keskustelun asian ohi minuun henkilööni.
Mun työttömällä basisti frendillä riittää naisia. Se että et omaa karismaa ei ole naisten vika.
En ole keikkaileva muusikko enkä tuo kitaristiuttani juuri esille muuten kuin lataamalla nettiin omaa musiikkiani nimimerkillä. Jos toisin, niin luultavasti vientiä olisi enemmän, ja on sitä jonkin verran ollut muutenkin.
Mutta erikoinen tuo pakkomielteesi siihen, mitä minä olen tai en ole. Mistä siinä on kysymys?
Niin eli notkut himassa etkä käy missään. Patoat jossain nurkassa raivoa.
Kyllä minä näen kavereita livenä ja elän myös sosiaalista elämää. Aiemmin kävin aika paljon myös baareissa, nykyään harvemmin. Mutta en keikkaile, koska en ole bändissä. Ehkä alan jossain vaiheessa keikkailemaan soolomuusikkona.
Mutta mikä sinua raivostuttaa minun kirjoituksissa? Onko se ikävän kuuloista, kun puhutaan "tasoista"? Tasot ovat olemassa, vaikka kuinka sitä toivoisi, että kaikki olisivat samalla viivalla.
'Ehkä'. Elät 50/60 moodilla. Periaatteessa teet ja toisaalta et tee. Minkä takia jätit hankkimatta vakaavaraisen leipätyön? Hyvin harva elättää itseään musiikilla. Musiikki tulee vasta kun siitä saa enemmän kuin muutaman roposen. Kyse on muusta - sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Alempitasoisen naisen tulee laittaa kaikki rahansa itsensä kuohkeaksi tekemiseen, toiveissa saada elättäjä, mielellään loppuiäksi. Akateemiset naset jäävät tutkijan kammioihin homehtumaan.
Millä vuosituhannella oikein elät? Kyllä nykyajan naiset käyvät ihan itse töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alempitasoisen naisen tulee laittaa kaikki rahansa itsensä kuohkeaksi tekemiseen, toiveissa saada elättäjä, mielellään loppuiäksi. Akateemiset naset jäävät tutkijan kammioihin homehtumaan.
Ei stana, en kestä🤣😅😂 onko tämä jotain stand up komiikkaa vauva- palstalla???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alempitasoisen naisen tulee laittaa kaikki rahansa itsensä kuohkeaksi tekemiseen, toiveissa saada elättäjä, mielellään loppuiäksi. Akateemiset naset jäävät tutkijan kammioihin homehtumaan.
Millä vuosituhannella oikein elät? Kyllä nykyajan naiset käyvät ihan itse töissä.
Ja niin kävivät entisajan naiset myös. Yhdessä siellä pellolla tehtiin töitä. Ei Suomessa ole ollut mitään kotirouvakulttuuria koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tämä vaihtelua sotakeskustelulle Twitterissä:
Olen aikoinaan tehnyt paljon aloitteita miehille baareissa. En ole koskaan laskenut millään laskuopilla heidän tasoaan. Minulla on aina ollut miehille tasan kaksi tasoa: kiinnostaa tai ei kiinnosta.
Ja ne miehet ovat olleet alle 170 cm-190 cm pitkiä, normaalipainoisia tai tanakoita (joskus joku hoikempikin on saattanut eksyä mukaan mutta ei koskaan hintelää), hauskoja, supliikkeja, rentoja ja itsevarmoja tyyppejä, joiden kanssa on katseet kohdanneet ja on tullut sellainen fiilis, että tuohon mieheen olisi kiinnostavaa tutustua. "Kingit ja siipimiehet" kuulostaa jo niin hupaisalta luokittelulta, että herää kysymys, vastaanko ylipäänsä aikuiselle miehelle :-DDD
Ei noita termejä kannata ottaa niin vakavasti. "Kingi" tarkoittaa vaan sitä kaveriporukan johtohahmoa tai alfaa, jollainen on yleensä miesporukoissa, sitten on betat, jotka ovat tavallaan siinä vieressä siipimiehinä, ja sitten ne vähän syrjemmälle vetäytyvät, jotka on yleensä introvertteja. Tuollainen dynamiikka on ihan tyypillinen miesten kaveriporukoissa. Ja se alfa on yleensä porukassa korkeatasoisin.
Mietitäänpä jotain moottoripyöräjengiä. Siellä ns. kingi on todennäköisesti se väkivaltaisin. Ei todellakaan voi sanoa korkeatasoisimmaksi, päinvastoin. Ihmisen käytös määrää hänen tasonsa, ettekä te tasoteoreetikot voi millään aina sitä ulkopuolelta tietää. Pinnallisten ihmisten taso-ongelmat.
Paitsi että sillä moottoripyöräjengin alfalla hyvin todennäköisesti kaunein tyttöystävä/vaimo omassa piirissään, koska sillä on omassa viiteryhmässään korkein sosiaalinen status. Sitäkin käytiin tässä ketjussa jo läpi, että on eri viiteryhmiä, joissa on oma sisäinen hierarkiansa.
Hyvä. Olet jo ymmärtänyt, että ei ole mitään absoluuttista tasoa, joka pätisi aina ja kaikkialla.
Se on hyvä alku pois tasoteoreetikon tieltä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti, kuinka moni aikuinen, työssäkäyvä ihminen hengailee kaikki vapaa-ajat tiiviissä kaveriporukassa, jossa on vakiintunut nokkimisjärjestys? Ennemmin se menee niin, että yhden kaverin kanssa tehdään sitä ja toisen tätä. Ei kaikki minun kaverit tunne toisiaan enkä tee kaikkien kanssa samoja asioita.
En tiedä, minä en ainakaan koskaan ole tehnyt niin. Suurimman osan ajasta olen ollut itsekseen, koska olen introvertti pohdiskelija ja harrastukset ovat pääasiassa itsenäistä yksin tekemistä. Sitten olen ollut joissain kaveriporukoissa, isommissa ja pienemmissä, ja aika paljon joidenkin (varsinkin introverttien) kavereiden kanssa vain kahdestaan.
Siinä yhdessä isommassa kaveriporukassa, josta aiemmin puhuin, oli sellainen ryhmädynamiikka, että oli se yksi alfa, joka kasasi porukan esim. baari-iltaa tai jotain juhannuksen mökkireissua varten tms. Kaveriporukka on omalla tavallaan organisaatio siinä missä joku yhdistys tai urheilujoukkue, samoja sosiaalisia mekanismeja siinäkin on. Ja tietysti kaveriporukat muuttuvat löyhemmiksi, kun ikää tulee lisää ja miehet keskittyvät enemmän perhe-elämäänsä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tämä vaihtelua sotakeskustelulle Twitterissä:
Olen aikoinaan tehnyt paljon aloitteita miehille baareissa. En ole koskaan laskenut millään laskuopilla heidän tasoaan. Minulla on aina ollut miehille tasan kaksi tasoa: kiinnostaa tai ei kiinnosta.
Ja ne miehet ovat olleet alle 170 cm-190 cm pitkiä, normaalipainoisia tai tanakoita (joskus joku hoikempikin on saattanut eksyä mukaan mutta ei koskaan hintelää), hauskoja, supliikkeja, rentoja ja itsevarmoja tyyppejä, joiden kanssa on katseet kohdanneet ja on tullut sellainen fiilis, että tuohon mieheen olisi kiinnostavaa tutustua. "Kingit ja siipimiehet" kuulostaa jo niin hupaisalta luokittelulta, että herää kysymys, vastaanko ylipäänsä aikuiselle miehelle :-DDD
Ei noita termejä kannata ottaa niin vakavasti. "Kingi" tarkoittaa vaan sitä kaveriporukan johtohahmoa tai alfaa, jollainen on yleensä miesporukoissa, sitten on betat, jotka ovat tavallaan siinä vieressä siipimiehinä, ja sitten ne vähän syrjemmälle vetäytyvät, jotka on yleensä introvertteja. Tuollainen dynamiikka on ihan tyypillinen miesten kaveriporukoissa. Ja se alfa on yleensä porukassa korkeatasoisin.
Mietitäänpä jotain moottoripyöräjengiä. Siellä ns. kingi on todennäköisesti se väkivaltaisin. Ei todellakaan voi sanoa korkeatasoisimmaksi, päinvastoin. Ihmisen käytös määrää hänen tasonsa, ettekä te tasoteoreetikot voi millään aina sitä ulkopuolelta tietää. Pinnallisten ihmisten taso-ongelmat.
Paitsi että sillä moottoripyöräjengin alfalla hyvin todennäköisesti kaunein tyttöystävä/vaimo omassa piirissään, koska sillä on omassa viiteryhmässään korkein sosiaalinen status. Sitäkin käytiin tässä ketjussa jo läpi, että on eri viiteryhmiä, joissa on oma sisäinen hierarkiansa.
Hyvä. Olet jo ymmärtänyt, että ei ole mitään absoluuttista tasoa, joka pätisi aina ja kaikkialla.
Se on hyvä alku pois tasoteoreetikon tieltä.
Kun olen aiemmin kirjoittanut tasoista täällä, niin olen vääntänyt oikein rautalangasta, että on eri viiteryhmiä, joissa on oma hierarkiansa. Olen ymmärtänyt sen - erittäin hyvin - alusta asti.
Enkä ole mikään yhteen asiaan hirttäytynyt "tasoteoreetikko", vaan realisti, joka tekee huomioita sosiopoliittisista ja sosiaalipsykologisista ilmiöistä. Onko se joillekin ylivoimaisen vaikeaa ymmärtää, että joitain ihmisiä vain kiinnostaa analysoida näitä asioita, koska se on mielenkiintoista?
Ihan samalla tavalla voi kysyä joltain, että miksi se analysoi ihmisten persoonallisuuksia (esim. MBTI:n näkökulmasta), niiden yhteensopivuutta tai ihmisten älykkyyseroja ja sitä, miten ne vaikuttaa asioihin ja ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Joo, mietin aina, että mikähän on kenenkin MBTI-persoonallisuustyyppi, mutta ei se vaikuta mitenkään erityisemmin siihen, miten ihmisten kanssa olen. Se on vain ihan h*lvetin mielenkiintoista minun ja monien muiden MBTI-friikkien mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tämä vaihtelua sotakeskustelulle Twitterissä:
Olen aikoinaan tehnyt paljon aloitteita miehille baareissa. En ole koskaan laskenut millään laskuopilla heidän tasoaan. Minulla on aina ollut miehille tasan kaksi tasoa: kiinnostaa tai ei kiinnosta.
Ja ne miehet ovat olleet alle 170 cm-190 cm pitkiä, normaalipainoisia tai tanakoita (joskus joku hoikempikin on saattanut eksyä mukaan mutta ei koskaan hintelää), hauskoja, supliikkeja, rentoja ja itsevarmoja tyyppejä, joiden kanssa on katseet kohdanneet ja on tullut sellainen fiilis, että tuohon mieheen olisi kiinnostavaa tutustua. "Kingit ja siipimiehet" kuulostaa jo niin hupaisalta luokittelulta, että herää kysymys, vastaanko ylipäänsä aikuiselle miehelle :-DDD
Ei noita termejä kannata ottaa niin vakavasti. "Kingi" tarkoittaa vaan sitä kaveriporukan johtohahmoa tai alfaa, jollainen on yleensä miesporukoissa, sitten on betat, jotka ovat tavallaan siinä vieressä siipimiehinä, ja sitten ne vähän syrjemmälle vetäytyvät, jotka on yleensä introvertteja. Tuollainen dynamiikka on ihan tyypillinen miesten kaveriporukoissa. Ja se alfa on yleensä porukassa korkeatasoisin.
Alfa eli korkeatasoinen mies on yleensä porukassa korkeatasoisin? Ainakin itse olen aina kuvitellut, että alfa= korkeatasoinen, YTM.
Sama logiikka kuin jankutuksessa "Mies on atm eli alemman tason mies, jos hän ei saa naista" - ja heti perään kysymys: "Miksi alemman tason miehet eivät saa naista".
D'ah, no vaikka siksi, kun he määritelmän mukaan ovat juuri niitä, jotka eivät saa naista.
Mutta mikä sitten määrää tason tai sen kuka on "alfa"? Kouluttautunut, sivistynyt, fiksu, hyvin toimeentuleva ja hyvässä ammatissa oleva mies voi olla naisille näkymätön ja jonkun tuilla elävän kitaranrämpyttäjän pöytään on jonoa.
eri
Alfan ominaisuuksia ovat pääasiassa itsevarmuus, johtajan elkeet, luontainen johtajuus ja yleensä ekstroverttius.
Mutta on myös sigmoja, jotka ovat ns. oman tien kulkijoita. He eivät ole varsinaisesti johtajatyyppejä, mutta ns. oman itsensä herroja. He ovat tietyllä tavalla itsevarmoja, mutta eivät hakeudu tai päädy porukoiden johtohahmoiksi, koska ovat enemmän introvertteja kuin alfat. Sigmat osaavat johtaa omalla esimerkillään, mutta eivät henkilöjohtamista, kuten alfat.
Sigmoja on esim. juuri muusikoissa tai filosofeissa, taiteilijoissa ja yksityisyrittäjissä. Sigmat voivat olla yhtä haluttuja kuin alfat, mutta ne ovat aika harvinaisia.
Sehän tuli kuin myyntimieheltä konsanaan.
Ymmärrän tiettyyn pisteeseen asti ettet halua kysellä nimenomaan naisilta treffivinkkejä. Nyt tulee se kuuluisa mutta. Tuottaako tällaisia viljelevien pelimies gurujen konstitkaan haluttua lopputulosta? Olen useasti sanonut itsevarmuudesta (jota voi kehittää), itsensä kehittämisestä (kouluttautuminen on Suomessa maksutonta) ja siitä ettei tänne ole mikään pakko jäädä jos jonkun toisen maan naiset tuntuu olevan enempi oma juttu.
(Btw, nuohan pelimiehet menevät ulos hakemaan niitä elämyksiä ja kokemuksia. Hölmöt asiakkaat tippaa tästä hyvästä)- Olen, ja olisin aivan paska myyntimies. Usko pois.
- En ole täällä kyselemässä vinkkejä, vaan keskustelemassa ja pohdiskelemassa.
- En käytä mitään tiettyjä ”konsteja” missään sosiaalisessa kanssakäymisessä. Jos yrittäisin käyttää, niin tuntisin itseni epäaidoksi. Jos jokin ei tule luonnostaan, niin ei kannata tehdä niin.Mutta joistain ”gurujen” vinkeistä saattaa olla hyötyä esim. nörteille tai lievästi autistisille miehille, joilla ei ole luonnostaan hyvät sosiaaliset taidot.
Niillä tuhanssilla dollareilla (euroilla) mitä hukassa olevat miesparat syytää guruille olisi voinut vuokrata Serbiasta villan ja sinne läjän naisia. Kaiken tämän olisi voinut jakaa somessa antaen muiden kuvitella omegan nousseen alfaksi.
(Olet yhtä hukassa kuin nuo nörtitkin)En kehota ketään syytämään rahaa guruille, koska kaiken tiedon löytää netistä myös ilmaiseksi.
Mutta voitko valottaa, miten ja minkä suhteen olen hukassa? Mikä minun sanomisissa ei pidä paikkaansa ja miksi? Yritä myös perustella.
(Miksi yrität viedä tämä keskustelun henkilökohtaiselle tasolle? Se, mitä minä olen tai en ole, ei muuta itse asiaa mihinkään.)
Jos sun kaltaisten miesten mielestä elämä on lähinnä vaan hulppeita jahteja ja upeita naisia, jolloinka kaikki muu nähdään turhana. Paha vaan kun se turha edustaa tavallisen ihmisen elämää. Tavis käy töissä, syö, sontii, rakastuu... Teidän maailmassa tätä ei tapahdu josta seuraa katkeruutta.
Nyt taidat trollata, koska ymmärrät varmaan, että ei täällä palstalla notku sellaiset miehet, joita tuossa kuvasit? Olen persaukinen ”kitaranrämpyttäjä”, jos se nyt ketään kiinnostaa. Ilmeisesti kiinnostaa, kun jotkut vie keskustelun asian ohi minuun henkilööni.
Mun työttömällä basisti frendillä riittää naisia. Se että et omaa karismaa ei ole naisten vika.
En ole keikkaileva muusikko enkä tuo kitaristiuttani juuri esille muuten kuin lataamalla nettiin omaa musiikkiani nimimerkillä. Jos toisin, niin luultavasti vientiä olisi enemmän, ja on sitä jonkin verran ollut muutenkin.
Mutta erikoinen tuo pakkomielteesi siihen, mitä minä olen tai en ole. Mistä siinä on kysymys?
Niin eli notkut himassa etkä käy missään. Patoat jossain nurkassa raivoa.
Kyllä minä näen kavereita livenä ja elän myös sosiaalista elämää. Aiemmin kävin aika paljon myös baareissa, nykyään harvemmin. Mutta en keikkaile, koska en ole bändissä. Ehkä alan jossain vaiheessa keikkailemaan soolomuusikkona.
Mutta mikä sinua raivostuttaa minun kirjoituksissa? Onko se ikävän kuuloista, kun puhutaan "tasoista"? Tasot ovat olemassa, vaikka kuinka sitä toivoisi, että kaikki olisivat samalla viivalla.
'Ehkä'. Elät 50/60 moodilla. Periaatteessa teet ja toisaalta et tee. Minkä takia jätit hankkimatta vakaavaraisen leipätyön? Hyvin harva elättää itseään musiikilla. Musiikki tulee vasta kun siitä saa enemmän kuin muutaman roposen. Kyse on muusta - sinusta.
Ihmisillä on paljon syitä siihen, mihin ovat elämässään päätyneet.
Mutta voin sen verran kertoa, että menin yo-papereilla sisään yliopistoon opiskelemaan alalle, josta olisi varmaan saanut hyvin töitä, mutta huomasin muutaman vuoden jälkeen, että se ei kiinnostanut ollenkaan. Jos olisin valinnut sen alan, johon minulla oli tosiasiassa enemmän lahjoja, olisin saattanut hyvinkin suorittaa tutkinnon loppuun.
Samoihin aikoihin alkoi kiinnostamaan musiikki enemmän, mutta en silloinkaan vielä ajatellut, että minusta tulisi ammattimuusikko. En ole oikeastaan koskaan mitenkään määrätietoisesti ajatellut, että minusta tulisi jotain tiettyä, mikä on tyypillistä INFP-persoonallisuuksille yleensäkin.
Jos joskut tapaat INFP-tyypin, niin sillä voi hyvinkin olla aika samanlainen elämäntarina. Se on tilastollinen fakta, että INFP-tyypillä on pienimmät keskitulot ISFP:n ohella, vaikka sillä on toisaalta 3. korkein keskimääräinen äo. Se johtuu siitä, että INFP:n heikkouksia ovat ne, jotka ovat suuret keskitulot omaavien ENTJ- ja ESTJ-tyyppien vahvuuksia, ja INFP:n vahvuudet eivät ole sellaisia, joiden avulla yleensä noustaan korkeaan sosioekonomiseen asemaan. Ei esim. intrapersoonallisella älykkyydellä, jossa INFP:t ovat yleensä parhaita kaikista tyypeistä, ole juuri ollenkaan hyötyjä rahan tekemisessä tai tien raivaamisessa huipulle.
INFP:llä on myös taipumus ehdottomuuteen siinä, että pitää olla aito, ja se voi aiheuttaa suoranaista sisäistä tuskaa, jos tuntuu siltä, että se, miten elää elämäänsä, ei ole sopusoinnussa oman sisäisen maailman ja elämänkatsomuksen kanssa. INFP:lle sisäinen harmonia on massiivisen tärkeää, ihan prioriteetti.
Ja joo, "ehkä" on sana, jota kaikki INFP:t käyttävät varmaan liikaakin. INFP:t haaveilevat paljon. Vahvaa mielikuvitusta voi käyttää hyödykseen juuri musiikissa tai vaikka taiteessa ja kirjoittamisessa, mutta se voi olla myös heikkous silloin, jos keskittyy enemmän haaveilemiseen kuin suunnitelmien tekemiseen ja niiden toteuttamiseen.
INFP:n lahjat ja mielenkiinto kohdistuu yleensä aloille, joilla on vaikea tienata. Yhden amerikkalaisen tutkimuksen mukaan neljäsosa taideopiskelijoista on INFP-tyyppiä, vaikka niitä on koko väestöstä korkeintaan 4%. Se kertoo aika paljon.
Hohkaan tästä INFP-asiasta siksi, että vaikka en tiennyt nuorempana ja opiskeluaikoinani olevani INFP, niin huomasin myöhemmin olevani olevani aika stereotyyppinen esimerkki INFP:stä, kun perehdyin MBTI:hin; minulla oli melkeinpä kaikki INFP:n tyypilliset vahvuudet ja heikkoudet. Kun kuuntelee muita miespuolisia INFP-tyyppejä, niin niillä on tosi usein ollut ihan samoja ongelmia elämässä. Elämä on ollut kamppailua itsensä kanssa ja ajelehtemista.
Joo, olisi varmasti sosioekonomisen aseman ja tulotason nostamisen kannalta parempi olla vähän enemmän kuin ENTJ tai ESTJ, tai vaikka ISTJ. Mutta tällaista tämä nyt vaan on, ihmisillä on erilaisia vahvuuksia ja heikkouksia, ja siinä on suuria eroja, miten mitäkin asioita arvottavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuvuus on sairaus.
Miksi te mammat sitten nykyään kasvatatte lapsenne läheisriippuvaisiksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tämä vaihtelua sotakeskustelulle Twitterissä:
Olen aikoinaan tehnyt paljon aloitteita miehille baareissa. En ole koskaan laskenut millään laskuopilla heidän tasoaan. Minulla on aina ollut miehille tasan kaksi tasoa: kiinnostaa tai ei kiinnosta.
Ja ne miehet ovat olleet alle 170 cm-190 cm pitkiä, normaalipainoisia tai tanakoita (joskus joku hoikempikin on saattanut eksyä mukaan mutta ei koskaan hintelää), hauskoja, supliikkeja, rentoja ja itsevarmoja tyyppejä, joiden kanssa on katseet kohdanneet ja on tullut sellainen fiilis, että tuohon mieheen olisi kiinnostavaa tutustua. "Kingit ja siipimiehet" kuulostaa jo niin hupaisalta luokittelulta, että herää kysymys, vastaanko ylipäänsä aikuiselle miehelle :-DDD
Ei noita termejä kannata ottaa niin vakavasti. "Kingi" tarkoittaa vaan sitä kaveriporukan johtohahmoa tai alfaa, jollainen on yleensä miesporukoissa, sitten on betat, jotka ovat tavallaan siinä vieressä siipimiehinä, ja sitten ne vähän syrjemmälle vetäytyvät, jotka on yleensä introvertteja. Tuollainen dynamiikka on ihan tyypillinen miesten kaveriporukoissa. Ja se alfa on yleensä porukassa korkeatasoisin.
Mietitäänpä jotain moottoripyöräjengiä. Siellä ns. kingi on todennäköisesti se väkivaltaisin. Ei todellakaan voi sanoa korkeatasoisimmaksi, päinvastoin. Ihmisen käytös määrää hänen tasonsa, ettekä te tasoteoreetikot voi millään aina sitä ulkopuolelta tietää. Pinnallisten ihmisten taso-ongelmat.
Paitsi että sillä moottoripyöräjengin alfalla hyvin todennäköisesti kaunein tyttöystävä/vaimo omassa piirissään, koska sillä on omassa viiteryhmässään korkein sosiaalinen status. Sitäkin käytiin tässä ketjussa jo läpi, että on eri viiteryhmiä, joissa on oma sisäinen hierarkiansa.
Et oo paljon tainnu kertseillä käydä? Sons of Anachyn katsomista ei lasketa. Moni vaimo/tyttöystävä on myös miehensä ajokaveri ja kohtalaisen maanläheistä porukkaa ovat/olemme. Kerhoilla vierailijat on sitten asia erikseen.
Miksi joku haluaisi itseään huonomman kumppanin? Kuulostaa järjen köyhyydeltä sekin.
Vierailija kirjoitti:
- En ole koskaan ollut PUA, en ole koskaan yrittänytkään, eikä kiinnosta yrittää. Olen ihan oma itseni, koska muuten tuntisin itseni epäaidoksi.
- Ei ole rahaa, olen persaukinen.
- Minusta ei saa alfaa tekemälläkään.
Tämä. Naisilla on aina nämä samat neuvot, eli miehen pitäisi "kehittää itseään", joka tarkoittaa että pitäisi alkaa joksikin sellaiseksi, jota ei luonnostaan ole. Minussa ei ole teennäistä soluakaan enkä pelaa mitään PUA-pelejä. Kaikenlainen teennäisyys saa niskakarvani nousemaan pystyyn välittömästi. Monilta naisilta taas kaikenlainen esittäminen ja draamailu tuntuu tulevan luonnostaan... rehellisyys on katoavaa kansanperinnettä, nykyään on tärkeämpää leikkiä tai antaa olettaa olevansa jotain, jota ei oikeasti ole. Eli taas pelkkää kuorta ja pintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tämä vaihtelua sotakeskustelulle Twitterissä:
Olen aikoinaan tehnyt paljon aloitteita miehille baareissa. En ole koskaan laskenut millään laskuopilla heidän tasoaan. Minulla on aina ollut miehille tasan kaksi tasoa: kiinnostaa tai ei kiinnosta.
Ja ne miehet ovat olleet alle 170 cm-190 cm pitkiä, normaalipainoisia tai tanakoita (joskus joku hoikempikin on saattanut eksyä mukaan mutta ei koskaan hintelää), hauskoja, supliikkeja, rentoja ja itsevarmoja tyyppejä, joiden kanssa on katseet kohdanneet ja on tullut sellainen fiilis, että tuohon mieheen olisi kiinnostavaa tutustua. "Kingit ja siipimiehet" kuulostaa jo niin hupaisalta luokittelulta, että herää kysymys, vastaanko ylipäänsä aikuiselle miehelle :-DDD
Ei noita termejä kannata ottaa niin vakavasti. "Kingi" tarkoittaa vaan sitä kaveriporukan johtohahmoa tai alfaa, jollainen on yleensä miesporukoissa, sitten on betat, jotka ovat tavallaan siinä vieressä siipimiehinä, ja sitten ne vähän syrjemmälle vetäytyvät, jotka on yleensä introvertteja. Tuollainen dynamiikka on ihan tyypillinen miesten kaveriporukoissa. Ja se alfa on yleensä porukassa korkeatasoisin.
Mietitäänpä jotain moottoripyöräjengiä. Siellä ns. kingi on todennäköisesti se väkivaltaisin. Ei todellakaan voi sanoa korkeatasoisimmaksi, päinvastoin. Ihmisen käytös määrää hänen tasonsa, ettekä te tasoteoreetikot voi millään aina sitä ulkopuolelta tietää. Pinnallisten ihmisten taso-ongelmat.
Paitsi että sillä moottoripyöräjengin alfalla hyvin todennäköisesti kaunein tyttöystävä/vaimo omassa piirissään, koska sillä on omassa viiteryhmässään korkein sosiaalinen status. Sitäkin käytiin tässä ketjussa jo läpi, että on eri viiteryhmiä, joissa on oma sisäinen hierarkiansa.
Järjestääkö moottoripyöräjengi missikisat, jonka tulosten perusteella tyttöystävät jaetaan miehille hierarkiajärjestyksessä? Jonkunhan pitää laittaa naiset kauneuden perusteella järjestykseen, muutenhan sinun teoria ei toimi.
Näitä kuvioita tuntevana sanon, että ei ole moottoripyöräjengeillä alfoja pressoina, kaikkea muuta. Siellä on miehillä olematon itsetunto ja kaupanpäälle norsun kokoinen ego. Siitähän nämä väkivalta ja muut ongelmat siellä kumpuaa. Itsetunto ei kestä mitään ja ego vaatii kostamaan ja väkivalta on tyhmällä yleensä se ainoa keino selvitellä elämässä asioita.
Asioista tietävänä osaat varmasti eroitella prosenttikerhot muista. Tuo yllä oleva kuvaus on äärimmäisen kaukana normaalista kerhotoiminnasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- En ole koskaan ollut PUA, en ole koskaan yrittänytkään, eikä kiinnosta yrittää. Olen ihan oma itseni, koska muuten tuntisin itseni epäaidoksi.
- Ei ole rahaa, olen persaukinen.
- Minusta ei saa alfaa tekemälläkään.
Tämä. Naisilla on aina nämä samat neuvot, eli miehen pitäisi "kehittää itseään", joka tarkoittaa että pitäisi alkaa joksikin sellaiseksi, jota ei luonnostaan ole. Minussa ei ole teennäistä soluakaan enkä pelaa mitään PUA-pelejä. Kaikenlainen teennäisyys saa niskakarvani nousemaan pystyyn välittömästi. Monilta naisilta taas kaikenlainen esittäminen ja draamailu tuntuu tulevan luonnostaan... rehellisyys on katoavaa kansanperinnettä, nykyään on tärkeämpää leikkiä tai antaa olettaa olevansa jotain, jota ei oikeasti ole. Eli taas pelkkää kuorta ja pintaa.
Ilmankin murjottavaa jorisijaa pärjää vallan mainiosti, joten miksi naisen tulisi huolia turha patsas?
Alue: Aihe vapaa
Oletetaan että olisin tämä mainittu "alempitasoinen nainen" (en ole koskaan seurustellut). Minua ei valitettavasti kiinnosta laittaa kaikkia rahojani itseni ehostamiseen, päinvastoin - laitan rahan töihin. Tällä keinolla voin itse elättää itseni sen lisäksi että käyn palkkatöissä. Miehen tehtävä on täyttää emotionaalinen tarve. Ihan vieras maailma sinulle, jonka elämä pyörii ihmisten lokeroimiseen excel-taulukoihin?