Olenko ainoa, jonka turvallisuuden tunnetta Ukrainan tilanne ei hetkauta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä ajattelen useimmista asioista siten, että mihin en henkilökohtaisesti voi vaikuttaa niin en stressaa. Jos voin vaikuttaa, teen asioiden eteen jotain. Esim. odotan ukrainalaisten Suomeen saapumista ja autan heitä täällä, avun tarvitseminen ei pääty rajalle.

Tässä tilanteessa tottakai koen empatiaa sodan uhreja kohtaan ja seuraan politiikkaa normaalia aktiivisemmin jo ihan opiskelujenikin vuoksi, mutta koetan kanavoida ajatuksiani tarkoituksella myös muualle oman toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Jos tilanne eskaloituu, pystyn siten siinäkin tilanteessa toimimaan tilanteen mukaisesti.

Sama. Lisäksi olen jo aiemmin miettinyt esim kulutustottumuksiani ja järkeistänyt ne sellaisiksi, että asiakkuus on tuntunut minusta hyvältä ja oikealta. Siksi mun ei tarvitse nyt alkaa boikotoimaan jotain teboilia tai fasua, koska olen tehnyt tämän valinnan jo vuosia sitten. Sillä ei ole ollut merkitystä onko tällä merkitystä kyseiselle firmalle vaan ainoastaan sillä, että itselläni on parempi fiilis enkä toimi vastoin arvojani.

Samasta syystä jätän mahdollisuuksieni mukaan kiinassa valmistetut tuotteet hankkimatta ja esim jotain "euron roinaa" en tilaisi sieltä (tai mistään) ikinä.

Juuri tätä ajoin takaa. Muistan lapsena naureskelleeni isälleni, joka ei suostunut tankkaamaan Teboililla. Oikeassa oli. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

On se outoa jos ei ollenkaan hetkauta. Kyllä se itsellä alkoi mietityttää, että pitäisikö tuohon olohuoneen nurkkaan asentaa se takka, ei meinaan ole kiva jos täällä Helsingissä menee kaukolämpö ja sähköt samalla kertaa näin talvella. Lisäksi mietin pitäisikö Espanjan asunnon ostoa aikaistaa, jotta vaimo ja muu naisväki pääsee täältä turvaan tarvittaessa, itse äijänä kun en mukaan pääsisi.

Tuliko mieleen, että osa meistä on pohtinut näitä jo vuosikausia? Outoja toki olemme, mutta emme suinkaan tyhmiä. 

Vierailija kirjoitti:

Olet. Tunnevammainen.

Tunnevammainen, jos ei pelkää?

Kyllähän tilanne omalla tavallaan huolestuttaa, mutta en pelkää. Se johtuu siitä, että omassa elämässä ja lähipiirissä on niin paljon haasteita, että elämä soljuu eteen päin "normaalisti". Empatia ja myötätunto on tervettä ja näin tulee ollakin, mutta hieman tullut kyllä sellainen olo tässä viime viikon aikana, että eniten kauhistelevat ne, joilla ei omassa elämässä kauhisteltavaa riitä. Toki hyvä heille, mutta turha nyt pelkäämättömyyden takia alkaa arvostella toisia. Pelko ja jatkuva hysteria ei kerro siitä, kuinka "hyvä" ja "empaattinen" ihminen on. Tai toisin päin. 

Vierailija kirjoitti:

Masennus/rahattomuus ovat suuria ongelmia, mutta niitä ongelmia on syytä miettiä silloin kuin ei ole ulkopoliittisia ongelmia. Nuo asiat ovat paskan haileita kuin kyseessä on Suomen itsenäisyys

Meinaatko, että masennus jotenkin poistuisi ajattelemalla, että on sitä isompiakin ongelmia?

Vierailija kirjoitti:

On se outoa jos ei ollenkaan hetkauta. Kyllä se itsellä alkoi mietityttää, että pitäisikö tuohon olohuoneen nurkkaan asentaa se takka, ei meinaan ole kiva jos täällä Helsingissä menee kaukolämpö ja sähköt samalla kertaa näin talvella. Lisäksi mietin pitäisikö Espanjan asunnon ostoa aikaistaa, jotta vaimo ja muu naisväki pääsee täältä turvaan tarvittaessa, itse äijänä kun en mukaan pääsisi.

Nyt tuli muutamaan lauseeseen yllättävän paljon tekopyhyyttä! Ihmettelet, jos joku ei lähde pelkäämään tässä tilanteessa Suomessa (pelko eri asia kuin empatia) ja samaan aikaan olet huolissasi cityasuntosi lämmityksestä ja mietit, että pitäisikö naisväki laittaa Epsanjaan, jossa jo toinen talo (melkein) odottamassa. Älä nyt ainakaan sijoituksia mene kattomaan, tulee vielä kakka housuun pelosta. Ihan vakavasti kuitenkin. Lähipiirissä muutamakin, joilla lapsi PELKÄÄ sotaa. Isä tuuttaa joka päivä sosiaaliseen mediaan Natosta, ydinaseista, Putinista jne jne ja samaan aikaan huokailee, kun lasta pelottaa. Ei tarvitse syytä kaukaa hakea. 

Et ole ainoa. Itselläni on omassa elämässäni niin paljon ongelmia, että muiden ongelmat eivät hetkauta minua. Ymmärrän kyllä järjellä, että pitäisi tuntea empatiaa ja myötätuntoa ukrainalaisia kohtaan, mutta kun ei pysty tuntemaan niitä niin ei pysty. Kun omat ongelmat ovat tarpeeksi syviä, ihmisestä hyvin todennäköisesti tulee lopulta  täysin välinpitämätön muita ihmisiä kohtaan.

https://t.me/vivoterra_en/6908 Vasemmalla oikea Biden ja oikealla näyttelijä.

Hienon suku rikollis bisneksiä Ukrainassa.

Vieläkö luomatta mediaan..

Vierailija kirjoitti:

Masennus/rahattomuus ovat suuria ongelmia, mutta niitä ongelmia on syytä miettiä silloin kuin ei ole ulkopoliittisia ongelmia. Nuo asiat ovat paskan haileita kuin kyseessä on Suomen itsenäisyys

Minä olen aina ollut niinkin isänmaallinen, että olen saanut siitä hyvin äkäistä ja poliittisesti eriskummallista palautetta.

Elämäni on niin hajalla, että perusongelmani tällä hetkellä on asunnottomuus. Olen edelleen isänmaallinen ja valmis tekemään sen, minkä Suomen puolesta pystyn. Koska en enää pelkää mitään ja henkeni ei merkitse kovin kummoisia minulle tai muille, minua voisi käyttää vaikka millaisiin sääntöjenvastaisiin operaatioihin. Tai siis yhteen.

Ukraina ei merkitse minulle mitään. Vanhojen ihmisten kohtalo siellä säälittää, samoin viattomien luontokappaleiden. Räjäyttäkööt koko pesäkkeen taivaan tuuliin, sillähän siitä päästään. Ja Putin perässä.

Kaaos alkaa vähitellen vastata omaa sisäistä todellisuuttani. Tuntuu ihan normaalilta. Saatan kyllä olla hullu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritän vielä vähän avata omaa näkökulmaani. Mielestäni pahimmat ongelmat maailmassa on itsekkyys, ahneus ja lyhytnäköisyys. Näistä kaikki sodat ja muu paska kumpuaa.

Kun kriisi tulee tarpeeksi lähelle, ihmiset on valmiita reagoimaan. Silloin on valitettavasti usein jo liian myöhäistä. Kun akuuttia uhkaa ei ole, palataan taas normaaliin eli oman navan tuijottamiseen, kilpailemiseen ja materian haalimiseen. Historiasta ei opita, vaikka se on aina toistanut itseään. Omaa osuutta ja moraalista velvollisuutta ei nähdä. Viisaampia ei kuunnella, uskotaan vain omaan käsitykseen. Näin siis ainakin länsimaissa. 

Itse ajattelen, että yksilöinä me kaikki olemme aika säälittäviä ja typeriä. Yhdessä pystyisimme mihin vaan, jos vain näkisimme toisemme ja kuuntelisimme toisiamme. 

Ap 

 

Tuli ehkä vähän oksennusta suuhun. Mikä on se hinta, joka Euroopan mielestä kannattaa maksaa jo puhtaasti itsekkäistä syistä, jotta Venäjän presidentti Vladimir Putin ei pääse piirtämään Euroopan maiden rajoja uusiksi. Ne tuovat työttömyyttä, inflaatiota ja roimasti rahanmenoa myös Euroopan omille talouksille. Maailman talousmahdit eivät tuomitse Venäjän hyökkäystä. Kurkista edes sinne Euroopan poikkeuksellisen suoran pakoterivistön taakse. Siellä on aika tyhjää. Maailman suuret taloudet eivät tahdo tukistaa Venäjää, koska ne eivät halua katkaista välejään Venäjään. Päin vastoin, ne haluavat jatkaa bisnestä Venäjän kanssa entiseen malliin. Vaikka moskovalaisen supermarketin hyllyiltä olisi jatkossa turha etsiä suomalaisia herkkuja, niin esim brasilialaista sisäfilettä siellä riittäisi. Lyhyt näköistä tämä yhdessä pystymme mihin vaan.

Tarkoitan nimenomaan sitä, että yhdessä PYSTYISIMME mihin vaan, jos tämä rahan palvonta vain loppuisi.  Sehän ei tuo valtaosalle lopulta hyvinvointia, vaan ainoastaan harvoille ja valituille. Puhun koko maailmasta, en vain Suomesta tai Euroopasta. Tiedän varsin hyvin, että monet maat edelleen symppaavat Venäjää. Esim. Kiina on mielestäni ihan yhtä vaarallinen ja arvaamaton kuin Venäjäkin. Kiinassahan oli asiat hyvin, ennen kuin kommunistinen vallankumous pisti kansan matalaksi ja rahan palvonta alkoi. 

 

Muistan tämän kun öyhötetään kuinka kurkku maksaa yli kuusi euroa kilo.

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Venäjän hyökkäämistä Ukrainaan ei välttämättä pidetty mahdottomana,mutta ei myöskään väistämättömänä. Mitä turvallisuuden tunteen heikkenemiseen tulee, niin mieti tätä esimerkkiä:

Voidaan ennustaa, että huomenna on vaikka 10% mahdollisuus sataa, ja ylihuomenna 1% mahdollisuus salamoida. Koska salamointi liitetään usein vesisateeseen, jos huomenna sataa vettä, niin ennustetta sitä seuraavan päivän säästä voidaan tarkentaa siten, että salamoinnin mahdollisuus nousee vaikka 10% prosenttiin. Jos taas huomenna ei sada vettä, voidaan ennustetta ylihuomisen salamoinnin mahdollisuudesta laskea vielä alemmas. Jos korvaat vesisateen mahdollisuuden sodalla Ukrainassa, ja salamoinnin mahdollisuuden sodalla koko Euroopassa, niin ehkä voit nähdä, miten tapahtumasarja on heikentänyt turvallisuusennustetta Euroopassa.

Sama esimerkki oikeastaan pätee myös ilmastonmuutoksen merkittäviin kielteisiin seurauksiin, mikä selittänee ainakin osittain sen, miksi ihmiset saattavat "herätä" asian suhteen jonkun merkittävän negatiivisen ilmastoon liittyvän tapahtuman jälkeen.

Kiitos asiallisesta vastauksesta. Näinhän se menee. Oletko muuten lukenut kirjan Musta joutsen? Uskon kyllä ennusteisiin ja tilastoihin, mutta skeptisesti: Aina tapahtuu asioita, joita kukaan (paitsi joku random runoilija tai skitsofreenikko) ei osannut ennustaa. 

Ap

En ole lukenut, vaikka ehkä pitäisi. Ja on totta, että on sellaisia kysymyksiä, joihin tilastollista ajattelua voi olla vaikea soveltaa, kuten esimerkiksi sen pohtiminen, mikä on vaikka suomalaisen todennäköisyys kuolla ydinaseiskussa.

En tiedä, missä mielessä skitsofrenikoiden tai random-runoilijoiden voidaan sanoa varsinaisesti ennustavan maailman tapahtumia. Esimerkkiä jatkaakseni voin sanoa, että huomenna varmasti sataa. Jos huomenna sataa, niin oliko ennusteeni pätevä? Ehkä ei, sillä en välttämättä osannut ottaa huomioon mitään sateen todennäköisyyttä lisääviä seikkoja, ja ennusteeni saattoi olla kalibroitu päin mäntyä. Ehkä asioiden siirtäminen täydellisten mahdottomuuksien kategoriasta erittäin outoihin sattumiin on jonkinlaista ennustamista, mitä mielikuvitukselliset runoilijat ja kirjailijat yms. saattavat tehdä.

Vierailija kirjoitti:

hui hui oi oi kirjoitti:

Et ole. Kunhan hysteria laantuu ja sota jatkuu, niin asiat normalisoituu.

Hysteerinen vouhottaminen Venäjän uhasta ja krampinomainen turvautuminen sotilaalliseen liittoutumiseen tuntuvat tänä päivänä riittävän turhan pitkälle.

ja sinä olet ihan cool kun vinkkelitossu on ulko-ovellasi, ei sitten soita ovikelloa

Suomelle olisi paljon halvempaa tuhota venäläiset tankit Apilas-ohjuksilla Kiovan ja Harkovan kaduilla kuin Imatran Teboil-asemalla.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se outoa jos ei ollenkaan hetkauta. Kyllä se itsellä alkoi mietityttää, että pitäisikö tuohon olohuoneen nurkkaan asentaa se takka, ei meinaan ole kiva jos täällä Helsingissä menee kaukolämpö ja sähköt samalla kertaa näin talvella. Lisäksi mietin pitäisikö Espanjan asunnon ostoa aikaistaa, jotta vaimo ja muu naisväki pääsee täältä turvaan tarvittaessa, itse äijänä kun en mukaan pääsisi.

T. Mirkku

Yksikään mies ei oli niin naiivi, että veisi perheensä ja omaisuutensa turvaan alati köyhtyviin länsimaihin.

Vierailija kirjoitti:

Et ole ainoa. En ymmärrä tätä ihmisten hysteerisyyttä asian äärellä. 

Sinä luulet että sinulla on valinnan varaa, ehkä onkin.

Vamhempiensa kanssa autoon ammutulla 10-vuotiaalla Polinalla ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

hui hui oi oi kirjoitti:

Et ole. Kunhan hysteria laantuu ja sota jatkuu, niin asiat normalisoituu.

Niin kuinka moni edes muistaa että viimeksi tätä samaa keskustelua käytiin vuosi sitten?

Eihän siitä ole kuin kaksi viikkoa kuinka Ukrainasta vielä sanottiin, että, hehän nyt ovat olleet siitä lähtien kun vanhasta Neuvostoliitosta erosivat tai itsenäistyivät, he ovat olleet ärhäkkäänä kaiken aikaa Venäjän suuntaan ja Putinin toimia siloteltiin.

Eniten tässä harmittaa se että suomalainen kuluttaja maksaa lopulta pakotteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole ainoa. En ymmärrä tätä ihmisten hysteerisyyttä asian äärellä. 

Sinä luulet että sinulla on valinnan varaa, ehkä onkin.

Vamhempiensa kanssa autoon ammutulla 10-vuotiaalla Polinalla ei ollut.

Polinalla olisi ollut mahdollisuus, jos hänen perheensä olisi tehnyt toisenlaisia valintoja olla lähtemättä raukkamaisesti pakoon.

Vierailija kirjoitti:

Eniten tässä harmittaa se että suomalainen kuluttaja maksaa lopulta pakotteet.

Niin mikään ei ole enää niin halpaa kuin tänään. Suloista miten kuvitellaan myös että sieltä tulee ahkeria naisia ja hyvin käyttäytyviä lapsia yhdestä euroopan köyhimmästä maasta, jossa on rähinöity jo useamman vuoden enemmän tai vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Kun elää tiukasti laput silmillä, toki silloin ahdistaakin vähemmän. 

Vaikuttaa kyllä enemmänkin siltä, että pahiten nyt pitkin seiniä hyppii nyt nämä ihmiset jotka on eläneet aiemmin laput silmillä ja joiden elämä on ollut hyvinkin turvattua ja smoothia edeten täydellisesti omien halujen mukaan.

S.B. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Venäjän hyökkäämistä Ukrainaan ei välttämättä pidetty mahdottomana,mutta ei myöskään väistämättömänä. Mitä turvallisuuden tunteen heikkenemiseen tulee, niin mieti tätä esimerkkiä:

Voidaan ennustaa, että huomenna on vaikka 10% mahdollisuus sataa, ja ylihuomenna 1% mahdollisuus salamoida. Koska salamointi liitetään usein vesisateeseen, jos huomenna sataa vettä, niin ennustetta sitä seuraavan päivän säästä voidaan tarkentaa siten, että salamoinnin mahdollisuus nousee vaikka 10% prosenttiin. Jos taas huomenna ei sada vettä, voidaan ennustetta ylihuomisen salamoinnin mahdollisuudesta laskea vielä alemmas. Jos korvaat vesisateen mahdollisuuden sodalla Ukrainassa, ja salamoinnin mahdollisuuden sodalla koko Euroopassa, niin ehkä voit nähdä, miten tapahtumasarja on heikentänyt turvallisuusennustetta Euroopassa.

Sama esimerkki oikeastaan pätee myös ilmastonmuutoksen merkittäviin kielteisiin seurauksiin, mikä selittänee ainakin osittain sen, miksi ihmiset saattavat "herätä" asian suhteen jonkun merkittävän negatiivisen ilmastoon liittyvän tapahtuman jälkeen.

Kiitos asiallisesta vastauksesta. Näinhän se menee. Oletko muuten lukenut kirjan Musta joutsen? Uskon kyllä ennusteisiin ja tilastoihin, mutta skeptisesti: Aina tapahtuu asioita, joita kukaan (paitsi joku random runoilija tai skitsofreenikko) ei osannut ennustaa. 

Ap

En ole lukenut, vaikka ehkä pitäisi. Ja on totta, että on sellaisia kysymyksiä, joihin tilastollista ajattelua voi olla vaikea soveltaa, kuten esimerkiksi sen pohtiminen, mikä on vaikka suomalaisen todennäköisyys kuolla ydinaseiskussa.

En tiedä, missä mielessä skitsofrenikoiden tai random-runoilijoiden voidaan sanoa varsinaisesti ennustavan maailman tapahtumia. Esimerkkiä jatkaakseni voin sanoa, että huomenna varmasti sataa. Jos huomenna sataa, niin oliko ennusteeni pätevä? Ehkä ei, sillä en välttämättä osannut ottaa huomioon mitään sateen todennäköisyyttä lisääviä seikkoja, ja ennusteeni saattoi olla kalibroitu päin mäntyä. Ehkä asioiden siirtäminen täydellisten mahdottomuuksien kategoriasta erittäin outoihin sattumiin on jonkinlaista ennustamista, mitä mielikuvitukselliset runoilijat ja kirjailijat yms. saattavat tehdä.

Suosittelen ehdottomasti lukemaan. Kirjan pointti on se, että aina on tapahtunut ja tulee tapahtumaan tilastollisesti epätodennäköisiä asioita, jotka tulee suurimmalle osalle ihmisiä täysin puskista. Esimerkkinä siis vaikka mustat joutsenet tai Google. Kun näitä asioita sitten tapahtuu, usein joku taiteilija tai "kylähullu" on vakuuttanut jo hyvissä ajoin, että näin tulee käymään. Kukaan ei tietenkään heitä usko, vaan heidät leimataan hulluiksi. Ovat edellä aikaansa ja heillä on poikkeuksellisen vahva intuitio asioista. 

Olen itsekin nähnyt enneunia ja näkyjä. Pitkään yritin laittaa nämä sattuman piikkiin, mutta kun niitä vaan koko ajan tulee lisää, en voi enää uskoa sattumaan. Tunsin myös aikoinaan erään skitsofreenikon, jolla oli todella hämmentävä kyky laukoa totuuksia. Minusta hän ei itse asiassa ollut hullu ollenkaan, vain poikkeuksellisen tarkkanäköinen. 

Eläimilläkin on samaa. Tiedäthän sanonnan rotista, jotka jättävät uppoavan laivan. Uskon, että meillä ihmisilläkin on aisteja, joista emme ole tietoisia.