Kun olen kotona lasteni kanssa...

Jäät todennäköisesti etäiseksi lapsillesi. Miksi käyttäydyt noin?

Miksi olet edes hankkinut lapsia, jos et ole kiinnostunut heidän kanssa viettämään aikaa? En voi käsittää. Tuo tulee vaikuttamaan lapsiin siten, että he eivät edes halua viettää myöhemmin aikaa kanssasi etkä tule olemaan heille kovin tärkeä. Erotessanne lapset haluavat olla ennemmin isän luona kuin sinun.

Heille tulee tunne-elämän ongelmia.

Yksi esimerkki (teoria)

"... ihmislapsen varhaiskehitystä säätelee vahvasti turvallisuuden tarve ja pyrkimys pysytellä erityisesti vaarallisissa tilanteissa mahdollisimman lähellä hoivaavaa aikuista. Bowlbyn (1979) mukaan "kiintymyssuhdeteoria on yritys käsitteellistää ihmisen taipumusta muodostaa voimakkaita tunnesiteitä toisiin ihmisiin ja selittää niitä ahdistuksena, vihamielisyytenä, depressiona ja tunteiden eristämisenä ilmeneviä stressin muotoja, jotka aiheutuvat tahattomista erokokemuksista ja menetyksistä" (suom. Jari Sinkkonen)[1]."

Lapset siis tuskin tuntevat saavansa turvallista ja huomioivaa kasvatusta ja turvaa äidiltä, he ovat tunnemaailmaltaan yksin. Varhaisen kiintymyssuhteen ongelmat näkyvät kyllä teini-iässä ja aikuisena.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiintymyssuhdeteoria

Linkki jäi

Jos vaikka aloittaisit siitä että ouhut heille, ja teet heidän kanssa asioita siten että olet itsekin niissä jutuissa mukana. Siis jos sinua kiinnostaa yrittää parantaa suhdetta. Mutta siis luulen että ei ole mitäö kauheaa vaikutusta vanhemmassa iässä, jos miehesi toimii lastenne kanssa enemmän/eritavalla.

Lapset on siis poikia, eikö niin. Ja sulla jotain mt- puolen ongelmaa. Ei siinä mitään, lapset kasvavat ajattelemaan että äiti on vähän reppana, ei osaa eikä pysty. Lapset jäävät sulle vieraaksi ja sinä jäät heille vieraaksi. Ei se ole maailmanloppu. Se on aivan valtavan paljon parempi tilanne kuin se, että sinä yrittäisit olla heidän kanssaan, menettäisit hermosi ja olisit lapsillesi arvaamaton ja kärsimätön äiti, joka toisaalta lupaa läsnäoloa ja vuorovaikutusta, ja sitten ei tähän pystykään. Jos nyt kuitenkin pystyt olemaan hermostumatta lapsiin, niin tillanne on ihan ok. Vähemmän se traumoja jätää näin päin.

[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 16:57"]

Jos vaikka aloittaisit siitä että ouhut heille, ja teet heidän kanssa asioita siten että olet itsekin niissä jutuissa mukana. Siis jos sinua kiinnostaa yrittää parantaa suhdetta. Mutta siis luulen että ei ole mitäö kauheaa vaikutusta vanhemmassa iässä, jos miehesi toimii lastenne kanssa enemmän/eritavalla.

[/quote]

Mietin vaan, että jos sydän ei ole siinä mukana, niin onkohan sillä merkitystä? En saa itseäni kiinnostumaan olla lasten seurassa. Se on minusta jotenkin todella tylsää. Ja omat asiani ovat paljon mielenkiintoisempia. Ihmetyttää vaan, että miten tässä nyt voikin käydä näin. Eli tosiaan lapset jättät minut ihan rauhaan. Huono juttu, mutta minkäs teet. Kiinnostukseni olisi jokatapauksessa väkinäistä. 

Ap

[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 17:06"]

Lapset on siis poikia, eikö niin. Ja sulla jotain mt- puolen ongelmaa. Ei siinä mitään, lapset kasvavat ajattelemaan että äiti on vähän reppana, ei osaa eikä pysty. Lapset jäävät sulle vieraaksi ja sinä jäät heille vieraaksi. Ei se ole maailmanloppu. Se on aivan valtavan paljon parempi tilanne kuin se, että sinä yrittäisit olla heidän kanssaan, menettäisit hermosi ja olisit lapsillesi arvaamaton ja kärsimätön äiti, joka toisaalta lupaa läsnäoloa ja vuorovaikutusta, ja sitten ei tähän pystykään. Jos nyt kuitenkin pystyt olemaan hermostumatta lapsiin, niin tillanne on ihan ok. Vähemmän se traumoja jätää näin päin.

[/quote]

Ajattelet kuin minä ja olet oikeassa siinä, miten näet tilanteen. Tosin nuorempi on tyttö. Hän se just halusi maalata. Ja jotain käykin juttelemassa vähän. Pojalta kuulen lähinnä asiaa minecraft-hahmoista. Lapset "tarvitsevat" minua muuten enemmän kun olemme kaikki koolla, siis mieskin. Kai he ovat saaneet minulta silloin enemmän läsnäoloa. Voi voi. Mutta siis pelkään nimenomaan tuota hermojen menetystä ja että se olisi vielä pahempi.

Ap

[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 17:10"]

[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 16:57"]

Jos vaikka aloittaisit siitä että ouhut heille, ja teet heidän kanssa asioita siten että olet itsekin niissä jutuissa mukana. Siis jos sinua kiinnostaa yrittää parantaa suhdetta. Mutta siis luulen että ei ole mitäö kauheaa vaikutusta vanhemmassa iässä, jos miehesi toimii lastenne kanssa enemmän/eritavalla.

[/quote]

Mietin vaan, että jos sydän ei ole siinä mukana, niin onkohan sillä merkitystä? En saa itseäni kiinnostumaan olla lasten seurassa. Se on minusta jotenkin todella tylsää. Ja omat asiani ovat paljon mielenkiintoisempia. Ihmetyttää vaan, että miten tässä nyt voikin käydä näin. Eli tosiaan lapset jättät minut ihan rauhaan. Huono juttu, mutta minkäs teet. Kiinnostukseni olisi jokatapauksessa väkinäistä. 

Ap

[/quote]

Ei niille lapsille ole merkitystä sillä, että onko sun sydän mukana. Toi on vaan tekosyy sun itsekkyydelle. Että kun et kerran voi ilman pinnistelyä tehdä asioita täydellisesti, niin et edes yritä.  

[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 17:14"]

[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 17:10"]

[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 16:57"]

Jos vaikka aloittaisit siitä että ouhut heille, ja teet heidän kanssa asioita siten että olet itsekin niissä jutuissa mukana. Siis jos sinua kiinnostaa yrittää parantaa suhdetta. Mutta siis luulen että ei ole mitäö kauheaa vaikutusta vanhemmassa iässä, jos miehesi toimii lastenne kanssa enemmän/eritavalla.

[/quote]

Mietin vaan, että jos sydän ei ole siinä mukana, niin onkohan sillä merkitystä? En saa itseäni kiinnostumaan olla lasten seurassa. Se on minusta jotenkin todella tylsää. Ja omat asiani ovat paljon mielenkiintoisempia. Ihmetyttää vaan, että miten tässä nyt voikin käydä näin. Eli tosiaan lapset jättät minut ihan rauhaan. Huono juttu, mutta minkäs teet. Kiinnostukseni olisi jokatapauksessa väkinäistä. 

Ap

[/quote]

Ei niille lapsille ole merkitystä sillä, että onko sun sydän mukana. Toi on vaan tekosyy sun itsekkyydelle. Että kun et kerran voi ilman pinnistelyä tehdä asioita täydellisesti, niin et edes yritä.  

[/quote]

Mutta jos teen asioita huonosti, niin mitäs iloa siitäkään kellekään on? Äiti opetti, (määräsi), että ei saa epäonnistua. Ja on vaikeaa poiketa noin hyvästä määräyksestä. Mutta sitten pitäis vielä tietää, miten asioissa aina onnistutaan. 

Ap

ap kuulostaa tosi samanlaiselta kuin entinen ystäväni kolmen lapsensa kanssa. Minusta hän ei koskaan tykännyt lapsistaan yhtään ja antoi sen myös näkyä. Kamalaa katsella, kun lapsi haluaisi syliin tai silitystä, huomiota äidiltä, joka vain torjuu vastenmielinen ilme naamallaan.

Tämä nainen sairastui myöhemmin, sai psykooseja ja kaiketi jonkin diagnoosinkin (skitsofreniasta tms.)En kuullut tarinan loppua, kun en kyennyt olemaan enää ystävä. Lapset otettiin huostaan ja pitkäaikaiseen sijoitukseen sijaisperheeseen. Heillä on ollut koulussa käytöshäiriöitä ja muuta ongelmaa.

Kuulostaa siis todella surkealta.  Miksi ap olet hankkinut lapsia?

Miksi se ystäväsi oli hankkinut?

Ap

Mä kyllä annan lasten tulla syliin. 

Ap

[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 17:12"]

Ajattelet kuin minä ja olet oikeassa siinä, miten näet tilanteen. Tosin nuorempi on tyttö. Hän se just halusi maalata. Ja jotain käykin juttelemassa vähän. Pojalta kuulen lähinnä asiaa minecraft-hahmoista. Lapset "tarvitsevat" minua muuten enemmän kun olemme kaikki koolla, siis mieskin. Kai he ovat saaneet minulta silloin enemmän läsnäoloa. Voi voi. Mutta siis pelkään nimenomaan tuota hermojen menetystä ja että se olisi vielä pahempi.

Ap

[/quote]

Lapset voivat tarvita sinua enemmän kun mies on paikalla, koska heillä on silloin turvallisempi olo. Sinua uskaltaa tarvita, silläkin uhalla että pimahdat/torjut/ annat ymmärtää että lapsi on yhtä kiinnostava kuin kilo paskaa, jos siinä on henkisenä turvana isä. Kun isä on poissa, lapset todennäköisesti varovat sinua.

 En mä ainakaan ajattele, että edes pystyisit enempään. Minäkin ajattelen, että sun ansio äitinä voi olla se, että suojelet lapsia siltä sun pimeältä puolelta. Verrattuna niihin vaurioihin, mitä voisit aiheuttaa, on sekin jo riemuvoitto että yrität olla aiheuttamatta niitä.

MIKSI OLET HANKKINUT LAPSIA? Jos sinua ei kiinnosta heidän mielenkiinnon kohteet, kasvaminen ja kehitys edes yleisellä tasolla. Ei jokaisesta lapsen päähänpistosta tarvitse "innostua", mutta vaikutat todella välinpitämättömältä äidiksi!

[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 17:21"]

[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 17:12"]

Ajattelet kuin minä ja olet oikeassa siinä, miten näet tilanteen. Tosin nuorempi on tyttö. Hän se just halusi maalata. Ja jotain käykin juttelemassa vähän. Pojalta kuulen lähinnä asiaa minecraft-hahmoista. Lapset "tarvitsevat" minua muuten enemmän kun olemme kaikki koolla, siis mieskin. Kai he ovat saaneet minulta silloin enemmän läsnäoloa. Voi voi. Mutta siis pelkään nimenomaan tuota hermojen menetystä ja että se olisi vielä pahempi.

Ap

[/quote]

Lapset voivat tarvita sinua enemmän kun mies on paikalla, koska heillä on silloin turvallisempi olo. Sinua uskaltaa tarvita, silläkin uhalla että pimahdat/torjut/ annat ymmärtää että lapsi on yhtä kiinnostava kuin kilo paskaa, jos siinä on henkisenä turvana isä. Kun isä on poissa, lapset todennäköisesti varovat sinua.

 En mä ainakaan ajattele, että edes pystyisit enempään. Minäkin ajattelen, että sun ansio äitinä voi olla se, että suojelet lapsia siltä sun pimeältä puolelta. Verrattuna niihin vaurioihin, mitä voisit aiheuttaa, on sekin jo riemuvoitto että yrität olla aiheuttamatta niitä.

[/quote]

Voi kiitos. Tein aloituksen kun yajuan, että eihän tää ole Strömsö, mutta sitten taas kun mietitään sitä, miten äitini toimi niin sieltähän nää vauriot tulevat ja koitan tosiaan varoa nyt ainakin tekemästä niitä. Karjuminen, määräily ja muu sellainen ei ole mun ideaalikuva lasten kanssa elämisestä. En mä ainakaan tiennyt, että mun äiti sitten rakasti minua. Eli oletin, että ei. 

Ap

[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 17:25"]

[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 17:21"]

[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 17:12"]

Ajattelet kuin minä ja olet oikeassa siinä, miten näet tilanteen. Tosin nuorempi on tyttö. Hän se just halusi maalata. Ja jotain käykin juttelemassa vähän. Pojalta kuulen lähinnä asiaa minecraft-hahmoista. Lapset "tarvitsevat" minua muuten enemmän kun olemme kaikki koolla, siis mieskin. Kai he ovat saaneet minulta silloin enemmän läsnäoloa. Voi voi. Mutta siis pelkään nimenomaan tuota hermojen menetystä ja että se olisi vielä pahempi.

Ap

[/quote]

Lapset voivat tarvita sinua enemmän kun mies on paikalla, koska heillä on silloin turvallisempi olo. Sinua uskaltaa tarvita, silläkin uhalla että pimahdat/torjut/ annat ymmärtää että lapsi on yhtä kiinnostava kuin kilo paskaa, jos siinä on henkisenä turvana isä. Kun isä on poissa, lapset todennäköisesti varovat sinua.

 En mä ainakaan ajattele, että edes pystyisit enempään. Minäkin ajattelen, että sun ansio äitinä voi olla se, että suojelet lapsia siltä sun pimeältä puolelta. Verrattuna niihin vaurioihin, mitä voisit aiheuttaa, on sekin jo riemuvoitto että yrität olla aiheuttamatta niitä.

[/quote]

Voi kiitos. Tein aloituksen kun yajuan, että eihän tää ole Strömsö, mutta sitten taas kun mietitään sitä, miten äitini toimi niin sieltähän nää vauriot tulevat ja koitan tosiaan varoa nyt ainakin tekemästä niitä. Karjuminen, määräily ja muu sellainen ei ole mun ideaalikuva lasten kanssa elämisestä. En mä ainakaan tiennyt, että mun äiti sitten rakasti minua. Eli oletin, että ei. 

Ap

[/quote]

Kun ennen näin kaltaisiasi äitejä, ajattelin aina että se on valinta, ettei ole läsnä lapsilleen ja hoitaa heitä mekaanisesti. Nykyään ajattelen, että ei nää äidit vaan osaa. Ei heillä ole mistä antaa. Se oma lapsuus on ollut niin vahingollinen, että ihminen on vaurioitunut jo lapsena. Silloin, minun mielestäni, on sen äidin puolelta iso teko sekin, että hän pysyy lastensa elämässä, ei hylkää heitä vaikka aivan varmasti kokee sihen joskus suurta kiusausta,  mutta ei myöskään käytä heihin samalla tavalla vahingollisesti sitä valtaa mikä hänellä lapsiinsa on. Sillä mennään, mitä ihmisellä on annettavanaan. Etäinen äiti voi silti olla monta kertaa parempi äiti lapsilleen, kuin mitä hänen äitinsä oli hänelle. Ja jonain päivänä, kun lapset ovat kasvaneet ja elämä ei ole tunnetasolla niin intensiivistä enää, ehkä tämä äitikin on valmis paremmin käsittelemään lapsuuttaan ja ymmärtämään, miksi hänellä on ollut näitä vaikeuksia kohdata omia lapsiaan. 

Niinpä, 18. Antaisin melkein mitä vaan, jos äitini käsittelisi lapsuuttaan tai edes omaa äitiyttään, eikä edelleenkin hyvin vahingollisesti pitäisi kaikkea mitä minä en (hänen takiaan) osaa tai mihin en kykene, minun syynäni. Olen irtautumassa hänestä pikkuhiljaa ja vieläkin hänen sanoillaan on vaikutusta, mikä on tyhmää, mutta mikä vain on. Ja kun hän ei käsittele asioita se jarruttaa edelleen minunkin elämääni. Siksi onkin pakko ottaa se irtiotto. 

Sanasi antavat kyllä todella paljon voimaa, joka taas siirtyy äitiyteeni, vaikka helposti luullaan, että päänsilitys saisi minut ajattelemaan, että jees, eihän tilanttessa sitten vikaa ollutkaan. Ei. En ole niin tyhmä, ettenkö sitä tajuaisi. Mutta voimia saa ymmärretyksitulemisesta. 

Ap