Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperheiden fb-pävitykset parasta ehkäisykasvatusta!
26.07.2015 |
Pelkästään näin kesälomilla olen nähnyt uutisvirrassan väriliiduilla tuhritun tapetin, avautumista teinin kiukuttelusta, kakkaraportin ja raportin perhematkailun helvetistä. Melkein joka kerta mietin: "Miksi joku haluaisi aiheuttaa tällaista itselleen?" Tuntuu uskomattomalta, että joku voi vapaaehtoisesti alkaa tuollaiseen. Etenkin kun tietää, että pahimmista ongelmista ei Facebookissa huudella...
Kommentit (30)
Minusta ainakin on ihanaa, kun nykyisin ei ole mikään pakko hankkia kakaroita. Entisaikoina vaihtoehdot olisivat olleet selibaatti tai lapsenmurha (vain vähän kärjistäen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun fb kaverit voi laittaa kuinka kauheita lapsipäivityksiä vaan, silti mun unelma on omat lapset, oma perhe, sotketut seinät ja ne kauheat yhteiset perhelomat <3
Voi sua vela, sä et taaskaan ymmärrä, mutta ei se oo meidän muiden vika. Päivän avaus on tehty.
Mun fb-kaverit taas laittaa tosi kivoja päivityksiä ja kuvia niiden lapsista. Yksikin oli viime kesänä Kyproksella lastensa kanssa ja fb-päivitysten perusteella mukavaa oli.
Ehkä ne tuhritut tapetit eivät ole kaikille maailmanloppu. Ehkä sen kestää, kun niitä lapsiaan kuitenkin rakastaa syvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, minä olen nähnyt pelkästään kivoja perhepäivityksiä tänä kesänä. Ehkä ap:n tuttavapiirissä on elämäänsä negatiivisesti suhtautuvia ihmisiä tavallista enemmän. Lasten kanssa tapahtuu kaikenlaista, mutta se on elämää.
Mammat, olette säälittäviä kun puolustelette täällä itseänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on sellainen juttu että mikä tahansa saavuttamisen arvoinen asia vaatii yleensä vaivannäköä. Sitä voi tietty istua sohvalla rentoutumassa ja viiniä lipittämässä koko elämänsä ja on niin helppoa ja mukavaa, mutta eipä siitä sitte just mitään jää käteen. Mä otan mieluimmin ne töhrityt tapetit ja sen aiheuttaman hetkellisen vitutuksen joka tekee mieli jonnekin purkaa. Sille sitten nauretaan makeasti yhdessä lasten ja lastenlasten kanssa kun ne on aikuisia.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 14:42"]
Ehkä ne tuhritut tapetit eivät ole kaikille maailmanloppu. Ehkä sen kestää, kun niitä lapsiaan kuitenkin rakastaa syvästi.
[/quote]
Ehkä tuhritut tapetit eivät ole mikään oletus vaan lapsensa voi vaikka ihan kasvattaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omistusasujalle sotketut tapetit on paljon isompi asia kuin vuokraluukkuilijalle, omistusasuja kun joutuu ihan itse ostamaan uudet tapetit ja kunnon tapetit kun on alkaen 100e/rulla niin ei se ihan halpaakaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole minullekaan avautunut tuo lapsiperhe-elämän mahtavuus, vaikka olen sellaisessa kasvanut ja sellaisia saanut seurata sivusta. Veikkaan, että useimmat hankkivat lapsia, koska niin kuuluu tehdä, ja sitten sopeutuvat tilanteeseen.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 14:58"]Tämä on sellainen juttu että mikä tahansa saavuttamisen arvoinen asia vaatii yleensä vaivannäköä. Sitä voi tietty istua sohvalla rentoutumassa ja viiniä lipittämässä koko elämänsä ja on niin helppoa ja mukavaa, mutta eipä siitä sitte just mitään jää käteen. Mä otan mieluimmin ne töhrityt tapetit ja sen aiheuttaman hetkellisen vitutuksen joka tekee mieli jonnekin purkaa. Sille sitten nauretaan makeasti yhdessä lasten ja lastenlasten kanssa kun ne on aikuisia.
[/quote]
Hyvin sanottu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 15:03"]
Omistusasujalle sotketut tapetit on paljon isompi asia kuin vuokraluukkuilijalle, omistusasuja kun joutuu ihan itse ostamaan uudet tapetit ja kunnon tapetit kun on alkaen 100e/rulla niin ei se ihan halpaakaan ole.
[/quote]
Harvemmin niissä vähän laadukkaammin sisustetuissa kodeissa lapsetkaan töhrii tapetteja tai sotkee sohvia. Ehkä just siksi kun on omat seinät mitkä menee pilalle.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 14:58"]
Tämä on sellainen juttu että mikä tahansa saavuttamisen arvoinen asia vaatii yleensä vaivannäköä.
[/quote]Se, että jokin asia vaatii vaivannäköä, ei tee tuosta asiasta saavuttamisen arvoista. Ymmärrän kyllä, että jos on käyttänyt uskomattoman määrään rahaa, aikaa ja hikeä johonkin projektiin, sitä haluaa pitää arvokkaana. Sillä lailla ihmisen mieli toimii. -12
[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 15:14"][quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 14:58"]
Tämä on sellainen juttu että mikä tahansa saavuttamisen arvoinen asia vaatii yleensä vaivannäköä.
[/quote]Se, että jokin asia vaatii vaivannäköä, ei tee tuosta asiasta saavuttamisen arvoista.
[/quote]
Täh? Ymmärsitkö yhtään lukemaasi?
[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 14:48"]Mammat, olette säälittäviä kun puolustelette täällä itseänne.
[/quote]
Säkin olit pentu joskus ja sut olis vissiin pitänyt jättää tekemättä ;) miten sun vanhemmat kesti tommosta paskaa? Tai kestää vieläkin kun niiden muksu olet ;)
Mä en ymmärrä ihmisiä joiden elämässä materia on niin tärkeää että suunnilleen sen perusteella tehdään koko elämää kestävät päätökset. Minä nautin pikkulapsiarjen kaaoksesta nyt kaikkine kakkavahinkoineen ja rikkinäisine koristeineen ja tahraisine vaatteineen. Tiedän kyllä että tämä on ohimenevää aikaa. Ja minulle jää elämästä vielä se neljäkymmentä vuotta istua yksinäni hiljaisessa asunnossa viinilasi kädessä tuijottamassa putipuhtaita tapetteja. Sopii minulle näin.
Kävin tarkistamassa mun facebookin. En löytänyt yhtään päivitystä jossa olisi äiti tai isä valittanut lasten sotkevan tms. mitä ap kuvasi avauksessaan.
Ehkä me sit vaan liikutaan niin eri piireissä.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 15:55"]
En oikein ymmärrä näitä "Mun vela-kavereiden elämä on ollut vuosikymmenet sitä samaa minkä itse jätin taakse jo 2000-luvun alussa"-jankuttajia, joita jokaisessa velautta edes sivuavissa keskusteluissa riittää. Jos itse on halunnut perhe-elämää, ei se todellakaan tarkoita että kaikki muutkin haluaisivat. Jos itse kokee lapsettoman elämän joten "paitsijäämiseksi" tai johonkin jumiutumiseksi, on suorastaan tyhmää ajatella niin vapaaehtoisesti lapsettoman kohdalla, koska lapsiperheyttä ei voi ajatella lapsiperheellisen tavoin velan kannalta. Vela ei halua sen enempää lapsia kuin lapsiperhe-elämääkään, joten omalta kannaltaan hän ei jää paitsi mistään vaan saavuttaa samalla tavalla haluamansa kuin lapsiperheellinen on tehnyt. Se haluttu asia ei vain ole sama, mutta kumpikaan ei ole jäänyt paitsi haluamastaan. Tätä eivät kaikki millään tunnu käsittävän.
[/quote]
Olet periaatteessa oikeassa, mutta mua kyllä ihmetyttää nää velat joiden on pakko joka ikinen päivä tulla avautumaan erinomaisuudestaan. Tulee mieleen että ollaankohan sitä nyt sitten niin tyytyväisiä siihen omaan elämään ja omiin päätöksiin kuitenkaan? Luulisi että jos oma elämä on mallillaan niin ei joka päivä mieti niitä lapsiperheitä, vaan eläisi sitä elämäänsä. En minäkään istu päivät pitkät kiittelemässä luojaani siitä ettei tarvitse olla lapseton. Minulla on lapsettomia kavereita, jotka elävät tyytyväisinä uhraamatta asialle ajatustakaan (sikäli siis kun minä tiedän). Heistä tulee se tunne että valinta on oikea. Kun taas nämä "ihanaa taas kerran kun olen vela ja blaa blaa blaa" herättävät kyllä ajatuksia siitä että onkohan oikeasti niin ihanaa?