Sinä joka olet itse valinnut työttömyyden, miksi?

Olen akateeminen ja vapaaehtoisesti työtön. 8 tunnin istumisen jälkeen kropassa tuntui pahalta ja silmät olivat väsyneet enkä jaksanut tehdä mitään kehittävää iltaisin. Myös lauantai meni toipuessa. Sunnuntai oli ainut päivä viikossa kun minulla oli normaalit energiatasot työntekotuntien lisäksi. Vuodet vaan vierivät hirmuista tahtia ja tajusin, että elämäni jää elämättä, ellen tee muutosta. Nyt olen ollut 6 vuotta työttömänä eikä elämä ole niin ihmeellistä mutta henkisesti tyydyttävempää se on.

En halunnut tehdä raskaita paskaduuneja kun saman rahan saa sossusta ja kelasta.

Pitäisköhän suosiolla muuttaa Kreikkaan, kun siellä on parempi ilmasto. Suomi tulee kurjuudessa perässä kovaa vauhtia. Syödään leipää, jota ei ole. Maa on pikavippikierteessä ja porukka kilvan kehuu 'saavutuksillaan'.

Tein helvetin raskasta työtä paikassa jossa maksettiin täysin mitätöntä palkkaa, joka päivä hakemalla haettiin aihetta josta vittuilla. Vaihtuvuus oli samaa luokkaa kuin asiakkaissa Stockan hulluilla päivillä.

Sitten erään yövuoron jälkeen pomo pyysi henkilökohtaisesti puheille, sain kuulla vittuilua siitä kuinka laiskottelen ja pitää tehdä nopeammin. Oli keksinyt jokaiselle työntekijälle henkilökohtaiset vittuilun aiheet ja jokainen vuorollaan sai kuulla kuinka laiska paska on.

Paikassa on jouluisin ihan älytön, moninkertainen määrä normaaliin nähden töitä. Jonkin aikaa tuon vittuilutuokion jälkeen, marraskuussa totesin että lähden irtisanomisajan jälkeen. Pomo yritti ehdottaa että pitäisin lomaa ja tulisin jouluksi takaisin yms etten lähtisi. Kiitti mulle riitti, ei kiinnosta enää. Paikassa on kaks omistajaa joista toinen on normaali ja toinen tämä mainitsemani. Molemmat tienaavat vuosittain n. 500.000eur, tai ainakin palkka on verotietojen mukaan.

Kun mikään ei riitä ja mulle ei haluta maksaa käytännössä mitään, I'm out.

Voisin mennä johonkin rentoon, kohtuullisesti palkattuun toimistohommaan, mutta tuollaisiin mua ei enää saa menemään.

[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 13:29"]

Olen akateeminen ja vapaaehtoisesti työtön. 8 tunnin istumisen jälkeen kropassa tuntui pahalta ja silmät olivat väsyneet enkä jaksanut tehdä mitään kehittävää iltaisin. Myös lauantai meni toipuessa. Sunnuntai oli ainut päivä viikossa kun minulla oli normaalit energiatasot työntekotuntien lisäksi. Vuodet vaan vierivät hirmuista tahtia ja tajusin, että elämäni jää elämättä, ellen tee muutosta. Nyt olen ollut 6 vuotta työttömänä eikä elämä ole niin ihmeellistä mutta henkisesti tyydyttävempää se on.

[/quote]

Samaan putkeen tulossa, muutama vuosi normityötä takana nyt. Aikani ansiosidonnaisella vietän talon remontoinnin ja muiden harrastusten parissa ja joskus myöhemmin herättelen henkiin yritystoimintani. Todennäköisesti. Tai ehkä puolen vuoden sijaisuus, jotta pääsis taas päivärahoille...

Odotan joulua ja töiden loppumista kuin - joulua.

Olen ilman työtä siksi että Suomessa ei ole väliä onko töissä vai ei. Tulot ovat suurinpiirtein samat. Lähden lähiaikoina kuitenkin ansaittesemaan eläkerahat ulkomaille. Sitten palaan taas Suomeen korvauksille.

Nämä kaksi paskasta duunista lähtenyttä ovat oikeasti työttömiä, koska he käsittääkseni olisivat valmiita inhimillisempään työhön.

Mun strategia on sinnitellä töissä niin kauan kuin niitä on tai terveys kestää tai saan rahat kasaan pärjätä loppuelämän omillani. Sitten saatte ihan vapaasti romauttaa rapauttamanne työttömyyssysteemin, asia ei kosketa minua. Mutta miten te kuvittelette pärjäävänne?

[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 13:16"]

Aiemmin kyselin samasta aiheesta ja täällä sanottiin että kukaan ei ole vapaaehtoisesti työtön.

[/quote]

Vapaaehtoinen työtön määrittelee asemansa jotenkin muuten. Käsite "työtön" merkitys on itse asiassa "työtä vailla" eli työ puuttuu.  Siksi sait sen käsityksen, että vastaajissa ei ollut vapaaehtoisia työttömiä.

Moni meistä on joskus enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti työtön, mutta vain tilapäisesti jonkun elämänvaiheen vuoksi. Esimerkiksi siksi, että asuu perheen vuoksi sellaisella paikkakunnalla, jolla ei ole sopivaa työtä.

Työttömille velvollisuus 37,5 h/vko sidottuun ajankäyttöön. Allekirjoita adressi.

Mulla tilanne on itseaiheutettu, mutta haluaisin kyllä töihin. Minulla oli vakityö hyvällä palkalla, mutta annoin sen pois ja loikkasin tyhjän päälle. Vakityön ongelma oli, että se oli epäkiinnostavalta alalta ja ennen kaikkea näen sen iltaruskon alana eli työt olisi loppunut jossain vaiheessa kuitenkin. Olin muutoksen tehdessäniu 37-vuotias ja ajattelin, että tässä iässä on vielä helppoa tehdä loikkaus. Hain opiskelemaan "varmasti työllistävää ja kiinnostavaa alaa", olin kaksi vuotta opintovapaalla ja sitten oli pakko irtisanoutua, kun oli vielä pakollista läsnäoloa 6kk jäljellä ja oikeus opintovapaaseen päättyi. No, työ on kiinnostavaa edelleen, mutta vielä 2-3 vuotta sitten ollut hyvä työtilanne on mennyt todella vaikeaksi. Viime talvena sain vielä pätkätöitä helposti, mutta nyt en saa mitään. Hakijoiden määrä on räjähtänyt...

Eli olen omasta syystäni työtön, mutta toisaalta en haluaisi olla.

[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 13:57"]Mulla tilanne on itseaiheutettu, mutta haluaisin kyllä töihin. Minulla oli vakityö hyvällä palkalla, mutta annoin sen pois ja loikkasin tyhjän päälle. Vakityön ongelma oli, että se oli epäkiinnostavalta alalta ja ennen kaikkea näen sen iltaruskon alana eli työt olisi loppunut jossain vaiheessa kuitenkin. Olin muutoksen tehdessäniu 37-vuotias ja ajattelin, että tässä iässä on vielä helppoa tehdä loikkaus. Hain opiskelemaan "varmasti työllistävää ja kiinnostavaa alaa", olin kaksi vuotta opintovapaalla ja sitten oli pakko irtisanoutua, kun oli vielä pakollista läsnäoloa 6kk jäljellä ja oikeus opintovapaaseen päättyi. No, työ on kiinnostavaa edelleen, mutta vielä 2-3 vuotta sitten ollut hyvä työtilanne on mennyt todella vaikeaksi. Viime talvena sain vielä pätkätöitä helposti, mutta nyt en saa mitään. Hakijoiden määrä on räjähtänyt...

Eli olen omasta syystäni työtön, mutta toisaalta en haluaisi olla.
[/quote]

Toivottavasti vielä tärppää! Älä luovuta ihan heti.

Ei saakeli mitä pummeja! Kun muut käyvät töissä niin te makaatte perse pitkällä sohvalla keräten sossusta ja kelasta rahaa! Kuinka kehtaatte. Ajatelkaa jos kaikki tekisivät niinkuin te, niin johan alkais paniikki tulla.

Minulla olisi ollut edessäni joko määräaikaisen nollasopimuksen päättyminen tai samaisen nollasopimuksen kirjoittaminen toistaiseksi voimassaolevana. Ei ole vaikea arvata, kumpaan ratkaisuun päädyin. En saanut työsuhteessani kuin tyhjiä lupauksia, vaikka itse luovuin vaikka ja mistä voidakseni mennä tekemään yhden työtunnin siellä ja toisen täällä muutaman tunnin varoitusajoilla. Miksi siis minun olisi pitänyt sitoutua tuollaiseen? 

[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 14:04"]

Ei saakeli mitä pummeja! Kun muut käyvät töissä niin te makaatte perse pitkällä sohvalla keräten sossusta ja kelasta rahaa! Kuinka kehtaatte. Ajatelkaa jos kaikki tekisivät niinkuin te, niin johan alkais paniikki tulla.

[/quote]

Entäs he, jotka jättäytyvät pois töistä, joiden lisäksi on pitänyt hakea valtaosa elannosta soviteltuna päivärahana? Mitäs eroa siinä on, kun se raha on alun perinkin tullut pääosin kelalta eikä palkkatuloina?

[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 14:10"]

Minulla olisi ollut edessäni joko määräaikaisen nollasopimuksen päättyminen tai samaisen nollasopimuksen kirjoittaminen toistaiseksi voimassaolevana. Ei ole vaikea arvata, kumpaan ratkaisuun päädyin. En saanut työsuhteessani kuin tyhjiä lupauksia, vaikka itse luovuin vaikka ja mistä voidakseni mennä tekemään yhden työtunnin siellä ja toisen täällä muutaman tunnin varoitusajoilla. Miksi siis minun olisi pitänyt sitoutua tuollaiseen? 

[/quote]

Minulla oli vähän samanlainen tilanne, olin alati sairaan lomittaja, joka oli kyllä lähes viikottain 1-2 päivää pois. Ei ollut vain minulle taloudellisesti kannattavaa vaan enemmänkin riski.

- huono palkkaus

- työnantaja ei arvostanut työntekijöitään "tulijoita on"

- tunnollisuudesta rangaistiin

- burnout uhkasi