Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
”Rusinat pullasta isovanhemmat” surettavat – muita?
01.03.2022 |
Ennen lapsen syntymää isovanhemmat olivat aivan tohkeissaan ensimmäisestä lapsenlapsesta. Puhuivat, kuinka aikovat osallistua ja auttaa lapsen kanssa. Lapsen synnyttyä haluttiin heti katsomaan vauvaa, mutta into lapsesta laantui nopeasti. Isovanhemmilta on pyydetty apua, mutta he eivät jaksa/halua auttaa. Jaksamista riittää isovanhemmilla kaikkeen muuhun: ovat virkeitä eläkeläisiä. Harrastavat paljon liikuntaa ja ovat jatkuvasti menossa, eli eivät ole huonokuntoisia. Yksi isovanhemmista jopa palasi töihin eläkkeeltä, kun aika kävi eläkkeellä pitkäksi.
On ollut vaikea käsittää, miksi isovanhemmat eivät olekaan halunneet auttaa lapsen kanssa (lapsemme on yhä heille ainoa lapsenlapsi). Kyse ei ole siitä, että kaipaisimme esimerkiksi viikoittaista apua. Olisimme toivoneet, että isovanhemmat olisivat hätätapauksissa voineet auttaa tai vaikka kerran kuussa katsoneet lasta pari tuntia, jotta olisi voinut käydä asioilla/levätä/lähteä vaikka ilman lasta lenkille. Tämä ei ole isovanhemmille sopinut: kun isovanhemmat ovat tulleet käymään, he tulevat kuin vieraiksi. Ruoat/kahvit pitää olla heille laitettuna, haluavat seurustella koko vierailun ajan ja ihastella lasta. Jos lapselle tulee itku, niin heti lapsi tyrkätään vanhemman syliin. Jos lapsi on ollut tosi itkuinen, ovat isovanhemmat jopa saattaneet lähteä pois ja naureskelleet lähtiessä "pärjäilkää". Lapsi tuntuu kelpaavan isovanhemmille vain silloin, kun on hyvällä tuulella ja ”käyttäytyy kiltisti”. Lapsen pahaa oloa ei siedetä ollenkaan. Jos on hätätilanne, niin apua on turha kysyä, koska ”itse pitää teillä pärjätä eikä me noin vain voida tulla auttamaan”.
Isovanhemmat haluavat lapsenlapsesta rusinat pullasta. Haluavat hyvät hetket lapsen kanssa, mutta eivät kestä mitään ikävää (lapsen itku ja paha mieli). Lasta haluttaisiin hemmotella syöttämällä jatkuvasti herkkuja ja antamalla kaikkea krääsää lahjaksi. Lapsesta halutaan paljon valokuvia ja videoita, jotta niitä voidaan esitellä mummokavereille ja sukulaisille. Kun tullaan käymään, niin hoetaan koko ajan kuinka ”mummon mussukka on niin ihana ja mummolle niin läheinen!”, vaikka lastenlasta ei edes nähdä usein. Isovanhemmat eivät ole kiinnostuneita lapsenlapsen kehityksestä eikä aikuisen lapsensa kuulumisista: eivät soita ja kysy kuulumisia, eivät laita viestiä. Saattaa mennä toista kuukauttakin, että isovanhemmista ei kuulu mitään (ellemme itse soita/laita viestiä ensin).
Miten te muut jaksatte näiden rusinat pullasta -isovanhempien kanssa? Tiedän, että kaikilla ei ole lainkaan isovanhempia, mutta nämä rusinat pullasta -isovanhemmat ovat myös raskaita. Tuntuu, että mitään apua ei saa, mutta silti pitää huolehtia, että isovanhemmat näkevät lapsenlapsen kanssa. Pahimmillaan isovanhempi esittää sukulaisille ja ystävilleen olevansa todella osallistuva isovanhempi, vaikka ei oikeasti auta lapsenlapsen kanssa.
Kommentit (110)
Minun isä onneksi kuoli nuorena, niin äidillä ei ollut enää muuta sisältöä elämässä kuin meidän lapset. Eli oikeastaan teimme mummolle palveluksen, kun sai hoitaa lapsia.
Miesten elinikä on muutenkin alhaisempi, niin lapsenlapset on mummojen elämän sisältö sen jälkeen, kun ei ole enää parisuhdetta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun isä onneksi kuoli nuorena, niin äidillä ei ollut enää muuta sisältöä elämässä kuin meidän lapset. Eli oikeastaan teimme mummolle palveluksen, kun sai hoitaa lapsia.
Miesten elinikä on muutenkin alhaisempi, niin lapsenlapset on mummojen elämän sisältö sen jälkeen, kun ei ole enää parisuhdetta
Anoppi jäi leskeksi 53 vuotiaana. Ei osannut asettua rooliinsa, vaan alkoi toisten mummojen kanssa kulkemaan ulkomailla ja tansseissa ja löysi uuden miehen. Nyt kun olisi mahdollisuus hoitaa meidän ja miehen siskon lapsia, kuherteleekin uuden miehen kanssa ja kesälomalla matkustavat. Viime pääsiäisenä olisimme vieneet meidän lapset ja serkut hänelle hoitoon, että olisimme päässeet tuulettumaan, niin lähtivätkin jonnekkin tunturilomalle.
Missä on nykyään sukkaa kuivat harmaapäämummit, jotka olisivat lapsille se toinen koti
Väittämäsi ei pidä paikkaansa. Ihan itse olen nykyaikana omat lapseni kotona hoitanut. Kotiäitiys tarkoittaa, että hoidan omat lapset kotona iIman päivähoitoa ja sukulaisten apua. Olen käynyt lasten kanssa seurakunnan perhekerhossa ja musiikkileikkikerhossa. Lapset ovat käyneet seurakunnan päiväkerhoissa ja musiikkileikkikoulussa.
En ole tarvinnut isovanhempien ja mummoloiden apua. Kykenen hoitamaan lapseni itse. Lasten hoitaminen on mielestäni kivaa. En odota isovanhemmilta mitään hoitovastuuta missään tilanteissa.
Suomessa 1940- ja 1950-luvulla syntyneet suuret ikäluokat olivat ensimmäinen sukupolvi, joka ei ole hoitanut itse omia lapsiaan. Suurten ikäluokkien lapset olivat usein joko naapurin kouluttamattomalla tädillä perhepäivähoidossa, päiväkodissa tai jonkun sukulaisnaisen hoidossa. Jos pienten lasten äiti kävi töissä, niin pahimmillaan jopa 2-3 kuukauden ikäisiä vauvoja vietiin päivähoitoon. Harvat äidit imettivät vauvojaan. Pienet alakoululaiset olivat aamulla ja iltapäivällä yksin kotona ja juoksentelivat pihoilla kotiavaimet kaulassa.
Suuret ikäluokat hoidattivat lapsiaan usein ja pitkiä aikoja mummoloissa ja sukulaisilla. 1960-, 1970- ja vielä 1980-luvun alussa oli tavallista, että hyvinkin pienet lapset olivat jopa viikkoja 24/7 mummoloissa. Nykyään näistä perheistä tehtäisiin lastensuojeluilmoitus eli äiti ja isä eivät kykene hoitamaan omia lapsiaan.
Suuret ikäluokat ovat matkustelleet. Matkoille ei ole otettu mukaan omia lapsia. Lapset on kuskattu vanhempien matkojen ajaksi mummoloihin ja sukulaisille hoitoon viikkokausiksi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ensimmäinen sukupolvi, joka ei kykene itse hoitamaan lapsiaan, joten isovanhemmat ovat ihmeissään. Lasten tekeminen on kivaa, hoitaminen ei, joten isovanhemmilta odotetaan hoitovastuuta kaikissa tilanteissa.
Itse toivon, että lastenlapset siirrettäisiin suoraa sairaalasta isovanhemmille, koska vanhemmat eivät osaa, jaksa tai viitsi hoitaa lapsiaan. Parempi, että lapset ovat pienestä pitäen siellä, missä heitä vanhempien mielestä tuleekin hoitaa eli mummolassa. Parisuhde ja etenkin äidin hyvinvointi ovat lapsen koti, joten kun äiti voi hyvin, voi lapsikin. Siellä mummolassa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta hyökkää se narsistin lapsi tänne purkamaan traumojaan kymmeniä sivuja
Suomessa on satoja tuhansia narsistien lapsia ja he ihan aiheesta valittavat vanhemmistaan. Haista sinä kuule pazka.
Suomessa ei ole tuhansia narsisteja.
Ei niin. Suomessa on satojatuhansia narsisteja. (5% väestöstä).
ap ilmeisesti odotti että joku MUU hoitaisi sitten ne ikävät asiat mitä kuuluu lapsenkasvatukseen? Siis oma äitinsä selvästi? LOL. Ihmettelen ap:n itsekkyyttä ja laiskuutta. Provolta kyllä kuulostaakin,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni isovanhempi ei tule myöskään saamaan apua, kun itse vanhenee.
Joutuvat ostamaan kodin siivouksen.
Ei ole lakia, että lasten täytyisi auttaa.
Ei myöskään isovanhempien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isä onneksi kuoli nuorena, niin äidillä ei ollut enää muuta sisältöä elämässä kuin meidän lapset. Eli oikeastaan teimme mummolle palveluksen, kun sai hoitaa lapsia.
Miesten elinikä on muutenkin alhaisempi, niin lapsenlapset on mummojen elämän sisältö sen jälkeen, kun ei ole enää parisuhdettaAnoppi jäi leskeksi 53 vuotiaana. Ei osannut asettua rooliinsa, vaan alkoi toisten mummojen kanssa kulkemaan ulkomailla ja tansseissa ja löysi uuden miehen. Nyt kun olisi mahdollisuus hoitaa meidän ja miehen siskon lapsia, kuherteleekin uuden miehen kanssa ja kesälomalla matkustavat. Viime pääsiäisenä olisimme vieneet meidän lapset ja serkut hänelle hoitoon, että olisimme päässeet tuulettumaan, niin lähtivätkin jonnekkin tunturilomalle.
Missä on nykyään sukkaa kuivat harmaapäämummit, jotka olisivat lapsille se toinen koti
Olipa tyhmä satu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta ei kannata tehdä aloitusta.
Palstalla jaksetaan aina alapeukuttaa ja tuomita vanhemmat, jotka tarvitsevat tukea.
Tämä aloitus, ehkä hiukan toisin sanoin, on jo ollut tällä palstalla. Saako aloittaja vieläkin kiksejä vastauksista.
No jos minusta joskus tulee mummi niin ajattelin nyppiä rusinat Pullista. Siis toki lapsen omilla vanhemmilla on vastuu siitä omasta lapsesta ja minä mummina sitten välillä autan ja hoidan ja nautin lapsenlapsen seurasta. En aio olla kuitenkaan lapsenhoitoautomaatti. Enkä ala elämään pikkulapsiarkea taas jatkuvasti koska omat lapseni olen jo hoitanut ja kasvattanut. Enkä usko että omat lapseni sitä odottavatkaan. Omien lasten isovanhemmat saivat ne rusinat Pullista ja hyvä niin ja ei tullut mieleenkään vaatia enempää. Sehän on isovanhempien osa.
Alue: Aihe vapaa
Me ratkaisimme pulman niin, että mummolle tehtiin vaatehuoneeseen huone. Muutti sinne ja pappa jäi omakotitaloon.
Mummi otetaan esille aina kun tarvitaan. Pannaan takaisin komeroon, kun on tiellä.
Toimii hyvin