Minkälaisista asioista suuttuu sinun äkkipikainen miehesi?

Mun mies raivostui, kun vein vauvan päiväkotiin sisaruskuvaan. Hänen ei siis tarvinnut kuskata tai mitään vasn hoidin itse koko jutun, mutta silti raivostui. Kuvasta tuli maailman söpöin ja onnistunein. Myöhemmin mies on moneen kertaan pyytänyt anteeksi tuota. Ei itsekään ymmärrä miksi raivostui.

Vierailija kirjoitti:

Nykyinen ei ihan oikeasti suutu yhtään mistään, vaikka takana on jo useita vuosia.

Eksä kiihtyi väärästä ilmeestä, väärästä äänensävystä, väärästä sanasta, väärästä ajoituksesta, omista ajatuksistaan ja tarinoista, jotka oli kyhätty jonkin pienen yksityiskohdan ympärille, jos onnistuin töissä tai sain hyviä arvosanoja, jos en tiennyt jotain sanaa, jos sairastuin tai olin väsynyt, jos heräsin liian myöhään tai aikaisin, jos kävelin liian nopeasti tai hitaasti ja varmaan tulisi enemmänkin mieleen.

Tuollaiset tarvitsee jo hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

ostin hänelle vääränmerkkistä deodoranttia, uhkaili ajaa autolla päin kallioo ja ryntäsi ovesta ulos. Tuli se sieltä takaisin. Itse sain sitten n. 5 v jälkeen tarpeekseni kun meno alkoi olemaan kotona varpaillaan sipsuttelua. Ei onneksi tullut lapsia siihen liittoon.

Melko koominen tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Ex suuttui ihan mistä vain, ei voinut koskaan tietää mikä on väärin. Saattoi suuttua siitä että laitoin auton autotalliin tai sitten siitä jos en laittanut. Aina sai kulkea munankuorilla ja pelätä. Vakio suuttumisen syy oli kuitenkin väärä ilme.

Eikö tuo väärän ilmeen vahtaaminen ole klassinen narsistin merkki? Eihän tuollaisen seurassa uskalla edes hengittää.

Vierailija kirjoitti:

Miten toimitte? 

Sairaus näillä miehillä taitaa olla. Aina minua haukkumassa juuri, että olen vienyt hänen saksensa ja alkaa huutaa ja remuta talossa.

Tänään on ollut paha olo, nukuin liian vähän. Mies heräsi kello 5 ja alkoi huutamaan paska,paska, että minä olen olen hänen talonsa sikolätiksi ajanut. Että kaikki on sekaisin ei mitään järjestetty. Ei lakannut, vaikka sanoin, että kello 5 aamulla. 

Tämä vaikuttaa miedolta, mutta kun sanat jatkuvasti tulevat syytöksinä minua vastaan. Hautausmaalla piti käydä siivoamassa, mutta kun otin autosta pensassahan ja haravat, niin alkoi huutaa kovaan ääneen, mitä ne tässä maassa tekee. 

Minä olen tänään ollut voimaton, kai tämä tästä. Mutta kun ihmiset kuulevat muut talon asukkaat. Ulkona sama kuin sisällä. 

En yöllä lähtenyt kävelemäänkään, mutta en saanut myöskään unta.

"Tämä vaikuttaa miedolta,..."

No ei herranjumala vaikuta miltään miedolta, vaan ihan sekopäiseltä, ja vaaralliseltakin mieheltä.

Keksit kyllä paremmankin tavan elää, kuin tuollaisen kanssa. huhhuh.

Miehesi harjoittaa henkistä väkivaltaa ja monesti tällaiset voivat olla jossain vaiheessa sitten myös fyysisestikin väkivaltaisia. Eli ihan hyvä myös jos joku kuulee, jos hän joku kaunis päivä käy kimppuusi, ja sen takia pelastut.

Aika surullista että te jotkut vaan siedätte tuollaisia miehiä ettekä arvosta itseänne niin paljon että lähtisitte pois. Nuo miehet ovat kaukana terveestä.

Vierailija kirjoitti:

Ex raivostui silmittömästi, kun otin suttupaperipinosta suttupaperin. Tajuttuaan laittaneensa sinne arkaluontoisen lomakkeen, jota en olisi saanut nähdä, silmissä mustui ja tyyppi teki pari äkkinäistä liikettä. Toisella kertaa suuttui mulle eräänä perjantai-iltana, kun pyysin toimittamaan pari biisiä erääseen kansioon. Hän jankkasi vastaan, ja sanoin, että ei, vaan laita ne tällä tavalla. Pian sainkin soiton, jossa ex huusi, sätti, haukkui ja ulisi kuin mikäkin. Laitoin luurin pöydälle ja annoin huutaa, koska häntähän ei jumalauta ohjeisteta - vaikka istui sillä koneella, ja homma ei ollut iso. Laitoin muistaakseni luurit. Mies soitti maireana pari tuntia myöhemmin, että olenko päässyt hyvin kotiin, arvatkaa huvittiko nähdä koko tyyppiä. 

Toinen ex suuttui silmittömästi, kun pyysin päästä kesken ajelun käymään serkullani. Ei kuulemma onnistu, kun sitten jäädään sinne koko illaksi ja hän ei saa mitään aikaan. Meillä ei ollut mitään pakollisia menoja. Vieläkin kaduttaa, etten pakottanut jättämään tienvarteen ja tullut bussilla perässä, koska toi käytös paheni ajan myötä. 

Yhtä exää suihkutin deodorantilla kasvoihin, koska kyllästyin siihen huutoraivoamiseen. Mies ulisi vessassa ja pian sain soiton pomoltaan, joka uhosi rikosoikeudellisilla toimilla. Jäin odottamaan, mutta koskaan ei tullut syytettä postissa. Haluaisin tietää menivätkö ikinä laitokselle ja mitähän poliisit mahtaneet sanoa jos mies olisi kertonut tapahtumien kulun "Jooh, muija suuttui kun tuhlasin ruokaa, aloin huutaa ja se kyllästy". Sanoin siis aika tiukkaan sävyyn, että ruoalla ei leikitä ja sillä ei sotketa ja tää katkaisi exällä kamelin selän. Sain sairasta nautintoa, kun huutaminen päättyi ja sit päättyikin parisuhde. Olin se joka sen katkaisi. 

Eipä ole yllätys, jos on ollut noin monta exääkin!

Ikinä en olisi raivoavan miehen kanssa. Miksi suostutte tuollaiseen kohteluun. Itsekunnioitusta ja selkärankaa oltava naisella. Ei todellakaan nykymaailmassa ole pakko olla parisuhteessa jos ei parempaakaan miestä löydy. 

Ajatelkaa edes lapsianne, millaisen mallin saavat perhe-elämästä. 

Itse elin melkein 40 vuotta putkeen tälläisessä ympäristössä. Hermosto ei taida enää rauhoittua ikinä. Pienikin stressipiikki ja heti fyysinen vaiva päälle. Aikuiset lapsetkin oireilee. 

Kuulostaa ihan mun exältä. En ihmettelisi jos on sama tapaus.

Jaksan ihmetellä lähipiirissäkin yhtä naista, joka jaksaa tiuskivaa ja ääntään korottavaa miestään. Välillä käskyttää naistaan kuin koiraa ja puhuu rumasti kuin miespuolisille kavereilleen. Kai se on sitten privaatissa jotenkin niin kultainen, että kannattaa katsella?

Raivareiden syyn kokoluokka entisellä miehellä oli laidasta laitaan. Vaikka usein oli itse aiheuttamiaan tai keksimiään ongelmia, syy oli jotenkin aina minun. Oli vaikka itse jättänyt avaimensa työpaikalleen, ja se oli syy raivota minulle. Huono itsetuntonsa aiheutti myös raivareita, koska kuvitteli mitä ihmeellisempiä asioita, raivostui esimerkiksi kaupassa kun kehtasin ehdottaa hänelle eri vessapaperimerkkiä toisen asiakkaan kuullen. Nolasin kuulemma hänet täysin. Oli myös harhaista mustasukkaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Itse elin melkein 40 vuotta putkeen tälläisessä ympäristössä. Hermosto ei taida enää rauhoittua ikinä. Pienikin stressipiikki ja heti fyysinen vaiva päälle. Aikuiset lapsetkin oireilee. 

Mä niin toivon että äitini eroaisi tuollaisesta. Pelkään että menettää terveyden stressatessaan. Olisi edes vanhuus rauhallinen.

Vierailija kirjoitti:

ostin hänelle vääränmerkkistä deodoranttia, uhkaili ajaa autolla päin kallioo ja ryntäsi ovesta ulos. Tuli se sieltä takaisin. Itse sain sitten n. 5 v jälkeen tarpeekseni kun meno alkoi olemaan kotona varpaillaan sipsuttelua. Ei onneksi tullut lapsia siihen liittoon.

Ja meni tuohon 5 vuotta...

Noh, kaikilla ei sytytä nopeesti.

Up

Ai niin, tiedän että exän sisko lukee tätä palstaa, mutta terveisiä kymmenen vuoden takaa ja kiitos kun puolustit velikultaasi kun raukka kärsi niin kovin! Tässä on sitten vahvaa sarkasmia ja sanon sen varmuuden vuoksi, ettei mene ohi. :D Jok tap käytiin palauttamassa jätesäkillinen pulloja Turun Wiklundille, vein pullokuitit kassalle ja vaihdoin ne rahaksi. Ex sai hillittömän raivokohtauksen siitä, että lampsi kaupasta ulos ja jätätti mut jälkeen ja pisti puhelimen äänettömälle eikä lukenut viestejä. Odottelin yhdeksään asti, mutta oli pakko poistua kun kauppaa alettiin sulkea. Menin kokeilemaan kerrostalon alaovea (asuimme siis niin lähellä kauppaa kuin joku voi asua), mutta tietenkään siitä ei kulkenut kukaan eikä meille oltu annettu ovikoodia. Odottelin, soitin ja soitin ja mielessä jo kävi että soitan 112 ja kerron sinne tilanteen, koska ulkona oli 20 astetta pakkasta ja olin laittanut tietty kevyesti päälle "kun käymme kaupassa ihan nopeasti vain.." Lopulta lamaantuneena ja hämmentyneenä muistin, että viimeinen juna lähikaupunkiin lähtee pian. Kävelin kaupungin halki ohuessa takissa ja palelin ihan hirveästi, mutta ehdin junaan ja lähdin sillä äidin luo. 

Vasta 23.00 kun herra oli päässyt työmaalleen hän vaivautui ottamaan yhteyttä, MUTTA TEKSTIVIESTILLÄ. "Mä en kestä jos sulle käy jotain". Sillä hetkellä sammui rakkaus ja sitten alkoikin vimmainen odotus, että asunnon määräaikaisuus päättyy. Tämä ei myöskään jäänyt ainoaksi raivokohtaukseksi. Mies vielä kehtasi ylpeillä tällä ja kertoi kaikki nämä tapaukset eteenpäin, mutta mahdollisimman uhriutuvasti. Hän oli jopa poissaollessani itkenyt äitini juhlissa miten kamala olen, mutta paikalla olikin osa jotka olivat kohtaukset nähneet ja tajusivat heti että se herra osaa esittää kyllä uhria tosi luovasti. Ei menneet tarinat läpi. 

Vessapaperi rulla  väärinpäin sai miehen uhkailemaan väkivallalla

Vierailija kirjoitti:

Miten toimitte? 

Sairaus näillä miehillä taitaa olla. Aina minua haukkumassa juuri, että olen vienyt hänen saksensa ja alkaa huutaa ja remuta talossa.

Tänään on ollut paha olo, nukuin liian vähän. Mies heräsi kello 5 ja alkoi huutamaan paska,paska, että minä olen olen hänen talonsa sikolätiksi ajanut. Että kaikki on sekaisin ei mitään järjestetty. Ei lakannut, vaikka sanoin, että kello 5 aamulla. 

Tämä vaikuttaa miedolta, mutta kun sanat jatkuvasti tulevat syytöksinä minua vastaan. Hautausmaalla piti käydä siivoamassa, mutta kun otin autosta pensassahan ja haravat, niin alkoi huutaa kovaan ääneen, mitä ne tässä maassa tekee. 

Minä olen tänään ollut voimaton, kai tämä tästä. Mutta kun ihmiset kuulevat muut talon asukkaat. Ulkona sama kuin sisällä. 

En yöllä lähtenyt kävelemäänkään, mutta en saanut myöskään unta.

Nyt mieti vakavasti suhteesi jatkoa. Tästä ei hyvää seuraa.

Nykyinen on onneksi aika rauhallinen, kunhan pidän suuni kiinni jalkapallosta, en vilkuile muita miehiä enkä telo itseäni.

Pari edellistä taas... Juoppoja molemmat pahimmasta päästä. Pimahtivat milloin mistäkin syystä, jos ruoka vääränlaista tai tehty liian hitaasti, mustasukkaisuudesta tuli pahimmat raivarit, jolloin läpsivät kovaa, väänsivät kättä selän taakse, on sohittu skalpellilla kaulaa, revitty hiuksista, sytytetty ne tuleen, käsketty hirttää itseni, pakotettu seksiin, uhattu repiä pää irti jne. 

Tuollaiset miehet on jotain hermoheikkoja sairaita tapauksia, ei kukaan normaali ihminen raivoa tuolla tavalla. Ei tuollaiset miehet ansaitse puolisoa saatikka perheitä. Ulos heti ovesta jos vähänkään mitään raivoamisen merkkejä esiintyy.  itsekin paljon nuorempana katselin (onneksi melko lyhyen ajan) tuollaista hullua joka mm työelämässä käyttyäytyi hyvin ja kauniisti, mutta kotona sitten tuli esiin tuo järkyttävä puoli. Itse olen kasvanut ihan tavallisessa ,ilmeisesti varsin normaalissakin perheessä, kun en ollut elämässäni tuollaisia huutaja hullua kohdannut. Onneksi älysin melko pian lähteä kävelemään ihan toiseen suuntaan. Sen verran itsetuntoa oli hyvä koti ilmeisesti antanut että älysin ettei kaikkea tarvitse katsoa, vaikka kuinka olisi ulkonäköä ja karismaa, mutta jos on sysyipaska luonne niin se ei muuksi muutu. Ohjeeksi nuoremmillekin. Hermoheikkoa ei pidä ottaa.