Minkälaisista asioista suuttuu sinun äkkipikainen miehesi?
Minkä kokoluokan tapahtumat aiheuttavat minkälaisen mittakaavan raivareita? Millaista käytös muuten on ja mille se sinusta puolisona tuntuu?
Itse olen elänyt tällaisen miehen vaimona kymmenen vuotta ja tämä on ollut todella raskasta. On todella raskasta olla suhteen rauhoitteleva osapuoli ja tietynlainen räjähdysherkkyys on tarttunut myös minuun. Olen menettänyt kontrollin itsekin pidempään miehen kanssa elettyäni ja alkanut muun muassa huutamaan suuttuessani. En ollut koskaan aiemmin tällainen ennen avioliittoamme.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Hyytävää, jos nämä tarinat ovat totta ja vielä lapsiakn hankittu. Miten pystytte edes tuntemaan mitään vetovoimaa näihin ilkeihin ja kiukutteleviin miehiinne. Luulisi halut hukkuvan moisessa sirkuksessa.
Tämä. Miten kukaan voisi tuntea kodikseen sellaisen paikan jossa tuollainen kilipää terrorisoi?
Vierailija kirjoitti:
Mökötti, jos olin ilmiselvän iloinen tai innostunut, onnistunut tms.
Minulla oli sama exän kanssa, hänen piti äkkiä keinolla millä hyvänsä saada minut nujerrettua. Mutta narsistiksihan sehän paljastuikin.
Vierailija kirjoitti:
Ex suuttui ihan mistä vain, ei voinut koskaan tietää mikä on väärin. Saattoi suuttua siitä että laitoin auton autotalliin tai sitten siitä jos en laittanut. Aina sai kulkea munankuorilla ja pelätä. Vakio suuttumisen syy oli kuitenkin väärä ilme.
Ei varmaan raivostu koskaan Raaka-Arskalle, vaikka munankuoret räsähtelee?
Vierailija kirjoitti:
Kaikki yllättävät tilanteet, joissa tapahtuu jotakin epämukavaa. Ensimmäinen reaktio: raivo.
Ai että sitä on raskasta seurata sivusta.
Kyllä. Todella raskasta oli eläminen kaikesta raivoajan kanssa, ikinä ei saanut olla rennosti ja rauhassa kun ei tiennyt mistä se taas pimahtaa. Nykyään tuntuu jopa huvittavalta että miten voi olla ihmisellä aina raivo niin herkässä, että varmaan vähän vaikeaa hänellä.
Onnitteluni kirjoittajille oivista miesvalinnoista! Eikö seurusteluvaiheessa ja ennen lasten väsäämistä kilissyt mikään varoituskello?
Miksi sä siis ap "rauhoittelet", ethän oleta sen olevan tehtäväsi?? Ei tuollaista tarvitse sietää yhtään. Kaikilla on pahat päivänsä, mutta muihin ei niitä raivoamalla pureta, siinä menee raja.
Miten toimitte?
Sairaus näillä miehillä taitaa olla. Aina minua haukkumassa juuri, että olen vienyt hänen saksensa ja alkaa huutaa ja remuta talossa.
Tänään on ollut paha olo, nukuin liian vähän. Mies heräsi kello 5 ja alkoi huutamaan paska,paska, että minä olen olen hänen talonsa sikolätiksi ajanut. Että kaikki on sekaisin ei mitään järjestetty. Ei lakannut, vaikka sanoin, että kello 5 aamulla.
Tämä vaikuttaa miedolta, mutta kun sanat jatkuvasti tulevat syytöksinä minua vastaan. Hautausmaalla piti käydä siivoamassa, mutta kun otin autosta pensassahan ja haravat, niin alkoi huutaa kovaan ääneen, mitä ne tässä maassa tekee.
Minä olen tänään ollut voimaton, kai tämä tästä. Mutta kun ihmiset kuulevat muut talon asukkaat. Ulkona sama kuin sisällä.
En yöllä lähtenyt kävelemäänkään, mutta en saanut myöskään unta.
Joillekin se on alistamiskeino, hallitaan pelolla. Siihen riittää henkinen väkivalta ja arvaamattomuus.
Nykyinen ei ihan oikeasti suutu yhtään mistään, vaikka takana on jo useita vuosia.
Eksä kiihtyi väärästä ilmeestä, väärästä äänensävystä, väärästä sanasta, väärästä ajoituksesta, omista ajatuksistaan ja tarinoista, jotka oli kyhätty jonkin pienen yksityiskohdan ympärille, jos onnistuin töissä tai sain hyviä arvosanoja, jos en tiennyt jotain sanaa, jos sairastuin tai olin väsynyt, jos heräsin liian myöhään tai aikaisin, jos kävelin liian nopeasti tai hitaasti ja varmaan tulisi enemmänkin mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Miten toimitte?
Sairaus näillä miehillä taitaa olla. Aina minua haukkumassa juuri, että olen vienyt hänen saksensa ja alkaa huutaa ja remuta talossa.
Tänään on ollut paha olo, nukuin liian vähän. Mies heräsi kello 5 ja alkoi huutamaan paska,paska, että minä olen olen hänen talonsa sikolätiksi ajanut. Että kaikki on sekaisin ei mitään järjestetty. Ei lakannut, vaikka sanoin, että kello 5 aamulla.
Tämä vaikuttaa miedolta, mutta kun sanat jatkuvasti tulevat syytöksinä minua vastaan. Hautausmaalla piti käydä siivoamassa, mutta kun otin autosta pensassahan ja haravat, niin alkoi huutaa kovaan ääneen, mitä ne tässä maassa tekee.
Minä olen tänään ollut voimaton, kai tämä tästä. Mutta kun ihmiset kuulevat muut talon asukkaat. Ulkona sama kuin sisällä.
En yöllä lähtenyt kävelemäänkään, mutta en saanut myöskään unta.
Hyvänen aika, ei sun ole mikään pakko tuollaista katsella. Verenpainekin nousee, ei ole terveydelle hyväksi tuollaisen heikkohermoisen seura.
Tämä viimeöinen ei ollut ensimmäinen kerta, että minulle raivoaa. Kaikki on minun syytäni, kottikärryssä ei ollut ilmaa jne.
Kuuleeko joku ulkopuolinen raivokohtauksia?
Vierailija kirjoitti:
Hermostuu oikeastaan vain asioista kuin ihmisistä. Muutoin pitäisin varmaan narsistina. Nyt se on ennemminkin äärimmäisen heikkoa stressinsietokykyä (ehkä?).
Haarukka tippuu lattialle astianpesukonetta täyttäessä - raivari.
Imuri takertuu oven kulmaan - raivari.
Puut kaatuvat takassa palaessaan "väärään asentoon", koskettaen lasiovea - raivari.
Ei löydä jotakin tavaraa katsottuaan kaappiin ehkä sekunnin - raivari.
Joutuu tekemään mitä tahansa rutiininomaista ja epämotivoivaa - turhautuminen/raivari.Ei joka kerta, mutta pahimmillaan tätä rataa.
Olisipa teillä valvontakamerat, voisi olla timanttista viihdettä muille. Anteeksi että naurattaa, varmaan ihan kamalaa olla samassa asunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Äkkipikaisen miehen eksänä olen tehnyt itselleni sen lupauksen, että jos joudun jatkuvasti antamaan mieskokelaalle anteeksi, hän saa mennä.
Käytäytyköön niin, ettei anteeksi tarvi antaa.
Sama homma, eksä on eksä juuri tuosta syystä. Miksi kestäisin räjähtelevää miestä kun voin hankkia sellaisen miehen, jolla ei ole ongelmia tunteiden hallinnan kanssa ja yksinkin on paljon rauhallisempaa elämä.
Ei se hankkimalla onnistu. Minunkin yöllä raivoava oli oikein miellyttävä ja osaa koitenkin kaikki paperitöistä ihan putkiremonttiin ja auton korjaukseen. Silloin nuorena oli vain ehkä pari kertaa kun ovet ja keittön kaapinovet paukkuivat.
Mutta ikää tuli ja nyt on vähän aikaa rauhallista ja ajattelen, ettei minun oloni voisi parempi ollakaan.
Sitten se alkaa ja raivari ja paukuttaa vielä kämmenellä pöytään tai oveen.
Joitakin huvittaa, mutta tästä on leikki kaukana, kun joutuu ikäänkuin aina syylliseksi.
Sinä-muodossa kaikki. Psykiatrit sanoivat, että ei hän minua tarkoita, vaan omaa riittämättömyyttään. En tiedä.
Miten te tulkitsette?
Ei tässä nyt eroamassa olla, mutta elämä menee ohi. Luulen, että kyseessä on joku sairaus psyyken juttu. Vaan ei mene lääkärii, ei edes vuositutkimuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Hyytävää, jos nämä tarinat ovat totta ja vielä lapsiakn hankittu. Miten pystytte edes tuntemaan mitään vetovoimaa näihin ilkeihin ja kiukutteleviin miehiinne. Luulisi halut hukkuvan moisessa sirkuksessa.
Niinhän ne halut hukkuvatkin.
Kuumakallen kanssa ei kannata mennä suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyytävää, jos nämä tarinat ovat totta ja vielä lapsiakn hankittu. Miten pystytte edes tuntemaan mitään vetovoimaa näihin ilkeihin ja kiukutteleviin miehiinne. Luulisi halut hukkuvan moisessa sirkuksessa.
Niinhän ne halut hukkuvatkin.
Myös kodin kunnostaminen ja kauniiden asioiden tekeminen on kiven takana. En jaksa keskittyä kun taustalta kuuluu, että ei se noin käy, hiuksetkin hän osaisi paremmin leikata. Ei hänellä itsellään ole voimia tehdä. Tämä on monen vanhemman avioparin elämänvaihe.
Mökötti, jos olin ilmiselvän iloinen tai innostunut, onnistunut tms.