Minkälaisista asioista suuttuu sinun äkkipikainen miehesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noo siihen räjähtämiseen riittää kun kengät eteisessä hieman vinossa.

Ihanko kirjaimellisesti vaiko kuvainnollisesti?

Oma mieheni suuttui jossain vaiheessa silmittömästi kun eteisessä oli hiekkaa. Vahti sitä ihan fanaattisena esikoisen ollessa noin 2-vuotias ja siivosin kuin hullu ennen hänen kotiintuloaan, ettei jo eteisessä alkaisi silmitön raivoaminen hiekanmuruista. Keväällä pienen lapsen kanssa sitä vaan on aivan mahdoton estää.

Kerran hän sai myös valtavan raivarin kaupassa, kun ehdotin että otetaan toinen lehtisalaatti kun epäilen ettei yksi riitä illallisvieraiden salaatin tekoon. Ohjeessa, jonka olimme edellisiltana katsoneet oli kuitenkin sanottu, että yksi paketti salaattia, joten miehellä pimeni vintti ihan totaalisesti keskellä kauppaa ja alkoi raivoamaan että nyt ei kyllä helvetti vittusaatana aleta tätä muuttelemaan kun eilen juuri ohje katsottiin jossa sanottiin yksi paketti salaattia. Yritin siinä rauhallisesti selittää, että luulen että tuo ei riitä, mutta kiroili ja huuti vain päälle niin että vieressä olevat jo kääntyilivät katsomaan. Ei kertakaikkiaan suostunut edes kuuntelemaan lausettani loppuun, eikä suostunut ottamaan toista salaattia, koska yhdestä oli vain sovittu. Tämä jäi mieleeni jotenkin todella ahdistavana tapahtumana, kun yhteys oli aivan totaalisen poikki.

Sama tapahtuu monessa asiassa, jos suunnitelmiin tulee pienikin muutos hänen keino on raivota. Isommissa tapahtumissa menee lattialle makaamaan ja kiroilemaan. Esikoisen syntymän jälkeen, vauvan ollessa 2 viikkoa vanha hajosi jääkaappi kesäkuumalla. Minä hyssyttelin vauvaa sylissä ja soittelin läpi korjaajia, sekä vein pakasteet naapuriin jonne menin paniikissa soittamaan ovikelloa voivatko auttaa ruokien kanssa. Mies makasi eteisen lattialla silmät kiinni, raivosi ja kiroili.

Aikamoisen helmen sain miehekseni. Perhe-elämä on arvatenkin ollut hänelle aivan ylivoimaista ja 38-vuotiaana on vielä aivan lapsen tasolla. Harmi kun kenelläkään ei otsassa lue millainen on puolisona tai isänä, välttyisi moni nainen monelta murheelta.

Onhan tämä vitsi? 

Vierailija kirjoitti:

Kuumakallen kanssa ei kannata mennä suhteeseen.

Ei se näin helppoa ole, kun tulee sairauksia ja ikää niin mikä ihme siinä on. En minä kaksi vuotta sitten 70-vuotiaana olisi edes kuvitellut elämän kääntyvän tähän. 

Aikaisemmim kyllä osasin huutaa takaisin, mutta ei se mitään auttanut. 

Kysyn, etä auttoiko se huutaminen ja paukuttaminen. Vastasi, ettei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noo siihen räjähtämiseen riittää kun kengät eteisessä hieman vinossa.

Ihanko kirjaimellisesti vaiko kuvainnollisesti?

Oma mieheni suuttui jossain vaiheessa silmittömästi kun eteisessä oli hiekkaa. Vahti sitä ihan fanaattisena esikoisen ollessa noin 2-vuotias ja siivosin kuin hullu ennen hänen kotiintuloaan, ettei jo eteisessä alkaisi silmitön raivoaminen hiekanmuruista. Keväällä pienen lapsen kanssa sitä vaan on aivan mahdoton estää.

Kerran hän sai myös valtavan raivarin kaupassa, kun ehdotin että otetaan toinen lehtisalaatti kun epäilen ettei yksi riitä illallisvieraiden salaatin tekoon. Ohjeessa, jonka olimme edellisiltana katsoneet oli kuitenkin sanottu, että yksi paketti salaattia, joten miehellä pimeni vintti ihan totaalisesti keskellä kauppaa ja alkoi raivoamaan että nyt ei kyllä helvetti vittusaatana aleta tätä muuttelemaan kun eilen juuri ohje katsottiin jossa sanottiin yksi paketti salaattia. Yritin siinä rauhallisesti selittää, että luulen että tuo ei riitä, mutta kiroili ja huuti vain päälle niin että vieressä olevat jo kääntyilivät katsomaan. Ei kertakaikkiaan suostunut edes kuuntelemaan lausettani loppuun, eikä suostunut ottamaan toista salaattia, koska yhdestä oli vain sovittu. Tämä jäi mieleeni jotenkin todella ahdistavana tapahtumana, kun yhteys oli aivan totaalisen poikki.

Sama tapahtuu monessa asiassa, jos suunnitelmiin tulee pienikin muutos hänen keino on raivota. Isommissa tapahtumissa menee lattialle makaamaan ja kiroilemaan. Esikoisen syntymän jälkeen, vauvan ollessa 2 viikkoa vanha hajosi jääkaappi kesäkuumalla. Minä hyssyttelin vauvaa sylissä ja soittelin läpi korjaajia, sekä vein pakasteet naapuriin jonne menin paniikissa soittamaan ovikelloa voivatko auttaa ruokien kanssa. Mies makasi eteisen lattialla silmät kiinni, raivosi ja kiroili.

Aikamoisen helmen sain miehekseni. Perhe-elämä on arvatenkin ollut hänelle aivan ylivoimaista ja 38-vuotiaana on vielä aivan lapsen tasolla. Harmi kun kenelläkään ei otsassa lue millainen on puolisona tai isänä, välttyisi moni nainen monelta murheelta.

Aina voi erota ja ei ainakaan useampaa lasta kannata tuollaisen toopen kanssa tehdä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noo siihen räjähtämiseen riittää kun kengät eteisessä hieman vinossa.

Ihanko kirjaimellisesti vaiko kuvainnollisesti?

Oma mieheni suuttui jossain vaiheessa silmittömästi kun eteisessä oli hiekkaa. Vahti sitä ihan fanaattisena esikoisen ollessa noin 2-vuotias ja siivosin kuin hullu ennen hänen kotiintuloaan, ettei jo eteisessä alkaisi silmitön raivoaminen hiekanmuruista. Keväällä pienen lapsen kanssa sitä vaan on aivan mahdoton estää.

Kerran hän sai myös valtavan raivarin kaupassa, kun ehdotin että otetaan toinen lehtisalaatti kun epäilen ettei yksi riitä illallisvieraiden salaatin tekoon. Ohjeessa, jonka olimme edellisiltana katsoneet oli kuitenkin sanottu, että yksi paketti salaattia, joten miehellä pimeni vintti ihan totaalisesti keskellä kauppaa ja alkoi raivoamaan että nyt ei kyllä helvetti vittusaatana aleta tätä muuttelemaan kun eilen juuri ohje katsottiin jossa sanottiin yksi paketti salaattia. Yritin siinä rauhallisesti selittää, että luulen että tuo ei riitä, mutta kiroili ja huuti vain päälle niin että vieressä olevat jo kääntyilivät katsomaan. Ei kertakaikkiaan suostunut edes kuuntelemaan lausettani loppuun, eikä suostunut ottamaan toista salaattia, koska yhdestä oli vain sovittu. Tämä jäi mieleeni jotenkin todella ahdistavana tapahtumana, kun yhteys oli aivan totaalisen poikki.

Sama tapahtuu monessa asiassa, jos suunnitelmiin tulee pienikin muutos hänen keino on raivota. Isommissa tapahtumissa menee lattialle makaamaan ja kiroilemaan. Esikoisen syntymän jälkeen, vauvan ollessa 2 viikkoa vanha hajosi jääkaappi kesäkuumalla. Minä hyssyttelin vauvaa sylissä ja soittelin läpi korjaajia, sekä vein pakasteet naapuriin jonne menin paniikissa soittamaan ovikelloa voivatko auttaa ruokien kanssa. Mies makasi eteisen lattialla silmät kiinni, raivosi ja kiroili.

Aikamoisen helmen sain miehekseni. Perhe-elämä on arvatenkin ollut hänelle aivan ylivoimaista ja 38-vuotiaana on vielä aivan lapsen tasolla. Harmi kun kenelläkään ei otsassa lue millainen on puolisona tai isänä, välttyisi moni nainen monelta murheelta.

Aina voi erota ja ei ainakaan useampaa lasta kannata tuollaisen toopen kanssa tehdä

Aina ei kannata erota. Se on sentään iso prosessi. Seuraava saattaa olla vielä mahdottomampi. 

Jos ei ole kokenut juuri tätä. Sovittiin, että ajetaan autolla tietty reitti. Hän ajoi risteyksestä ohi ja alkoi huutamaan, etten muka osaa reittiä katsoa. 

Se oli siinä, että auto oli pysäytettävä tien sivuun ja mies rauhoittumaan. Autolla liikkuessa ei saa olla mitään ajatusta, joka saattaisi poiketa suunnitelmista - ei suunnitelmia silti useinkaan tehdä, kun ei ole tarvetta tutuilla teillä. 

Oletan että nämä ressukat raivoajat ovat eksiänne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hermostuu oikeastaan vain asioista kuin ihmisistä. Muutoin pitäisin varmaan narsistina. Nyt se on ennemminkin äärimmäisen heikkoa stressinsietokykyä (ehkä?).

Haarukka tippuu lattialle astianpesukonetta täyttäessä - raivari.

Imuri takertuu oven kulmaan - raivari.

Puut kaatuvat takassa palaessaan "väärään asentoon", koskettaen lasiovea - raivari.

Ei löydä jotakin tavaraa katsottuaan kaappiin ehkä sekunnin - raivari.

Joutuu tekemään mitä tahansa rutiininomaista ja epämotivoivaa - turhautuminen/raivari.

Ei joka kerta, mutta pahimmillaan tätä rataa.

Olisipa teillä valvontakamerat, voisi olla timanttista viihdettä muille. Anteeksi että naurattaa, varmaan ihan kamalaa olla samassa asunnossa.

Mua alkoi myös naurattaa kun luin nuo 😂 Näen sieluni silmin miehen raivoamassa imurille

Tollaset ihmiset on todella raskaita ja kuluttavia 😔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyytävää, jos nämä tarinat ovat totta ja vielä lapsiakn hankittu. Miten pystytte edes tuntemaan mitään vetovoimaa näihin ilkeihin ja kiukutteleviin miehiinne. Luulisi halut hukkuvan moisessa sirkuksessa. 

Niinhän ne halut hukkuvatkin.

Myös kodin kunnostaminen ja kauniiden asioiden tekeminen on kiven takana. En jaksa keskittyä kun taustalta kuuluu, että ei se noin käy, hiuksetkin hän osaisi paremmin leikata. Ei hänellä itsellään ole voimia tehdä. Tämä on monen vanhemman avioparin elämänvaihe.

Niin, kyllä siitä kodista kuolee rakkaus ja kauneus. Kodin kunnostus jää. Mitäpä sitä turhaan väkertämään, kun huutoa tulee joka tapauksessa.

Ex raivostui silmittömästi, kun otin suttupaperipinosta suttupaperin. Tajuttuaan laittaneensa sinne arkaluontoisen lomakkeen, jota en olisi saanut nähdä, silmissä mustui ja tyyppi teki pari äkkinäistä liikettä. Toisella kertaa suuttui mulle eräänä perjantai-iltana, kun pyysin toimittamaan pari biisiä erääseen kansioon. Hän jankkasi vastaan, ja sanoin, että ei, vaan laita ne tällä tavalla. Pian sainkin soiton, jossa ex huusi, sätti, haukkui ja ulisi kuin mikäkin. Laitoin luurin pöydälle ja annoin huutaa, koska häntähän ei jumalauta ohjeisteta - vaikka istui sillä koneella, ja homma ei ollut iso. Laitoin muistaakseni luurit. Mies soitti maireana pari tuntia myöhemmin, että olenko päässyt hyvin kotiin, arvatkaa huvittiko nähdä koko tyyppiä. 

Toinen ex suuttui silmittömästi, kun pyysin päästä kesken ajelun käymään serkullani. Ei kuulemma onnistu, kun sitten jäädään sinne koko illaksi ja hän ei saa mitään aikaan. Meillä ei ollut mitään pakollisia menoja. Vieläkin kaduttaa, etten pakottanut jättämään tienvarteen ja tullut bussilla perässä, koska toi käytös paheni ajan myötä. 

Yhtä exää suihkutin deodorantilla kasvoihin, koska kyllästyin siihen huutoraivoamiseen. Mies ulisi vessassa ja pian sain soiton pomoltaan, joka uhosi rikosoikeudellisilla toimilla. Jäin odottamaan, mutta koskaan ei tullut syytettä postissa. Haluaisin tietää menivätkö ikinä laitokselle ja mitähän poliisit mahtaneet sanoa jos mies olisi kertonut tapahtumien kulun "Jooh, muija suuttui kun tuhlasin ruokaa, aloin huutaa ja se kyllästy". Sanoin siis aika tiukkaan sävyyn, että ruoalla ei leikitä ja sillä ei sotketa ja tää katkaisi exällä kamelin selän. Sain sairasta nautintoa, kun huutaminen päättyi ja sit päättyikin parisuhde. Olin se joka sen katkaisi. 

Jos otan esiin hänen naisensa joiden kanssa pettää, ottaa kassin ja juoksee ulos ovesta.

Vierailija kirjoitti:

Mökötti, jos olin ilmiselvän iloinen tai innostunut, onnistunut tms. 

Joo, tää on ihme juttu. Ei tiedä tiimistä mitään poloinen.

Vierailija kirjoitti:

Ex raivostui silmittömästi, kun otin suttupaperipinosta suttupaperin. Tajuttuaan laittaneensa sinne arkaluontoisen lomakkeen, jota en olisi saanut nähdä, silmissä mustui ja tyyppi teki pari äkkinäistä liikettä. Toisella kertaa suuttui mulle eräänä perjantai-iltana, kun pyysin toimittamaan pari biisiä erääseen kansioon. Hän jankkasi vastaan, ja sanoin, että ei, vaan laita ne tällä tavalla. Pian sainkin soiton, jossa ex huusi, sätti, haukkui ja ulisi kuin mikäkin. Laitoin luurin pöydälle ja annoin huutaa, koska häntähän ei jumalauta ohjeisteta - vaikka istui sillä koneella, ja homma ei ollut iso. Laitoin muistaakseni luurit. Mies soitti maireana pari tuntia myöhemmin, että olenko päässyt hyvin kotiin, arvatkaa huvittiko nähdä koko tyyppiä. 

Toinen ex suuttui silmittömästi, kun pyysin päästä kesken ajelun käymään serkullani. Ei kuulemma onnistu, kun sitten jäädään sinne koko illaksi ja hän ei saa mitään aikaan. Meillä ei ollut mitään pakollisia menoja. Vieläkin kaduttaa, etten pakottanut jättämään tienvarteen ja tullut bussilla perässä, koska toi käytös paheni ajan myötä. 

Yhtä exää suihkutin deodorantilla kasvoihin, koska kyllästyin siihen huutoraivoamiseen. Mies ulisi vessassa ja pian sain soiton pomoltaan, joka uhosi rikosoikeudellisilla toimilla. Jäin odottamaan, mutta koskaan ei tullut syytettä postissa. Haluaisin tietää menivätkö ikinä laitokselle ja mitähän poliisit mahtaneet sanoa jos mies olisi kertonut tapahtumien kulun "Jooh, muija suuttui kun tuhlasin ruokaa, aloin huutaa ja se kyllästy". Sanoin siis aika tiukkaan sävyyn, että ruoalla ei leikitä ja sillä ei sotketa ja tää katkaisi exällä kamelin selän. Sain sairasta nautintoa, kun huutaminen päättyi ja sit päättyikin parisuhde. Olin se joka sen katkaisi. 

Niin ja se biisi mitä pyysin siirtämään oli muutama ladattava tiedosto mitkä oli ihan helppo netissä siirtää etänä yhteen kansioon, mihin ulkopuoliset eivät pääse käsiksi. Ex oli olevinaan taitava koneiden kanssa, mutta kuppi meni nurin näin vaikeista ohjeista. 

Lisäksi en koskaan uskaltanut laittaa vastaan. Nyt kun mietin, niin olen melkein koko elämäni ollut aivan lamaantunut muiden mulle huutamisesta ja olen hakeutunutkin sellaisten ihmisten lähelle. Toi dödön suihkuttaminen oli ensimmäinen kerta, kun lakkasin vapaaehtoisesti kuuntelemasta enää ja sekin oli sadas kerta, kun ex huusi kuin syötävä aivan mitättömästä syystä. Itselläni tuli mitta täyteen, ja sen jälkeen en olekaan huutoa kuunnellut.

Miten voitte olla kuuntelematta sitä melskettä kun ollaan samassa asunnossa. Meillä paukuttaminen ja huuto kuulu naapureille saakka. Ei kai minun pitäisi hävetä, mutta minua hän aina haukkuu. 

Vierailija kirjoitti:

Ei se hankkimalla onnistu. Minunkin yöllä raivoava oli oikein miellyttävä ja osaa koitenkin kaikki paperitöistä ihan putkiremonttiin ja auton korjaukseen.  Silloin nuorena oli vain ehkä pari kertaa kun ovet ja keittön kaapinovet paukkuivat. 

Mutta ikää tuli ja nyt on vähän aikaa rauhallista ja ajattelen, ettei minun oloni voisi parempi ollakaan. 

Sitten se alkaa ja raivari ja paukuttaa vielä kämmenellä pöytään tai oveen. 

Joitakin huvittaa, mutta tästä on leikki kaukana, kun joutuu ikäänkuin aina syylliseksi.

"Ei se hankkimalla onnistu" ... No jättämällä ainakin pääsee eroon.

Tänään hän kävi kellarissa ja kysyin huomasiko hän (minä kun olen sekoittanut kaikki tavarst) kun olin siivonnut kellarin ja pessyt ikkunat. EI sanonut siihen mitään. 

Ukko ei ikinä raivoa imurille, mutta itse saatan kiihdyttää siivousraivoon, jotta tulee puhtia. Varsi-imurikin on perin tehoton turhake. 

Mieheni ei koskaan suutu. Olen varmaan onnekkain nainen maailmassa. Mieheni on aina rauhallisen vakaa persoona. Peruutin mieheni autolla tolppaan niin mies ei sanonut juuri muuta kun että vie auto korjaamoon koska ei itse ehdi. Ei meillä ole riitaa mistään. Mulla on omat mielipiteet politiikasta vaikka ja mies ymmärtää sen vaikka on eri mieltä. Mies ei tykkää ainakaan jos ei tiskata heti. Heti pitää tiskata kaikki astiat kun on syöty ja kokattu. Mutta ymmärrän sen ja kodin pitää olla puhdas, on minua tiukempi siivoamaan.

Pidin repun vetoketjussa pehmoleluja josta hillitön raivari ja syytti diileriksi.

ostin hänelle vääränmerkkistä deodoranttia, uhkaili ajaa autolla päin kallioo ja ryntäsi ovesta ulos. Tuli se sieltä takaisin. Itse sain sitten n. 5 v jälkeen tarpeekseni kun meno alkoi olemaan kotona varpaillaan sipsuttelua. Ei onneksi tullut lapsia siihen liittoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noo siihen räjähtämiseen riittää kun kengät eteisessä hieman vinossa.

Ihanko kirjaimellisesti vaiko kuvainnollisesti?

Oma mieheni suuttui jossain vaiheessa silmittömästi kun eteisessä oli hiekkaa. Vahti sitä ihan fanaattisena esikoisen ollessa noin 2-vuotias ja siivosin kuin hullu ennen hänen kotiintuloaan, ettei jo eteisessä alkaisi silmitön raivoaminen hiekanmuruista. Keväällä pienen lapsen kanssa sitä vaan on aivan mahdoton estää.

Kerran hän sai myös valtavan raivarin kaupassa, kun ehdotin että otetaan toinen lehtisalaatti kun epäilen ettei yksi riitä illallisvieraiden salaatin tekoon. Ohjeessa, jonka olimme edellisiltana katsoneet oli kuitenkin sanottu, että yksi paketti salaattia, joten miehellä pimeni vintti ihan totaalisesti keskellä kauppaa ja alkoi raivoamaan että nyt ei kyllä helvetti vittusaatana aleta tätä muuttelemaan kun eilen juuri ohje katsottiin jossa sanottiin yksi paketti salaattia. Yritin siinä rauhallisesti selittää, että luulen että tuo ei riitä, mutta kiroili ja huuti vain päälle niin että vieressä olevat jo kääntyilivät katsomaan. Ei kertakaikkiaan suostunut edes kuuntelemaan lausettani loppuun, eikä suostunut ottamaan toista salaattia, koska yhdestä oli vain sovittu. Tämä jäi mieleeni jotenkin todella ahdistavana tapahtumana, kun yhteys oli aivan totaalisen poikki.

Sama tapahtuu monessa asiassa, jos suunnitelmiin tulee pienikin muutos hänen keino on raivota. Isommissa tapahtumissa menee lattialle makaamaan ja kiroilemaan. Esikoisen syntymän jälkeen, vauvan ollessa 2 viikkoa vanha hajosi jääkaappi kesäkuumalla. Minä hyssyttelin vauvaa sylissä ja soittelin läpi korjaajia, sekä vein pakasteet naapuriin jonne menin paniikissa soittamaan ovikelloa voivatko auttaa ruokien kanssa. Mies makasi eteisen lattialla silmät kiinni, raivosi ja kiroili.

Aikamoisen helmen sain miehekseni. Perhe-elämä on arvatenkin ollut hänelle aivan ylivoimaista ja 38-vuotiaana on vielä aivan lapsen tasolla. Harmi kun kenelläkään ei otsassa lue millainen on puolisona tai isänä, välttyisi moni nainen monelta murheelta.

Aina voi erota ja ei ainakaan useampaa lasta kannata tuollaisen toopen kanssa tehdä

Aina ei kannata erota. Se on sentään iso prosessi. Seuraava saattaa olla vielä mahdottomampi. 

Jos ei ole kokenut juuri tätä. Sovittiin, että ajetaan autolla tietty reitti. Hän ajoi risteyksestä ohi ja alkoi huutamaan, etten muka osaa reittiä katsoa. 

Se oli siinä, että auto oli pysäytettävä tien sivuun ja mies rauhoittumaan. Autolla liikkuessa ei saa olla mitään ajatusta, joka saattaisi poiketa suunnitelmista - ei suunnitelmia silti useinkaan tehdä, kun ei ole tarvetta tutuilla teillä. 

"Seuraava saattaa olla vielä mahdottomampi."

Siis mitä minun silmäni lukevatkaan?! Olet raivoavan miehen kanssa, koska seuraava saattaa olla vielä mahdottomampi?

Kuinka surkea itsetunto voikaan olla. Vaihtoehtoinahan on olla "ottamatta" sitä seuraavaa ja elää elämäänsä leuka pystyssä tyytyväisenä yksin, tai tutustua oikeasti kunnolla kunnolliseen mieheen ja ajan myötä päätyä parisuhteeseen kanssaan.

Ei nyt eletä missään 1940-luvulla!