Pystyttekö puhumaan puolisoidenne kanssa pienistä ihastuksista, joita liiton aikana tulee?

Vierailija:

Kyllä mulla menis ainakin pasmat aika sekasin jos mies joku aamu sanoisi, että suutelimpa eilen työkaveriani. Tai että olen ihastunut toiseen naiseen. Välittömästi hakisin avioeroa. Kyllä suhteessa pitää olla 100 % uskollinen.

Tietää tilanteen jossa näin kävi ja tietää myös mitkä ovat tunteeni häntä kohtaan eli varsin sitoutunut olen omaan Elämäni Mieheen.

Ei ainakaan osoittanut mustasukkaisuuttaan.

t: 29

Vierailija:

ne on merkki siitä etteivät puolisot ole täysin sitoutuneet suhteeseen taikka siinä on jotain vialla.

ja sitten löysin Sen Oikean.

t: 29

miehelläni ei ollut ns. suhdetta, mutta asiaton epäammatillinen työkaveri.

t. 20

minä käsitän ihastumisen syvemmäksi tunteeksi.

ihastumisia on ollut muutama (opettaja, työkaveri jne.). Ei olisi tullut mieleenikään kertoa asiasta miehelle. En haluaisi itsekään kuulla miehen ihastumisista. Yhteen työkaveriin ihastuin vähän enemmän (lähinnä se oli seksuaalisesta vetoa), mutta kun asiaa itsekseni pohdin niin ymmärsin, että syynä tuohon ihastumiseen oli se, että meidän oma seksielämä tuntui vähän väljähtyneeltä. Eli kyllä taitaa usein lähteä se ihastuminen siitä, että omasta parisuhteesta puuttuu jotain.

En myöskään tilitä miehelle muitakaan pitkän liiton aikana ilmeneviä tunteita, jotka ovat vain mun omia asioitani, ja jotka loukkaisivat miestä. Jossain vaiheessa esikoisen vauvavuotta esim. tunsin fyysistä pahoinvointia ja ahdistusta miehen lähentelyjä kohtaan. Olisiko ollut rakentavaa sanoa miehelle, että sä ällötät mua? Ainakin pidin itse parempana kertoa, ettei seksi nyt kiinnosta mua, ja että haluan vähän etäisyyttä, koska olen imetyksestä, yövalvomisista yms. ihan lopussa. Kysehän oli vain mun omassa päässäni ja kropassani olevasta ongelmasta, jonka sitten ratkaisinkin itse aikanaan. Sellaisena pidän ihastumisiakin.

mutta jos ihastun toiseen ihmiseen niin _valitsen_ olla puhumatta asiasta.



en vehtaa mieheni selän takana, en ikinä vihjaisi kiinnostuksestani sen kohteelle (enkä kenellekään muullekaan) vaan pyrin lopettamaan kaiken haihattelun saman tien.

mutta minusta noita ei tarvitse toiselle raportoida.

Yleisellä tasolla kyllä, että ihastuksia voi tulla ja tulee ja miten sitten toimitaan.

Mua ahdistaisi suhteessa, missä pitää kaikki käydä yhdessä läpi! Yksilöitä ja toivottavasti itsenäisiäkin tässä kuitenkin ollaan!

Itse ihastun tosi helposti, mies taas vähän vaikeammin. Monta kertaa on ihastuksista juteltu ja keskusteltu.



Meillä se toimii tosi hyvin, ei ehkä kaikilla. Kumpikaan ei ole ikinä (eikä tulekaan) sortumaan. Se että tietää toisen ihastukset on hyvä keskustelun pohja sille, mikä suhteessa sillä hetkellä saattaa hiertää.



Itse kerran ihastuin mieheen, joka tarjosi olkapäätään kun mulla ja miehelläni oli vaikeaa. Kerroin tästä miehelleni, juttelimme, ja saimme selvitettyä sen hetkisen " kriisin" .

Lapsellinen mustasukkaisuus ja salailu ei johda mihinkään.



Mitä syvempi luottamus, sitä paremmin ymmärtää, että toinen voi rakkaudestaan huolimatta tahattomasti ihastua toiseen.

enkä halua itsekään kuulla.