Ero tulee pian. Miten selviän?

Suhde on kestänyt nyt kaksi vuotta. En haluaisi erota mutta puoliso on puhunut asiasta jo hetken, alan vihdoin ymmärtämään häntä. Voi kuulostaa lyhyeltä suhteelta mutta rakkautemme on syvää, olemme olleet toistemme parhaat kaverit ja kokeneetkin paljon, esimerkiksi yhden keskenmenon. Ennen kuin tapasimme en osannut kuvitellakaan kuinka kiltti, empatiakykyinen, fiksu, menestyvä ja suvaitsevainen joku ihminen voikaan aidosti olla. En usko että ikinä enää löydän ketään vastaavaa. En keksi mitään huonoja puolia tästä miehestä. Olen viikon ollut todella apaattinen. Pelkästä mahdollisen eron ajatuksesta purskahtelen itkuun eikä ruoka maita, ja uni ei tule vaikka väsyttää. Mulla ei ole enää edes kavereita jolle avautua.