Onko joku vielä sitä mieltä, että riitaan tarvitaan aina kaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim minä riitelin avioliitossani aina yksin, koska kumppani oli niin vetäytyvä, että pienikin erimielisyys, niin hän vetäytyi täysin kuoreensa. Itsekseni sitten usein jonkin aikaa louskutin leukojani, kunnes huomasin jälleen riiteleväni yksin.

Voihan sitä olla utopia, että koskaan ei ole erimielisyyksiä. Mutta ei sekään ihan oikein ole, että aina erimielisyyden tullen toinen hylätään.

Minäkin olen ollut avioliitossa, jossa yksi riiteli. Minä olin se vetäytyvä. Miksikö? Koska suojelin sisintäni siitä kritiikiltä. Jos en olisi suojellut, olisin hajonnut siihen.

Ehkä et ole oppinut koskaan kunnolla ilmaisemaan itseäsi ja tunteitasi? Yhtä kaikki, ei se vetäytyminen ole yhtään enemmän oikein kuin riitelykään.

Ohis

Oi, osaan oikein hyvin ilmaista itseäni ja tunteitani. Mutta siitä ei ollut mitään hyötyä, vaikka kuinka ilmaisi itseään minä-viesteillä. Eikä itseään pitäisi joutua puolustamaan jatkuvasti.

Ok, no en ala sun kanssasi tästä väittelemään. Sovitaan sitten niin, että vika oli vain toisessa ja itse teit kaiken oikein. En voi tietää. Jos sama on toistunut/tulee toistumaan, niin suosittelen sulle asioiden uudelleen tarkastelua.

Eipä ole toistunut nykyisessä avioliitossani, jossa olen ollut kymmenisen vuotta. Se johtuu siitä, että me emme vaadi toisiltamme mitään. Kumpikin saa olla sitä mieltä asioista, mitä itse haluaa. Ei tule riitaa. On vain mielipide-eroja.

Ok, tosi mielenkiintoista, ettei mikään eskaloidu sen pidemmälle. Usein elämänsä yhdessä tiiviisti jakavilla tulee väistämättä kiistoja yhteiselämässään.

"On vain mielipide-eroja" - Mutta miten tämän pohjalta ratkaistaan asiat? Jos toinen haluaa lapsen, toinen ei? Jos toinen haluaa asua maalla, toinen kaupungissa? Toinen säästää ja toinen tuhlata? Toinen pakottaa lapset harrastamaan kauden loppuun ja toinen antaisi lopettaa kesken? Jos on eri suuntiin vetäviä intressejä, niin harvoin niitä on jättää huomiotta. Kaikissa asioissa ei kompromissit ole mahdollisia. Jompikumpi teistä taitaa saada aina tahtonsa läpi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim minä riitelin avioliitossani aina yksin, koska kumppani oli niin vetäytyvä, että pienikin erimielisyys, niin hän vetäytyi täysin kuoreensa. Itsekseni sitten usein jonkin aikaa louskutin leukojani, kunnes huomasin jälleen riiteleväni yksin.

Voihan sitä olla utopia, että koskaan ei ole erimielisyyksiä. Mutta ei sekään ihan oikein ole, että aina erimielisyyden tullen toinen hylätään.

Minäkin olen ollut avioliitossa, jossa yksi riiteli. Minä olin se vetäytyvä. Miksikö? Koska suojelin sisintäni siitä kritiikiltä. Jos en olisi suojellut, olisin hajonnut siihen.

Ehkä et ole oppinut koskaan kunnolla ilmaisemaan itseäsi ja tunteitasi? Yhtä kaikki, ei se vetäytyminen ole yhtään enemmän oikein kuin riitelykään.

Ohis

Oi, osaan oikein hyvin ilmaista itseäni ja tunteitani. Mutta siitä ei ollut mitään hyötyä, vaikka kuinka ilmaisi itseään minä-viesteillä. Eikä itseään pitäisi joutua puolustamaan jatkuvasti.

Ok, no en ala sun kanssasi tästä väittelemään. Sovitaan sitten niin, että vika oli vain toisessa ja itse teit kaiken oikein. En voi tietää. Jos sama on toistunut/tulee toistumaan, niin suosittelen sulle asioiden uudelleen tarkastelua.

Eipä ole toistunut nykyisessä avioliitossani, jossa olen ollut kymmenisen vuotta. Se johtuu siitä, että me emme vaadi toisiltamme mitään. Kumpikin saa olla sitä mieltä asioista, mitä itse haluaa. Ei tule riitaa. On vain mielipide-eroja.

Ok, tosi mielenkiintoista, ettei mikään eskaloidu sen pidemmälle. Usein elämänsä yhdessä tiiviisti jakavilla tulee väistämättä kiistoja yhteiselämässään.

"On vain mielipide-eroja" - Mutta miten tämän pohjalta ratkaistaan asiat? Jos toinen haluaa lapsen, toinen ei? Jos toinen haluaa asua maalla, toinen kaupungissa? Toinen säästää ja toinen tuhlata? Toinen pakottaa lapset harrastamaan kauden loppuun ja toinen antaisi lopettaa kesken? Jos on eri suuntiin vetäviä intressejä, niin harvoin niitä on jättää huomiotta. Kaikissa asioissa ei kompromissit ole mahdollisia. Jompikumpi teistä taitaa saada aina tahtonsa läpi?

Sun suhteessa nämä ratkaistaan huutamalla? Ja lainaamassasi suhteessa keskustelemalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim minä riitelin avioliitossani aina yksin, koska kumppani oli niin vetäytyvä, että pienikin erimielisyys, niin hän vetäytyi täysin kuoreensa. Itsekseni sitten usein jonkin aikaa louskutin leukojani, kunnes huomasin jälleen riiteleväni yksin.

Voihan sitä olla utopia, että koskaan ei ole erimielisyyksiä. Mutta ei sekään ihan oikein ole, että aina erimielisyyden tullen toinen hylätään.

Minäkin olen ollut avioliitossa, jossa yksi riiteli. Minä olin se vetäytyvä. Miksikö? Koska suojelin sisintäni siitä kritiikiltä. Jos en olisi suojellut, olisin hajonnut siihen.

Ehkä et ole oppinut koskaan kunnolla ilmaisemaan itseäsi ja tunteitasi? Yhtä kaikki, ei se vetäytyminen ole yhtään enemmän oikein kuin riitelykään.

Ohis

Oi, osaan oikein hyvin ilmaista itseäni ja tunteitani. Mutta siitä ei ollut mitään hyötyä, vaikka kuinka ilmaisi itseään minä-viesteillä. Eikä itseään pitäisi joutua puolustamaan jatkuvasti.

Ok, no en ala sun kanssasi tästä väittelemään. Sovitaan sitten niin, että vika oli vain toisessa ja itse teit kaiken oikein. En voi tietää. Jos sama on toistunut/tulee toistumaan, niin suosittelen sulle asioiden uudelleen tarkastelua.

Eipä ole toistunut nykyisessä avioliitossani, jossa olen ollut kymmenisen vuotta. Se johtuu siitä, että me emme vaadi toisiltamme mitään. Kumpikin saa olla sitä mieltä asioista, mitä itse haluaa. Ei tule riitaa. On vain mielipide-eroja.

Ok, tosi mielenkiintoista, ettei mikään eskaloidu sen pidemmälle. Usein elämänsä yhdessä tiiviisti jakavilla tulee väistämättä kiistoja yhteiselämässään.

"On vain mielipide-eroja" - Mutta miten tämän pohjalta ratkaistaan asiat? Jos toinen haluaa lapsen, toinen ei? Jos toinen haluaa asua maalla, toinen kaupungissa? Toinen säästää ja toinen tuhlata? Toinen pakottaa lapset harrastamaan kauden loppuun ja toinen antaisi lopettaa kesken? Jos on eri suuntiin vetäviä intressejä, niin harvoin niitä on jättää huomiotta. Kaikissa asioissa ei kompromissit ole mahdollisia. Jompikumpi teistä taitaa saada aina tahtonsa läpi?

Meillä ei ole arvoppohjaisia mielipide-eroja. Eromme ovat ihan vain mielipide-eroja, ja kumpikin joustaa vuorollaan, ellei ole mahdollista löytää yhteistä konsensusta. Konsensun on aika usein löydettävissä kuitenkin.

Lapsetkin ovat omia eikä yhteisiä, enmekä puutu toisen tapoihin. Noista esimerkeistä meillä on tuo eroavaisuus, että mies tuhlaa ja minä säästäisin. Se on ratkaistu niin, että mies siirtää tililleni x euroa tilipäivänä. Minä siis maksan kaikki laskut, jotta mies ei tuhlaa rahoja. Enkä anna hänelle rahaa loppukuusta.

Kyllä tarvitaan. Mitään mittelöä ei olisi tullut jos Ukrainassa olisi ymmärretty olla panematta hanttiin.

Ne on nämä itänaapurin pelastusoperaatiot olleet kyllä vastaanottaja puolella epäsuosiossa eikä oikein hyvällä ole apua otettu vastaan. Voisivat lopettaa tuollaiset aseelliset pelastus ja avustusoperaatiot.

Ei nyt liity rantain kautta haettuun ukraina-tilanteeseen, mutta olen sitä mieltä että ei tarvi.

Mulle yksi kaveri päätti suuttua jostain asiasta ja löi välit poikki. Ne vieläkään tarkalleen tiedä, mitä tein :D joskus sain siltä ihmeellisen suttuiset "selonteon" jostain kuulopuheista ja että niistä olisi suuttunut, mutta ei vain osannut sanoa että mitä nämä väitetyt kuulopuheet olivat, mihin liittyivät ja mistä ne oli kuullut. Kun en sellaisia ollut puhunut.

Aina löytyy niitä riiteijöitä jotka pitävät itseään täydellisenä joka ei koskaan tee mitään väärin ja vika on aina muissa. Riitaa tarvitaan aina vähintään kaksi ihmistä

Riidassa on kaksi siinä tapauksessa, kun toinen lähtee mukaan. Mikäli olet hiljaa, ei voi olla kahta.

Vierailija kirjoitti:

Aina löytyy niitä riiteijöitä jotka pitävät itseään täydellisenä joka ei koskaan tee mitään väärin ja vika on aina muissa. Riitaa tarvitaan aina vähintään kaksi ihmistä

Jos toinen räyhää, ja toinen osapuoli puhuu toiveistaan, tunteistaan ja tarpeistaan minä-viesteillä ilman tuomitsemista tai syyttelyä - ja toinen räyhää ”oikeista” vuorovaikutustavoista huolimatta edelleen - niin miten sinun mielestäsi tuo ei-räyhääjä on riidan osapuoli?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tarvitaan. Mitään mittelöä ei olisi tullut jos Ukrainassa olisi ymmärretty olla panematta hanttiin.

Ne on nämä itänaapurin pelastusoperaatiot olleet kyllä vastaanottaja puolella epäsuosiossa eikä oikein hyvällä ole apua otettu vastaan. Voisivat lopettaa tuollaiset aseelliset pelastus ja avustusoperaatiot.

Näinkö sinä haluisit, että muu maailma toimisi, jos Suomeen hyökättäisiin?

Kun oli puhetta Donabassista etc. olisin ymmärtänyt (ymmärtää <> hyväksyä) Putten invaasion noille alueille, mutta kun ei, piti vieläpä kolmannen maan kautta yrittää ottaa haltuun pääkaupunki

Vierailija kirjoitti:

Esim minä riitelin avioliitossani aina yksin, koska kumppani oli niin vetäytyvä, että pienikin erimielisyys, niin hän vetäytyi täysin kuoreensa. Itsekseni sitten usein jonkin aikaa louskutin leukojani, kunnes huomasin jälleen riiteleväni yksin.

Voihan sitä olla utopia, että koskaan ei ole erimielisyyksiä. Mutta ei sekään ihan oikein ole, että aina erimielisyyden tullen toinen hylätään.

Mun mies tekee tuota samaa.

Ei tarvitse edes olla erimielisyys, vaan keskustelu aiheesta, joka ei koskekaan hänen työtään, harrstustaan tai kaikkein pinnallisinta osaa kodin töistä ja mies katoaa johonkin omaan kuplaansa, kääntää selän tai vain kävelee pois.

Riitely on aivan mahdottomuus, koska jo keskustelu on mahdottomuus.

Olen myös välillä keskustellut yksin, riidellyt yksin ja sitten tajunnut olevani koko liitossa yksin.

Tämä huomio oli sekä musertava että vapauttava, enpä vaivaa miestä enää millään, eläköön yksin kuplassaan ja mä elän omaa elämääni.

Jos jaksan keskustelukyvyttömän miehenkuvatuksen kanssa avioeroprosessin vääntää joskus läpi, parempihan se olisi hoitaa, mutta nyt en vain jaksa. Mutta pidän itseäni ns. free agent, liittoni on pelkkää paperia ja mies on omassa kuplassaan, mullakin on elämä elettävänä.

Ei, kyllä Putin saa sen aikaan ihan yksinkin