Onko joku vielä sitä mieltä, että riitaan tarvitaan aina kaksi?

Vierailija kirjoitti:

Nyt niitä valoja päälle. Ukrainassa on ollut sisällissota viimeiset kahdeksan vuotta ja rikottu mm EU neuvottelemaan rauhansopimusta. Ihmeen pitkään Putin katsoi tilannetta läpi sormien. Voiko sinusta jotakuta esim kutsua murhaajaksi ilman seurauksia?

Ei näin. Venäjä (todistetusti) aloitti sodan kahdeksan vuotta sitten. Valtasi Krimin, ja aloitti itäisen Ukrainan konfliktin. Putin ei katsonut läpi sormien vaan järjesti ja lavasti koko jutun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan tässä kantaa vain ap:n mainitsemaan ajatukseen.

Ei tietenkään aina. Mutta hyvin usein näin, että konfliktissa on vastavuoroisuutta.

Ja oli tilanne mikä hyvänsä, molempia osapuolia pitää kuulla silti. Liian usein koulussakin ensin opelle itkevä on uhri. Sitten kun asioita selvitellään, paljastuu paljon muutakin. Samaa näkee paljon nykyään laajemmin yhteiskunnassa se joka vetoaa ensin laajan ihmisjoukon tunteisiin, voittaa. Näin ei pidä toimia oikeus- ja sivistysvaltiossa.

Yritätkö sanoa, että meidän olisi pitänyt kääntää Ukrainalle kasvomme?

En. Missä puhuin Ukrainaista yhtään mitään? Ekassa lauseessa jo täsmennän mihin kantaa otan

Esim minä riitelin avioliitossani aina yksin, koska kumppani oli niin vetäytyvä, että pienikin erimielisyys, niin hän vetäytyi täysin kuoreensa. Itsekseni sitten usein jonkin aikaa louskutin leukojani, kunnes huomasin jälleen riiteleväni yksin.

Voihan sitä olla utopia, että koskaan ei ole erimielisyyksiä. Mutta ei sekään ihan oikein ole, että aina erimielisyyden tullen toinen hylätään.

Vierailija kirjoitti:

Nyt niitä valoja päälle. Ukrainassa on ollut sisällissota viimeiset kahdeksan vuotta ja rikottu mm EU neuvottelemaan rauhansopimusta. Ihmeen pitkään Putin katsoi tilannetta läpi sormien. Voiko sinusta jotakuta esim kutsua murhaajaksi ilman seurauksia?

Mitä Putin on katsonut läpi sormien? Toisen maan itsenäisyyttäkö?

Vierailija kirjoitti:

Esim minä riitelin avioliitossani aina yksin, koska kumppani oli niin vetäytyvä, että pienikin erimielisyys, niin hän vetäytyi täysin kuoreensa. Itsekseni sitten usein jonkin aikaa louskutin leukojani, kunnes huomasin jälleen riiteleväni yksin.

Voihan sitä olla utopia, että koskaan ei ole erimielisyyksiä. Mutta ei sekään ihan oikein ole, että aina erimielisyyden tullen toinen hylätään.

Minäkin olen ollut avioliitossa, jossa yksi riiteli. Minä olin se vetäytyvä. Miksikö? Koska suojelin sisintäni siitä kritiikiltä. Jos en olisi suojellut, olisin hajonnut siihen.

Onko yhtäkään ketjua jossa ei puhuta ukrainan sodasta? Olisi kiva lukea edes parin minuutin ajan jotain muitakin asioita.

Kiusaamiseen tarvitaan yksi kiusaaja, riita syntyy kun vastapuoli alkaa laittamaan vastaan. Eli tottakai tarvitaan kaksi... Tietysti puolustaja ei ole paha...

Ei, en ole koskaan ollut sitä mieltä.

Itse sain kuulla tuon typerän lauseen tuttavaltani vaikean avioeron jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim minä riitelin avioliitossani aina yksin, koska kumppani oli niin vetäytyvä, että pienikin erimielisyys, niin hän vetäytyi täysin kuoreensa. Itsekseni sitten usein jonkin aikaa louskutin leukojani, kunnes huomasin jälleen riiteleväni yksin.

Voihan sitä olla utopia, että koskaan ei ole erimielisyyksiä. Mutta ei sekään ihan oikein ole, että aina erimielisyyden tullen toinen hylätään.

Minäkin olen ollut avioliitossa, jossa yksi riiteli. Minä olin se vetäytyvä. Miksikö? Koska suojelin sisintäni siitä kritiikiltä. Jos en olisi suojellut, olisin hajonnut siihen.

Niin. Tuollaista se vetäytyvän kanssa elämä on. Silloin yksi riitelee ja on se pahis. Minä koin, että haluan keskustella yhteisistä asioista ja löytää yhteisiä ratkaisuja, ja minua kiinnosti yhteiset asiat. Koin, että toinen jättää minut aina yksin.

Ts. Emme sopineet toisillemme.

Vierailija kirjoitti:

Narsistin kanssa riittää yksi.

Joka koulussa ja luokassa on lapsia jotka kiusaa syytöntä. Kiusaaminen ei ole riitelyä vaan alistamista. Oikeaan riitaan tarvitaan kaksi mutta silloinkin syy ja alku voi olla vain toisessa. Kauheita nuo vanhat sanonnat jotka estää asioiden oikeudenmukaisen ratkeamisen. Ei savua ilman tulta on toinen jossa ilkeiden puheiden kohde syyllistetään vaikka olisi syytön.

Vierailija kirjoitti:

Onko yhtäkään ketjua jossa ei puhuta ukrainan sodasta? Olisi kiva lukea edes parin minuutin ajan jotain muitakin asioita.

Sota varmaan väkisinkin pyörii ihmisten mielissä. Tee itse joku kiva aloitus, kyllä moni juttelee mielellään muustakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt niitä valoja päälle. Ukrainassa on ollut sisällissota viimeiset kahdeksan vuotta ja rikottu mm EU neuvottelemaan rauhansopimusta. Ihmeen pitkään Putin katsoi tilannetta läpi sormien. Voiko sinusta jotakuta esim kutsua murhaajaksi ilman seurauksia?

Ei näin. Venäjä (todistetusti) aloitti sodan kahdeksan vuotta sitten. Valtasi Krimin, ja aloitti itäisen Ukrainan konfliktin. Putin ei katsonut läpi sormien vaan järjesti ja lavasti koko jutun.

Kiusaajilla on aina puolustajia, pahoja ihmisiä hekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim minä riitelin avioliitossani aina yksin, koska kumppani oli niin vetäytyvä, että pienikin erimielisyys, niin hän vetäytyi täysin kuoreensa. Itsekseni sitten usein jonkin aikaa louskutin leukojani, kunnes huomasin jälleen riiteleväni yksin.

Voihan sitä olla utopia, että koskaan ei ole erimielisyyksiä. Mutta ei sekään ihan oikein ole, että aina erimielisyyden tullen toinen hylätään.

Minäkin olen ollut avioliitossa, jossa yksi riiteli. Minä olin se vetäytyvä. Miksikö? Koska suojelin sisintäni siitä kritiikiltä. Jos en olisi suojellut, olisin hajonnut siihen.

Niin. Tuollaista se vetäytyvän kanssa elämä on. Silloin yksi riitelee ja on se pahis. Minä koin, että haluan keskustella yhteisistä asioista ja löytää yhteisiä ratkaisuja, ja minua kiinnosti yhteiset asiat. Koin, että toinen jättää minut aina yksin.

Ts. Emme sopineet toisillemme.

Minunkin eksäni varmaan kuvailee meidän tilannetta noilla sanoin. Hän ei ymmärtänyt, miten se syö naista, kun mikään ei ikinä riitä. Olin liian teoreettinen, tykkäsin vääränlaisesta musiikista, en osannut puristaa keittiörättiä tarpeeksi kuivaksi, olen huono kun lenkillä kävelen enkä juokse, minun kuuluisi tykätä joukkueurheilusta…..

Sama

Vierailija kirjoitti:

Voiko sinusta jotakuta esim kutsua murhaajaksi ilman seurauksia?

Voi, jos se on totta. Mieleen tulee eräätkin siniset kalsarit.

Näin yksinkertainen asia on ihmisille vaikea vielä 2000 luvulla. Hyvin, hyvin monet riidat alkaa yhden ihmisen alhaisesta käytöksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim minä riitelin avioliitossani aina yksin, koska kumppani oli niin vetäytyvä, että pienikin erimielisyys, niin hän vetäytyi täysin kuoreensa. Itsekseni sitten usein jonkin aikaa louskutin leukojani, kunnes huomasin jälleen riiteleväni yksin.

Voihan sitä olla utopia, että koskaan ei ole erimielisyyksiä. Mutta ei sekään ihan oikein ole, että aina erimielisyyden tullen toinen hylätään.

Minäkin olen ollut avioliitossa, jossa yksi riiteli. Minä olin se vetäytyvä. Miksikö? Koska suojelin sisintäni siitä kritiikiltä. Jos en olisi suojellut, olisin hajonnut siihen.

Niin. Tuollaista se vetäytyvän kanssa elämä on. Silloin yksi riitelee ja on se pahis. Minä koin, että haluan keskustella yhteisistä asioista ja löytää yhteisiä ratkaisuja, ja minua kiinnosti yhteiset asiat. Koin, että toinen jättää minut aina yksin.

Ts. Emme sopineet toisillemme.

Yksin ei voi riidellä, kaksin jos on niin voi puolustaa ja vetäytyä, huomata että toinen yrittää haastaa riitaa...

Se on minusta yllättänyt eniten, että politiikassa aina löytyy joku ns. vahva mies/nainen, jota äänestetään vain ja ainoastaan koska on tarpeeksi hyvä valehtelemaan.

Ei osata ajatella omilla aivoilla, vaan uskotaan ihan mitä vaan.

Kyllä pitäisi sen verran aina tutkia, että onko väitteet totta. Eikä Venäjä ole ainoa maa joissa tätä tapahtuu.

En ole koskaan ollut sitä mieltä ja on aika tietämätön, jos tällaista luulee. Ylipäätään kielemme on täynnä typeriä ja latistavia sanontoja, joita sitten päästellään suusta, kun ollaan kyvyttömiä kuuntelemaan ja käsittämään, mitä toinen käy läpi. Toinen hyvä on sellainen, että ei voi löytää kumppania ellei rakasta ensin itseään. Mitä hittoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim minä riitelin avioliitossani aina yksin, koska kumppani oli niin vetäytyvä, että pienikin erimielisyys, niin hän vetäytyi täysin kuoreensa. Itsekseni sitten usein jonkin aikaa louskutin leukojani, kunnes huomasin jälleen riiteleväni yksin.

Voihan sitä olla utopia, että koskaan ei ole erimielisyyksiä. Mutta ei sekään ihan oikein ole, että aina erimielisyyden tullen toinen hylätään.

Minäkin olen ollut avioliitossa, jossa yksi riiteli. Minä olin se vetäytyvä. Miksikö? Koska suojelin sisintäni siitä kritiikiltä. Jos en olisi suojellut, olisin hajonnut siihen.

Niin. Tuollaista se vetäytyvän kanssa elämä on. Silloin yksi riitelee ja on se pahis. Minä koin, että haluan keskustella yhteisistä asioista ja löytää yhteisiä ratkaisuja, ja minua kiinnosti yhteiset asiat. Koin, että toinen jättää minut aina yksin.

Ts. Emme sopineet toisillemme.

Minunkin eksäni varmaan kuvailee meidän tilannetta noilla sanoin. Hän ei ymmärtänyt, miten se syö naista, kun mikään ei ikinä riitä. Olin liian teoreettinen, tykkäsin vääränlaisesta musiikista, en osannut puristaa keittiörättiä tarpeeksi kuivaksi, olen huono kun lenkillä kävelen enkä juokse, minun kuuluisi tykätä joukkueurheilusta…..

Sama

Miten tuo liittyy riitaan? Kylläkait meidänkin parisuhteessa on hyvin pitkälle samoin, mutta sehän on ihan normaalia että ei tykkää samoista asioista, eikä niistä riidellä...

Varmasti monikin on sitä mieltä.

Ei se silti siitä 100% totuutta tee.