Pettynyt synttärilahjaan, kiittämätön ja lapsellinen, vai onko oikeus surra?

Miehenä ihmettelin aina muutamia suvun naisia, jotka muisti aina kaikkien sadan sukulaisen syntymä ja nimipäivät ja lähettelivät lahjat tai kortit tai soittivat onnitellakseen. Väittivät, että muistavat ne, eivät edes ole kalenterissa.

Yksikään sukulaismies ei ollut aivan varma edes vaimonsa syntymäpäivästä. Tasavuodet nyt sentään yleensä muistettiin, kun naiset niistä kohkasivat viikkoja etukäteen ja utsivat, millaiset pirskeet on tulossa.

Nykyään tuota ei tarvitse ihmetellä, kun naamakirja muistaa ne puolestasi ja ilmoittaa, kenen merkkipäivä on menossa.

Ilmeisesti miesten ja naisten aivot toimivat tässä suhteessa eri tavalla. Tai sitten se ero on arvomaailmassa.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:36"]

Kyllä mä ymmärrän sua ap. Olisin itsekin pettynyt! Täytin 30 viime viikolla. Mies vei syömään, samaan paikkaan jossa käydään muutenkin kerran kuussa... tuli kyllä paha mieli, kun se oli hänen ainoa "lahjansa". Mies täytti viime vuoden lopulla niinikään 30 ja minä ostin hänelle käsintehdyn nahkaisen läppärilaukun Italiasta, kun hän oli valitellut edellisen hajoavan käsiin. Näin siis aikaa ja vaivaa lahjaan, ja hän oli siitä tosi iloinen. Itse yritin vihjailla ennen synttäreitä, että lempparikirjailijaltani on tullut uusi kirja. No, taidan hakea sen sitten itse kaupasta. :(

[/quote]

No hei kohtalontoveri! Juuri tuollaista minäkin aina teen, mietin kuukausia etukäteen että ostan lahjan josta SAAJA pitää, en minä! Oispa kiva itekkin joskus olla tommosen huomion kohteena...

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 11:01"]

Mä en ole ikinä lahjoista pillittänyt koska pidän ajatusta melko typeränä enkä ole lahjojen perään.

Mutta nyt on alkanut jo hieman harmittaa miehen asenne.. hän tietää etten kaipaa lahjoja koska olen sen hänelle kertonutkin ja aivan tosissani myös olen. No mies on vuosien varrella todella ottanut sitten onkeensa tästä. Varsinkin kun minä olen ollut perheen elättäjä jo pidemmän aikaa ja mies usein valittaa ettei oikein edes voi ostaa minulle lahjoja vaikka haluaisikin.

Nyt minulla on täydet kympit tulossa tänä vuonna ja aika selvät sävelet jo ettei mitään ole tulossa. Ja tämä ei ole se joka minua on alkanut vaivata.. Vaan se, että viime vuonna olivat hänen täydet vuotensa ja näin hurjasti aikaa ja vaivaa lahjan toteuttamiseen (mainittakoon että minä tykkään tehdä ja antaa lahjoja) ja NYT mies on alkanut vihjailla mitä haluaisi lahjaksi tänä vuonna! (siis ihan perus vuosiluku) Ja kun ei olisi edes mikään halpa juttu.

Eli se etten saa lahjaa itse on ihan ok, mutta häiritsisikö teitäkin miehen pikkaisen materialistinen asenne tässä asiassa?

Ja anteeksi ap kun tää on nyt vähän ot..

[/quote]

Ei haittaa, itsekin tykkään antaa lahjoja, mutta olisi mukava myös saada niitä.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:51"]

Ap,hormonaalinen ehkäisy..?

[/quote]

No perkele, on mulla menkat :'D

-ap

Oli se enne helppoa kun sihteeri muistutti ja hoiti lahjojen hankkimisen. Nyt on sihteereille annettu kenkää ja itse pitää varata matkat, ostaa matkaliput ja muistaa synttärit ja ostaa vielä ne lahjat, joihin ei enää koskaan olla tyytyväisiä. Surkeaksi on mennyt miehen elämä.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 09:49"]

Onko teillä jotain ongelmia tekstin ymmärryksessä? Sanoinhan jo tuolla että minusta ajatus on tärkein ja tässä sitä ajatusta ei ole käytetty ja että olisin ollut todella otettu, vaikka yhdestä ruususta! Ja sanoin, etten odottanut mitään kallista!

Ja kyllä, olen vihjaillut. Ja esimerkiksi ruusu ja itse leivottu marjapiirakka vaikka valmispohjaan olisi ollut ihana lahja.

-ap

[/quote]

Ymmärrän sua :( mä joudun usein sureen itse sitä, että mun mies ostaa lapsilleen kalliita lahjoja jouluksi ja synttäriksi, tyyliin 500€ ja yli, mut mulle sitten vaan 50 tai 100 €. Rikas ukko, mut oon selkeesti eri kastissa kuin hän ja lapsensa... Great. Ihan sama kuin jonkun normitulonen ukko ostaa lapsilleen 50€lla jouluna ja vaimolleen sitten 5€lla. Joka vuosi. 

Ja juu, 50€ lahja on hyvä, mutta kun muille läheisille ostetaan aina 10 krt kalliimmalla, niin se pistää miettimään. Eikä kenenkään tarvi tulla sanoon, että oon ahne paska. Mulla on oikeus tunteisiin.

Kyllä minäkin olisin pettynyt. Kyllä kaipaan sitä että puoliso on ajatellut ja halunnut ilahduttaa. Jotain pientä romanttista ylläreitä, se voi olla just vaikka ruusu ja pusu. Ei siinä ole mitään lapsellista, ottaa päähän kun täällä ihmiset haukkuu ja pilkkaa.

ymmärrän täysin sua. Joo, ja sain itsekin joululahjaksi kerran sen että hän vie mut syömään. Mutta unohti koko asian. Kyllä suretti.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 11:06"]

Miehenä ihmettelin aina muutamia suvun naisia, jotka muisti aina kaikkien sadan sukulaisen syntymä ja nimipäivät ja lähettelivät lahjat tai kortit tai soittivat onnitellakseen. Väittivät, että muistavat ne, eivät edes ole kalenterissa.

[/quote]

Mun äitini on juurikin tuollainen suvunnainen. Eikä päivät ollut kalenterissa. Lisäksi se muisti nimipäivätkin. Jos joku ei muista häntä synttäreinä ja nimipäivinä. Se on pitkän vihan paikka. Kyllä, se muistaa vuosia vielä, kun ei häntä onnitellut, ei edes tekstaria lähettänyt. Meidän lasten nimiä ei löydy kalenterista, niin hänellä on yhä pasmat sekaisin sen takia. Suuttu siitäkin asiasta silloin, eikä ole vielä leppynyt. Olisi se nyt teini-ikäisille lapsillemme ehdotellut, että jos hän vaikka poikaa muistaisi Veikon päivänä ja tytärtä Tiinan. En tiedä mistä se noi kaivo, mutta lapsia nauratti. "tehdään mummi sitten niin!"

Mulle tuli jossain vaiheessa stressi, että naisena nuo asiat täytyy muistaa! :D Mutta tosiaan onneksi on FB ja mä kirjaan kalenteriin etenkin äitini tärkeät päivät. En halua tarkoituksella loukata.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 09:49"]

Onko teillä jotain ongelmia tekstin ymmärryksessä? Sanoinhan jo tuolla että minusta ajatus on tärkein ja tässä sitä ajatusta ei ole käytetty ja että olisin ollut todella otettu, vaikka yhdestä ruususta! Ja sanoin, etten odottanut mitään kallista!

Ja kyllä, olen vihjaillut. Ja esimerkiksi ruusu ja itse leivottu marjapiirakka vaikka valmispohjaan olisi ollut ihana lahja.

-ap

[/quote]

No sitten kun se mies olisi tehnhyt sulle marjapiirakan, niin vinkuisit täällä: "ei hitsi ja leipoi sen vielä valmispohjaan- ei yhtään mitään ajatusta"...

Avasin aloituksen ja ajattelin tulla viestittämään mielipiteeni lahjasta joka ei saajaa miellytä. Ajattelin sanoa, että mikäli lahja ei miellytä, anna jollekkin jota miellyttää. Lahjahan on sinun, saat päättää sen jatkosta ihan itse. On ilmeisesti sopimatonta ehdottaa, että antaisit lahjan jollekkin toiselle jolle se olisi elämys sinänsä. Ehdotus olisi varmaankin korni, kun lahja on oman rakkaan kanssa vietettävä ravintolailta hyvän ruuan/juomien kuhertelun kera. Synttäri-illallisen pitää poiketa vähän ylellisempänä arkiruokailusta.                                              

Ei kaikilla miehillä ole "kykyä" keksiä sopivia lahjoja. Mutta, naisethan ovat lahjakkaita vihjailemaan. Muista kuitenkin vihjailla siten, että miehesikin ymmärtää jutu ytimen.

Siis odottaako joku aikuinen muka syntymäpäivälahjaa itselleen?!
Elämän kevät.

Lahja on lahja. Se annetaan puhtaasti omasta vapaasta halusta. Muutoin se on lahjus tai kaupankäyntiä.

Puhukaa!!! Mun miehen kotona ei ole ruukattu merkkipäiviä juhlia, mutta mun kotona juhlittiin. Eli ajatukset esim. synttäreistä oli meillä täysin vastakkaiset. Asiasta on puhuttu moneen kertaan ja nykyään mies muistaa mua synttäripäivänä. Joskus ostaa jotain isompaa, joskus saan nukkua pitkään ja mies tekee aamiaisen valmiiksi ja antaa kukan. Usean vuoden ajan se on suunnitellut hakevansa kakun leipomosta, mutta se ei ole vielä toteutunut. En pety, kunhan jotenkin muistaa. Suuria odotuksia ei ole. Ap, kyllä sä voit sanoa miehellesi, että kukka olisi ollut kiva. Ei tarvi syyllistää miestä, mutta voit kertoa olleesi pettynyt, jos olet tottunut siihen, että vähän enemmän panostetaan. Ymmärräthän kuitenkin, että kyse on sun tunteesta, josta olet itse vastuussa. Mies on varmaan itseensä tyytyväinen, kun on järjestänyt edes jotain, joten kyllä kannattaa kiittää nyt ainakin.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 09:28"]Pilalle hemmoteltu siis.... Voi voi. Ei oikeasti aikuinen ihminen ala pillittää, jos ei ole tyytyväinen synttärilahjaansa! 
[/quote]
Etenkin kun syntyminen ei oo sinänsä on saavutus, eikä hengissä pysyminenkään nykypäivänä niin iso saavutus ole kuin esim pari sataa vuotta takaperin.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 09:51"]

Odottaa nyt mieheltä "ajatuksella annettua lahjaa"?! :D Herää nyt jo hyvä ihminen. Ei miehistä ole sellaiseen kuin korkeintaan suhteen alkuhuuman aikana. 

[/quote]

Teillä on sitten huonot miehet. Itse tiedän monia, jotka kyllä osaavat ilahduttaa toista vielä useamman kymmenen vuoden jälkeen.

Mitä sä täytät? 30 ja kauhee kriisi?

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 09:35"]

Mies tiesi että tämä ikä on mulle paha. Silti ei mitään. Syömään.

Ja varmasti sellaiseen paikkaan missä ennenkin käyty.

Ajatuksella tarkoitin, että omakaan panostus ei ole rahallisesti suuri mutta käytän lahjoihin aikaani ja mietin, ajattelen paljon, että lahjansaaja yllättyisi iloisesti.

Olisin onnelisempi vaikka edes yhdestä ruususta.

Pointtini oli se, että tuo "mennään syömään"-lahja on sellainen että siihen ei ole hukattu yhtään ajatusta.

-ap

[/quote]

63 vielä. Itse leivon miehelle aina kakun ja ostan jotain pientä. Hemmottelen hyvällä ruualla enimmäkseen, koska mun ostamat lahjat ei mitään kovin erikoisia ole, kun ei ole varaa mihinkään kalliiseen.

Oletko ajatellut, onko sinulla tapana valittaa tai muuten ilmaista, jos et pidä saamastasi lahjasta? Miehellesi on voinut vuosien varrella tulla kuva, että sinulle on hankalaa antaa lahjaa, josta oikeasti pidät, joten hän päätti pelata varman päälle ja järjestää tekemistä, josta tietää sinun pitävän. Tai miehesi saattaa muistaa, että olet joskus kehunut jotain ravintolaa sanoen, että sinne pitää mennä toisenkin kerran ja hän on ajatellut, että syntymäpäivänä olisi hyvä tilaisuus. Tällä logiikalla tuossa ravintolaillallisessa olisi paljonkin ajatusta takana.

Minä sekä mieheni olemme molemmat surkeita hankkimaan mieluisia lahjoja toisillemme. Olemme tehneet sopimukset, että menemmä yhdessä hakemaan toisillemme mieluisat jutut, kumpikaan ei pety ja kumpikin saa mieluisensa lahjan. Esim itse halusin viimeksi kirsikkapuun puutarhaan ja mies jonkun työkalun :)

Ymmärrän ap että olet harmisassi, minäkin olisin. Mutta et voi vielä tietää mitä ilta tuo tullessaan. Ehkä miehesi onkin tajunnut mitä haluat!

Itselläni on mies, jolta en vuosiin saanut mitään. Hän kun etsii sitä "täydellistä lahjaa" löytämättä, harmistuu eikä sitten anna mitään, koska ajattelee jonkun vaatimattomamman lahjan olevan pahempi kuin ei antaisi mitään. Joten kerron nykyään siis ihan suoraan mitä haluan/minne olisi kiva saada lahjakortti. Saan mieluisan lahjan ja mies pääsee siitä lahjanetsinnän tuskasta.

Paljonkos sitä ikää muuten tuli mittariin, 5 vai 15 vuotta? Reaktio ainakin viittäisi tuohon. Mutta kun nyt tiedät, millaisia lahjoja miehet ostavat, niin kasvata sinä aikanaan poikasi paremmin, että osaavat ostaa niitä haluamiasi ajatuksella valittuja lahjoja.

Totuushan on, että ainakin keskiverto suomalainen mies on huono ostamaan lahjoja. Kihlakellokaan ei enää ole ajankohtainen, sillä naisilla on kaikilla kännykässä kello, mutta ennen oli toisin. Tämä vähän vanhempi sukupolvi ostaa joka joulu-, äitienpäivä- ja syntymäpäivälahjaksi Yhden seuraavista: Aino-aamutossut, paksu trikooyöpaita tai Laila Hirvisaaren romaani. Eihän ne miesparat juurikaan ymmärrä korujen päälle.

En ymmärrä et miks pitää ees viettää synttäreitä :D eriasia lasten synttärit ku joidenki aikuisten