Pettynyt synttärilahjaan, kiittämätön ja lapsellinen, vai onko oikeus surra?

Ehdota kolmen, tai useamman kimppaa, niin että kaikki on miehiä

Se kosii sinua

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 09:49"]

Onko teillä jotain ongelmia tekstin ymmärryksessä? Sanoinhan jo tuolla että minusta ajatus on tärkein ja tässä sitä ajatusta ei ole käytetty ja että olisin ollut todella otettu, vaikka yhdestä ruususta! Ja sanoin, etten odottanut mitään kallista!

Ja kyllä, olen vihjaillut. Ja esimerkiksi ruusu ja itse leivottu marjapiirakka vaikka valmispohjaan olisi ollut ihana lahja.

-ap

[/quote]

Kannattaa muistaa, että yleensä av:lla ketjun aloittaja on aina lähtökohtaisesti väärässä! Minusta sinulla on oikeus olla pettynyt, mutta ehkä jatkossa kannattaa myös puhua suoremmin toiveistaan jos on jotain erityisempää mielessä.

Oma mieheni ei oikeasti muistanut kenenkään synttäreitä, ei edes omiaan.  Oli yllätystä aivan tareeksi, kun omana synttäriaamuna huikkasin, että tänään saa onnitella.  Ja mistään rakkauden puutteesta tai tahallisuudesta ei ollut kyse, oltiin vain aikuisia.

Sureminen liittyy kyllä vähän vakavampaan asiaan kuin ruusun tai marjapiirakan puutteeseen, mutta kuka nyt mitenkin sitten sanoja käyttää. Lapsellista se silti minusta on tuollaista oikein surra. Harmistuksen käsitän.

Sitä paitsi, nämä ihmiset jotka kertovat niin mielellään antavansa ajateltuja lahjoja ja ottavansa toisen huomioon ovat juuri niitä useimmiten, jotka osaisivat kyllä itselleen valita mieluisia lahjoja ja antavat lahjat muillekin sen metodin mukaan. Eikä kohtelias lahjansaaja sano mitään, vaikkei niin välittäisi juuri siitä ihanasta hörhelöstä tai kuumakivihieronnasta, joka on ostettu siksi, kun se olisi niiiiiiiin ihana. 

Kyllähän sinulla on oikeus surra, kukapa sitä oikeutta voisi sinulta ottaa. Mutta pöhkö surun aihe se silti on. 

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 09:35"]

Mies tiesi että tämä ikä on mulle paha. Silti ei mitään. Syömään.

Ja varmasti sellaiseen paikkaan missä ennenkin käyty.

Ajatuksella tarkoitin, että omakaan panostus ei ole rahallisesti suuri mutta käytän lahjoihin aikaani ja mietin, ajattelen paljon, että lahjansaaja yllättyisi iloisesti.

Olisin onnelisempi vaikka edes yhdestä ruususta.

Pointtini oli se, että tuo "mennään syömään"-lahja on sellainen että siihen ei ole hukattu yhtään ajatusta.

-ap

[/quote]

Useimmille miehille nää lahjat ovat vain pakkopullaa. Ei niitä hirveästi mietitä ja niihin panosteta. Poikkeuksiakin löytyy, mutta harvinaisia ne on. Normimies ei edes muista eukkonsa, lastensa ja muiden syntymä- ja nimipäiviä.

Miehillä on epärealistisia odotuksia seksin suhteen, naisilla romantiikan. Molemmat pettyy ja siitä se suhteen alamäki alkaa. Likaa saippuasrjoja ja pornon katselua ja niiden luomia odotuksia. Molemmilla sukupuolilla käytänössä sama  ongelma.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:18"]

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 09:35"]

Mies tiesi että tämä ikä on mulle paha. Silti ei mitään. Syömään.

Ja varmasti sellaiseen paikkaan missä ennenkin käyty.

Ajatuksella tarkoitin, että omakaan panostus ei ole rahallisesti suuri mutta käytän lahjoihin aikaani ja mietin, ajattelen paljon, että lahjansaaja yllättyisi iloisesti.

Olisin onnelisempi vaikka edes yhdestä ruususta.

Pointtini oli se, että tuo "mennään syömään"-lahja on sellainen että siihen ei ole hukattu yhtään ajatusta.

-ap

[/quote]

Useimmille miehille nää lahjat ovat vain pakkopullaa. Ei niitä hirveästi mietitä ja niihin panosteta. Poikkeuksiakin löytyy, mutta harvinaisia ne on. Normimies ei edes muista eukkonsa, lastensa ja muiden syntymä- ja nimipäiviä.

Miehillä on epärealistisia odotuksia seksin suhteen, naisilla romantiikan. Molemmat pettyy ja siitä se suhteen alamäki alkaa. Likaa saippuasrjoja ja pornon katselua ja niiden luomia odotuksia. Molemmilla sukupuolilla käytänössä sama  ongelma.

[/quote]Järkipuhetta. 

Mä ymmärrän sua ap. Samat fiilikset. Jos puoliso ei vaivaa päätään edes kerran vuodessa tai kymmenessä vuodessa, niin mitä se kertoo puolisosta tai suhteesta tai susta itsestä. Mä en pidä siitä, mitä mä siedän mun puolisolta. Eikä se ole lapsellisuutta, että haluaa tulla huomioiduksi - se on tervettä itsetuntoa katsoa olevansa sen arvoinen.

Jos hänellä on varattuna lahja jonka haluaa antaa sinulle sitten illallisella. Odottelehan rauhassa...

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:24"]

Eikä se ole lapsellisuutta, että haluaa tulla huomioiduksi - se on tervettä itsetuntoa katsoa olevansa sen arvoinen.

[/quote]

Kärsiikö itsetuntosi, jos tuota ulkoa tulevaa huomiota ei tulekaan?

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:27"]

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:24"]

Eikä se ole lapsellisuutta, että haluaa tulla huomioiduksi - se on tervettä itsetuntoa katsoa olevansa sen arvoinen.

[/quote]

Kärsiikö itsetuntosi, jos tuota ulkoa tulevaa huomiota ei tulekaan?

[/quote]

En varmaan ymmärrä kysymystä. Jos minä haluan puolison, joka huomioi minua (kuten aikoinaan teki), niin onhan mulla mahdollisuus vaihtaa puolisoa? Ei, itsetunto ei kärsi. Tiedän puolisoni liittomme aikana muuttuneen paljon ja ihan oma valintani on olla suhteessa tai lopettaa se. 

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 09:49"]Onko teillä jotain ongelmia tekstin ymmärryksessä? Sanoinhan jo tuolla että minusta ajatus on tärkein ja tässä sitä ajatusta ei ole käytetty ja että olisin ollut todella otettu, vaikka yhdestä ruususta! Ja sanoin, etten odottanut mitään kallista!

Ja kyllä, olen vihjaillut. Ja esimerkiksi ruusu ja itse leivottu marjapiirakka vaikka valmispohjaan olisi ollut ihana lahja.

-ap
[/quote]

Kyllä mä ymmärrän sua ap. Olisin itsekin pettynyt! Täytin 30 viime viikolla. Mies vei syömään, samaan paikkaan jossa käydään muutenkin kerran kuussa... tuli kyllä paha mieli, kun se oli hänen ainoa "lahjansa". Mies täytti viime vuoden lopulla niinikään 30 ja minä ostin hänelle käsintehdyn nahkaisen läppärilaukun Italiasta, kun hän oli valitellut edellisen hajoavan käsiin. Näin siis aikaa ja vaivaa lahjaan, ja hän oli siitä tosi iloinen. Itse yritin vihjailla ennen synttäreitä, että lempparikirjailijaltani on tullut uusi kirja. No, taidan hakea sen sitten itse kaupasta. :(

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 09:50"]

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 09:47"]

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 09:41"]

Siis joo, montako vuotta? Lapsi pettyy lahjaan, mutta tarvitaan hyvintoimeentuleva aikuinen, jotta on vara joka viikko syödä ulkona. Toisaalta ap ei laita lahjoihin paljoa rahaa... Ap ehkä 20 vuotias opiskelija, mies 42 vuotias, ja ap odotti jotain KALLISTA korua tms.

[/quote]

Mä kyllä ymmärsin, että ap EI odottanut mitään kallista lahjaa, vaan jotain ajatuksella annettua pientä! Ja ymmärrän kyllä hyvin, että harmittaa, kun itse panostaa toisten lahjoihin ei-aineellisella tasolla.

Itsekin aina mietin jotain spesiaalia, millä voin toisia ilahduttaa. Jotain, mistä tiedän heidän nauttivan. Punaisena lankana on aina se idea, ei välttämättä lahjan rahallinen arvo. 

Ikävä kyllä, ei minunkaan mieheni ikinä tunnu minua ajattelevan lahjoja hankkiessaan (siis silloin harvoin kun jotain saan :D). Joten empatiahalit ap:lle täältä. Täytyy vain oppia hyväksymään se, että kaikkien henkinen kapasiteetti ei riitä kivojen yllätysten käynnistämiseen ;).

[/quote]

KIITOS että joku edes ymmärtää. Että en olekaan täysin paska ja kiittämätön tai jotenkin mt-ongelmainen kun itken tällaisen takia..

-ap

[/quote]

Mitenkähän sinä tulet kestämään sitten  ihan oikean vastoinkäymisen, puolison tai oman vakavan sairauden esimerkiksi, jos tällainen aiheuttaa sinulle kovas mielipahaa.

Vaikuttaa siltä, että ette ole miehesi kanssa keskustelleet edes asiasta. Jospa juttelisitte.   

Täytyy taas kommentoida että en ihmettele yhtään kun joka toinen avioliitto päätyy eroon.
Todella lapsellista aikuiselta ihmiseltä.

Mun mies ei muista syntymäpäiviä. Joskus vuosia sitten kuuli, kun sukulaiset soittelivat onnittelusoittoja ja tuli sitten aamiaispöytään ilmoittamaan mahtipontisesti, että vie minut Ruotsinristeilylle. Siinä sitten ihmettelin, että millä rahoilla, kun mies oli vaihtamassa työpaikkaa ja sillä hetkellä vielä työtön ja elettiin vain minun palkkani varassa. Olisi nyt luvannut edes sen siivouksen, jota joka ikinen vuosi toivon (jos tajuaa kysyä etukäteen, harvoin muistaa). Mies sitten vakuutteli, että vie risteilylle heti, kun työt alkavat ja saa palkan. Eipä ole vienyt vieläkään. Kunhan nyt vain jotain sanoi paniikissa, kun ei ollut muistanut syntymäpäiviäni.

Nykyään kysyy syntymäpäivän aamuna että mitä haluaisin valmiina klikkaamaan sen netistä. Jos en sano mitään, juoksee koko päivän perässä ja ehdottaa eri asioita. Nykyään sitten sanon jonkin dvd:n tai kirjan, jonka sitten saan paria viikkoa myöhemmin. Edelleen se siivous ja pitkään nukkuminen olisivat toivomuslistan kärjessä.

Ap,hormonaalinen ehkäisy..?

mä en saa ikinä keneltäkään mitään.. ei se nii kauhee asia ole ?

Mä en ole ikinä lahjoista pillittänyt koska pidän ajatusta melko typeränä enkä ole lahjojen perään.

Mutta nyt on alkanut jo hieman harmittaa miehen asenne.. hän tietää etten kaipaa lahjoja koska olen sen hänelle kertonutkin ja aivan tosissani myös olen. No mies on vuosien varrella todella ottanut sitten onkeensa tästä. Varsinkin kun minä olen ollut perheen elättäjä jo pidemmän aikaa ja mies usein valittaa ettei oikein edes voi ostaa minulle lahjoja vaikka haluaisikin.

Nyt minulla on täydet kympit tulossa tänä vuonna ja aika selvät sävelet jo ettei mitään ole tulossa. Ja tämä ei ole se joka minua on alkanut vaivata.. Vaan se, että viime vuonna olivat hänen täydet vuotensa ja näin hurjasti aikaa ja vaivaa lahjan toteuttamiseen (mainittakoon että minä tykkään tehdä ja antaa lahjoja) ja NYT mies on alkanut vihjailla mitä haluaisi lahjaksi tänä vuonna! (siis ihan perus vuosiluku) Ja kun ei olisi edes mikään halpa juttu.

Eli se etten saa lahjaa itse on ihan ok, mutta häiritsisikö teitäkin miehen pikkaisen materialistinen asenne tässä asiassa?

Ja anteeksi ap kun tää on nyt vähän ot..

Olen itsekin niitä prinsessoja, jotka pitävät ajatuksella harkituista lahjoista. Itse lahjalla ei ole niin väliä, kunhan siinä on jokin ajatus, esimerkiksi muistuttaa jostain mukavasta tapahtumasta tai liittyy selvästi johonkin luonteenpiirteeseeni tai kiinnostuksenkohteeseeni. Olen ratkaissut asian toimittamalla miehelleni hyvissä ajoin ennen tärkeitä merkkipäiviä listan asioista, joista ilahtuisin. Vaihtelua listalla on paljon ja miehellä on "lupa" poiketa listan asioista, jos keksiikin jotain itse. Tällä menetelmällä ei ole vielä koskaan tullut pettymyksiä. Eli, ap:llekin vinkkinä että kannattaa tosiaan kertoa miehelle, että asia on tärkeä ja antaa joko suora toive tai esimerkkejä, joiden perusteella mies voi valita lahjan. Ja ei, lahjojen ei tosiaankaan tarvitse olla kalliita tai "hienoja".