Pettynyt synttärilahjaan, kiittämätön ja lapsellinen, vai onko oikeus surra?

Itse sain PA-poikaystävältäni markettiruusuja ja suklaalevyn, päivän myöhässä. Ajatusta ei käytetty, mutta en valita. Aikuisena ihmisenä en juhli synttäreitäni enkä odota lahjoja keneltäkään. Miksi pitäisi? En tykkää juhlia vanhentumista :D Eli mielestäni tuo on hieman lapsellista loukkaantua tuosta.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:11"]

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 09:49"]

Onko teillä jotain ongelmia tekstin ymmärryksessä? Sanoinhan jo tuolla että minusta ajatus on tärkein ja tässä sitä ajatusta ei ole käytetty ja että olisin ollut todella otettu, vaikka yhdestä ruususta! Ja sanoin, etten odottanut mitään kallista!

Ja kyllä, olen vihjaillut. Ja esimerkiksi ruusu ja itse leivottu marjapiirakka vaikka valmispohjaan olisi ollut ihana lahja.

-ap

[/quote]

Kannattaa muistaa, että yleensä av:lla ketjun aloittaja on aina lähtökohtaisesti väärässä! Minusta sinulla on oikeus olla pettynyt, mutta ehkä jatkossa kannattaa myös puhua suoremmin toiveistaan jos on jotain erityisempää mielessä.

[/quote]

Juu, ja elämässä pitää olla kaikki päin peetä, sitten vasta saa olla pettynyt tai pahoilla mielin. Auta armias, jos tavalliseen elämään haluaisi jotain niin luksusta, että oma puoliso ruudulla muistaisi synttäripäivänä. Moittia tulee, jos ääneen sanoo tai palstalla mainitsee. 

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 11:12"]

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 09:49"]

Onko teillä jotain ongelmia tekstin ymmärryksessä? Sanoinhan jo tuolla että minusta ajatus on tärkein ja tässä sitä ajatusta ei ole käytetty ja että olisin ollut todella otettu, vaikka yhdestä ruususta! Ja sanoin, etten odottanut mitään kallista!

Ja kyllä, olen vihjaillut. Ja esimerkiksi ruusu ja itse leivottu marjapiirakka vaikka valmispohjaan olisi ollut ihana lahja.

-ap

[/quote]

Ymmärrän sua :( mä joudun usein sureen itse sitä, että mun mies ostaa lapsilleen kalliita lahjoja jouluksi ja synttäriksi, tyyliin 500€ ja yli, mut mulle sitten vaan 50 tai 100 €. Rikas ukko, mut oon selkeesti eri kastissa kuin hän ja lapsensa... Great. Ihan sama kuin jonkun normitulonen ukko ostaa lapsilleen 50€lla jouluna ja vaimolleen sitten 5€lla. Joka vuosi. 

Ja juu, 50€ lahja on hyvä, mutta kun muille läheisille ostetaan aina 10 krt kalliimmalla, niin se pistää miettimään. Eikä kenenkään tarvi tulla sanoon, että oon ahne paska. Mulla on oikeus tunteisiin.

[/quote]Eikös tuo nyt ole sanomattakin selvää. Lapset aina tärkeimmät.

Jätä se sika. Onhan nyt järkyttävää että ei ymmärrä ostaa sulle timanttinauhaa, ainoastaan safkaamaan ja teillehän tämä on lähes jokapäiväistä.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 09:51"]

Odottaa nyt mieheltä "ajatuksella annettua lahjaa"?! :D Herää nyt jo hyvä ihminen. Ei miehistä ole sellaiseen kuin korkeintaan suhteen alkuhuuman aikana. 

[/quote]

Miksi pitää aina puhua miehistä kuin olisivat jotain idiootteja? Meillä vielä kuuden vuoden jälkeen mies osaa ajatuksella ostaa lahjan. Juuri sain jotain mistä olin varmaan puolisen vuotta sitten maininnut haluavani. Ja siihen lisäksi yhden toisen jutun jota vasta kaupassa ihailin. Että luonteesta sekin on enemmän kiinni kuin siitä, että sattuu olemaan mies.

Enemmän olen saanut tarpeetonta krääsää naispuoleisilta ystäviltäni. Esim yksi tiesi etten tykkää dekkareista yhtään, sain jonkun halpis dekkarin lahjaksi...

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 09:35"]

Mies tiesi että tämä ikä on mulle paha. Silti ei mitään. Syömään.

Ja varmasti sellaiseen paikkaan missä ennenkin käyty.

Ajatuksella tarkoitin, että omakaan panostus ei ole rahallisesti suuri mutta käytän lahjoihin aikaani ja mietin, ajattelen paljon, että lahjansaaja yllättyisi iloisesti.

Olisin onnelisempi vaikka edes yhdestä ruususta.

Pointtini oli se, että tuo "mennään syömään"-lahja on sellainen että siihen ei ole hukattu yhtään ajatusta.

-ap

[/quote]

Jos mies tiesi, että tämä ikä on sinulle paha, hän ehkä ajatteli, että on huomaavaista viettää synttäreitäsi hissukseen.

Puhukaa!!

Mun mies tulee kaupasta kotiin ja sanoo, että meinasi ostaa kukkia muttei ostanutkaan. Joskus syy on, ettei ollut varma, mistä tykkäisin, niin ei sitten ottanut mitään. Koskaan en oo mistään valittanut. Jos oon jotain saanut, niin oon kyllä ollut aidosti kiitollinen, koska yleensä en odota mitään. Mutta oon sanonut, että ei tarvi tulla sanomaan, jos on meinannut ostaa kukkia muttei olekaan ostanut. Kyllä semmoiseen vähän pettyy. Parempi kun ei tietäis koko ajatuksesta mitään.