Lue keskustelun säännöt.
anoreksiaa sairastan
Kommentit (145)
102, en halua huolestuttaa vanhempiani. Jos menisin osastolle he pelästyisivät vieläkin enemmän. Ja mulla jatkuu opinnotkin kohta. Lääkiksessä on paljon pakollista läsnäoloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat siltä ettet edes halua parantua. Sun täytyy löytää itsestäsi se tahdonvoima, alkaa oikeasti rakastaa itseäsi. Pidä vaikka se mielessä, että jos jatkat samaan malliin, niin niitä lapsia ei ole tulossa.
126, kiitos =). Aivan, kyllä meissä kaikissa on virheitä, halusimme tai ei. Minun itsetuntoni on aina ollut tosi huono, ja olen herkkä, sillä on varmasti ollut vaikutusta asiaan.
128, minusta normaalipainoiset eivät ole lihavia yhtään vaan juuri sopivia. Ei minua häiritse yhtään normaalipaino muilla, koska he näyttävät niin ihanilta ja kauniilta. Minä taas olen kuin sotanorsu normaalipainossa. Normaalipainossa kärsin kovasta ahdistuksesta ja riittämättömyydentunteesta enkä halua tavata muita tai mennä ulos niin paljon.
Tiedän, että yhden henkilön mielipiteellä ei oikeasi ole väliä. Mutta isänikin kommentoi minun ollesaa normaalipainossa että voisin laihduttaa ja kiinteyttää
Setäni on todella laiha ja ei uskonut että käytin kokoa 36 vaa sanoi että näyttää kyllä että koko 40 ois hyvä. Tätini sanoi mulle aina välillä et ihana pulska veljentyttäreni söötti.
Mä olen aina ihmetellyt anoreksiasta seuraavaa asiaa:
Jos kerran anorektikot ovat tyypillisesti kontrollifriikkejä eli hallitsevat elämäänsä olemalla hyviä opiskelijoita, harrastavat tunnollisesti liikuntaa ja tietysti kontrolloivat syömistään, miksi heidän on niin vaikea kontrolloida parantumistaan? Miksi he eivät ota samaa elämän asennetta parantumiseen? Laittaisivat itselleen tavoitteet ja parantumissuunnitelman ja sitten noudattaisivat sitä yhtä orjallisesti kuin elämäänsä muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
133, minustahan se lähtee. Vaikea selittää mutta haluan parantua mutta painaa silti 40kg.
136, koska jotenkin painon nostaminen tuntuu epäonnistumiselta eikä onnistumiselta. Ja ainahan kuulee kun kaikki on vaan laihduttamassa eikä halua lihoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sä halua parantua, jos haluat painaa 40kg. Yksinkertaista. Samasta syystä sä et ole mennyt osastolle etkä hankkiutunut yksityiseen terapiaan. Sun vanhemmat ei huolestuisi sun osastolle menosta, kun sanot, että menet sinne vapaaehtoisesti koska haluat parantua. -102
Paraneminen alkaa vasta siitä, että kohtaa tosiasiat. En tarkoita olla tyly, mutta noin se vaan nyt menee. -102
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitäpaitsi, kyl se kolmas vuosi lääkiksessä voi alkaa vaikka seuraavanakin syksynä. Kaikki syyt olla menemättä hoitoon on tekosyitä. Sun painolla ja pituudella se osastohoito olisi ihan oikeasti hyvä vaihtoehto. Ja kun et enää yritä laihduttaa, pääset todennäköisemmin myös nopeammin terapiaan. -102
Luuletko, että olet hengissä vielä valmistumisen aikaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia tervehtymiseen! Olen parantunut vihdoin itse yli kymmenen vuotta kestäneestä syömishäiriökierteestä. Siis varoen uskallan sanoa parantuneeni. Sairastuin todennäköisesti traumaattisen lapsuuden seurauksena. Parannuin nykyisen mieheni ja syvän itsetutkiskelun, joogan ja meditaation avulla. Edelleen kärsin hormoonitoiminnan ongelmista. Eniten pelkäsin viime vuosina etten voi saada lapsia. Mutta nyt olen ihanan pojan äiti. Sairaudesta voi parantua, se mahdollisuus pitää vaan päättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
102, ymmärrän kyllä mitä ajat takaa. Tässä sairaudessa pää ei vaan kuuntele järkipuheita. Joka päivä ajattelen että huomenna syön enemmän, mutta seuraavana päivänä syön taas tuttuun tapaan. Pelkään tavallaan että syön sitten liikaa ja lihon nopeasti. Osasto houkuttelisi, mutta en oikeasti halua opinnoista pitää välivuotta. Vanhempano ajattelevat osaston olevan viimeinen vaihtoehto jonne mennään kuoleman partaalla, minulle he valittavat että syö normaalisti niin paranet. Riitelemme usein ruuasta.
Kun ajattelen myös lihomista mietin miksi minu pitäisi lihoa normaalipainoon kun on paljon alipainoisiakin suomessa jotka elävät normaalisti. Tiedän kyllä että alle 40kg on hullu lukema naiselle, ja nostan ainakin 40kg asti ensin =)
142, ihanko totta...Kukas olen? Ja kukas sinä olet?
Jep, se onkin mielen sairaus. Mutta sä olet täysi-ikäinen. Voit tehdä itseäsi koskevat päätökset ilman vanhempiesi vaikutusta asiaan. Jos päätät mennä hoitoon, huom. ENNEN KUIN ON LIIAN MYÖHÄISTÄ, niin nyt jos koskaan olisi aika siihen. Et käsittääkseni ole vielä erikoistunut mihinkään edes. Vuosi sun elämästä itseäsi ja hoitoasi varten, ja jatkat hyvinvoivana vuoden päästä vs. sairastut pahemmin joko fyysisesti tai henkisesti. Koska loputtomiin tuollakaan painolla et pysy kunnossa. Uskoisin myös, että opinnotkin sujuisivat paremmin sairasloman jälkeen.
-102
Oletko tutustunut sellaiseen sivustoon kuin MyBodyGallery? Sieltä saisit vähän terveempää perspektiiviä siihen, miltä minkäkin kokoinen nainen näyttää.
Ajattele, että lihottaisit vaikka 50-kiloiseksi. Olisit silloinkin vielä alipainoinen (normaalipainoinen kun et halunnut olla), BMI:si olisi 17,1. Tässä alla olevassa linkissä on naisia, jotka ovat suunnilleen 170 cm pitkiä ja 50 kg painavia. Onko yksikään heistä lihava? Ei. Kuvissa on ihmisiä eri vartalonmalleilla ja kehonkoostumuksilla, mutta kaikki ovat todella laihoja. Sinun liikuntatottumuksillasi olisit varmasti silloinkin todella laiha ja kiinteä.
Harkitse tuota tavoitteeksi, jooko? Näin alkuun. Jos tuntuu siltä, että et pysty nostamaan siitä ylöspäin, niin se olisi ainakin merkittävä parannus. Saisit menkat takaisin ja moni terveysriski pienenisi muutenkin.
121, haluan parantua juuri siksi että olisi mahdollisuus lapsiin. Miksi veisin koulupaikan turhaan, en mä siellä nuku.