Mitkä ovat suurimmat oivallukset, jotka olet saanut elämästä Ukrainan kriisin myötä?

Taloudellinen keskinäisriippuvuus ei ollutkaan rauhan tae.

Toinen, olin tasan oikeassa siinä että nato-hakemus olisi pitänyt jättää heti Krimin valtauksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Ryssiin ei voi luottaa. En halua lisääntyä. Putin on pärsiistä. 

Pitää lisääntyä ja estää lisää putineita tulemasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut pienen pienoisen aavistuksen, miltä isovanhemmistani on tuntunut. Kun pappa on kertonut, kuinka kylällä soitettiin kelloa sodan alun merkiksi ja tuli rintamalle lähtö. Aina olen heitä kunnioittanut ja ymmärtänyt, ettei sitä aikaa voi kuvitella joku, joka sitä ei ole elänyt, nyt ymmärrän sen vielä paremmin.

Minulla sama. Tosin periaatteessa olen tiennyt aiemminkin ja se ymmärrys on lisääntynyt elämänkokemuksen myötä, mutta on eri asia tuntea samantapaista pelkoa itse.

Lisäksi olen ymmärtänyt, miten hieno juttu tämä miesten yleinen asepalvelus on. Että suurin osa miehistä koulutetaan sotilaiksi. Samaan aikaan kamala ja hieno. Pitää tietysti aina pyrkiä siihen, ettei sitä tarvitse koskaan käyttää.

Mikä siinä on hienoa?! Puhdasta seksismiä tuollainen järjestelmä. Häpeäpilkku "tasa-arvon" maassa 🤢🤮

Miten kaksinaismoralistisia monet muka tasa-arvoa kannattavat ovat. Miesten rooli ollaan valmis näkemään edelleen hyvin perinteisesti muutenkin, mutta varsinkin silloin, kun hätä iskee.

Se, että olen sitä mieltä, että tänne ei vaan venäläinen marssi. Vaan laitetaan vastaan kaiken, mikä pystytään, jos niin käy. Venäjän vallan alle en suostu.

Siellä on sota, ei mikään kriisi.

Että ihmiset ei ikinä opi, vaan aina menee kaikki propaganda läpi kuin vettä vain, olipa aihe mikä hyvänsä. Mihin se korona nyt katosi? Ja ei, en ole millään puolella tässä informaatiosodassa, muuta kuin totuuden puolella. Sellainen koneisto jauhaa taas molemmin puolin, että on mahdotonta löytää totuutta sen seasta. Meidän media jauhaa länsipropagandaa ja Venäjän media omaansa. Tuskin kumpikaan on totta. Ja sekaan vähän ilmastopropagandaa, sehän olikin tässä koronapropagandan keskellä unohdettu.

Olen menettänyt täysin kaiken uskoni mihinkään mediaan ja oppinut kyseenalaistamaan entistä enemmän. Kysyn koko ajan kysymyksiä: mitä tämän taustalla on? Mitä meidän nyt halutaan ajattelevan tai uskovan? Mitä jätetään kertomatta? Mitä vääristellään? Miksi haastatellaan juuri tuota asiantuntijaa eikä tätä toista? Kuka tästä hyötyy? Mitä kuka missä milloin miksi?

Selkiytyi mitä tekisin vastaavassa tilanteessa itse. Kaivautuisin poteroon ja pysyisin siellä, kunnes tilanne olisi ohi. En siis ole asevelvollinen.

Tällä feikkisodalla saadaan kivasti körönäkuolinluvut unholaan. Tsiikatkaa kohoavia delauslukuja tilastoista

Että Venäjä ei tule koskaan muuttumaan demokratiaksi. Ja että kyseisen maan kanssa on turha yrittää minkäänlaista ystävyyttä.

Kyllä, kuuluin itse ennen siihen joukkoon, joka kuvitteli, että sinne saadaan muutos ja tavalliset venäläiset haluavat sitä. Nyt en enää niin usko.