Mies ottaa lapset erossa - en jaksa
Olemme todennäköisesti eroamassa lähikuukausien aikana. Anoppini ehdotti, että mies ottaisi lapsrt ja palkkaisi hoitajan, sillä mies tekee kahta-kolmea työtä aamusta iltaan. Anoppi perustelee sitä sillä, että olen kuulemma "hullu" (=hän uskoo miehen valheita minusta). Toisaalta teini-ikäisenä ja parikymppisenä kävin psykologillä, joten siltä osin rrkisterini ei ole puhdas. Miltä kuulostaa?
Kommentit (76)
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 15:59"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 15:48"]
Hyvin on uponnut porukkaan tämä tarina :D Ap kertoi olevansa 16v. Teini vähän provoilee ajankuluksi.
[/quote]
Ap kertoi olevansa kolmekymppinen.
[/quote]
Et siis lukenut sitä kohtaa, missä kertoi olevansa 16v.?
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 15:15"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 15:05"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 14:51"]Onko sinun terveys riittävä tulla toimeen yksinhuoltajana. Lasten ja vanhempien vuorovaikutuksen laatu. Mitä lapset toivovat. Asuinolosuhteet. Kummalla on apua lapsen hoidossa. Kummalla paremmat edellytykset elättäää lasta. [/quote] Itselleni on tullut hiljattain stressistä rytmihäiriöitä, mutta niitä ei ole diagnosoitu ja muuten olen terve. Käyn normaalisti hyväpalkkaisessa työssä; mies käy kolmessa työssä ja tienaa huomattavasti minua paremmin. Lapset ovat niin pieniä, että he eivät vielä osaa kertoa toiveistaan, mutta tulevat molempien kanssa toimeen. Itse olisin omasta mielestäni tarkempi, lempeämpi ja huolellisempi vanhempi lapsille; mies on lyhytpinnainen ja huolimaton. Mies voisi saada omilta vanhemmiltaan ehkä paremmin apua, tosin hänen vanhempansa elävät toisella puolella Suomea. Omat vanhempani eivät terveyssyistä pysty auttamaan kovinkaan paljon, vaikka he asuvat samassa kaupungissa. Miehellä on enemmän varallisuutta (omistusasunto, osakkeita, erittäin hyvä palkka), kun taas itselläni on suomalainen keskipalkka, ei velkoja, eikä varallisuutta (osakkeet, kiinteistöt ym.) lainkaan. Anoppi ehdotti tosiaan, että mä vain muuttaisin kotoamme pois ja jättäisin lapset miehelleni. Ahdistava tilanne.
[/quote]
Pärjäätkö sinä yksinhuoltajana, ilman apua? Jaksatko tavallaan jatkaa teidän parisuhdetta tapelemalla tapaamisista, elatusmaksuista? Sinulla ei ole mitään oikeutta omia lapsia automattisesti itsellellesi ja jos isä päättää pitää kiinni omista ja lapsensa oikeuksista onko sinulla varaa pitkään ja kalliseen oikeudenkäyntiin lastenne huoltajuudesta, joissa isällä on luultua parempi asema.
Isä ja anoppi ei tule sinua eron jälkeenkään päästämään helpolla ja sinulla pitkä taistelu edessä tuulimyllyjä vastaan. Et voi vaan muuttaa pois ja ottaa lapsia mukaasi tai toki voit. Lastenvalvoja yms itstanssit ovat voimattomia ja oikeudettomia, jos isä ne lapset ihan oikeasti luokseen haluavat.
[/quote]
Oikeusaputoimistosta saa kyllä lakimiehen palveluita, jos ei omat rahat riitä. Meillä Suomessa asiat on niiltä osin kuitenkin hyvin, että rahatilanne ei estä ihmistä saamasta oikeutta.
Usein myös kotivakuutukseen kuuluu vakuutus oikeuskulujen osalta tiettyyn pisteeseen asti, ja niiltä osin vakuutusturva kannattaa tarkistaa ennen kuin tälle on tarve.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 16:14"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 15:59"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 15:48"]
Hyvin on uponnut porukkaan tämä tarina :D Ap kertoi olevansa 16v. Teini vähän provoilee ajankuluksi.
[/quote]
Ap kertoi olevansa kolmekymppinen.
[/quote]
Et siis lukenut sitä kohtaa, missä kertoi olevansa 16v.?
[/quote]
AP kirjoittaa tiiviitä tekstiblokkeja, joku henkilö kirjoitti yhden lauseen postin jossa väitti olevansa AP, ja olevansa 16-vuotias.
Tietysti sitä voi usko ihan joka ainoan postauksen tällä palstalla olevan totta. Onhan se tyyli sekin.
Hmm. Vaikuttaa pahasti siltä, että anoppisi sekä miehesi ovat täysin oikeassa. Ei kukaan täysipäinen jää ilman ositusta, siedä tappouhkauksia, majaile poissa kotoaan jne jne.
Lisäksi varallisuuteen vetoaminen antaa myös hyvin kuvan apukoulutasoisesta ihmisestä joka ei tajua rahan arvoa, eikä ymmärrä, että kunnallinen oikeusapu on köyhälle ilmainen.
Vain hullu toimii noin eikä lähde esim. turvakotiin.
Jos suostut yhteishuoltajuuteen niin mies tulee maksattamaan kaiken sinulla.
Ehkäpä paikkasi olisi mielenterveyspolilla?
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 16:47"]Hmm. Vaikuttaa pahasti siltä, että anoppisi sekä miehesi ovat täysin oikeassa. Ei kukaan täysipäinen jää ilman ositusta, siedä tappouhkauksia, majaile poissa kotoaan jne jne.
Lisäksi varallisuuteen vetoaminen antaa myös hyvin kuvan apukoulutasoisesta ihmisestä joka ei tajua rahan arvoa, eikä ymmärrä, että kunnallinen oikeusapu on köyhälle ilmainen.
Vain hullu toimii noin eikä lähde esim. turvakotiin.
Jos suostut yhteishuoltajuuteen niin mies tulee maksattamaan kaiken sinulla.
Ehkäpä paikkasi olisi mielenterveyspolilla?
[/quote]
En itse alunperin ole vedonnut varallisuuteen, vaan mieheni ja hänen äitinsä. He yrittävät vihjata, että varakkaan miehen kannattaisi mieluummin ottaa lapset, palkata kokopäiväinen lastenhoitaja ja minun pitäisi vain "lähteä jonnekin omia teitäni pois" anoppini sanoin. Mieheni tekee oikeasti kolmea työtä (pääosin rahanahneuksissaan, sillä perheen käyttöön ne eivät tule, vaan menevät suoraan osakesijoituksiin), joten tarvitsisi sen hoitajan. En ole niin köyhä (normaali keskipalkka on siis tuloinani), että saisin ilmaista oikeusapua, mutta varmaan rahojen ehtyessä voisin minäkin sellaista saada.
Mutta kuten sanoinkin, niin sain taas puhtia jaksaa taistella mieheni asenteita vastaan ja puolustautua anopin kommenteilta. Lähden kotiin tässä pian ja sen jälkeen alan toimia eron hyväksi. Mies on osin jotenkin "tunnevammainen" ja toisaalta anopin talutushihnassa oleva mammanpoika. Ihastumisen huumassa tein virheen ja perustin perheen hänen kanssaan. Ei kyllä ole mikään ihme, että hänen aiemmat suhteensa olivat yhtä vuoden suhdetta lukuunottamatta kestäneet vain pari viikkoa, vaikka mies tavatessamme oli jo päälle kolmenkymmenen. Vaikka siis mies oli kohtuullisen näköinen, koulutettu ja varakas. Hän on nimittäin sen sortin läpeensä itsekäs ja pihi sekä naisille sovinistijuttuja töksäyttelevä possu, että eihän sellaista kukaan jaksa. Paitsi minä - tiettyyn rajaan saakka.
Voi ei Ap, nyt mä sanon suoraan, se on narsisti. Tunnistin viimeistään tosta vikasta tekstistä. Eli lyhyesti sanottuna: pakene ja hiton kovaa!
Miksi olette eroamassa? Tarkoitan kumpi sitä nyt haluaa ja miksi? Ei vaikuta mukavalta mieheltä todellakaan, mutta en ymmärrä miksi olet anoppilassa ollenkaan jos ero jo tosiasiassa tulossa. En pystyisi itse mennä ollenkaan jos olisin puuhaamassa eroa. Ja jos taas mies on tässä eroa haluamassa niin miksi hän ottaa sinut mukaan ja miten pystyit mennä?
Ootkohan mun eksän kanssa? Ihan samanlaista tarinaa, paitsi anoppini yritti minua antamaan oman huoltajuuteni hänelle. Olin hullu, epäsopiva äiti, myös minua pidettiin jossain perämettässä vankina, myöhemmin lasta ei palautettu. Jne, onneksi pääsin koko konkkaronkasta eroon. Nyt saavat pitää piirileikkinsä
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 15:48"]Taksilla vain junalle tai lähimmälle bussiasemalle ja kotia kohti. Sitten alat heti etsiä itsellesi asuntoa.
Ja mitä tulee osituksen hakemiseen, niin totta helvetissä sitä haet. Sitä painostuslupausta ei ole velvoitetta pitää. Älä allekirjoita yhtään mitään, mikä tulee mieheltäsi. Ota oma asianajaja, palkkiot voi maksaa sitten osituksesta.
[/quote]
Mä kans mietin, että tälläinen "lupaus" takaa miehelle huomattavan edun taistella oikeudessavaikka hamaa loppuun asti (lue: kunnes aplta loppuu rahat). Miksi et hakisi ositusta?
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 15:48"]Hyvin on uponnut porukkaan tämä tarina :D Ap kertoi olevansa 16v. Teini vähän provoilee ajankuluksi.
[/quote]
Ja alussa kertoi olevansa yli 30..
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 17:18"]
Mutta kuten sanoinkin, niin sain taas puhtia jaksaa taistella mieheni asenteita vastaan ja puolustautua anopin kommenteilta. Lähden kotiin tässä pian ja sen jälkeen alan toimia eron hyväksi. Mies on osin jotenkin "tunnevammainen" ja toisaalta anopin talutushihnassa oleva mammanpoika. Ihastumisen huumassa tein virheen ja perustin perheen hänen kanssaan. Ei kyllä ole mikään ihme, että hänen aiemmat suhteensa olivat yhtä vuoden suhdetta lukuunottamatta kestäneet vain pari viikkoa, vaikka mies tavatessamme oli jo päälle kolmenkymmenen. Vaikka siis mies oli kohtuullisen näköinen, koulutettu ja varakas. Hän on nimittäin sen sortin läpeensä itsekäs ja pihi sekä naisille sovinistijuttuja töksäyttelevä possu, että eihän sellaista kukaan jaksa. Paitsi minä - tiettyyn rajaan saakka.
[/quote]
Joskus sitä vain valitsee vääränlaisen puolison nimimerkillä Kokemusta on... Oikea asenne, että huomaat saavasi ajatuksillesi tukea muilta ihmisiltä ja ryhdyt toimimaan itsesi & lastesi hyväksi! Asioilla on tapana järjestyä, kunhan itse päättää mihin suuntaan haluaa elämässään edetä. Voimia, tsemppiä ja lämpöä sinulle elämääsi. Omassa elämässäni huomasin, että voinkin paljon paremmin eron jälkeen vaikka taloudellisesti on ollut aika vaikeaa ja yksinäisyys vaivaa välillä vieläkin. Nyt vanhemmiten lapsetkin sanoivat, että oli oikea ratkaisu. Isäänsä tapaavat kyllä ja on heille tärkeä ihminen, mutta tuntevat kyllä hänen ongelmansa eivätkä sen takia halua olla liian riippuvaisia hänestä. Joskus tunnen syyllisyyttä, että valitsin heille aika haasteellisen tapauksen isäksi. Toisaalta olen kuitenkin itse jaksanut olla ihan tavallinen äiti ja pitää arjen toimivuudesta huolta, etenkin eron jälkeen kun energia ei kulunut huonon parisuhteen kanssa takkuamiseen. Että sillä mennään mitä on ja yritetään pistää parastaan ihmisenä <3
Voit ihan hyvin painua lapsinesi turvakotiin ja alkaa sieltä hoitamaan asiaa. Tilanne on hirveää henkistä väkivaltaa, joka ei murenna ainoastaan sinua,vaan on epäterve lapsillekin. Eikä tarvitse miehelle ilmoittaa turvakodin osoitetta tai muuta. Toimi!!