Emme kohtaa mieheni kanssa henkisellä tasolla..

Miksi niin kiukkuinen sävy tavalliseen aloitukseen?

Tässähän minä olen, suhteessa, jota pohdin ja jota Koitan parantaa myös omalta osaltani.

En ole täss riippuvuussyistä vaan ihan omasta tahdosta/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap.

En voi kun ihmetellä kaltaisiasi naisia. On pakko saada kumppani, niin otetaan joku joka tarjolla on. Sitten kun siitä miehestä ei ole leikkimään tyttöjen leikkejä kuten sisustusta tai teatteria, ei tee mieli seksiä ja katse suunnataan tulevaan.

Missä sinä tulet miestäsi vastaan? Mistä hänen mielenkiinnon kohteistaan sinä pidät? Oletko yrittänyt? Ihmeelliseltä kyllä tuntuu, että mennään yhteen ilman yhteisiä mielenkiinnon kohteita.

Tiedoksi, että hullaantuminen kestää vuoden-kaksi. Se on biologis-kemiallinen prosessi, jonka tarkoitus on turvata lisääntyminen. Sen jälkeen parisuhde on sen varassa, miten sitä on rakennettu. Te ette ole tainneet paljon töitä tehdä kumpikaan. Teit valinnan helppouden perusteella ja nyt maksat siitä. Ole hyvä.

N40 onnellisessa parisuhteessa

Jaahas, yli-ikäinen Pick me girl pätemässä.

Eikös tämä ole jo palstallakin puhuttu, että pick me girliksi nimittely ja tytöttely on toksista. Täällä puhuu aikuinen nainen, joka on kyllästynyt kuuntelemaan samanlaista haihattelua joka toiselta naiselta tietyssä iässä ja parisuhteen vaiheessa.

Voisiko ydinongelma olla jonkinlainen uskalluksen puute? Ns. tunnetason kohtaaminen, jota uskon sinun tällä "henkisellä kohtaamisella" tarkoittavan, vaatii molemmilta todellisten tunteidensa avaamista, ja se vaatii rohkeutta. Miehelläsikin varmasti nämä tunteet jossain on, vaikka sitä olisi vaikeaa uskoa. On mielestäni hyvä asia ja tärkeää, että tästä kokemastasi puutoksesta huolimatta vietätte aikaa eri tavoin yhdessä, koska se on edellytys myös tämän tunnetason kohtaamisen synnylle. Hanna Ranssi-Matikaisen toimittamassa parisuhdekirjassa Paremman avioliiton rakkauspankki on mielestäni hyvä jaoittelu erilaisille kommunikaation tasoille, jotka järjestyksessä edellyttävät alemman tason toteutumista. Ne ovat

a. suhdetta ylläpitävä keskustelu, rupattelu

b. asiakeskustelu

c. mielipiteiden ilmaiseminen

d. tunteiden ilmaiseminen

e. sydänten kohtaaminen

Varmaankin e-taso on se, mitä toivoisit teillä olevan. On normaalia hyvässäkin parisuhteessa, ettei sillä tasolla olla koko ajan, vaan iso osa kommunikaatiosta on noita kevyempiä tasoja. Ydinkysymys lieneekin, mikä voisi auttaa teitä etenemään noilla tasoilla eteenpäin silloin tällöin, niin, että molemmat kokisivat riittämiin myös tuota "sydänten kohtaamista". Vaikka olet tällä hetkellä turhautunut, niin älkää luopuko kevyemmästäkään vuorovaikutuksesta miehesi kanssa, sillä se on edellytys tuolle kohtaamiselle. Kerro miehellesi syyttelemättä ja hänen kokemuksiaan mitätöimättä, että haluaisit kohdata hänen kanssaan syvemmin, mutta et tiedä, miten. Ehkä keksitte keinoja yhdessä ja jo asian sanoittaminen avoimeksi välillänne voi avata tien sitä kohti. Myös pariterapiasta voisi olla apua. Tsemppiä! :)

Lopettakaa heti naistenlehtien kvasipsykologisten artikkeleiden lukeminen samoin kuin noiden ah-oih-voi-hömppäromaanien lukeminenkin. Ja riisukaa ne vaaleanpunaiset silmälasit nenältänne ja olkaa onnellisia, että teillä on hyvä mies. Vai olisiko parempi sittenkin näennäisen syvällisesti keskusteleva viinaan menevä sohvalla laiskana makaava ja itseään passuuttava haiseva äijä? Oma on valintanne.

Vierailija kirjoitti:

Kai siinä oli joku helppous.

Miehessä ja suhteessa, oli kiva olla yhdessä ja viettää aikaa. En ehkä hullaantunut hänestä jos niin voi sanoa.

Asiat ovat vain menneet omalla painollaan, jos joku pieni riita on ollut siitä on keskusteltu.

Tämä on siis turvallinen ja draamaton suhde josta ei ole syytä erota kun kaikki on ihan hyvin.

Aina aika ajoin tämä tylsyys käy mielessä tai ero, mutta sitten aina päätän että ei parisuhteen tarkoitus ole tarkota kaikkea elämän osa- alueen asioita. Tällä tarkoitan sitä että olen itse vastuussa tarpeistani ja niiden tyydyttämisestä : vietän aikaa ystävien kanssa keskustellen, ja olen sosiaalisesti paljon aktiivisempi kuin hän.

Ehkä tämä koronatilanne on myös osaltaan vaikuttanut tähän meidän suhteeseen että kaikki tekeminen on minimissä ja yhdessäolo korostuu.

Sen vielä totean ettei meillä ole oikein sellaista yhteistä onnistumisen / tekemisen kohdetta: kuten vaikka remontti, matkailu, ulkoilu, kulttuuri jne.

Mulla on hirmuisesti haluja mennä eteenpäin elämässä kaikilla osa-alueilla eli opiskelen työn ohella, olisin innokas remontoimaan kotia ja mökkiä, käymään teatterissa jne, hän ei

Tulihan se sieltä, mies ei siis käytä tarpeeksi rahaa sinuun ja unelmiisi. Kaikilla naisilla on tuo, ei riitä että on turvallinen mies vierellä vaan pitää koko ajan saada jotain uutta rahalla ostettavaa asiaa. Omat suhteeni kaatuvat tuohon, olen joutunut pettymään siihen miten materialistinen parisuhde naisen kanssa loppujen lopuksi on. Minun paikkani hoitaa yhtä hyvin naapurin Pena, jolla on lompakko höllemmässä.

Tärkeintä että suhteessa on hydrauliikkaa.

Tuntuu että järkevän parisuhteen mallin saaneet eivät välttämättä oikein ymmärrä, millaisilla eväillä osa meistä parisuhteitaan rakentaa. Kun kotona on riidelty raivoisasti milloin mistäkin alkaen haarukan paikoista pöydässä, miten siinä oppisi mitä kohti pyrkiä?

Olin ap:n tapaan pitkään suhteessa, jossa oli paljon hyviä puolia, mutta tunnetasolla ei ikinä ymmärretty toisiamme kun oli niin erilaiset näkemykset. Samat asiat tuli aina vain vastaan, kun ei niitä ikinä saatu ratkaistua, lopulta ei jaksanut tai pystynyt enää ohittamaan. Mutta luulin että pitää vain ottaa "hyvä mies" jos se on tarjolla (niinkun täälläkin jo moni on sanonut). Oikeasti vähempien statuskriteerien mies riittää, kun vain on henkinen yhteys kohdillaan. Nykyisen kanssa onneksi on.

Ei ole mistään harlekiiniromantiikasta kyse, vaan siitä että usein ymmärtää sanoittakin, ja viimeistään puhumalla onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Ap ja toinen ketjuun kirjoittanut: MIKSI te menette yhteen miehen kanssa, joihin teillä ei ole eikä ole koskaan ollut henkistä yhteyttä?

Sehän on se tärkein, jota ilman ei ole mitään. 

Itse en tuollaisessa suhteessa kestäisi hetkeäkään.

Itse olen huomannut sen yhteyden puuttumattomuuden vasta, kun on ollut liian myöhäistä.

Siinä sitä sitten ollaan lapsiperheen äitinä.

En ole ap, enkä se toinen

Jos haluat että näyttää tunteita, kannattaa miettiä amerikkalaista miestä. 

En voisi olla tuollaisessa suhteesa. Ihastuin oikeasti mieheeni kun hänellä oli hyvät keskustelutaidot. Voin jutella hänelle mistä vaan ja hänellä riittää mielipiteitä, osaa neuvoa ja lohduttaa tarpeen tulleen. Osaa puhua tunteistaan ja itkee ( ei pelkää näyttä tunteita). Kannattaa miettiä pystytkö jatkossa olemaan tuollaisessa suhteessa josssa toinen ei avaudu, itse en pystyisi.

Lisäyksenä vielä jos haluatte joskus lapsia, on tärkeää että vanhemmat osaa näyttä tunteita ja keskustella avoimesti. Minä kasvoin perhessä jossa ei saatu näyttä tunteita tai edes itkeä, se vaikuttaa vieläkin vanhemmiten.

Kokeilkaa upota toistenne silmiin. Tutkimusten mukaan intensiivinen katsekontakti boostaa kaikenlaista yhteyttä, eikä tarvitse puhua mitään.

https://www.psychologytoday.com/us/blog/all-about-sex/202108/why-gazing…

Mitäs jos oikein keskittyisit etsimään niitä hyviä puolia kumppanistasi? Se, että sinulla on tylsää, ei välttämättä ole millään tavalla hänen vikansa eikä elämäsi ehkä miestä vaihtamalla paranisi. On minusta aika epäreilua puolisoa kohtaan haaveilla jostain epämääräisestä sielujen sympatiasta.

Voisit piristää itseäsi ja liittoasi alkamalla havainnoida ja iloita nykyisen kumppanisi ihanista piirteistä. Voisitko jutella hänelle kaikesta siitä, mistä hänessä pidät? Voisitko ehdottaa hänelle jotakin mukavaa, aivan uutta yhteistä puuhaa? Vaikka hän ei heti innostuisi, voisit hyvässä ilmapiirissä saada toiveesi lopulta läpi ja näkisitte ehkä kumpikin toisenne uudessa valossa.

Miehen lompakon sisältö kohtaa naisen henkisen tason siis .

Turha se rakennella tekosyitä miks ootte yhdessä.

ei voi ymmärtää teitä ihmisiä !! . miksi laitatte energiaa ja painosanalla Aikaanne ihmissuhteisiin josta ette saa oikein mitään takaisin. saatte 10% takaisin kun itse painatte 90%. oletan että siinä sivussa ei taas vastaavasti laiteta energiaa ja aikaa sellaiseen ihmisuhteeseen , josta oikeesti saisitte saman verran takaisin kuin mitä itse annat!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Ap ja toinen ketjuun kirjoittanut: MIKSI te menette yhteen miehen kanssa, joihin teillä ei ole eikä ole koskaan ollut henkistä yhteyttä?

Sehän on se tärkein, jota ilman ei ole mitään. 

Itse en tuollaisessa suhteessa kestäisi hetkeäkään.

Olen se toinen:

Olin nuori, mutten niin nuori ettenkö olisi ehtinyt jo vuosia haaveilla parisuhteesta ja katsella toisten onnea.

Minusta ei kukaan tuntunut koskaan olevan kiinnostunut, en ole erityisen nätti vaikka laiha olenkin.

Sitten tuli mies, joka tuntui jumaloivan minua ja joka kaiken lisäksi vaikutti nk. unelmien mieheltä: rehellinen, luotettava, kykeni keskustelemaan tunteista, vastuuntuntoinen, halusi lapsia, tuki minua omissa jutuissani, ei päihde- eikä rahaongelmia, koulutettu, hauska.

Ensin yritin sanoa vastaan, mutta hän jatkoi piirittämistä. Sitten päättelin, etten voi antaa pakkeja noin hyvälle miehelle. Ensimmäisen vuoden jälkeen en enää pystynyt jättämään, vaikka välillä se kävikin mielessä.

En siis väitä, että näin olisi hyvä toimia. Ihmiset kuitenkin harvoin ovat täydellisiä ja tekevät täydellisiä valintoja. Ja onhan meillä toisaalta hyvä suhde - vuosien mittaan olen moneen kertaan miettinyt, kuinka monen "maailman syvin henkinen yhteys" -tyypin kanssa juttu olisi jo hajonnut tai en olisi saanut tukea lasten kanssa tai mies olisi juonut liikaa tai lyönyt tai mitä vaan...

Entäs tilipitappi? Sopiiko? Kautta likaistenkassien.

Non Ducor, Duco!!

Vierailija kirjoitti:

Kai siinä oli joku helppous.

Miehessä ja suhteessa, oli kiva olla yhdessä ja viettää aikaa. En ehkä hullaantunut hänestä jos niin voi sanoa.

Asiat ovat vain menneet omalla painollaan, jos joku pieni riita on ollut siitä on keskusteltu.

Tämä on siis turvallinen ja draamaton suhde josta ei ole syytä erota kun kaikki on ihan hyvin.

Aina aika ajoin tämä tylsyys käy mielessä tai ero, mutta sitten aina päätän että ei parisuhteen tarkoitus ole tarkota kaikkea elämän osa- alueen asioita. Tällä tarkoitan sitä että olen itse vastuussa tarpeistani ja niiden tyydyttämisestä : vietän aikaa ystävien kanssa keskustellen, ja olen sosiaalisesti paljon aktiivisempi kuin hän.

Ehkä tämä koronatilanne on myös osaltaan vaikuttanut tähän meidän suhteeseen että kaikki tekeminen on minimissä ja yhdessäolo korostuu.

Sen vielä totean ettei meillä ole oikein sellaista yhteistä onnistumisen / tekemisen kohdetta: kuten vaikka remontti, matkailu, ulkoilu, kulttuuri jne.

Mulla on hirmuisesti haluja mennä eteenpäin elämässä kaikilla osa-alueilla eli opiskelen työn ohella, olisin innokas remontoimaan kotia ja mökkiä, käymään teatterissa jne, hän ei

Tyytymällä ok-suhteeseen samalla estät itseltäsi mahdollisuudeen upeaan suhteeseen, jossa olisi myös sen henkinen yhteys ja yhteiset kiinnostuksen kohteet ja tavoitteet. Yleensä ihmiset ovat juuri sen takia onnettomia elämäänsä kun tyytyvät siihen tuttuun ja turvalliseen, eivätkä oikeasti uskalla lähteä tavoittelemaan sitä mitä oikeasti haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai siinä oli joku helppous.

Miehessä ja suhteessa, oli kiva olla yhdessä ja viettää aikaa. En ehkä hullaantunut hänestä jos niin voi sanoa.

Asiat ovat vain menneet omalla painollaan, jos joku pieni riita on ollut siitä on keskusteltu.

Tämä on siis turvallinen ja draamaton suhde josta ei ole syytä erota kun kaikki on ihan hyvin.

Aina aika ajoin tämä tylsyys käy mielessä tai ero, mutta sitten aina päätän että ei parisuhteen tarkoitus ole tarkota kaikkea elämän osa- alueen asioita. Tällä tarkoitan sitä että olen itse vastuussa tarpeistani ja niiden tyydyttämisestä : vietän aikaa ystävien kanssa keskustellen, ja olen sosiaalisesti paljon aktiivisempi kuin hän.

Ehkä tämä koronatilanne on myös osaltaan vaikuttanut tähän meidän suhteeseen että kaikki tekeminen on minimissä ja yhdessäolo korostuu.

Sen vielä totean ettei meillä ole oikein sellaista yhteistä onnistumisen / tekemisen kohdetta: kuten vaikka remontti, matkailu, ulkoilu, kulttuuri jne.

Mulla on hirmuisesti haluja mennä eteenpäin elämässä kaikilla osa-alueilla eli opiskelen työn ohella, olisin innokas remontoimaan kotia ja mökkiä, käymään teatterissa jne, hän ei

Tulihan se sieltä, mies ei siis käytä tarpeeksi rahaa sinuun ja unelmiisi. Kaikilla naisilla on tuo, ei riitä että on turvallinen mies vierellä vaan pitää koko ajan saada jotain uutta rahalla ostettavaa asiaa. Omat suhteeni kaatuvat tuohon, olen joutunut pettymään siihen miten materialistinen parisuhde naisen kanssa loppujen lopuksi on. Minun paikkani hoitaa yhtä hyvin naapurin Pena, jolla on lompakko höllemmässä.

No avaa nyt ihmeessä enemmän tuota, että mitä se yhdessä tekeminen on johon ei rahaa saa kulua ollenkaan? Yhdessä kokkailu ei varmaan käy, uusien reseptien kokeilu, koska ruokatarvikkeet maksaa. Luonnossa liikkuminen ei myöskään onnistune, kun pitäisi olla hyvät kengät, jotka maksavat rahaa, ja jos siellä luonnossa kenties vielä paistaa makkaraa, joutuu sen makkaran ostamaan. Puhumattakaan siitä jos retkeilisi yön yli. Telttahan on jo ihan kamala investointi, ja makuupussit! 

Me kun tuossa remppasimme, meni alta satanen tapetteihin, pakkeliin ja liisteriin, mutta tämähän ei sinulle käy, koska rahaahan sekin on. Tai ehkä sinulla ei ole yhtään rahaa, eikä tuloja, tai kamalat pikavippivelat, joka pakottaa makaamaan sohvalle tv;n ääreen?