Saako vauvan vain antaa itkeä?

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 09:18"]Tähän vielä kommentteja? Tietääkö joku voiko vauvalle tulla jotain psyykkisiä ongelmia tuosta huudattamisesta yksin? Minä kun en pysty tuohon, vaikka yrittäisin. Muilla tavoin nukuttaminen tarkoittaa monesti kanniskelua ja kestää kauan, joten siksi mies on päätynyt tuohon keinoon. Minusta se on kylmää ja julmaa ja mun sydän särkyy, kun ajattelenkin vauvaa lohduttomana itkemässä. ap
[/quote]

En suosittele tuota kanniskelua se tottuu siihen ja sitten olette pulassa kun koko ajan täytyy kanniskella.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 09:27"]Kaverini sanoo, että hänkin erottaa lasten itkut. Mikä on nälkäitkua, mikä väsymystä ja mikä vaan puhdasta huomionkerjäämistä. Huomioitkun hän jättää huomiotta, koska ei halua opettaa lapsia siihen että vanhemmat on heti nenän eessä ku vähänkään älähtää. Toki jos on oikea tilanne niin sitten pää kolmantena jalkana paikalle.
[/quote]

Miksi huomioitkuun ei pitäisi vastata? Sekin on ihan oikea tarve, että lapsi tarvitsee seuraa ja läheisyyttä. Jos lapsi osaisi puhua ja sanoisi "Äiti, tahtoisin että viettäisit aikaa kanssani" jättäisitkö sen huomiotta, koska lapsi ei ole väsynyt tai nälkäinen?

16 jatkaa, olen aina ihmetellyt näitä kommentteja 'älä kanniskele, vauva tottuu, ei entisaikaankaan kanniskeltu'. Ensinnäkin, oikeasti entisaikaan vauvoja nimenomaan kanniskeltiin kokoajan, ei voinut jättää mihinkään yksin tai joku petoeläin olisi napannut. Eläimet tekevät näin edelleen. Se, että viimeiset 50-100 vuotta niin ei ole tehty, ei kerro mitään oikeastaan. Toisekseen, miksi vauva ei saisi tottua hyvään? Tottakai kun hän tottuu että sylissä saa olla kun siltä tuntuu, hän sinne haluaa jatkossakin, eli siinä mielessä nämä kommentoijat ovat oikeassa. Mutta mihin se lapsi sitten pitäisi totuttaa? Yksin lattialla olemiseen, ja siihen ettei syliin nosteta vaikka haluaa? Miksi? Toki nyt useamman lapsen äitinä ymmärrän etteivät asiat mene aina kuten oppikirjoissa, ja vauva joutuu myös ikävä kyllä välillä odottamaan kauemmin kuin esikoinen joutui. Mutta kyllä tässä kuitenkin kokoajan punaisena lankana on vauvan tarpeisiin vastaaminen. Kärsivällisyyttä ehtii opetella myöhemmin, vauvaa sellaiseen on turha opettaa kun ei siihen pysty vielä. Paitsi tuon yksinjättämiseen totuttamisen kautta, jota en halua tehdä.

Vaikea sitä suuta on tukkiakkaan. Itkee jos itkee.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 04:48"][quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 04:14"]Minä luottaisin tuossa äidinvaistoon. Miehelläsi ei hormonit toimi samalla tavalla, koska hän ei imetä. Imettäminen erittää oksitosiinia, joka auttaa äitiä olemaan äiti. Se tukee hoivaviettiä ja auttaa vaistomaisesti toimimaan vauvan parhaaksi, juuri niin kuin olet tehnyt. Itkevän vauvan paikka on sylissä.
[/quote]Mies nukuttanut vauvaa vaunuissa jo useasti ja toiminut kertomansa mukaan aina noin eli antanut itkeä kunnes nukahtaa. En halua, että jatkaa noin. Kipeästi tarvitsisin kuitenkin hengähdystaukoa edes hetkeksi ja sellaisen on miehen vaunuttelu tuonut. Miehen vaunuttelu kuitenkin tarkoittaa, että vauva yksinkertaisesti itkee yksin itsensä uneen vaunuissa. En pysty nukkumaan, kun olen niin kauhuissani mieheni kylmältä tuntuvalta nukutustyyliltä. Mitä tekisitte?
[/quote]
Ei se isän syli mitään auttaisi, vauva itkee äitiään.

Jos asuu omakotitalossa niin kyllä vauvan voi laittaa vaikka kaappiin itkemään.

Vähän epäilen tuota että vauva olisi oikeasti itkenyt 10 minuuttia. Tosi usein kun vauva itkee, niin se aika tuntuu huomattavasti pidemmältä mitä on todellisuudessa. Ainakin minulle jo muutama minuutti vauvan itkua tuntuu pitkältä ajalta ja siksi siihen on niin vaikea olla reagoimatta.

Unikoulutusta kun oli pakko pitää ettei olisi pää hajonnut, niin jo 5 minuuttia tuntui ihan todella pitkältä ajalta. Lapsi itki myös öisin vielä melkein 2-vuotiaana ja tuntui että itkua kesti tuntitolkulla. Vasta kun aloin kellosta katsomaan, niin itkukohtaukset kestivät n. 15 minuuttia. Joskus meni jopa 30 minuuttia ja silloin olin suurinpiirtein ambulanssia tilaamassa. Lapsella oli allergioista johtuvia vatsakipuja eikä oikein mitään ollut tehtävissä kun itku alkoi.

Ja myös meillä kaikki kolme lasta ovat olleet juuri ennen nukahtamista tosi itkuisia ja vaikeaa siihen on ollut olla reagoimatta. Silti paras tapa on totuttaa lapsi nukahtamaan itse vaunuihin tai sänkyyn, kuin syliin tai mihinkään pompotuksiin tai hytkytyksiin.

Eli jos itku jatkuu pitkään, niin voi ottaa syliin, mutta heti kun lapsi rauhoittuu niin täytyy laittaa takaisin sänkyyn tai vaunuihin. Meillä monesti ei auttanut itkuun mikään muu kuin se, että vauva nukahti. Mutta tunnistin kyllä mikä on uni-itkua ja mikä kipuitkua jne.

Meiltä kävelee x-puistoon 10 minuuttia ja siellä puistossa oli miehen kertoman mukaan nukahtanut. Eli 10 minuttia huutoa todellakin pitänee paikkansa. En pysty käsittämään, miten on voinut olla reagoimatta itkuun, joka kuului meille sisälle asti kun olivat jo korttelin päässä kotoa. Meinasin silloin lähteä jo perään, että lohduta nyt hyvä ihminen sitä vauvaa, mutta olin varma, että mies tekee sen ilman mun asiaan puuttumistakin. Järkytys olikin suuri, kun selvisi, että ei lohduttele vauvaa. Kamaluutta lisää, että esikoisemme kanssa toiminut kertomansa mukaan samoin. Ja niitä vaunuttelukertoja onkin jo paljon enemmän, kuin mitä tälle 2-kuiselle on vielä ehtinyt kertyä.

Vaikka tämä vauva ei ole ensimmäinen en tunnista uni-itkun ja hätäitkun eroa. Kipuitkun ja tylsistymisitkun tunnistan, mutta en noita kahta ensin mainitsemaani. Eikö kuitenkin 10 minuuttia mitä vaan itkua yksin vaunuissa ole aika paljon. En vaan itse pystyisi tuohon, ja tätä mieheni ei voi ymmärtää.

Edellinen oli siis Ap. Kännykällä ei tule kappalejakoa näköjään... Ap

Sitten kun/ jos sinulla on useampia lapsia, tuskin on muuta vaihtoehtoa kuin antaa jonkun lapsen itkeä sillä aikaa, kun toisella on suurempi hätä ja on hoidettava heti.

En minä ole huomannut, että isojen perheiden lapsen sen traumatisoituneempia olisivat kuin muutkaan ja jos ovat, tuskin se 10 minuutin itkemisestä johtuu.

Onko miehesi esikoinen sitten jotenkin kärsinyt siitä, että on joskus itkenyt?

Miten mies muutoin toimii lasten kanssa? Viettääkö aikaa lasten kanssa, koska haluaa, vai siksi että sinä pakotat? Onko hän arjessa kiinnostunut lasten tarpeista, vai pitääkö sinun huolehtia lapsista, ja mies tekee mitä haluaa. Luottavatko lapset mieheen, vai haetaanko apu äidiltä. Ja sitten jos äiti ei ole paikalla, joutuuko lapsi odottamaan hädän kanssa siihen, että äiti tulee?

Mielestäni kokonaisuus ratkaisee enemmän kuin muutama 10 min. itku.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 09:47"][quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 09:18"]Tähän vielä kommentteja? Tietääkö joku voiko vauvalle tulla jotain psyykkisiä ongelmia tuosta huudattamisesta yksin? Minä kun en pysty tuohon, vaikka yrittäisin. Muilla tavoin nukuttaminen tarkoittaa monesti kanniskelua ja kestää kauan, joten siksi mies on päätynyt tuohon keinoon. Minusta se on kylmää ja julmaa ja mun sydän särkyy, kun ajattelenkin vauvaa lohduttomana itkemässä. ap
[/quote]

En suosittele tuota kanniskelua se tottuu siihen ja sitten olette pulassa kun koko ajan täytyy kanniskella.
[/quote]
Kissan paskat eikä totu. Tuon ikäinen vauva ei opi vielä mitään tapoja ja jos oppiskin niin oppii vaikka kuinka monta tapaa tilalle.

Meidän yhteinen esikoinen, joka on vielä pieni itsekin. Vaikeahan sitä on sanoa onko vaikutusta huudattamisella. Mietin lähinnä, että vaikuttaako vauvana koettu turvattomuuden tunne jotenkin myöhemmin elämässä.

Ja sitä ihmettelen myös, että miksi en itse kertakaikkiaan pysty tuollaiseen mitenkään, en mitenkään. Ja miten joku pystyy ilman että tuntuu missään. Tuntuu sydäntä raastavalta miehen tapa olla reagoimatta, ja toisaalta kontrastina miehen mielestä mä olen outo ja "vauvathan itkee".

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 09:18"]

Tähän vielä kommentteja? Tietääkö joku voiko vauvalle tulla jotain psyykkisiä ongelmia tuosta huudattamisesta yksin? Minä kun en pysty tuohon, vaikka yrittäisin. Muilla tavoin nukuttaminen tarkoittaa monesti kanniskelua ja kestää kauan, joten siksi mies on päätynyt tuohon keinoon. Minusta se on kylmää ja julmaa ja mun sydän särkyy, kun ajattelenkin vauvaa lohduttomana itkemässä. ap

[/quote]

Miten toimit, jos sinulla itkee samanaikaisesti useampi lapsi?

Selittääkö mies millään tavalla sitä, että ei edes yritä lohduttaa vauvaa, vaikka ei syliin ottaisikaan?

Eikä mitään "lempeitä unikouluja" noin pienelle!! Niissä on suositus että lapsi on vähintään 6 kk ja silloinkin vaan jos on aivan totaalisen pakko! Huh hyh mitä neuvoja täällä taas.
Ja alkuperäiseen kysymykseen: ei todellakaan ole ok.
Lue ap asiasta esim mll sivuilta.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 11:38"][quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 09:47"][quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 09:18"]Tähän vielä kommentteja? Tietääkö joku voiko vauvalle tulla jotain psyykkisiä ongelmia tuosta huudattamisesta yksin? Minä kun en pysty tuohon, vaikka yrittäisin. Muilla tavoin nukuttaminen tarkoittaa monesti kanniskelua ja kestää kauan, joten siksi mies on päätynyt tuohon keinoon. Minusta se on kylmää ja julmaa ja mun sydän särkyy, kun ajattelenkin vauvaa lohduttomana itkemässä. ap
[/quote]

En suosittele tuota kanniskelua se tottuu siihen ja sitten olette pulassa kun koko ajan täytyy kanniskella.
[/quote]
Kissan paskat eikä totu. Tuon ikäinen vauva ei opi vielä mitään tapoja ja jos oppiskin niin oppii vaikka kuinka monta tapaa tilalle.
[/quote]

Aijaa kyllä meidän esikoinen vain tottui siinäpähän kanniskeltiin vielä yksi vuotiainakin aina kun se oli väsynyt, että se saisi unesta kiinni. Meni 3kk, että lapsi oppi siitä pois, voin kertoa, että oli aivan älyttömän rankkaa.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 09:25"]Ei! Ei saa antaa itkeä vaan pitää vastata vauvan itkuun. Itku on vauvan kommunikointi keino ja hän ei saa vastausta hätäänsä, johonkin mitä haluaa viestittää jos vaan annatte itkeä. Itkuun on aina vastattava ja rauhoiteltava lasta.[/quote]

Juuri näin ja asialla ei ole mitään tekemistä "äidinvaiston" tai muun hömpötyksen kanssa, vaan jokainen täyspäinen aikuinen ymmärtää tämän.

Muilta osin miehemme on paras isä, mitä lapsella voi olla. Kiitos tästä kommentista! Laajensi perspektiiviäni asiaan. Tästä huudatuksesta olin ehkä juuri siksi niin täysin yllättynyt, kun ei sovi hänen muuhun hoitotyyliinsä ollenkaan. Siis minun mielestäni. Ap

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 11:39"]Meidän yhteinen esikoinen, joka on vielä pieni itsekin. Vaikeahan sitä on sanoa onko vaikutusta huudattamisella. Mietin lähinnä, että vaikuttaako vauvana koettu turvattomuuden tunne jotenkin myöhemmin elämässä.

Ja sitä ihmettelen myös, että miksi en itse kertakaikkiaan pysty tuollaiseen mitenkään, en mitenkään. Ja miten joku pystyy ilman että tuntuu missään. Tuntuu sydäntä raastavalta miehen tapa olla reagoimatta, ja toisaalta kontrastina miehen mielestä mä olen outo ja "vauvathan itkee".
[/quote]
Vaikuttaa. Sillä on väliä itkeekö vauva yksin vai sylissä. Eli kokeeko saavansa lohdutusta vai että joutuu pärjäämään yksin. Tuon ikäinen ei tiedä tästä maailmasta vielä mitään eikä edes tiedosta olevansa äitistä erillinen.