En ole kertonut raskaudestani kenellekkään.

Tuu sit kertoo et mitä se miehes sanoi kun olet sille ilmoittanut.

Mietin kyllä pääni puhki miten kertoa, mutta aikaa on kulunut niin paljon että en vaan saa sanoja enää suustani. Veikkaan että kun synnytys käynnistyy niin sanon vaan että meille tulee nyt vauva, lähdetkö mukaan!
Voi jäädä lähtemättä mutta synnytin edellisenkin yksin.

Ap

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 23:12"]

Vahinko oli, ehkäisyä kyllä käytettiin. Minusta ei yksinkertaisesti ollut aborttiin. Katsoin lapsiani ja mietin että miten voisin päättää viattoman lapsen elämän. Ap

[/quote]

arvostan tätä sun ajatusta abortin suhteen.

Etkös muuten jää äitiyslomalle? Miten sen selität miehelle vai oletko töissäkään kertonut?

No. Kun odotin esikoistani niin tuntemattomat ei edes lasketun ajan jälkeenkään tajunneet että olin raskaana (lapsi syntyi 40+6) :D Ja olen tosi hoikka ja pitkä, vatsa oli pieni ja pidin sen mallisia paitoja ja laukkuja edessä että sitä ei vain tajunnut. Vanhemmilleni uskaltauduin kertomaan vasta 2 kk ennen la että olen raskaana. Että sikäli sitä ei välttämättä huomaa. En tosin tiedä parisuhteessa miten hyvin onnistuu peittämään. Jos mies on hyvin vähän kotona niin ehkä sitten. Eikä ryhdy petipuuhiin niin mies ei välttis huomaa.

Olen lasten kanssa kotona tällä hetkellä ja opiskelupaikka vain odottamassa.
Eipä olla nyt paljon petipuuhissa oltu, viimeeksi vajaa kuukausi sitten eikä mies silloin mitään huomannut.

Ap

Arvatkaa kuinka kauan mietin aborttia! Viikkoja ja viikkoja, en vain pystynyt vaikka olisi pitänyt. Nyt pelkään enemmänkin ettei lapsella ole muita ketkä rakastaa häntä paitsi minä..

Ap

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 23:49"][quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 22:57"]

Meillä on kaikki vauvatavarat valmiina nuorimmaisen jäljiltä. Ap

[/quote]

Onko kannellinen ämpäri jo hankittuna?
[/quote]

Tätä en ymmärtänyt?

Ap

Nostan.

Mites ap:lla menee?

Ymmärrän, että raskaudesta on tosi vaikeaa kertoa semmoiselle ihmiselle, joka ei halua jakaa omaa iloa ja onnea. Mutta silti on tosi törkeää olla kertomatta lapsen isälle, että saatte lapsen. Saatte sen lapsen kuitenkin yhdessä. Hän ei ehdi henkisesti valmistautua yhtään tai luoda vauvaan kiintymyssuhdetta, varmasti vauva tuntuu vieraalta. Mieti nyt jos miehesi tekisi sinulle kuten sinä teet hänelle. Jos jätät näin ison molempien elämään loppuelämänne vaikuttavan asian kertomatta, mitä muuta jätät kertomatta? Ette voi olla kovin läheisiä, jos vauvan tulosta on vaikeaa kertoa ja puhua. :( Vauva ansaitsee turvallisia kiintymyssuhteita elämäänsä ja sinä olet eväämässä sen vauvaltasi jättämällä kertomatta hänestä isälleen.

Myös vauvan sisaruksille on järkyttävää, että perheeseen ilmaantuu yhtäkkiä uusi jäsen eikä isäkään tiennyt. Haluatko antaa heille semmoisen esimerkin, että näin hommat hoidetaan terveessä parisuhteessa..? Osoitat lapsillesi, ettet arvosta heidän isäänsä paskan vertaa.

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 22:36"]

Ensi kuussa on laskettu aika. Mieheni olisi vaatinut aborttia ja kertonut koko suvulle. En kertonut alussa ja nyt asia on vaan siirtynyt ja siirtynyt.. Hullultahan se tuntuu mutta miten nyt töksäyttää, että meille tulee lapsi ensi kuussa! Ap

[/quote]

onks tää vits? Mitä sun päässä liikkuu? Tai sit teillä on hyvin kaukainen suhde.

Voimia sinulle.

Hei!
Voin ymmärtää,että kertominen on vaikeaa. Olen raskaana 10+2 ja eniten ahdistaa se, minkälaista palautetta tulee lähipiiriltä. Itse on herkkänä asiasta ja sitten sukulaisten ja muiden kommentit saattavat olla kaikenlaista kyynistä roskaa koskien pärjäämistä ja maailman ylikansoitusta. Toivoisi ihmisiltä hieman herkkyyttä ja järkeä.
Tsemppiä ja onnea Ap.

Samassa tilanteessa ollaan edelleen lukuunottamatta sitä että mies on pari kertaa sanonut että miten sun maha on noin kova..
Erohan tästä tulee ja on ollut tulossa jo jonkun aikaa. Haluan elää mielummin yksin lasten kanssa kuin onnettomassa suhteessa.
Mietin vain että mitäs jos synnytys käynnistyy kun isä ei ole kotona? Mihin lapset? Edellinen synnytys kesti vesien menosta aika tarkasti 2h.

Ap

No siinäpä sitä mietittävää! Ei yhtään ihme, jos ero tulee. Onhan tuollainen käytös nyt ihan kipeetä. Eihän se miehen toive tehdö abortti ole kohtuuton, jos toinen ymmärtää teidän suhteen olevan huono. Normaalisti ei lapsia haluta rikkinäiseen parisuhteeseen hankkia. 

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 23:26"][quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 23:23"]Olin jo muutaman kuukauden ollut raskaana kun sain kertottua vanhemmilleni.
Mutta mummolle en vieläkään ole pystynyt kertomaan, koska hän on pariinkiin kertaan sanonut mulle, että "ettehän tee enempää lapsia".

Mummo on mulle läheinen mutta tuo loukkas silloin kun hän yllättäen noin sanoi.

En halua kuulla kauhisteluja vaikka toisaalta hän kuulee siitä viimeistään lapsen synnyttyä.
Näemme harvoin mun sukua kun asutaan niin kaukana.
[/quote]

Meillä suvussa myös käytettyä tuota samaa lausetta! Älkää ihmeessä tehkö lisää lapsia, eiköhän nuo jo riitä jne. Luulen että kukaan ei ainakaan ilahdu tulevasta lapsesta..

Ap
[/quote]

Itsekin haluaisin salata. Olen vasta ensimmäisellä kolmanneksella ja neljäs lapsi tulossa. Joka päivä toivon, että voi kunpa tää ei näkyis.. En haluis kertoo sukulaisille, työkavereille ym. Mun mies ja lapset tosin tietää. Lapset jo vähän isompia ja vauva on kaikille toivottu. Kerrotko tarkemmin millaisia tunikoita käytät?

Hei Ap! Tarvitset nyt jonkun hyvän ihmisen jolle kertoa, jos et voi kertoa miehelles. Kai sulla on joku, johon voi luottaa? Onhan sun saatava ne kaks lasta hoitoon.
Äitiys ja vanhemmuus on vaativaa ja kenenkään ei tarvitse selvitä yksin, vaikka olis kuinka vahva. Voimia!

Suosittelen lämpimästi pariterapiaa! Meidän perheessä siitä oli todellakin suuri apu!
<3

No kyllähän on taas provo (jos ei olisi, niin olisi kyllä taas yksi mielenterveysongelmainen sekopää).

Ja mitenkähän raskautta edes voi salata? Ei mitenkään. "Mulla vaan kasvoi tähän mahaan yhtäkkiä tällainen jäätävän kokoinen möykky".