Säälin avioerolapsia. Halveksin liian helposti eronneita.

Kysyttiubkö

Ylemmissä sosiaaliluokissa vähempi eroaminen johtuu paljolti rahanjaosta. 

Kun kaksi persaaukista eroavat, niin heidän tilanteensa ei muutu suuntaan tai toiseen. Nolla euroa alun perin, nolla euroa eron jälkeen.

Sen sijaan, kun joka ikinen purjevene ja isoisän perintö laitetaan puoliksi, niin siinä on hommaa. 

Ja kumpikin häviävät kaiken kaikkiaan. Myös sosiaalinen status alenee toisella tavalla kuin WT-piireissä. Cocktail-juhlat ja suvun rapukekkerit jäävät välistä jne... 

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 16:50"]

Ylemmissä sosiaaliluokissa vähempi eroaminen johtuu paljolti rahanjaosta. 

Kun kaksi persaaukista eroavat, niin heidän tilanteensa ei muutu suuntaan tai toiseen. Nolla euroa alun perin, nolla euroa eron jälkeen.

Sen sijaan, kun joka ikinen purjevene ja isoisän perintö laitetaan puoliksi, niin siinä on hommaa. 

Ja kumpikin häviävät kaiken kaikkiaan. Myös sosiaalinen status alenee toisella tavalla kuin WT-piireissä. Cocktail-juhlat ja suvun rapukekkerit jäävät välistä jne... 

[/quote]

Jatkan: 

Myös yleensä koulutetuissa piireissä punnitaan paremmin eron seuraukset. Omataan enemmän harkintaa ja näkemystä lapsien kannaltakin. 

Näin vain on! Joka muuta väittää, saa väittää... 

Päihdeongelmaiset lähiöjannet ja -sarit tatuioituina tekevät äkkijyrkkiä päätöksiä alkeellisen mielenmaailmansa johdosta. Vaikkievat sinänsä pahoja ihmisiä olisivatkaan, en sitä sano. 

Kolmosella on kieltämättä pointtinsa. Kun eroaminen on työlästä ja sen tiedostaa selvästi etukäteen, niin sitä eropäätöstä helpommin lykkää, kunnes se pahin kriisi on ohi ja sitä huomaa, ettei haluakaan enää erota. Huonon hetken jälkeen tulikin taas hyviä aikoja. Kun eroaminen on helppoa, erotaan keskellä kriisiä, vähän kuin paniikkiratkaisuna, ja niitä syitä ja omaa käytöstä mietitään vasta myöhemmin kunnolla, jos silloinkaan.

Jos jompikumpi puoliso motasee nyrkillä naamaan, on parasta ottaa lapset ja lähteä heti eikä jäädä odottamaan seuraavaa kertaa. Mutta sitä en ymmärrä, että joku ottaa ja lähtee, kun puoliso ei koskaan ripusta pyykkiä narulle.

Hohhoijakkaa. Just joo.

Siinähän halveksit. Itsellä meni ensimmäisestä vakaavasta eroajatuksesta kuusi vuotta itse eron toteuttamiseen, niin monta paskaa ja hukkaan heitettyä vuotta liikaa, että olisi vaan pitänyt ymmärtää lähteä aiemmin.

Mutta tulipahan ero ainakin puitua varsin syvällisesti jo ennen itse eroa, lapsillekaan ei ei ehkä tullut suurempia vaurioita elämästään kylmän ja tunteettoman liiton alla.

Määrittele liian helposti? Mitä kaikkea pitää kestää ja kärsiä pyhän ydinperheilluusion nimissä? Mikä sinä olet arvostelemaan ihmisiä kun et tiedä mitä kaikkea perheissä on tapahtunut ennen eroa? Ulkopuolelta on niin pirun helppo  huudella ylemmyydentunnoissaan kun ei tiedä oikeista syistä mitään. Onko käynyt mielessä että jos vanhemmat eivät voi hyvin keskinäisessä suhteessaan, heijastuu se myös lapsiin?

9 lisää: itse olen avioerolapsi enkä soisi kellekään sitä helvettiä mitä koimme koska äitini pysyi lasten takia 10v liian kauan avioliitossaan. Elämäni alkoi vasta kun virtahepo oli muuttanut olkkaristamme toiseen osoitteeseen. Että laita ap ne mielipitees sinne missä ei päivä paista, jooko?

Mä uskon kyllä vakaasti, että kuka tahansa lapsi haluaisi elää ydinperheessä, vaikka tunnelma olisi mikä. (Tietysti väkivaltaisuus yms. syyt poislukien.) Sellainen liian helposti luovuttaminen on jo melkoinen kulttuurillinen ilmiö maassamme, vastuuttomuus omista tekemisistä leimaa tietyntyyppisiä ihmisiä. Harkintaa ja epäitsekkyyttä peräänkuulutan! Vanhemmilla kun on vastuu niistä omista lapsista, heidän hyvinvointinsa pitäisi olla etusijalla, ei omat mielihalut.

minun mies paljastui osa-aika transuksi. oliko hyvä syy erota, kun oma naisellinen itsetunto hävisi täysin ja mies tuntui todella vieraaksi. ihan koulutettu ylemmän sos. luokan ydinperhe oltiin. 

lapsethan olivat tästä täysin tietämättömiä. tunnen monesti syyllisyyttä, olisiko pitänyt jaksaa. no, olisiko?? 

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 17:53"]

Mä uskon kyllä vakaasti, että kuka tahansa lapsi haluaisi elää ydinperheessä, vaikka tunnelma olisi mikä. (Tietysti väkivaltaisuus yms. syyt poislukien.) Sellainen liian helposti luovuttaminen on jo melkoinen kulttuurillinen ilmiö maassamme, vastuuttomuus omista tekemisistä leimaa tietyntyyppisiä ihmisiä. Harkintaa ja epäitsekkyyttä peräänkuulutan! Vanhemmilla kun on vastuu niistä omista lapsista, heidän hyvinvointinsa pitäisi olla etusijalla, ei omat mielihalut.

[/quote]

Juuh. Voihan sitä lässyttää yleisellä tasolla liian helposta eroamisesta. Käytännössä jokainen tapaus on omanlainen. Lasten hyvinvointia ei ole toksinen ja huono ilmapiiri puolisoiden välillä, jatkuva vittuilu ja sohiminen vyön alle, vahingonilo kun toisella menee huonosti jne. Ihmisten tulisi ennemmin miettiä enemmän yhteenmenoa ja lastenhankkimista ennen kuin rupeavat naimahommiin. Pariutuminen on niin päätöntä touhua ettei ole mikään ihme, että asteikolla lievästä rankkaan mielenhäiriöön vedoten solmittu liitto päättyy eroon.

Määrittele liian helposti? Esim. me erottiin, kun mies viiletti omissa harrastuksissaan ja kävi kotona vain nukkumassa ja välillä taas makasi vain sohvalla töiden jälkeen ja tiuski ja vittuili kaikille ja lapsetkin alkoi jo ihmetellä, että miksi isi on pelottava. Paljastui myöhemmin bipolaariseksi, mutta mä en todellakaan katsele kun joku karjuu mun lapsille mitättömistä syistä ja itkettää niitä tahallaan, en vaikka se olisi lasten oma isä.

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 17:53"]Mä uskon kyllä vakaasti, että kuka tahansa lapsi haluaisi elää ydinperheessä, vaikka tunnelma olisi mikä. (Tietysti väkivaltaisuus yms. syyt poislukien.) Sellainen liian helposti luovuttaminen on jo melkoinen kulttuurillinen ilmiö maassamme, vastuuttomuus omista tekemisistä leimaa tietyntyyppisiä ihmisiä. Harkintaa ja epäitsekkyyttä peräänkuulutan! Vanhemmilla kun on vastuu niistä omista lapsista, heidän hyvinvointinsa pitäisi olla etusijalla, ei omat mielihalut.
[/quote]
Kyllä mä toivoin vakavasti, että mun vanhemmat eroaisi. Pelkäsin ja vihasin isääni sydämeni pohjasta. Isä ei ollut väkivaltainen, mutta alkoholisti se oli ja paha suustaan. Kotona olin lukkiutuneena omaan huoneeseeni ja kävin vain syömässä ja vessassa, muuten istuin siellä ja toivoin, että äiti tajuaisi lähteä, sillä kaikilla olisi paljon parempi ilman häntä. Lopulta, kun olin 9 äiti ymmärsi lähteä ja sen jälkeen en ole isääni nähnyt, mahtava isäpuoli mulla sen sijaan on ollut siitä asti, kun olin 13.

Olen avioerolapsi ja mielettömän onnellinen, että vanhempani erosivat.

Meillä ei koskaan tapeltu, huudettu tai itketty lapsien nähden. Vanhemmat piti kulissia yllä ihan loppuun saakka. Mitään erityisempää syytä eroamiselle ei ollut, kasvoivat erilleen. Olen itse kuitenkin erityisherkkä ja mielestäni tuo vuosi ennen eroa oli kuin olisi asunut painekattilassa. Kärsin jatkuvista paniikkikohtauksista, olin päiviä syömättä kuvotuksien vuoksi, masennuin, aloin kärsimään erilaisista syömishäiriöistä... Kun vanhempani lopulta muuttivat erilleen ja erosivat, vähitellen kaikki paine alkoi hälvenemään ja elämä alkoi voittamaan.

Valehtelematta en varmastikaan olisi nyt tässä aikuisena, mikäli vanhempani eivät olisi eronneet. En olisi kestänyt sitä.

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 17:54"]

minun mies paljastui osa-aika transuksi. oliko hyvä syy erota, kun oma naisellinen itsetunto hävisi täysin ja mies tuntui todella vieraaksi. ihan koulutettu ylemmän sos. luokan ydinperhe oltiin. 

lapsethan olivat tästä täysin tietämättömiä. tunnen monesti syyllisyyttä, olisiko pitänyt jaksaa. no, olisiko?? 

[/quote]

Aika ahdasmielistä on jättää puoliso asian takia, jolle hän ei itse voi mitään. Lapset eivät isänsä taipumuksesta kärsineet, eli he kärsivät avioerosta turhaan.

Olen samaa mieltä, me erosimme liian helposti. Voisitko Ap lähettää sähköpostia ex-puolisolleni ja kertoa tämän. Minun mielipiteelläni ei ollut väliä, ehkä hän kuuntelee sinua. Säälittynä, halveksittuna ja statukseni seurapiireissä menettäneenä (apua, tuokaa äkkiä hajusuolaa) yritän kuitenkin nauttia elämästäni ja kasvattaa lapset täysipäisiksi aikuisiksi.

Määrittele "liian helposti".

Olen samaa mieltä. Jos lapsia on menty hankkimaan, kyllä heille täytyy tarjota yksi ehjä koti, ei mitään vuoroviikkoepävakautta.

t. vela

up