Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
työpaikan lapsen pelottava käytös
21.07.2015 |
olen lastenhoitajana kahdelle lapselle ja minua huolettaa 4-vuotiaan lapsen käytös. mietin, pitääkö minun keskustella asiasta äidin kanssa. lapsi oireilee, mutta en tiedä mistä ja kuinka vakavaa se on.
työsuhteen alussa äiti nopeasti huikkasi häipyessään " X saattaa sitten huutaa mutta sitä ei pidä säikähtää " hänellä on melko raskas uhmaikä edelleen, hän menee hysteeriseen tilaan, heittäytyy maahan ja kirkuu keuhkonsa pihalle jos asiat eivät mene hänen haluamallaan tavalla. no, se on ärsyttävää, mutta kai normaalia?
varsinkin työsuhteeni alussa hän piirsi pelkästään surullisia naamoja ja särkyneitä sydämiä. perheessä on 4 jäsentä, hän piirsi 3 normaalia sydäntä, yhden särkyneen ja itkevän tytön särkyneen sydämen alle... nyt hän on alkanut piirtämään minua ja häntä yhteiskuviin, hymynaamoja ja sydämiä. okei, johtuiko tämä vain siitä että hänellä kesti tottua hoitajan vaihdokseen ja hän ilmaisi sen noin?
no, välillä hän toteaa kylmän rauhallisella äänellä "jos et tee asiaa X minulle ( esim korjaa minun roskia, hae vettä minulle) niin tapan itseni. no, nyt kuulin vanhalta työntekijältä että lapsi oli uhkaillut samaa hänelle, sekä "jos et tee asiaa X tapan perheesi " ( oli kuulemma selittänyt koska äänet hänen päänsä sisällä sanoivat niin, mutta tuon ikäisethän mieltää ajatukset vaan päänsisäisiksi ääniksi, right?)
lapsella on kai myös turvaton olo koska hän ei uskalla välillä jäädä yksinään huoneisiin ja sanoo että pelkää kun kaikki tuijottavat häntä.
tänään hän alkoi laulaa laulua mikä meni aboutrallaa näin : köysi, tuli, kuolema, köysi, tuli, kuolema. kun kysyin mistä hän on keksinyt tuollaiset laulun sanat, hän sanoi että hänen näkymätön ystävänsä silmämuna kertoi ne hänelle. nyt silmämuna on kuollut ja hän kummittelee täällä, rakkauden kuolemassa. (wtf??)
eli. pitääkö minun huolestua ja keskustella äidin kanssa, vai ylireagoinko jos teen niin? en haluaisi heti äidille kannella, koska hänelläkin vaikuttaa olevan välillä melko rankkaa lapsen kanssa.
kiitos asiallisista vastauksista :)
Kommentit (54)
AP kiittää neuvoista. ongelma on että perhe, enkä minä asu suomessa, eli kaikki neuvolat ja tällaiset täytyy unohtaa heti alkuunsa, ainoa realistinen vaihtoehto on kai äidille kertominen. hurjalta tuntuu kaikkien kommentit ja näkemykset ja inhottavaa sinänsä saada vahvistusta, että lapsella ei ole kaikki hyvin. varsinkin tuo lasu tuntuu tosi rajulta ratkaisulta... toisaalta olen kokematon työssä ja uskon kyllä yleiseen ja ammattilaisten ( ja av:n) kantaan sekä omaan tunteeseen eli jotain on tehtävä.
työsuhteeni päättyy parin kuukauden päästä, niin uskallanko odottaa siihen asti ja sanoa sitten? tai seuraavan ikävän tapahtuman sattuessa?
lapsella alkoi nyt kesäloma, ensi vuonna jo oikea koulu. hänellä on selkeä päivärytmi ja perheenkin kanssa he viettävät aikaa toki yhdessä aina kun vanhemmat kerkeävät. minun kanssani lapset ovat 12 tuntia päivässä keskenään. olen järjestänyt kesälomalle jokapäivälle jotain mukavaa, kesäleiri-henkistä toimintaa. olen myös miettinyt voiko kouluun menon jännitys aiheuttaa tämän? jos hän on yksinkertaisesti vielä liian nuori kouluun?
toinen lapsi on oikea kultamuru, koulunsa priimus, vanhempien edessä hellyttävä ja ihana. minun kanssa kahdestaan vaihtoehtoisesti ok tai aivan järkyttävän ilkeä, ylimielinen, bessewisser, aina oikeassa. hän on kaksi kertaa saanut aivan hervottoman, tunnin kestäneen itku-hysteeriakohtauksen, molemmilla kerroilla kun komensin häntä sisaruksen kiusaamisesta. silloin luulin että häneltä tulee oksennus ja minulta irtisanomisilmoutus, en käsitä miten sain hänet niin kierroksille. noh, vanhempi lapsi on yleisesti ottaen kuitenkin ok, jos ärsyttävää, hemmoteltua luonnetta ei lasketa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ystävän lapsi on vähän vanhempi. Minun mielestä lapsella on jotain pulmaa tunne-elämän puolella ja keskittymisen kanssa, esim oli vain 1v 2kk kun juoksi lapseni luokse joka löi samanikäinen ja oppinut juuri seisomaan. Tönäisi tahallaan lapseni kumoon! Samanlainen käytös jatkuu yhä. Lisäksi lasta kiusattu pk:ssa koska tulistui helposti niin toiset lapset nauttii kun saavat tämän itkemään, raivoamaan jne. Se + jatkuva torjuminen on selvästi vaikuttanut lapsen itsetuntoon. Keksittyy kyllä esim legoihin, mutta lapsessa on muuta outoa myös. Puhuu myöskin kuolemasta. Ja pelaa minegraftia, mikä ei todellakaan ole lasten peli... En myöskään tiedä miten auttaisit perhettä :(
[/quote] Miksi sinusta tuntuu siltä, että lapsen äiti vihaa sinua jo valmiiksi?
[/quote]
aistin sen silmistä, katsoo minua todella jäisellä katseella, ei hymyile, ei 'bondaa' millään tavalla ( joskus nauraisi vitsille, vastaisi muuta kuin pakollisen, kysyisi jotain minulta). ei anna palautetta työstäni( siivoan myös heidän kotiaan) , eli jos sattuu samaan aikaan taloon, ei sano mitään, mutta tulee perästä ja tekee kaiken tekemäni melkein uudestaan. on todella siisti ihminen ja kontrollifriikki, pyyhkii pöydät uudellee vaikka näkee että minä olen pyyhkinyt ne juuri. jos lapsia esim potkii minua, ja komennan lasta ' sinä et potki minua' ja lapsi jatkaa ja äiti on samaan aikaan eri huoneessa, niin ei reagoi mitenkään.
ok, nämä eivät ole merkkejä siitä että hän ei pitäisi minusta... sekin on kai vain sitten tunne. no, esim se, että hänen kanssaan tyhmiä kysymyksiä on olemassa. jos kysyn esim. montakoha annosta teen lapsille ruokaa, hän tiuskaisee kärsimättömästi vastauksen. sekunnin päästä miehelleen ja lapsilleen lepertää, kikattaa vitseille jne...
ehkä se on vain tunne, enkä ole sisäistänyt tarpeeksi hyvin että olen ensisijaisesti hänen työntekijänsä, en ystävänsä.
Nuo aloittajan myöhemmät tekstit kyllä viittaavat siihen, ettei äitikään ole mieleltään ihan terve. Voi olla ettet saa asiaa eteenpäin jos puhut vain hänelle. Suosittelisin yhteydenottoa lastensuojeluviranomaisiin tai mahdollisiin esimiehiisi
Oletko au pair? Sitten ymmärrän, miksi arastelet puuttua tilanteeseen. Ei kyllä kuulosta siltä, että lapsi voi hyvin. Hän kaipaisi kyllä apua. Mielestäni sinun kannattaa ehdottomasti sanoa äidille, että olet huolissasi lapsesta ja tueksi kertoa näitä konkreettisia esimerkkejä, mitä kerroit meillekin. Yritä pitää pää kylmänä. Toinen vaihtoehto on, että vaihdat työpaikkaa ja ilmoitat viranomaisille (suosittelen). T. Kahden lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en olisi halunnut paljastaa, mutta joo olen siis au pair. olen tullut ihan hermoheikoksi tässä työssä ja pelkään et äiti sattuiski lukee tätä palstaa ja sattuis tunnistaa perheensä.
niin, ehkä sanon. sinänsä en pelkää ottaa asiaa esille miettien työpaikan menetystä (koska ei tämä 500 euroa kuussa ja joka-aamunen päälle sylkeminen suurin menetys ole) mutta on vain jotenkin muuten ehkä uskalla.
Joillain perheillä on ylimielinen asenne au paireihin eli heitä ei kiinnosta tämän hyvinvointi ja mielipiteet vaan olet heille työntekijä. piste. Aika mielenkiintoisia tarinoita olen kuullut ystäviltäni, jotka ovat olleet AU paireina. Miehet on lähennelleet, naiset olleet onnettomissa avioliitoissa, on teetetty paljon ylimääräistä työtä jne. Kuulostaa siltä, että tuo äiti voi jopa olla mustasukkainen ja pelätä, että viet hänen paikkansa äitinä kun olet niin paljon enemmän lasten kanssa kun hän. Voi myös pelätä että mies alkaa vikitellä sinua. Siksi suhtautuminen on kylmää. Mutta ei muutenkaan kuulosta hirveän mukavalta tyypiltä. Pahoin pelkään että jos alat esittää liikaa mielipiteitä, lennät pihalle ja tilalle otetaan uusi noin vaan. Eli etene varoen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 00:23"]
en olisi halunnut paljastaa, mutta joo olen siis au pair. olen tullut ihan hermoheikoksi tässä työssä ja pelkään et äiti sattuiski lukee tätä palstaa ja sattuis tunnistaa perheensä.
niin, ehkä sanon. sinänsä en pelkää ottaa asiaa esille miettien työpaikan menetystä (koska ei tämä 500 euroa kuussa ja joka-aamunen päälle sylkeminen suurin menetys ole) mutta on vain jotenkin muuten ehkä uskalla.
[/quote]
Mun mielestäni suurin hälytysmerkki on tuo ettet uskalla ottaa asioita puheeksi. Kannattaa luottaa vaistoonsa. Jos sinusta tuntuu siltä, että jotain on pahasti vialla, niin luultavasti onkin. Voitko tehdä ilmoituksen lastensuojelulle?
Huolestuttavana pitäisin jo sitä, että 4v puhuu köysistä ja kuolemasta yhdistäen ne. Normaalisti tuon ikäinen ei käsitä kuolemaa eikä osaa yhdistää sitä tuollaisiin esineisiin.
Mitähän lapsen annetaan katsella kotona :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi ei kuulosta terveeltä ja vaikuttaa vähän siltä että ilmapiiri kotonakaan ei taida olla paras mahdollinen. Tod.näk. puheitasi ei edes kuunnella tai noteerata - sehän on sama kuin myöntäisi että heidän lapsessaan on jotain vikaa. Voitko ottaa yhteyttä suoraan johonkin lastenpsykiatriin? Olisi hyvä jos lapsi saisi apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 22:17"]
Kyllä mun mielestä voisit keskustella. Ota asia vain puheeksi oikein esim. kysy äidiltä neuvoa, miten sinun tulisi toimia näiden tilanteiden suhteen.
[/quote]
Kysy lapsen pahoinpitelijältä neuvoa? Mmkay. Äiti on viaton. Äiti on täydellinen.
Tee se ilmoitus vaikka vasta sitten kun olet sieltä lähdössä. Tuo äitikään ei taida olla ihan ok.
Itselläni on samanikäinen poika (sekä kaksi vanhempaa). Hyvin oudolta tuntuu että noin pieni lapsi puhuu tuollaisia.
Lapsella voi olla masennus, psykoosi tai mitä tahansa mikä vaatii ammattiapua.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00383
Leikki-ikäisen (3–5 v) masennus voi ilmetä vakavuutena, surumielisyytenä, ärtyisyytenä, tunneilmaisujen niukkuutena, mielialan vaihteluna ja motorisena levottomuutena, ilottomuutena, joskus aggressiivisuutena, voimakkaina pettymysten ilmauksina, joskus tottelemattomuutena tai karkailuna, joskus erilaisina somaattisina oireina. Usein lapset valittavat, että kukaan ei leiki heidän kanssaan. Leikkeissä ilmenee epäonnistumisen, tuhon ja kuoleman teemat, leikki muiden lasten kanssa vähenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin. on sillä kyllä joku vialla. tänään lapsi on itkenyt, ei vaan kirkunut, noin kolmesta neljään tuntia. ei suostu tekemään mitään, heti kun tulee joku sääntö vastaan niin lattialle /kadulle makaamaan ja show päälle. tänään muun muassa puri veljeään ja ilmoitti että kun pääsee kotiin aikoo piirtää kuvan maailmanlopusta kun kaikki ovat kuolleita. tänään otin sitä entistä enemmän vain syliin, silittelin, lauloin ja rauhottu hetkeks. kaipaa paljon läheisyyttä kyllä. tänään itki myös sitä kun kaikki vihaavat häntä.. voi voi :(
AP
viimeiset kaksi päivää lapsi on käyttäytynyt todella raskaasti. tuntien kirkumis-huutoitku-kohtauksia, ei suostu tekemään MITÄÄN, alkaa heti itkemään ja heittäytyy. no, meidän piti viedä vanhempi lapsi menoihin, niin jouduin oikeasti istumaan puoliksi lapsen päällä että sain kengät jalkaan sille ( osaa laittaa kyllä itse). potki, puri, sylki lukuisia kertoja. raapi dekolteeni verisille naarmuille. olen niin loppu sen kanssa että itkettää itseänikin jo.
no, päätin että sanon tänään äitille. oltiin leivottu kakku ( lapsi osallistuu mielellään auttamiseeni siivouksessa ja leipomisessa ja nämä ovatkin hänen tähtihetkiään), olin tehnyt ruuan ja leikin lasten kanssa, äiti oli hyvällä päällä ja kuulosti iloiselta kotiin tullessaan. kysyin mitä minun pitäisi tehdä kun tuntuu että en osaa käsitellä X ää hyvin, niin hän vastasi että uhkaat vaan pelikiellolla niin kyllä se toimii ja korostat ettei kirkuminen auta. sitten meidät keskeytettiin ja siinä se.
en vaan uskalla puhua tolle äidille enempää koska se tuntuu niin hyökkäykseltä. :(
noh, luen netistä miten lyövää lasta käsitellä ja puren hammasta.
I[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 21:54"]viimeiset kaksi päivää lapsi on käyttäytynyt todella raskaasti. tuntien kirkumis-huutoitku-kohtauksia, ei suostu tekemään MITÄÄN, alkaa heti itkemään ja heittäytyy. no, meidän piti viedä vanhempi lapsi menoihin, niin jouduin oikeasti istumaan puoliksi lapsen päällä että sain kengät jalkaan sille ( osaa laittaa kyllä itse). potki, puri, sylki lukuisia kertoja. raapi dekolteeni verisille naarmuille. olen niin loppu sen kanssa että itkettää itseänikin jo.
no, päätin että sanon tänään äitille. oltiin leivottu kakku ( lapsi osallistuu mielellään auttamiseeni siivouksessa ja leipomisessa ja nämä ovatkin hänen tähtihetkiään), olin tehnyt ruuan ja leikin lasten kanssa, äiti oli hyvällä päällä ja kuulosti iloiselta kotiin tullessaan. kysyin mitä minun pitäisi tehdä kun tuntuu että en osaa käsitellä X ää hyvin, niin hän vastasi että uhkaat vaan pelikiellolla niin kyllä se toimii ja korostat ettei kirkuminen auta. sitten meidät keskeytettiin ja siinä se.
en vaan uskalla puhua tolle äidille enempää koska se tuntuu niin hyökkäykseltä. :(
noh, luen netistä miten lyövää lasta käsitellä ja puren hammasta.
[/quote]ööö mun mielestä sun tekstistä paistaa läpi et sulla ei oo minkäänlaista käsitystä siitä, että miten lapsia käsitellään ja miten niiden kanssa oikeesti ollaan. Ennen ku teet mitään lasua niin mieti oikeesti käsi sydämellä et mitä jos vika onki sinussa... Oot varmaan aika nuori? Itsekin olen ollut au-pair ja voin sanoa suoraan että silke nuorelle ihmiselle, joka minä silloin oli, ei ois kannattanut uskoa yhtäään lasta. Näin vain vikoja lapsissa, pidin heitä hemmoteltuina ja pidin lasten äitiä outona ja ärsyttävänä. Nyt yli kymmenen vuotta vanhempana ja itsekin äitinä osaisin hoitaa lapsoa paljon paremmun.
Aika pieni on kyllä pelaamaan: jotenkin tuo pelikiellolla uhkailu särähti korvaan. Hyvä ihminen tuo käytös ei ole normaalia: lähde ja yritä auttaa lasta jotenkin!
Ap oletko vielä hengissä vai onko se lapsi murhannut sinut?
Miten musta tuntuu että tää on provo? AP:n viesti kuin suoraan jonkun massakauhuelokuvan käsikirjoitus. Niissähän on aina outoja pikkulapsia jotka piirtelee "pelottavia" kuvia ja puhuu kaikkia kuolema- ja äänijuttuja.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 22:50"]kiitti vastauksista !
tosiaan pakko kai puhua äidin kanssa, jotenkin vain tiedän jo että ei tule olemaan hedelmällinen reissu. tai voihan se olla että tietävätkin tästä kaikesta jo, ja ovat käyneet vaikka terapeutilla tjsp, mutta eivät halua jakaa kanssani tietoa ( vaikka pitäisi).
äiti on tosi passiivis-aggressiivinen ja tuntuu että vihaa minua jo valmiiksi muutenkin niin inhottaa ajatuskin keskustelusta.
[/quote]
Miksi sinusta tuntuu siltä, että lapsen äiti vihaa sinua jo valmiiksi?