Hävettää ihan s**tanasti oma virhearvio Venäjän suhteen, pakko myöntää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaas että Naton 5 artikla sekä antaa että ottaa. Jos vaikka Liettuaan hyökätään niin suomalaiset joutuvat sinne kuolemaan liettualaisten tähden. Sitäkö me haluamme?

Viisas tekee päätökset harkitusti, ei hetken hädässä.

Se on myös Suomen intressi, että Liettua pysyy itsenäisenä. Venäjä on niin iso maa, että sitä vastaan pitää muun Euroopan olla yhtenäinen.

Ei ne Liettuaan hyökkää tai ylipäätään mihinkään Nato-maahan. Sehän tässä juuri on se syy, miksi Natoon tulisikin kiireesti myös Suomen liittyä.

Vierailija kirjoitti:

Suomi on luonut oman puolueettoman linjansa, luovinut poliittisesti lännen ja idän välillä sotien jälkeen. Kyllä sitä voi osittain pitää taitavana politiikkana pienen maan lähtökohdista.

Nyt EU:n ja Naton rauhankumppanuuden myötä olemme tietysti uskaltaneet yhä selvemmin olla osa länttä.

Mutta poliitikkomme ovat yrittäneet pitää yllä suhteita Venäjäänkin, mikä on viisasta sekin. Suomella on pitkä perinne toimia välittäjänä idän ja lännen välillä, nyt Sauli on näkyvästi jatkanut tätä perinnettä ja suomalaista osaamista. Ei se tarkoita että olisimme olleet sinisilmäisiä NL:n tai Venäjän suhteen.

Jos luette Saulin kommentteja hänen tapaamisistaan Putinin kanssa, huomaatte että Sauli on tehnyt paljon ajatustyötä ja yrittänyt analysoida Putinin toimintaa. Se, että tapaa ja neuvottelee jonkun toisen valtionpäämiehen kanssa on myös osa tiedustelutoimintaa tavallaan. Sauli ei todellakaan ole ollut sinisilmäinen, vaan rauhallisesti vastannut esim. Venäjän Nato-uhkauksiin, että Suomi on itsenäinen maa ja tekee itse päätöksensä.

Lisäksi tavallisen kansalaisen näkökulmasta normaali poliittinen kanssakäyminen näyttäytyy erilaisena kuin valtion todellinen turvallisuuspolitiikka. Jos seuraamme yhtään Puolustusvoimiemme ja sodankäynnin asiantuntijoiden keskustelua, rivienkin välistä on aina ollut täysin selvää, että ainoa uhka Suomelle tulee idästä. En ole asiaan perehtynyt, mutta veikkaan että varmasti Puolustusvoimien sisällä kaikki suunnittelu materiaalinhankinnoista lähtien keskittyy juuri mahdolliseen sotaan Venäjän kanssa.

Jo se, että Suomen yhteistyö amerikkalaisten joukkojen kanssa on keskittynyt arktiseen sodankäyntiin on mielenkiintoista. Toki voidaan ajatella, että se Suomen erikoisosaamista, mutta toisaalta USA:lla ei ole mitään biiffiä Kanadan kanssa, joten heille ainoa syy oppia arktista sodankäyntiä on mahdollinen Venäjän hyökkäys Alaskaan tai tilanne, jossa on tarve toimia etenkin Suomen kanssa yhdessä Suomen alueella Venäjää vastaan. Suomi ja USA:han ovat myös harjoitelleet yhdessä kyberpuolustusta. Lisäksi Puolustusvoimien ja USA:n kenraaleilla on ollut tapaamisia, joista ei ole kovin avoimesti kerrottu mediaan.

Sanoisin siis että kansalaisena voi olla aika rauhallinen, varmasti maassa on paljon varautumista, joka ei suoraan välity (ymmärrettävistä syistä) meille.

Kenestä Saulista puhut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naton avun saaminen kestää. Ensin pitää vedota artiklaan, sitten Nato kokoustaa ja harkitsee, millaista apua lähettää. Jos yhteistä rajaa on 1 400 kilometriä, niin Nato ei ehdi auttaa vaikka kuinka olisi liitytty.

Natoon liittyminen taas olisi niin kallista, että pitäisi luopua asevelvollisuusarmeijasta.

Jotain realismia nyt niihin natohöpinöihin. Oma apu paras apu, sen Suomi oppi jo viime sodista.

Tapa itsesi, likainen rüssätrolli.

Kovin on tunnepitoista tämä mammojen sodan seuraaminen. Onneksi mammat eivät vähäisillä tiedoillaan asioista päätä :-)

Suomi ei ollut edellisissäkään sodissa yksin vaikka röllit vajavaisilla aivopestyillä päillään niin väittävät. Talvisodassa täällä oli vapaaehtoisia 13 eri maasta ja aseapua saatiin Venäjän liittolaisen nazien sodankäynnistä estelyistä huolimatta ympäri maailmaa. Jos sotaan joudumme emme ole nytkään yksin, mutta edellisten sotien oppi on nimenomaan se, että mitä enemmän liittolaisia on oman selän takana niin sitä vähemmän houkutteleva olemme ei-demokraattisille valtioille tai muille eanna-be-hitlereille.

Kyllä noiden vapaaehtoisten anti (ainakin Ruotsista tulleiden) oli aika heikkoa. Näin siis veteraani isoisäni näkemyksen mukaan. Olivat jopa tiellä eikä voinut yhtään luottaa että niiden osuus linjassa pitää jos tulee vähänkään tiukempi paikka. 

Törkeää. Pitää muistaa että vapaaehtoisista osa kuoli ja monet haavoittuivat. Ei mitään kunnioitusta.

Lisäksi mielenkiintoinen fakta on se Taru sormusten herra trilogiassa Sarumania esittänyt näyttelijä Christopher Lee oli yksi Suomeen tulleista vapaaehtoisista.

Vierailija kirjoitti:

Muistakaas että Naton 5 artikla sekä antaa että ottaa. Jos vaikka Liettuaan hyökätään niin suomalaiset joutuvat sinne kuolemaan liettualaisten tähden. Sitäkö me haluamme?

Viisas tekee päätökset harkitusti, ei hetken hädässä.

Toisaalta, jos Venäjää hyökkää Suomeen niin liettualaiset tulevat kuolemaan meidän tähtemme ja jis Venäjä hyökkää natomaahan niin Suomi ei ole missään turvassa, kannattaa haudata sellaiset harhaluulot

Vierailija kirjoitti:

Mä olen epäillyt niitä koko ajan. Yritin pakottaa ajattelemaan myönteisesti mutta pohjimmiltani olen koko ajan pitänyt venäläisiä vihollisina.

Putin on ihan näyttänytkin mieheltä, jota kannattaa varoa.

No jos yhtään on seurannut mitä Putinin aikana Venäjällä on tapahtunut, tuskin tämä tuli mitenkään yllätyksenä. Ajatellaan jo vaikkapa Litvinenkon murhaa.

Vierailija kirjoitti:

Me täällä ihan rajan tuntumassa kun ollaan asuttu koko ikämme, ollaan aina tiedetty mitä rajan toisella puolella tapahtuu. Oli vain ajan kysymys milloin tää pommi räjähtää.

Venäjän puolella on näkynyt paljon valoja, liikennettä ja jotain isoa sielä tapahtuu.

En halua pelotella, mutta kyllä tässä on ajatuksena on ollut, että jossain vaiheessa saatetaan joutua lähtemään täältä rajalta kauemmaksi.

Siis me näemme Venäjälle omalta pihalta.

Eikös sitä Venäjän joukkojen siirtymistä Ukrainan rajalle seurattu kansainvälisesti aika pitkään? Tätä juuri olen miettinyt, että seurataanko Suomen ja Venäjän rajaa jotenkin systemaattisesti ilmasta käsin vai voiko Venäjä siirtää sinne joukkkoja huomaamatta?

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tässä maantieteellisiä eroja Suomen sisällä? Olen syntyisin Itä-Suomesta ja lapsesta saakka Neuvostoliittoa/Venäjää on tiedetty hieman pelätä, että mitä se siellä rajan takana pakertaa. Ei se sillä tavalla ollut mitenkään ihmeellistä. Armeijassa oli sama (olin Pohjois-Karjalan prikaatissa Joensuun kupeessa), siellä ilmaistiin oikeastaan ihan suoraan että uhka on rajan takana koko ajan. Kun muutin Helsinkiin, täällä oli aika tavalla toisenlainen meininki ja kun joskus tuli opiskelukavereiden kanssa puhetta, he pitivät Venäjän uhkaa mitättömänä ja että sotaa ei koskaan tulisi. Itse olin sitä mieltä, että hyvinkin se Karhu sieltä voi hönkiä. No nyt se sitten hönkii Ukrainassa, enkä minä oikeastaan ollenkaan ole yllättynyt. En tiedä mitä ex-opiskelukaverit nyt tuumaa.

Ilomantsissa mummolassa 80-luvulla oli kyllä selvää, minkälainen naapuri siellä möyrii. Mummo ja ukki oli asiasta hiljaa, ikään kuin nukkuvaa karhua ei saisi herättää, mutta asiasta puhuttaessa loivat toisille outoja katseita.. molemmilla oli nimittäin kokemusta siitä kun se alkaa kunnolla örisemään. Lapsiinkin tuo fiilis tarttui ja monesti tuli katseltua idän suuntaan, että mitähän siellä on..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa, että Suomi on ihan kiinni Venäjän verkossa.

Huomaan nyt vasta kuinka sokeasti päättäjät ovat monin eri tavoin sotkeentuneet siihen.

On myyty varomattomasti maata, rakennettu sinne venäjälle tärkeitä tehtahtaita esim. fortum ja nokian tyres, kaksoiskansalaisuus, yms.

Emmekä osaa kuvitellakaan kuinka liemessä olemme öljyn ja kaasuhanankin mahdollisen sulkemisen kanssa.

Vihreät ovat lisäksi kaivaneet kuoppaa syvemmäksi koko ajan ja vieneet meitä kaikin tavoin enemmän venäjästä riippuvaiseksi.

Se ei pidä paikkaansa. Suomi on sotien jälkeisestä ajasta aina ollut riippuvainen Venäjän-kaupasta taloudellisesti. Ei siinä ole Vihreillä osaa eikä arpaa.

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa, että Suomi on ihan kiinni Venäjän verkossa.

Huomaan nyt vasta kuinka sokeasti päättäjät ovat monin eri tavoin sotkeentuneet siihen.

On myyty varomattomasti maata, rakennettu sinne venäjälle tärkeitä tehtahtaita esim. fortum ja nokian tyres, kaksoiskansalaisuus, yms.

Emmekä osaa kuvitellakaan kuinka liemessä olemme öljyn ja kaasuhanankin mahdollisen sulkemisen kanssa.

Tämä kaksoiskansalaisuuskysymys ei ole ihan niin yksinkertainen, kuin ensimmäiseksi tulee mieleen.

Omaa isääni en koskaan pitänyt minään muuna kuin suomalaisena. Hän syntyi Suomessa suomalaiselle äidille, mutta hänen isänsä oli puolalainen sotilas tsaarin armeijassa, Mannerheimin joukoissa. Tuohon aikaan ei ollut mitään kaksoiskansalaisuutta, vaan isäni status oli muukalainen. Samoin isäni äidin status muuttui suomalaisesta muukalaiseksi, kun hän meni ulkomaalaisen kanssa naimisiin.

Ensimmäisen maailmansodan aikana isän isä häipyi kuviosta ja äiti kasvatti isäni yksin. Minä tietenkin tiesin jo lapsena, että isäni oli ollut sodassa mukana, vaikka ei hän siitä koskaan puhunut. Mutta vasta hänen kuolemansa jälkeen minulle selvisi, että hän oli muukalainen. Löysin paperin, jossa kerrottiin, että hänelle oli myönnetty lupa palvella Suomen armeijassa. Hän oli siis joutunut anomaan lupaa, että pääsi suorittamaan asepalveluksen Suomen asevoimissa! Hänelle maanpuolustus oli tärkeää ja kaikilta poikaystävältäni hän tenttasi, onko armeija käyty. Ja kun hän 86-vuotiaana kuoli, hänen hautajaisiin tuli kourallinen vielä elossa olevia rintamatovereita.

Tiedän myös erään nuoren miehen, jonka äiti on venäläinen. Hänen isänsä on suomalainen ja hänellä on suomalainen etunimi ja sukunimi. Hän on ikänsä asunut Suomessa ja käynyt armeijan ja toiminut pariinkin otteen myös rauhanturvaajana.

En jotenkin osaa nähdä, että tällainen Suomessa kasvanut, Suomessa opiskeleva ja päämäärätietoisesti eteenpäin pyrkivä nuormies, joka myös rauhanturvaajana on toiminut, olisi Suomelle mikään uhka, vaikka varmaan kaksoiskansalainen onkin. Tai että sodassa venäläisiä vastaan taistellut isäni olisi ollut Suomelle uhka. 

Vierailija kirjoitti:

Muistakaas että Naton 5 artikla sekä antaa että ottaa. Jos vaikka Liettuaan hyökätään niin suomalaiset joutuvat sinne kuolemaan liettualaisten tähden. Sitäkö me haluamme?

Viisas tekee päätökset harkitusti, ei hetken hädässä.

Ja suomalainen ei koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on luonut oman puolueettoman linjansa, luovinut poliittisesti lännen ja idän välillä sotien jälkeen. Kyllä sitä voi osittain pitää taitavana politiikkana pienen maan lähtökohdista.

Nyt EU:n ja Naton rauhankumppanuuden myötä olemme tietysti uskaltaneet yhä selvemmin olla osa länttä.

Mutta poliitikkomme ovat yrittäneet pitää yllä suhteita Venäjäänkin, mikä on viisasta sekin. Suomella on pitkä perinne toimia välittäjänä idän ja lännen välillä, nyt Sauli on näkyvästi jatkanut tätä perinnettä ja suomalaista osaamista. Ei se tarkoita että olisimme olleet sinisilmäisiä NL:n tai Venäjän suhteen.

Jos luette Saulin kommentteja hänen tapaamisistaan Putinin kanssa, huomaatte että Sauli on tehnyt paljon ajatustyötä ja yrittänyt analysoida Putinin toimintaa. Se, että tapaa ja neuvottelee jonkun toisen valtionpäämiehen kanssa on myös osa tiedustelutoimintaa tavallaan. Sauli ei todellakaan ole ollut sinisilmäinen, vaan rauhallisesti vastannut esim. Venäjän Nato-uhkauksiin, että Suomi on itsenäinen maa ja tekee itse päätöksensä.

Lisäksi tavallisen kansalaisen näkökulmasta normaali poliittinen kanssakäyminen näyttäytyy erilaisena kuin valtion todellinen turvallisuuspolitiikka. Jos seuraamme yhtään Puolustusvoimiemme ja sodankäynnin asiantuntijoiden keskustelua, rivienkin välistä on aina ollut täysin selvää, että ainoa uhka Suomelle tulee idästä. En ole asiaan perehtynyt, mutta veikkaan että varmasti Puolustusvoimien sisällä kaikki suunnittelu materiaalinhankinnoista lähtien keskittyy juuri mahdolliseen sotaan Venäjän kanssa.

Jo se, että Suomen yhteistyö amerikkalaisten joukkojen kanssa on keskittynyt arktiseen sodankäyntiin on mielenkiintoista. Toki voidaan ajatella, että se Suomen erikoisosaamista, mutta toisaalta USA:lla ei ole mitään biiffiä Kanadan kanssa, joten heille ainoa syy oppia arktista sodankäyntiä on mahdollinen Venäjän hyökkäys Alaskaan tai tilanne, jossa on tarve toimia etenkin Suomen kanssa yhdessä Suomen alueella Venäjää vastaan. Suomi ja USA:han ovat myös harjoitelleet yhdessä kyberpuolustusta. Lisäksi Puolustusvoimien ja USA:n kenraaleilla on ollut tapaamisia, joista ei ole kovin avoimesti kerrottu mediaan.

Sanoisin siis että kansalaisena voi olla aika rauhallinen, varmasti maassa on paljon varautumista, joka ei suoraan välity (ymmärrettävistä syistä) meille.

Kenestä Saulista puhut?

Ai anteeksi, Putin-trolli, tarkoitan siis Suomen tasavallan presidenttiä Sauli Niinistöä. Eikö ole tuttu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Venäjä estää helpoiten Suomen Nato-jäsenyyden tekemällä jotain likaista meitä kohtaan. Sitten vain muu maailma toteaa, ettei meillä ole enää asiaa siihen... Myöhästyimme...

Turvatakuut pitäisi saada ja varmaan saataisiinkiin, jos johtajat älyäisivät niitä pyytää.

Ei ole mitään turvatakuita. Nato ei lähde sotaan Venäjää vastaan jonkun Suomen puolesta, jos tosipaikka tulee. Suomi uhrataan, koska halutaan välttää ydinsota. Turvatakuilla voi pyyhkiä takapuolta, oli Suomi Natossa tai ei.

Höpöhöpö. Rajavyöhykkeellä ei kukaan asu ja se on maalla max 3km.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa, että Suomi on ihan kiinni Venäjän verkossa.

Huomaan nyt vasta kuinka sokeasti päättäjät ovat monin eri tavoin sotkeentuneet siihen.

On myyty varomattomasti maata, rakennettu sinne venäjälle tärkeitä tehtahtaita esim. fortum ja nokian tyres, kaksoiskansalaisuus, yms.

Emmekä osaa kuvitellakaan kuinka liemessä olemme öljyn ja kaasuhanankin mahdollisen sulkemisen kanssa.

Tämä kaksoiskansalaisuuskysymys ei ole ihan niin yksinkertainen, kuin ensimmäiseksi tulee mieleen.

Omaa isääni en koskaan pitänyt minään muuna kuin suomalaisena. Hän syntyi Suomessa suomalaiselle äidille, mutta hänen isänsä oli puolalainen sotilas tsaarin armeijassa, Mannerheimin joukoissa. Tuohon aikaan ei ollut mitään kaksoiskansalaisuutta, vaan isäni status oli muukalainen. Samoin isäni äidin status muuttui suomalaisesta muukalaiseksi, kun hän meni ulkomaalaisen kanssa naimisiin.

Ensimmäisen maailmansodan aikana isän isä häipyi kuviosta ja äiti kasvatti isäni yksin. Minä tietenkin tiesin jo lapsena, että isäni oli ollut sodassa mukana, vaikka ei hän siitä koskaan puhunut. Mutta vasta hänen kuolemansa jälkeen minulle selvisi, että hän oli muukalainen. Löysin paperin, jossa kerrottiin, että hänelle oli myönnetty lupa palvella Suomen armeijassa. Hän oli siis joutunut anomaan lupaa, että pääsi suorittamaan asepalveluksen Suomen asevoimissa! Hänelle maanpuolustus oli tärkeää ja kaikilta poikaystävältäni hän tenttasi, onko armeija käyty. Ja kun hän 86-vuotiaana kuoli, hänen hautajaisiin tuli kourallinen vielä elossa olevia rintamatovereita.

Tiedän myös erään nuoren miehen, jonka äiti on venäläinen. Hänen isänsä on suomalainen ja hänellä on suomalainen etunimi ja sukunimi. Hän on ikänsä asunut Suomessa ja käynyt armeijan ja toiminut pariinkin otteen myös rauhanturvaajana.

En jotenkin osaa nähdä, että tällainen Suomessa kasvanut, Suomessa opiskeleva ja päämäärätietoisesti eteenpäin pyrkivä nuormies, joka myös rauhanturvaajana on toiminut, olisi Suomelle mikään uhka, vaikka varmaan kaksoiskansalainen onkin. Tai että sodassa venäläisiä vastaan taistellut isäni olisi ollut Suomelle uhka. 

Nyt on nyt. Nyt kaksoiskansalaisuus on uhka. Ihan jo pelkästään sen takia, että putin ei tunnusta sellaista vaan venäläinen Suomessa on venäläinen edelleen kunnes luopuu venäjän kansalaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa, että Suomi on ihan kiinni Venäjän verkossa.

Huomaan nyt vasta kuinka sokeasti päättäjät ovat monin eri tavoin sotkeentuneet siihen.

On myyty varomattomasti maata, rakennettu sinne venäjälle tärkeitä tehtahtaita esim. fortum ja nokian tyres, kaksoiskansalaisuus, yms.

Emmekä osaa kuvitellakaan kuinka liemessä olemme öljyn ja kaasuhanankin mahdollisen sulkemisen kanssa.

Tämä kaksoiskansalaisuuskysymys ei ole ihan niin yksinkertainen, kuin ensimmäiseksi tulee mieleen.

Omaa isääni en koskaan pitänyt minään muuna kuin suomalaisena. Hän syntyi Suomessa suomalaiselle äidille, mutta hänen isänsä oli puolalainen sotilas tsaarin armeijassa, Mannerheimin joukoissa. Tuohon aikaan ei ollut mitään kaksoiskansalaisuutta, vaan isäni status oli muukalainen. Samoin isäni äidin status muuttui suomalaisesta muukalaiseksi, kun hän meni ulkomaalaisen kanssa naimisiin.

Ensimmäisen maailmansodan aikana isän isä häipyi kuviosta ja äiti kasvatti isäni yksin. Minä tietenkin tiesin jo lapsena, että isäni oli ollut sodassa mukana, vaikka ei hän siitä koskaan puhunut. Mutta vasta hänen kuolemansa jälkeen minulle selvisi, että hän oli muukalainen. Löysin paperin, jossa kerrottiin, että hänelle oli myönnetty lupa palvella Suomen armeijassa. Hän oli siis joutunut anomaan lupaa, että pääsi suorittamaan asepalveluksen Suomen asevoimissa! Hänelle maanpuolustus oli tärkeää ja kaikilta poikaystävältäni hän tenttasi, onko armeija käyty. Ja kun hän 86-vuotiaana kuoli, hänen hautajaisiin tuli kourallinen vielä elossa olevia rintamatovereita.

Tiedän myös erään nuoren miehen, jonka äiti on venäläinen. Hänen isänsä on suomalainen ja hänellä on suomalainen etunimi ja sukunimi. Hän on ikänsä asunut Suomessa ja käynyt armeijan ja toiminut pariinkin otteen myös rauhanturvaajana.

En jotenkin osaa nähdä, että tällainen Suomessa kasvanut, Suomessa opiskeleva ja päämäärätietoisesti eteenpäin pyrkivä nuormies, joka myös rauhanturvaajana on toiminut, olisi Suomelle mikään uhka, vaikka varmaan kaksoiskansalainen onkin. Tai että sodassa venäläisiä vastaan taistellut isäni olisi ollut Suomelle uhka. 

Ja uudemmistakin Venäjältä Suomeen muuttaneista täysin etnisesti venäläisistä monet ovat netissä ilmoittaneet halunsa taistella Suomen puolesta Putinia vastaan, jos tämä hyökkää Suomeen.

Putinissa parasta on se, kuinka monet ihmiset vihaavat häntä. Jopa osa omista kansalaisista.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin siis että kansalaisena voi olla aika rauhallinen, varmasti maassa on paljon varautumista, joka ei suoraan välity (ymmärrettävistä syistä) meille.

Minä hieman huolestuin, kun kuulin tänään yhdeltä reserviläiseltä (joka säännöllisesti käy kertausharjoituksissa), että reserviläisten saaminen asemiin ei käy ihan käden käänteessä, kun ensin poliitikot vatuloivat ja sitten kutsutkin lähetetään Postin kautta. Toivottavasti miettivät nyt näitä prosessakin hieman, eihän Posti edes jaa kirjepostia joka päivä ja kutsuntakirje voi silppuuntua lajittelukoneessa tai kantaja voi tiputtaa sen lumihankeen o_O

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaas että Naton 5 artikla sekä antaa että ottaa. Jos vaikka Liettuaan hyökätään niin suomalaiset joutuvat sinne kuolemaan liettualaisten tähden. Sitäkö me haluamme?

Viisas tekee päätökset harkitusti, ei hetken hädässä.

Toisaalta, jos Venäjää hyökkää Suomeen niin liettualaiset tulevat kuolemaan meidän tähtemme ja jis Venäjä hyökkää natomaahan niin Suomi ei ole missään turvassa, kannattaa haudata sellaiset harhaluulot

Onko sinun vieläkin vaikea ymmärtää sitä, että Venäjä ei hyökkää Nato-maahan. Muiden maiden (varsinkin naapurimaiden ml. Suomi) se sen sijaan ajattelee olevan vapaata riistaa ja otettavissa etupiirikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa, että Suomi on ihan kiinni Venäjän verkossa.

Huomaan nyt vasta kuinka sokeasti päättäjät ovat monin eri tavoin sotkeentuneet siihen.

On myyty varomattomasti maata, rakennettu sinne venäjälle tärkeitä tehtahtaita esim. fortum ja nokian tyres, kaksoiskansalaisuus, yms.

Emmekä osaa kuvitellakaan kuinka liemessä olemme öljyn ja kaasuhanankin mahdollisen sulkemisen kanssa.

Tämä kaksoiskansalaisuuskysymys ei ole ihan niin yksinkertainen, kuin ensimmäiseksi tulee mieleen.

Omaa isääni en koskaan pitänyt minään muuna kuin suomalaisena. Hän syntyi Suomessa suomalaiselle äidille, mutta hänen isänsä oli puolalainen sotilas tsaarin armeijassa, Mannerheimin joukoissa. Tuohon aikaan ei ollut mitään kaksoiskansalaisuutta, vaan isäni status oli muukalainen. Samoin isäni äidin status muuttui suomalaisesta muukalaiseksi, kun hän meni ulkomaalaisen kanssa naimisiin.

Ensimmäisen maailmansodan aikana isän isä häipyi kuviosta ja äiti kasvatti isäni yksin. Minä tietenkin tiesin jo lapsena, että isäni oli ollut sodassa mukana, vaikka ei hän siitä koskaan puhunut. Mutta vasta hänen kuolemansa jälkeen minulle selvisi, että hän oli muukalainen. Löysin paperin, jossa kerrottiin, että hänelle oli myönnetty lupa palvella Suomen armeijassa. Hän oli siis joutunut anomaan lupaa, että pääsi suorittamaan asepalveluksen Suomen asevoimissa! Hänelle maanpuolustus oli tärkeää ja kaikilta poikaystävältäni hän tenttasi, onko armeija käyty. Ja kun hän 86-vuotiaana kuoli, hänen hautajaisiin tuli kourallinen vielä elossa olevia rintamatovereita.

Tiedän myös erään nuoren miehen, jonka äiti on venäläinen. Hänen isänsä on suomalainen ja hänellä on suomalainen etunimi ja sukunimi. Hän on ikänsä asunut Suomessa ja käynyt armeijan ja toiminut pariinkin otteen myös rauhanturvaajana.

En jotenkin osaa nähdä, että tällainen Suomessa kasvanut, Suomessa opiskeleva ja päämäärätietoisesti eteenpäin pyrkivä nuormies, joka myös rauhanturvaajana on toiminut, olisi Suomelle mikään uhka, vaikka varmaan kaksoiskansalainen onkin. Tai että sodassa venäläisiä vastaan taistellut isäni olisi ollut Suomelle uhka. 

Nyt on nyt. Nyt kaksoiskansalaisuus on uhka. Ihan jo pelkästään sen takia, että putin ei tunnusta sellaista vaan venäläinen Suomessa on venäläinen edelleen kunnes luopuu venäjän kansalaisuudesta.

Just netistä luinkin että jotkut Suomeen muuttaneet venäläisnuoret haluavat päästä eroon Venäjän kansalaisuudesta. Jotkut ovat jo leikanneet passinsa rikki tai jättäneet passin uusimatta.

Kaksoiskansalaisuus ei välttämättä ole ongelma mutta toki normaalisti sellaisia ihmisiä seurataan viranomaisten toimesta. Ja onhan meillä vakoilutapaus armeijassa, muistaakseni venäläistaustainen upseeri vakoili, ja saattoi jopa olla että hän oli ns. emigrantteja. Myös yksi vironvenäläinen, joka suoritti Suomessa sotilasopintoja, on tuomittu maanpetoksesta Virossa juuri venäläisille vakoilemisesta.

https://vasemmistonuoret.fi/fi/ajankohtaista/nato-ei-ole-optio

Sietäisi hävetä. Tämä vanheni aika nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tässä maantieteellisiä eroja Suomen sisällä? Olen syntyisin Itä-Suomesta ja lapsesta saakka Neuvostoliittoa/Venäjää on tiedetty hieman pelätä, että mitä se siellä rajan takana pakertaa. Ei se sillä tavalla ollut mitenkään ihmeellistä. Armeijassa oli sama (olin Pohjois-Karjalan prikaatissa Joensuun kupeessa), siellä ilmaistiin oikeastaan ihan suoraan että uhka on rajan takana koko ajan. Kun muutin Helsinkiin, täällä oli aika tavalla toisenlainen meininki ja kun joskus tuli opiskelukavereiden kanssa puhetta, he pitivät Venäjän uhkaa mitättömänä ja että sotaa ei koskaan tulisi. Itse olin sitä mieltä, että hyvinkin se Karhu sieltä voi hönkiä. No nyt se sitten hönkii Ukrainassa, enkä minä oikeastaan ollenkaan ole yllättynyt. En tiedä mitä ex-opiskelukaverit nyt tuumaa.

Sama huomio. Itsekin kasvoin Itä-Suomessa, ja siellä kyllä suhtaudutaan Venäjään hyvin realistisesti. Länsi-Suomessa ei jotenkin hahmoteta, miten lähellä Venäjä on.