Venäjän hyökkäysstrategia vanhentunut, toimisi vain jos kansa näkisi heidät vapauttajana ja silloinkin vähän niin ja näin

Näyttää siltä, ​​​​että venäläiset toimivat Ukrainassa vuotta 2003 edeltäneen Yhdysvaltain Afganistanin pelikirjan mukaan. Vuoden 2002 lopulla Yhdysvaltain armeija tarkasteli kaupunkisodankäyntioppejaan ja teki joitain muutoksia, jotka on kuvattu yksityiskohtaisesti tässä NYT-artikkelissa: https://www.nytimes.com/2002/10/22/world/threats-and-responses-military… -us-fines-plans-for-war-in-cities.html

Pohjimmiltaan muutaman vuoden Afganistanissa käytyjen taistelujen jälkeen Yhdysvallat tajusi, että kaupunkisodankäynti on vaikeaa, ja oli pakko miettiä, kuinka tehdä se paremmin. Koko ajatusprosessi muuttui "myrskyrintamana kadulta kadulle, ovelta ovelle, käydään läpi kaikki" -ajatuksesta erittäin nopeasti liikkuvaksi voimaksi, joka iskee strategisiin kohteisiin suurimmilla pommeilla ja siirtyy sitten nopeasti uuteen paikkaan.

Artikkeli kertoo, mikä muuttui ja miksi - ja lyhyt vastaus on, että ei ole olemassa tehokasta tapaa hyökätä kaupunkiympäristöön.

Kenraaleja huolestuttaa se, kuinka kaupunkiympäristö vie armeijalta monet sen ylivoimaiset edut. Jopa ohjatut pitkän kantaman ohjukset voivat olla riskialttiita käyttää tiiviissä kaupungeissa. Radiot eivät usein toimi. Parhaat valvontalaitteet eivät aina löydä vihollisia kujilta.

Lyhyesti sanottuna Yhdysvaltain vuotta 2003 edeltänyt Afganistan-strategia aiheutti niin paljon uhreja Yhdysvalloille ja siviileille, että kaikki muutettiin - ja samalla tutkittiin tarkasti vuotta 2003 edeltävän tavan heikkouksia. Yhdysvaltain armeija tietää paremmin kuin kukaan muu, kuinka vastustaa sitä tapaa, miten he toimivat vielä vuonna 2002. Ja amerikkalaiset antoivat Ukrainalle kaiken tiedon, jota se tarvitsee tehdäkseen juuri sen.

Nykyinen hyökkäys on jo epääonnistunut toteuttamaan tuon vanhentuneen kaupunkisodankäynnin opin alkupään tavoitteet - ne alkoivat mielivaltaisella pommituksella (kuten Yhdysvallat teki vuosina 2001-2002), ne eivät pystyneet pysäyttämään tiedonkulkua kaupunkiin ja sieltä pois. (Tämä on ollut USA:n ja monien länsimaiden pääpaino koko tämän konfliktin ajan – pysyä Venäjän propagandan edellä ja pitää tiedustelutiedot saatavilla), ja nyt he taistelevat kortteli kerrallaan yrittäessään valloittaa kaupungin katuja. Quanticon analyytikoiden mukaan tämä johtaa yleensä vähintään 30-40 %:n uhreihin hyökkäävälle armeijalle hyökkäyksen aikana (ja tämäkin vain siinä tapauksessa, että he myös voittavat).

Samassa artikkelissa on Rumsfeldin lainaus siitä, kuinka nämä molemmat strategiat toimivat vain, jos kansalaiset näkevät hyökkääjät vapauttajina.