Onko vuoroviikottelu paras systeemi lapsen kannalta?

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:47"]

No omasta kokemuksesta voin sanoa, että meidän lapsi oli 1,5v kun erosimme. Oli kerran viikossa yhden yön isällään yötä. Tuo oli kamalaa aikaa. Huusi jatkuvalla syötöllä isänsä luona, vasta vuoden päästä helpotti. Ja kuka äiti pystyisi olemaan VIIKON erossa noin pienestä lapsesta? Itselle kaksi yötä on ihan maksimi.

[/quote]

Tässä systeemissä saa kaiken. Saa olla äiti ja saa lapsen, mutta saa elää myös joka toinen viikko vapaata elämää ja peuhata miesten kanssa. Siksi moni nykyään haluaakin erota, koska kokee ydinperhe-elämän raskaaksi, kun se lapsi on siinä joka päivä. Ero ja vuoroviikkoelämä, niin saa napsia rusinat pullista.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 15:17"]

Minä tein lapsen yksin tarkoituksella parikymppisenä. Kumppania ei ollut enkä siinä vaiheessa halunnutkaan. Myöhemmin kyllä. Voit olla mitä mieltä tahansa, mutta sinulla tuskin on asiasta kokemusta. Millaista haittaa kuvittelet lapsille uudesta kumppanista olevan? Harvemmin se että on yhden sijasta kaksi välittävää aikuista arjessa mukana on enemmän haitta kuin positiivista. 

[/quote]

Uusi kumppani voi olla lapselle hyväksi tai haitaksi, riippuu kumppanista ja kumppanin suhteesta lapseen. Lähtökohtaisesti enemmän turvallisia aikuisia on vain eduksi.

Tuossa aiemmin vain joku harmitteli, että uuden kumppanin kanssa pesää rakentaessa lapsesta on riesaa. Siksi kyseenalaistin, pitääkö uusi kumppani tuoda mukaan kuvioon, jos kumppani ja uusi pesä menee lapsen edelle.

Kyllä kai useimmat ymmärtävät, että lapsen tekeminen sitoo tiiviistii 15-20 vuoden ajaksi (ja sen jälkeenkin, joskin vähemmän tiiviisti)?

Eli av-mammojen mielestä kuulun hoitoon, koska voin olla viikon erillään lapsistani. Mahtista. Pitääkin pyytää vapautusta työmatkoista.

Lapsella on oikeus molempaan vanhempaan. Vuoroasumlnen on tutkimusten mukaan toimivin ratkaisu. Edellyttää toki paljon molemmilta vanhemmilta.

Täällä nämä äitimyytti-ihmiset taas huutelee miten lapsi ei voi olla kun maks yhden yön erossa äidistä, jos sitäkään, ja että miten voi kuvitella että kukaan äiti voisi olla VIIKON erossa lapsestaan....

Miten te perustelette, että isät pakotetaan olemaan lähes kaksi viikkoa erossa lapsistaan, ja sitten kun näkevät, niin sitä yhteistä aikaa on yksi viikonloppu, eli kaksi iltaa ja yksi kokonainen päivä (pe ilta - su ilta)?

Joo, ihan perusteltua, jos isän työ on sellaine nettei pysty olemaan arkisin lapsen kanssa, tai joku ongelma... mutta ihan normaali isä, joka nyt ei vaan tule äidin kanssa toimeen, mutta on isänä luotettava ja hyvä, ja on hoitanut lasta... miksi ihmeessä isä pitäisi pakottaa lapsesta eroon kahdeksi viikoksi, ja lapsi isästä??

Tottakai lapsi huutaa isän luona, jos isä on alunperin jätetty vieraaksi, tai jättäytynyt vieraaksi. Eihän se lapsi haluaisi naapurin tädinkään luokse viikoksi. Mutta jos isä on ollut mukana lapsen elämässä normaalisti koko ajan, niin ihan sama systeemi voi jatkua eronkin jälkeen => vuoroviikko (tai pienemmällä lapsella lyhyemmät jaksot). Kaikki muu on pelkkää puppua, eikä kestä objektiivista tarkastelua. Koska kaikkea perustellaan vaan sillä, että "no kun se lapsi nyt vaan ei voi olla erossa äidistään" No miksei? "No kun ei se nyt vaan voi olla kun ei voi olla".

Tällä tasolla valitettavasti tätä keskustelua käydään myös virallisissa instansseissa (mitä asiantilaa tietysti nämä äitimytti-ihmiset haluavat ylläpitää). Että äiti on lapselle tärkein, ihan vaan siksi koska niin on. Ja todisteeksi sitten joku haastattelututkimus, jossa Janica kertoo että isä lähti ryyppyporukan mukaan vuosia sitten ja nyt haluaa lapsen luokseen ja lapsi itkee siellä sen luona => yleinen totuus syntyy; äiti on lapselle tärkeintä maailmassa ja lapsen koti on aina äidin luona.

Tätä tasoa on suomen sosiaaliviranomaisten "tutkimukset". Vähän toista maata kun tutkimukset muualla maailmassa, jossa laajalla otannalla ja oikeilla tieteellisillä menetelmillä on aivan yksiselitteisesti todettu, että lapset voi parhaiten jaetun vanhemmuuden mallissa jossa ollaan kummankin vanhemman kanssa yhtä paljon.

Lapselle yksi koti, ihan sama onko se äidin vai isän, ja toinen vanhempi vierailee niin paljon kuin rahkeet riittää. Vaikka joka päivä. Voi myös viedä lasta leikkipuistoon jne. Ei noin pieni lapsi voi olla toisesta vanhemmasta viikkoa erossa. Ja tämä on mun mielipide.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 20:17"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 17:59"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 15:41"]Täällä nämä äitimyytti-ihmiset taas huutelee miten lapsi ei voi olla kun maks yhden yön erossa äidistä, jos sitäkään, ja että miten voi kuvitella että kukaan äiti voisi olla VIIKON erossa lapsestaan.... Miten te perustelette, että isät pakotetaan olemaan lähes kaksi viikkoa erossa lapsistaan, ja sitten kun näkevät, niin sitä yhteistä aikaa on yksi viikonloppu, eli kaksi iltaa ja yksi kokonainen päivä (pe ilta - su ilta)? Joo, ihan perusteltua, jos isän työ on sellaine nettei pysty olemaan arkisin lapsen kanssa, tai joku ongelma... mutta ihan normaali isä, joka nyt ei vaan tule äidin kanssa toimeen, mutta on isänä luotettava ja hyvä, ja on hoitanut lasta... miksi ihmeessä isä pitäisi pakottaa lapsesta eroon kahdeksi viikoksi, ja lapsi isästä?? Tottakai lapsi huutaa isän luona, jos isä on alunperin jätetty vieraaksi, tai jättäytynyt vieraaksi. Eihän se lapsi haluaisi naapurin tädinkään luokse viikoksi. Mutta jos isä on ollut mukana lapsen elämässä normaalisti koko ajan, niin ihan sama systeemi voi jatkua eronkin jälkeen => vuoroviikko (tai pienemmällä lapsella lyhyemmät jaksot). Kaikki muu on pelkkää puppua, eikä kestä objektiivista tarkastelua. Koska kaikkea perustellaan vaan sillä, että "no kun se lapsi nyt vaan ei voi olla erossa äidistään" No miksei? "No kun ei se nyt vaan voi olla kun ei voi olla". Tällä tasolla valitettavasti tätä keskustelua käydään myös virallisissa instansseissa (mitä asiantilaa tietysti nämä äitimytti-ihmiset haluavat ylläpitää). Että äiti on lapselle tärkein, ihan vaan siksi koska niin on. Ja todisteeksi sitten joku haastattelututkimus, jossa Janica kertoo että isä lähti ryyppyporukan mukaan vuosia sitten ja nyt haluaa lapsen luokseen ja lapsi itkee siellä sen luona => yleinen totuus syntyy; äiti on lapselle tärkeintä maailmassa ja lapsen koti on aina äidin luona. Tätä tasoa on suomen sosiaaliviranomaisten "tutkimukset". Vähän toista maata kun tutkimukset muualla maailmassa, jossa laajalla otannalla ja oikeilla tieteellisillä menetelmillä on aivan yksiselitteisesti todettu, että lapset voi parhaiten jaetun vanhemmuuden mallissa jossa ollaan kummankin vanhemman kanssa yhtä paljon. [/quote] Kuka pakottaa eroamaan? Ei kukaan.

[/quote]

Saako erota jos puoliso lakkaa kokonaan harrastamasta seksiä kanssasi, ja tilanne on ollut se jo vuosia?

Entä saako lopettaa seksin harrastamisen jos se tuntuu pelkästään kamalan vastenmieliseltä ja nöyryyttävältä, vai onko naimisiin kerran mentyään pakko olla seksiorja vastoin tahtoaan?

[/quote]

Elämä ei ole pelkkää seksiä ja seksi on pahasti yliarvostettua.

Vuoroviikkoasuminen näkyy toimivan niin kauan, kun isä löytää uuden naisen. Siinä vaiheessa miehet yleensä alkaa lipsua, koska harva nainen haluaa kotiinsa joka toinen viikko miehen lapsia. Varsinkaan, jos he vielä tekevät yhteisen

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:41"]

 En ole 22, vaan 30-vuotias ja koen olevani aikuinen, joka voi päättää omista ja lapsen asioista kunnolla.

[/quote]

Jaa, kirjoituksistasi (kämppä, päikky...) sai käsityksen, että olet parikymppinen. 

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:56"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:41"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:32"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:30"][quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:23"] Kuka oikeasti maksaa kahta kämppää, jotta lapsi voi asua "yksin" vanhempien vaihtaessa asuinpaikkaa ja maksaessa vielä toisesta kämpästä? [/quote] Eikös vuoroviikkosysteemissäkin tarvitse maksaa kahta kämppää? [/quote] Molemmat vanhemmat maksavat omat asuntonsa, tietenkin. Emme me entisten kumppanien kämppää maksele :D Tarkoitin siis, että kun lapselle on se "oma" kämppä, joutuisin maksamaan siis tätä äidin asuntoa ja lapsen asuinpaikasta puolet. Eli siis kahta kämppää. \ ap

[/quote]

Ajatuksena on, että lapsella on kiinteä "oma koti", jossa hän asuu vanhempien vaihtaessa väliviikoiksi väistökotiin (joka voi olla pienempikin). Lapsella on tuttu ympäristö, lelut, vaatteet, harrastuvehkeet ja pihakaverit.

Pointtina onkin, että kukaan aikuinen ei suostu vaihtamaan kotia viikottain (kuten 14 tuossa yllä todistaa).

Miksi sitten yht'äkkiä onkin "lapsen etu" kulkea irtolaisena paikasta toiseen ilman omaa paikkaa? Jos aikuiset sotkevat asiansa, niin miksi lapsen siitä pitäisi kärsiä? (Tästä kirjoitaa 9 yllä)

Vai onko kirjoittaja 3 lähimpänä totuutta? Se siitä kultaisesta "lapsen edusta".

[/quote]

 Kiitos uudesta termistä: väistökoti! Briljantti ilmaisu!

Se ajatus ei toimi siksi, kun tuossa systeemissä ei pärjätä vain kahdella kodilla. Eronneet vanhemmat eivät voi jakaa kotia, siksihän he eroavat, kun eivät pysty toimimaan samassa kotitaloudessa.

Jos et ymmärrä tätä, olet todella yksinkertainen.

Ei voi olla mitään "väistökotia". Kuvitteletko tosiaan, että eronneet vanhemmat, plus ehkä heidän uudet kumppaninsa, jakaisivat lapsen kodin sekä "väistökodin"? Oletko ihan pimeä?

Ei ole kyse siitä voisiko vanhempi vaihtaa viikottain kotia, varmaan voisi yhtä hyvin kun lapsikin. Kyse on siitä, että eroperheen lapselle kumpikin vanhempi on läheinen jonka kanssa haluaa olla, mutta eroparille toinen on se kumppani, josta ihmisenä ja jonka tavoista (ja ehkä jopa tavaroista) halusi ylipäätään eroon.

Eli siis tuossa (jo alkuaan tuhoontuomitussa) mallissa pitäisi olla

1. se koti, jossa lapsi asuu koko ajan (ja johon vanhemmat tulevat vuoroviikoin)

2. isän "väistökoti"

3. äidin "väistökoti"

Tässä tapauksessa lapsen kodissa jouduttaisiin tekemään outoja kompromissejä ihan jo siitä lähtien kenen valokuvia on seinillä... kuka ostaa millaista ruokaa jääkaappiin... millanen matto on ostettu eteiseen... kuka imuroi viimeksi... Miten luulet tällaisen toimivan, jos on päädytty eroon, ja kuten usein on, vielä riitaisesti? Olisiko sinun mielestä tällainen ihme kompromissikoti lapsen kannalta tosiaan toimiva?

Saati miten järjestettäisiin rahoitus näille kaikille kolmelle asunnolle.

Joten jätttäkää nyt jo jauhaminen tästä ihan sairaan paskasta ideasta. Vaan joku joka ei ole itse eronnut, voi edes ajatella jotain näin pimeetä.

[/quote]

Lapsiparat. Olisi todella raskasta vaihtaa kotia viikon tai kahden välein.

Ideaalitilanteessa AIKUISET siirtyisivät - eivät lapset. 

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 15:00"][quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:48"]Oikeesti, ihmiset! Ei lapsia ennenkuin ootte täysin varmoja että haluatte viettää sen puolison kanssa loppuelämän. Miksi aikuiset on niin itsekkäitä että laitetaan pienet viattomat kärsimään ?
Ei se puoliso tee sinua onnelliseksi ellet itse ota vastuuta omasta onnellisuudesta..se puoliso on osa sitä onnellisuutta..

Ottakaa mallia vl porukoista. Ne eivät ero ja avioliitot ovat onnellisia..niille elämä on suuri lahja ja puoliso kaikista suurin lahja..tuota lahjaa jokainen haluaa arvostaa ja kohdella kuin kukkaa kämmenellä, molemminpuolin. Vastoinkäymiset otetaan tyynesti vastaan, niistä opitaan ja ne kasvattaa ja lujittaa puolisoiden välistä sieltä.
Kunpa jokainen ymmärtäisi tämän niin monet monet lapset säästyis siltä tuskalta että äiti ja isä, nuo elämän tärkeimmät, eroaa ja minä olen tehnyt jotain väärin..
[/quote]

Elämäntilanteet muuttuvat ja vaikka kolme vuotta sitten olimme toisistamme täysin varmoja, asian laita ei ole enää sellainen. Tarkoituksenamme ei ollut edes hankkia lapsia ennen naimisiinmenoa, toisin kävi. Raskaus ei ollut suunniteltu, mutta lapsi on pidetty tietoisesti. Hän on minulle ja isälleen tärkeintä mitä on ja kaikkein rakkain, mutta kuten jo mainitsin, tilanne on meille uusi ja yritämme tehdä kaikkemme lapsen parhaaksi. Miksi pakottautuisimme olemaan sellaisen ihmisen kanssa, jota emme enää rakasta? Joskus rakastimme toisiamme, muttta enää emme oikeastaan muista miksi.
[/quote]Tämä on sitä tyypillistä nykyihmisen ajattelua. Että elämän pitäisi olla yhtä onnen huumaa koki ajan. Paskat. Ei niin voi olla, ei ihminen ole rakennettu niin. Nooooooo, kyllä aapeekin sen huomaa aikanaan. Jos ei ole väkivaltaa eikä alkoholismia suhteessa tai oikeastaan vain ensiksi mainittua, pienen lapsen vanhemmilla ei ole mitään oikeutta erota. Haikailkaa paremman munan/tuheron perään sitten kun lapsi on isompi. Terv. Eräs joka erosi turhaan

Oon nyt parikymppinen nainen ja oon koko elämäni elänyt tota kahden kodin väli -elämää. Ei siinä sinänsä mitään vikaa ole, kivaa nähdä molempia vanhempia, mut helvetin raskasta se on. Jokaviikkonen tavaroiden läjään laittaminen ja taas purkaminen aloilleen on rasittavaa, koulussa tuli jatkuvasti unohduksia kun jokin vihko olikin isän luona kun olin itse äidillä. Kahden kodin välillä ravaaminen vaatii älytöntä joustoa myös lapselta ja monelta se toki onnistuu, mutta helppoa se ei missään nimessä ole.. :/ 

En suosittelisi noin pienelle. Suositus on aikaisintaan 3v. ylöspäin. mutta paras on tietysti lähteä lapsen tarpeista, miten hän reagoi asioihin...

Ei tosiaan ole.

Toimii. Ihana saada joka toinen viikko lapsivapaata ja elää kuin sinkku elää.

Toimiiko paremmin muutama päivä kerrallaan vielä noin pienellä? Olemme isän kanssa hyvissä väleissä ja kyse ei ole mistään riidasta, joten muutama päivä silloin tällöin saattaisi toimia. /ap

Täysin hullua.
Koittakaa nyt edes pitää sen koti samana ja vaihtakaa itse kotia vuoroviikoin. Hullua sekin. Täysin hullua.

Ja erota oli pakko koska?
Mikä nykyajan ihmisiä vaivaa...

Miksette vaan asu kaikki yhdessä jos niin hyvin toimeen tulette?

Lapsi 1.5 vuotta ja nyt "kasvoitte erilleen". Kannattas vähä miettiä enste.

Yritettiin lapsen takia yhdessäoloa, jos ei toimi niin ei toimi. Ihmisillä on moni syitä eroon, kaikki ei ole niin mustavalkoista. /ap