Onko vuoroviikottelu paras systeemi lapsen kannalta?

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:49"]

Tutkimusten mukaan vuoroviikkosysteemi on lapselle ehdottomasti parempi, kuin se, että toista vanhempaa tavataan harvemmin. Ruotsissa aletaan siirtyä systemaattisesti malliin, missä lapsella on kaksi tasaveroista kotia. Toki jos olette paljon tekemisissä, ja lapsi on vielä pieni, voitte pitää yhteyttä tiiviimmin. Mutta joka tapauksessa molempiin vanhempiin yhtä paljon.

[/quote]

Miksei kukaan aikuinen halua elää mallissa, jossa on kaksi tasaveroista kotia? Työn puolesta muualla asuvat (kuten kansanedustajat) tekevät numeron, missä on "oikea" koti.

Aina on tavarat kateissa, kun ei muista kumman kodin ullakolle ne luistimet viime keväänä vietiin jne.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:41"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:32"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:30"][quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:23"] Kuka oikeasti maksaa kahta kämppää, jotta lapsi voi asua "yksin" vanhempien vaihtaessa asuinpaikkaa ja maksaessa vielä toisesta kämpästä? [/quote] Eikös vuoroviikkosysteemissäkin tarvitse maksaa kahta kämppää? [/quote] Molemmat vanhemmat maksavat omat asuntonsa, tietenkin. Emme me entisten kumppanien kämppää maksele :D Tarkoitin siis, että kun lapselle on se "oma" kämppä, joutuisin maksamaan siis tätä äidin asuntoa ja lapsen asuinpaikasta puolet. Eli siis kahta kämppää. \ ap

[/quote]

Ajatuksena on, että lapsella on kiinteä "oma koti", jossa hän asuu vanhempien vaihtaessa väliviikoiksi väistökotiin (joka voi olla pienempikin). Lapsella on tuttu ympäristö, lelut, vaatteet, harrastuvehkeet ja pihakaverit.

Pointtina onkin, että kukaan aikuinen ei suostu vaihtamaan kotia viikottain (kuten 14 tuossa yllä todistaa).

Miksi sitten yht'äkkiä onkin "lapsen etu" kulkea irtolaisena paikasta toiseen ilman omaa paikkaa? Jos aikuiset sotkevat asiansa, niin miksi lapsen siitä pitäisi kärsiä? (Tästä kirjoitaa 9 yllä)

Vai onko kirjoittaja 3 lähimpänä totuutta? Se siitä kultaisesta "lapsen edusta".

[/quote]

Se ajatus ei toimi siksi, kun tuossa systeemissä ei pärjätä vain kahdella kodilla. Eronneet vanhemmat eivät voi jakaa kotia, siksihän he eroavat, kun eivät pysty toimimaan samassa kotitaloudessa.

Jos et ymmärrä tätä, olet todella yksinkertainen.

Ei voi olla mitään "väistökotia". Kuvitteletko tosiaan, että eronneet vanhemmat, plus ehkä heidän uudet kumppaninsa, jakaisivat lapsen kodin sekä "väistökodin"? Oletko ihan pimeä?

Ei ole kyse siitä voisiko vanhempi vaihtaa viikottain kotia, varmaan voisi yhtä hyvin kun lapsikin. Kyse on siitä, että eroperheen lapselle kumpikin vanhempi on läheinen jonka kanssa haluaa olla, mutta eroparille toinen on se kumppani, josta ihmisenä ja jonka tavoista (ja ehkä jopa tavaroista) halusi ylipäätään eroon.

Eli siis tuossa (jo alkuaan tuhoontuomitussa) mallissa pitäisi olla

1. se koti, jossa lapsi asuu koko ajan (ja johon vanhemmat tulevat vuoroviikoin)

2. isän "väistökoti"

3. äidin "väistökoti"

Tässä tapauksessa lapsen kodissa jouduttaisiin tekemään outoja kompromissejä ihan jo siitä lähtien kenen valokuvia on seinillä... kuka ostaa millaista ruokaa jääkaappiin... millanen matto on ostettu eteiseen... kuka imuroi viimeksi... Miten luulet tällaisen toimivan, jos on päädytty eroon, ja kuten usein on, vielä riitaisesti? Olisiko sinun mielestä tällainen ihme kompromissikoti lapsen kannalta tosiaan toimiva?

Saati miten järjestettäisiin rahoitus näille kaikille kolmelle asunnolle.

Joten jätttäkää nyt jo jauhaminen tästä ihan sairaan paskasta ideasta. Vaan joku joka ei ole itse eronnut, voi edes ajatella jotain näin pimeetä.

Omasta kokemuksesta, selkeintä on viikonloppusysteemit. Yritimme vuoroviikkoa, mutta lapsi, jo kouluikäinen, koki ettei oikein kotiutunut kumpaankaan paikkaan. Nyt asuu meillä, siis äidin luona, viikot ja joka toinen vkl. Isän luona joka toinen vkl, ja jos siltä tuntuu, on välillä pidennetyn viikonlopun. Saa siis hyvin vapaasti toivoa itsekin. Mutta jollain toisella voi olla toinen tapa toimiva. Onneksi asumme lähekkäin, niin lapsi pystyy välillä sitten itsekin käymään isällään, jos vaikka koulun jälkeen haluaa. Yleensä haluaa kuitenkin olla minun luonani.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:53"][quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:09"]

Toimiiko paremmin muutama päivä kerrallaan vielä noin pienellä? Olemme isän kanssa hyvissä väleissä ja kyse ei ole mistään riidasta, joten muutama päivä silloin tällöin saattaisi toimia. /ap

[/quote]

Ei riitaa? Miksi ihmeessä sitten erositte? 
[/quote]

Tarkoitan sitä, että erosimme ystävinä, sillä emme pysty olemaan toistemme kumppaneina. Emme siis riitele, vaan olemme hyvissä väleissä.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:55"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:49"]

Tutkimusten mukaan vuoroviikkosysteemi on lapselle ehdottomasti parempi, kuin se, että toista vanhempaa tavataan harvemmin. Ruotsissa aletaan siirtyä systemaattisesti malliin, missä lapsella on kaksi tasaveroista kotia. Toki jos olette paljon tekemisissä, ja lapsi on vielä pieni, voitte pitää yhteyttä tiiviimmin. Mutta joka tapauksessa molempiin vanhempiin yhtä paljon.

[/quote]

Miksei kukaan aikuinen halua elää mallissa, jossa on kaksi tasaveroista kotia? Työn puolesta muualla asuvat (kuten kansanedustajat) tekevät numeron, missä on "oikea" koti.

Aina on tavarat kateissa, kun ei muista kumman kodin ullakolle ne luistimet viime keväänä vietiin jne.

[/quote]

Aika moni tuntemani varakas aikuinen elää kahden tai jopa kolmen kodin mallissa. Ja ilmeisesti tykkäävät, koska eivät kotejaan vähennä.

Lapselle läheinen suhde äitiin ja isään vaan on todella paljon tärkeämpi kuin fyysinen koti. Joillakin naisilla on taipumusta vähätellä isän roolia, ja väittää, että lapselle koti on isää tärkeämpi, mutta se kyllä osoittaa aikamoista ymmärryksen puutetta.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:48"]Oikeesti, ihmiset! Ei lapsia ennenkuin ootte täysin varmoja että haluatte viettää sen puolison kanssa loppuelämän. Miksi aikuiset on niin itsekkäitä että laitetaan pienet viattomat kärsimään ?
Ei se puoliso tee sinua onnelliseksi ellet itse ota vastuuta omasta onnellisuudesta..se puoliso on osa sitä onnellisuutta..

Ottakaa mallia vl porukoista. Ne eivät ero ja avioliitot ovat onnellisia..niille elämä on suuri lahja ja puoliso kaikista suurin lahja..tuota lahjaa jokainen haluaa arvostaa ja kohdella kuin kukkaa kämmenellä, molemminpuolin. Vastoinkäymiset otetaan tyynesti vastaan, niistä opitaan ja ne kasvattaa ja lujittaa puolisoiden välistä sieltä.
Kunpa jokainen ymmärtäisi tämän niin monet monet lapset säästyis siltä tuskalta että äiti ja isä, nuo elämän tärkeimmät, eroaa ja minä olen tehnyt jotain väärin..
[/quote]

Elämäntilanteet muuttuvat ja vaikka kolme vuotta sitten olimme toisistamme täysin varmoja, asian laita ei ole enää sellainen. Tarkoituksenamme ei ollut edes hankkia lapsia ennen naimisiinmenoa, toisin kävi. Raskaus ei ollut suunniteltu, mutta lapsi on pidetty tietoisesti. Hän on minulle ja isälleen tärkeintä mitä on ja kaikkein rakkain, mutta kuten jo mainitsin, tilanne on meille uusi ja yritämme tehdä kaikkemme lapsen parhaaksi. Miksi pakottautuisimme olemaan sellaisen ihmisen kanssa, jota emme enää rakasta? Joskus rakastimme toisiamme, muttta enää emme oikeastaan muista miksi.

Tekisi mieli ap:lta kysyä, kuinka kauan ennen lasta oltiin yhdessä, mutta eihän siihen vastausta kuitenkaan saa...

Perheen perustaminen ja lapsen hankkiminen on vähän vaativampi juttu kuin "yrittää yhdessäoloa" luulisi 30 vuotiaan tietävän.

Jaa, 36:n kysymykseen tulikin lähes samanaikaisesti vastaus jo valmiiksi...

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:56"]

Ei voi olla mitään "väistökotia". Kuvitteletko tosiaan, että eronneet vanhemmat, plus ehkä heidän uudet kumppaninsa, jakaisivat lapsen kodin sekä "väistökodin"? Oletko ihan pimeä?

[/quote]

Minä yritänkin ajatella lapsen etua. Mikä olisi lapselle paras ympräristö? Minun mielestäni oma sänky, omat tavarat, tutut äänet, tutut pihakaverit jne.

Kun tehdään lapsia, niin mielestäni siinä kohtaa vanhemmat luopuvat oikeudestaan uusiin kumppaneihin seuraavan 15-20 vuoden ajaksi, mitä nyt lapsen kasvattaminen kestää. Jos ei tätä asiaa ymmärrä, on parempi pyytää lääkäriä vetämään johtimet solmuun (mielummin sekä mieheltä että naiselta).

Joo, jos menee sukset ristiin niin erota saa, mahdottomassa liitossa ei tarvitse elää, mutta silti pitää ensisijaisesti kantaa vastuu jälkikasvusta. Aika harvoin lapset taitavat olla syyllisiä eroon. Lasten jälkeen voi sitten miettiä omaa elämäänsä.

Se riippuu lapsesta. Meillä on kaksoset, jotka poikkeavat toisistaan kuin päivä ja yö. Erosimme, kun lapset olivat 3-v. Jo se, että olivat joka toinen vkl isällään oli toiselle lapsista ihan hirveän vaikeaa. Tosin, jos isä olisi viitsinyt pitää samanlaisen rytmin ruokailuineen ja nukkumisineen, niin olisi tämä ruutinien orjakin siellä pärjännyt.

En tiedä, miksi erositte. Jos kyse on siitä, että kasvatustapanne eivät kohdanneet, niin en suosittele kahden kodin tyyliä. Jos taas olette kasvatuksen suhteen samalla viivalla, niin voisi se toimiakin.

Omat lapseni ovat nyt 14-v ja tapaavat edelleen isäänsä joka toinen vkl. Eivät tosin millään enää olisi siellä kuin yhden yön joka toinen vkl, mutta se kuuluu tähän ikään, luulen.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:55"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:49"]

Tutkimusten mukaan vuoroviikkosysteemi on lapselle ehdottomasti parempi, kuin se, että toista vanhempaa tavataan harvemmin. Ruotsissa aletaan siirtyä systemaattisesti malliin, missä lapsella on kaksi tasaveroista kotia. Toki jos olette paljon tekemisissä, ja lapsi on vielä pieni, voitte pitää yhteyttä tiiviimmin. Mutta joka tapauksessa molempiin vanhempiin yhtä paljon.

[/quote]

Miksei kukaan aikuinen halua elää mallissa, jossa on kaksi tasaveroista kotia? Työn puolesta muualla asuvat (kuten kansanedustajat) tekevät numeron, missä on "oikea" koti.

Aina on tavarat kateissa, kun ei muista kumman kodin ullakolle ne luistimet viime keväänä vietiin jne.

[/quote]

Tämä on taas tätä äitimyyttipropagandaa. Että "on vain yksi oikea koti" (ja se on siis sitten se äidin koti, kun keskustelu jatkuu).

Lapsella voi olla kaksi tasaveroista kotia, kun asia niin järjestetään. Silloin ei ole tavarat kateissa, kun kummassakin kodissa on ne tavarat. On kahdet luistimet, ettei ne ole juuri siellä toisessa paikassa ullakolla. On kaksi pyörää. On kaksi sitä ja neljä tätä. Jotta se elämä sille lapselle olisi mukavaa ja helppoa, eikä tarvitse raahata mitään toisesta paikasta mukana. Ellei nimenomaan sitten halua jotain pehmolelua tms.

Homma ei toimi silloin, kun välimatka on kovin suuri. Homma ei toimi, jos kamoja pitää raahata paikasta toiseen. Homma toimii, kun kummatkin vanhemmat asuvat saman päiväkodin/koulun alueella ja kavereita voi tavata kummasta vaan kodista. Tämä, plus se, että tavaroita ja vaatteita hommataan kumpaankin kotiin, on sitä vanhempien joustamista lapsen edun vuoksi. Maksaahan se, että samat kamat on kummassakin paikassa, mutta se on lapsen etu. Sen verran pitää aikuisten joustaa, kun lapsi joutuu jakamaan kotinsa kahteen paikkaan.

Mutta kuten joku tuossa aiemmin totesi, niin sivistysvaltiossa tämä asia on jo ymmärretty, ja siellä asiaa on tutkittu. Suomessa ei, koska täällä koko systeemi (turvakodeista ja sosiaalivirastoista lähtien) on rakennettu siltä pohjalta, että ero tulee koska

-isä on juoppo paska

-tästä syystä lapsi pitää määrätä aina äidille

-pitää muistaa toitottaa joka yhteydessä, että äiti on lapselle tärkein ihminen

-äitiä pitää tukea kaikin tavoin

-isän ei kuuluisi juurikaan tavata lasta mutta on pakko sallia joka toinen viikonloppu "vierailu isän luona"

Jos tätä mallia katsoo vähän kauempaa ja objektiivisesti, niin huomaa siinä patologisia piirteitä. Mutta koska se on niin syvälle feministiseen sosiaalipuoleen rakennettu, niin sitä ei saisi kritisoida eikä saisi tuoda esiin muualla maailmassa havaittuja tosiasioita; että isä voi olla lapselle tärkeämpi, tai että jos kumpikin vanhempi on lapsen kanssa yhtä paljon, niin kumpikin on lapselle tärkeitä ja lapsesta kehittyy tasapainoisempi.

Että ap:lle: Älä välitä siitä mitä nämä fanaatikot täällä suoltavat siitä, että lapsen pitäisi muka olla vaan enintään yksi yö äidin luota pois... täyttä feministiroskaa. Kuten joku totesi, niin pari päivää äidillä, pari isällä nyt alkuun, vähän vanhempana voi olla pidempiä jaksoja vuorottelua.

Olen ihan varma, että monessakin perheessä toimisi ihan riittävän hyvin se, että hommataan kakkosasunto joka on sitten vaikka vain toisen nimissä, mutta jossa vanhemmat asuu vuorotellen ja elää silloin sitä sinkkuelämäänsä. Lapset jäisi kotiin joka jäisi ennalleen, ei se silloin mikään valekoti ole vaan sama kuin ennenkin, ja siellä olisi aina jompi kumpi vanhempi, pk ja koulu olisi sen mukaan, kaverit samat. Vanhemmat voi talousasiansa hoitaa miten vain, eroavat oikeasti tai eivät. Voi olla että tuollainen vanhempien asumusero olisi jopa liiton pelastava juttu jos ajoissa toteutettaisiin.

Tällaista vaan pidettäisiin vähintään outona, eihän "kukaan" näin tee ja niin kallistakin... normaalimpaa jostain syystä on että kitkutellaan yhdessä kunnes ei siedetä toista lähelläkään, sitten pannaan kaikki uusiksi, talo myyntiin ja molemmat vanhemmat omiin asuntoihinsa, uudet kumppanit ja usein uusia lapsiakin niiden myötä, lapset sopeutuu. Ei sekään mitään halpaa ja helppoa ole, jos yhtään on yhteistyökykyä jäljellä niin sitä aikuisten siirtymistä voisi ainakin koittaa. Lapsella olisi aikaa tottua siihen, että vanhemmat ei ole useinkaan yhdessä mutta ympäristö on silti tuttu, kenties vähitellen lapsi voisikin toisen vanhemman kanssa viettää viikonlopun siellä kakkoskodissa jossa elämä on vähän erilaista mutta joka silti on sekä isän että äidin paikka, aikanaan se saattaa vaihtua toiseen asuntoon ja niin edelleen voitaisiin rauhassa totutella sellaiseen elämään, jossa koteja on enemmän kuin yksi eikä lapsi välttämättä koe, että hänen perhe on hajonnut.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 15:01"]Tekisi mieli ap:lta kysyä, kuinka kauan ennen lasta oltiin yhdessä, mutta eihän siihen vastausta kuitenkaan saa...
[/quote]

Ennen lasta oltiin 1,5 vuotta yhdessä. Raskaus ei ollut suunniteltu, mutta lapsi on tietoisesti pidetty. Hän on minulle ja isälleen tärkein ja rakkain. / ap

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 15:03"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:56"]

Ei voi olla mitään "väistökotia". Kuvitteletko tosiaan, että eronneet vanhemmat, plus ehkä heidän uudet kumppaninsa, jakaisivat lapsen kodin sekä "väistökodin"? Oletko ihan pimeä?

[/quote]

Minä yritänkin ajatella lapsen etua. Mikä olisi lapselle paras ympräristö? Minun mielestäni oma sänky, omat tavarat, tutut äänet, tutut pihakaverit jne.

Kun tehdään lapsia, niin mielestäni siinä kohtaa vanhemmat luopuvat oikeudestaan uusiin kumppaneihin seuraavan 15-20 vuoden ajaksi, mitä nyt lapsen kasvattaminen kestää. Jos ei tätä asiaa ymmärrä, on parempi pyytää lääkäriä vetämään johtimet solmuun (mielummin sekä mieheltä että naiselta).

Joo, jos menee sukset ristiin niin erota saa, mahdottomassa liitossa ei tarvitse elää, mutta silti pitää ensisijaisesti kantaa vastuu jälkikasvusta. Aika harvoin lapset taitavat olla syyllisiä eroon. Lasten jälkeen voi sitten miettiä omaa elämäänsä.

[/quote]

OK, alkaa mennä näköjään jo tälle uskovaistasolle tämä argumentointi... että ei sitten 15-20 vuoteen uusia kumppaneita? Ootko sä ollenkaan tässä maailmassa? No, et ole.

Jätän tämän sun järjettömän jauhamisen kommentoinnin nyt tähän, kun näköjään keskustelu siirtyy tällaiselle uskonnollisfilosofiselle tasolle. Lapsen edun kanssa sun näkemyksillä ei ole mitään tekemistä. Onnea ja menestystä valitsemallasi tiellä, muista lääkkeet.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 15:03"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:56"]

Ei voi olla mitään "väistökotia". Kuvitteletko tosiaan, että eronneet vanhemmat, plus ehkä heidän uudet kumppaninsa, jakaisivat lapsen kodin sekä "väistökodin"? Oletko ihan pimeä?

[/quote]

Minä yritänkin ajatella lapsen etua. Mikä olisi lapselle paras ympräristö? Minun mielestäni oma sänky, omat tavarat, tutut äänet, tutut pihakaverit jne.

Kun tehdään lapsia, niin mielestäni siinä kohtaa vanhemmat luopuvat oikeudestaan uusiin kumppaneihin seuraavan 15-20 vuoden ajaksi, mitä nyt lapsen kasvattaminen kestää. Jos ei tätä asiaa ymmärrä, on parempi pyytää lääkäriä vetämään johtimet solmuun (mielummin sekä mieheltä että naiselta).

Joo, jos menee sukset ristiin niin erota saa, mahdottomassa liitossa ei tarvitse elää, mutta silti pitää ensisijaisesti kantaa vastuu jälkikasvusta. Aika harvoin lapset taitavat olla syyllisiä eroon. Lasten jälkeen voi sitten miettiä omaa elämäänsä.

[/quote]

Minä tein lapsen yksin tarkoituksella parikymppisenä. Kumppania ei ollut enkä siinä vaiheessa halunnutkaan. Myöhemmin kyllä. Voit olla mitä mieltä tahansa, mutta sinulla tuskin on asiasta kokemusta. Millaista haittaa kuvittelet lapsille uudesta kumppanista olevan? Harvemmin se että on yhden sijasta kaksi välittävää aikuista arjessa mukana on enemmän haitta kuin positiivista. 

Ihanko oikeasti pystyisit olemaan viikon erossa lapsestasi? Jos vastauksesi on kyllä, mene hoitoon. Samaa luokkaa kun nämä "isät" jotka tapaavat lapsiaan joka toinen viikonloppu. Harmi, ettei vanhempiaan saa valita.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 15:10"]

Tämä on taas tätä äitimyyttipropagandaa. Että "on vain yksi oikea koti" (ja se on siis sitten se äidin koti, kun keskustelu jatkuu).

Lapsella voi olla kaksi tasaveroista kotia, kun asia niin järjestetään. Silloin ei ole tavarat kateissa, kun kummassakin kodissa on ne tavarat. On kahdet luistimet, ettei ne ole juuri siellä toisessa paikassa ullakolla. On kaksi pyörää. On kaksi sitä ja neljä tätä. Jotta se elämä sille lapselle olisi mukavaa ja helppoa, eikä tarvitse raahata mitään toisesta paikasta mukana. Ellei nimenomaan sitten halua jotain pehmolelua tms.

[/quote]

Et tainnut lukea aiempia kirjoituksia. "Oikealla kodilla" tarkoitin lapsen pysyvää kotia, jossa lasta hoitaa joko isä tai äiti. Ihan kuten ydinperheessäkin. Ympäristö on tuttu ja hoitajan isä tai äiti, kumpi nyt sattuu olemaan vapaan syöttämään, vaihtamaan vaippaa, leikkimään tai lukemaan.

Hankkimalla kahdet lätkävehkeet (lähes joka vuosi lapsen kasvaessa), lumilautakamat, fillarit ja mopot saa rahaa palamaan melkoista vauhtia. Kaikilla ei taida olla varaa sellaiseen. Monasti lapsi kaipaa juuri jotain tiettyä pehmoeläintä, kirjaa, CD/DVD:ä jota ei välttämättä ole siinä kodissa. Eihä aikuisellekaan riitä "joku kirja", jos etsii jotain tiettyä. Jos lapsella olisi oma koti, olisi tavarat aina saatavilla.

Kauanko olette halunneet erota? Usein sanotaan, ettei lapsen ensimmäisten kolmen elinvuoden aikana kannata erota. Nuo ensimmäiset vuodet ovat juuri vaikeinta aikaa parisuhteelle. Yrittäkää vielä, se on lapsen edun mukaista, etenkin kun sanot että olette hyvissä väleissä eikä riitoja ole.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 15:16"]

OK, alkaa mennä näköjään jo tälle uskovaistasolle tämä argumentointi... että ei sitten 15-20 vuoteen uusia kumppaneita? Ootko sä ollenkaan tässä maailmassa? No, et ole.

[/quote]

Jos haluaa uusia kumppaneita niin miksei voi jättää lapsia tekemättä? Se yksinkertaistaa eroa valtavasti.