Onko vuoroviikottelu paras systeemi lapsen kannalta?

Kuka oikeasti maksaa kahta kämppää, jotta lapsi voi asua "yksin" vanhempien vaihtaessa asuinpaikkaa ja maksaessa vielä toisesta kämpästä?

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:09"]

Toimiiko paremmin muutama päivä kerrallaan vielä noin pienellä? Olemme isän kanssa hyvissä väleissä ja kyse ei ole mistään riidasta, joten muutama päivä silloin tällöin saattaisi toimia. /ap

[/quote]

Juuri näin. Pieni lapsi ei saisi olla montaa päivää erossa kummastakaan vanhemmasta. Jos pystytte järjestämään asumiskuviot niin, että lapsen päivähoitopaikka (ja myöhemmässä iässä kaverit ja muu elinpiiri) pysyy koko ajan saman, eli asutte riittävän lähellä, niin hyvä. Vähän vanhempana (ehkä jostain kolmesta vuodesta eteenpäin voi niitä vuorojaksoja pidentää vaikka viiteen-seitsemään päivään.

Tärkeää on silloin (ja koko ajan) että kummassakin kodissa lapsella on oma alueensa ja omat tavarat ja vaatteet. Sellainen reppuelämä ei ole lapselle kivaa (että kaikki tarvikkeet tuodaan aina laukussa mukana). Myöhemmin kouluiässä tämä olisi jo lapselle aika haastavaakin käytännössä.

Ne, jotka täällä huutelevat että vuoroasuminen ei toimi unohtavat ihan jatkuvasti sen, että lapsi joutuu ihan samalla tavalla "vaihtamaan kotia" silloinkin, jos menee viikonlopuksi tai pidennetyksi viikonlopuksi toiseen kotiin - ei ole mitään eroa sillä onko lapsi siellä "etäkodissa" neljä päivää vai seitsemän päivää. Neljä kodinvaihtokertaa kuitenkin tulee kuukaudessa.

Mutta siis alle kaksivuotiaana niin koittakaa pitää ihan parissa päivässä ne erot, niin ei tule sitä erotuskaa. Ja puhukaa koko ajan myös siitä toisesta vanhemmasta (kauniisti).

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:26"][quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:09"]

Toimiiko paremmin muutama päivä kerrallaan vielä noin pienellä? Olemme isän kanssa hyvissä väleissä ja kyse ei ole mistään riidasta, joten muutama päivä silloin tällöin saattaisi toimia. /ap

[/quote]

Juuri näin. Pieni lapsi ei saisi olla montaa päivää erossa kummastakaan vanhemmasta. Jos pystytte järjestämään asumiskuviot niin, että lapsen päivähoitopaikka (ja myöhemmässä iässä kaverit ja muu elinpiiri) pysyy koko ajan saman, eli asutte riittävän lähellä, niin hyvä. Vähän vanhempana (ehkä jostain kolmesta vuodesta eteenpäin voi niitä vuorojaksoja pidentää vaikka viiteen-seitsemään päivään.

Tärkeää on silloin (ja koko ajan) että kummassakin kodissa lapsella on oma alueensa ja omat tavarat ja vaatteet. Sellainen reppuelämä ei ole lapselle kivaa (että kaikki tarvikkeet tuodaan aina laukussa mukana). Myöhemmin kouluiässä tämä olisi jo lapselle aika haastavaakin käytännössä.

Ne, jotka täällä huutelevat että vuoroasuminen ei toimi unohtavat ihan jatkuvasti sen, että lapsi joutuu ihan samalla tavalla "vaihtamaan kotia" silloinkin, jos menee viikonlopuksi tai pidennetyksi viikonlopuksi toiseen kotiin - ei ole mitään eroa sillä onko lapsi siellä "etäkodissa" neljä päivää vai seitsemän päivää. Neljä kodinvaihtokertaa kuitenkin tulee kuukaudessa.

Mutta siis alle kaksivuotiaana niin koittakaa pitää ihan parissa päivässä ne erot, niin ei tule sitä erotuskaa. Ja puhukaa koko ajan myös siitä toisesta vanhemmasta (kauniisti).
[/quote]

Kiitos asiallisesta vastauksesta! Olemme keskustelleet asiasta ja sopineet, että me vanhemmat puhumme toisistamme kunnioittavasti lapselle. Emme asu kovinkaan pitkän välimatkan päästä, juurikin päiväkotiasian takia. Isä muutti siis toisaalle ja me asutaan lapsen kanssa samassa kämpässä, joka on lähellä sitä päikkyä, johon lapsi syksyllä menee. Otetaan siis kokeiluun alkuun tämä muutaman päivän systeemi ja katsotaan sitten! Lisää vastauksia saa tulla.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:23"]

Kuka oikeasti maksaa kahta kämppää, jotta lapsi voi asua "yksin" vanhempien vaihtaessa asuinpaikkaa ja maksaessa vielä toisesta kämpästä?

[/quote]

Eikös vuoroviikkosysteemissäkin tarvitse maksaa kahta kämppää?

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:20"]

Kuten 5 sanoi niin lapsen pitäisi saada asua yhdessä kodissa ja vanhempien sen sijaan vuorotella. Ikää kun alkaa tulemaan niin jos lapsi joutuu joka viikko vaihtamaan kotia niin pakkaamisessa on aina oma tehtävänsä. Ei ole laosen vika jos vanhemmat eroaa. Vanhempien pitäisi joka viikon siirrot jaksaa eikä lapsen!

[/quote]

Tää on puhdasta vaan provosointia. Käytännössä tarkoittaisi sitä, että vanhemmat omistavat / vuokraavat kolme asuntoa; yksi yhteinen (se jossa lapsi "asuu"), sitten isälle oma, ja äidille oma. Eihän ne eronneet vanhemmat ja niiden uudet kumppanit voi todellisuudessa samaa asuntoa jakaa. Tässä systeemissä ei syntyisi sitä todellista kotia mihinkään, kun vanhempien "todellinen koti" olisi se toinen koti (koska yhteisen joutuisi jakamaan myös eksän kanssa).

Syntyessään siis jo kuollut ajatus, eikä kukaan järkevä tuota ajatusta edes pyörittele mielessään. Fanaatikot tietysti, niiden mielestä yleensä myös se lapsen ainoa oikea koti syntyy sinne missä äiti on, koska näiden fanaatikkojen vähempiälyisten mieli on aivopesty sillä vanhentuneella myytillä, että äiti on lapselle tärkein.

Oikeiden tutkimusten mukaan lapselle on tärkein se vanhempi, joka on pienenä lapsen elämässä läsnä, ja tämä läheisyyssuhde muodostuu parhaimmillaan kumpaankin vanhempaan. Jos kumpikin vanhempi haluaa ja pystyy ylläpitämään sitä suhdetta myös eron jälkeen, niin lapselle se ero ei silloin ole ihan niin kamala ja traumaattinen. Suurin traumahan lapselle tulee siitä, jos eroon liittyy ajatus toisen vanhemman "menettämisestä". Menettäminen on jo sitä, että toiselle vanhemmalle suodaan selvästi vähemmän aikaa lapsen kanssa kuin toiselle.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:30"][quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:23"]

Kuka oikeasti maksaa kahta kämppää, jotta lapsi voi asua "yksin" vanhempien vaihtaessa asuinpaikkaa ja maksaessa vielä toisesta kämpästä?

[/quote]

Eikös vuoroviikkosysteemissäkin tarvitse maksaa kahta kämppää?
[/quote]

Molemmat vanhemmat maksavat omat asuntonsa, tietenkin. Emme
me entisten kumppanien kämppää maksele :D

Tarkoitin siis, että kun lapselle on se "oma" kämppä, joutuisin maksamaan siis tätä äidin asuntoa ja lapsen asuinpaikasta puolet. Eli siis kahta kämppää. \ ap

tyypillistä, isä muuttaa pois. jättäkää te imbesillit 22-vuotiaat ne kotileikit myöhemmälle.

Moni haukkuu vuoroviikkosysteemiä reppuelämäksi, mutta kyllä minun kokemuksen mukaan nimenomaan vain viikonlopuksi isän luo menijä niitä kamppeita paljon enemmän joutuu roudaamaan. Meillä siis miehen kaksi lasta asuvat n puolet kuukaudesta (hieman enemmän ovat äidillä) ja heillä on täällä meillä ihan kaikki mitä lapsi ikinä tarvitsee. Äidin luota ei tarvi tuoda mitään, mutta toki saavat tuoda leluja jos haluavat ja silloin tällöin tuovatkin.

Minun lapseni taas on vain jokatoinen vkl isän luona, joskus joku pidennetty vkl tai kesällä viikko. Aina saa pakata kauheasti vaatteita mukaan ja jatkuvasti joku juttu unohtuu tai tarviikin jotain mitä isän luona ei ole. Isän työn takia ei voi lasta tavata enemmän. On sanomattakin selvää että mieheni on lastensa kanssa huomattavasti läheisimmissä väleissä, kun minun lapseni oman isänsä kanssa. Miehen lapset ovat myös itse sanoneet monesti että haluaisivat olla vieläkin enemmän meillä.

Mutta ovathan nämä aina tapauskohtaisia ja helpottaa tosi paljon jos vanhemmat asuvat melko lähellä, jolloin lapsi voi vaikka itsekin kulkea kotien väliä kun on isompi.

Voi kamala. Siis oikeasti 1,5v lapsi joutuu olemaan monta päivää kerrallaan pois äidin luota? Ei näin, ei todellakaan. Max 1 yö kerrallaan.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:32"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:30"][quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:23"] Kuka oikeasti maksaa kahta kämppää, jotta lapsi voi asua "yksin" vanhempien vaihtaessa asuinpaikkaa ja maksaessa vielä toisesta kämpästä? [/quote] Eikös vuoroviikkosysteemissäkin tarvitse maksaa kahta kämppää? [/quote] Molemmat vanhemmat maksavat omat asuntonsa, tietenkin. Emme me entisten kumppanien kämppää maksele :D Tarkoitin siis, että kun lapselle on se "oma" kämppä, joutuisin maksamaan siis tätä äidin asuntoa ja lapsen asuinpaikasta puolet. Eli siis kahta kämppää. \ ap

[/quote]

Ajatuksena on, että lapsella on kiinteä "oma koti", jossa hän asuu vanhempien vaihtaessa väliviikoiksi väistökotiin (joka voi olla pienempikin). Lapsella on tuttu ympäristö, lelut, vaatteet, harrastuvehkeet ja pihakaverit.

Pointtina onkin, että kukaan aikuinen ei suostu vaihtamaan kotia viikottain (kuten 14 tuossa yllä todistaa).

Miksi sitten yht'äkkiä onkin "lapsen etu" kulkea irtolaisena paikasta toiseen ilman omaa paikkaa? Jos aikuiset sotkevat asiansa, niin miksi lapsen siitä pitäisi kärsiä? (Tästä kirjoitaa 9 yllä)

Vai onko kirjoittaja 3 lähimpänä totuutta? Se siitä kultaisesta "lapsen edusta".

Isä muutti pois, koska kämppä oli alunperin minun omistamani (ei edes vuokrattu). En ole 22, vaan 30-vuotias ja koen olevani aikuinen, joka voi päättää omista ja lapsen asioista kunnolla. Tilanne on minulle ja lapsen isälle uusi, joten kysyn neuvoja ja näkökantoja. /ap

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:41"]Voi kamala. Siis oikeasti 1,5v lapsi joutuu olemaan monta päivää kerrallaan pois äidin luota? Ei näin, ei todellakaan. Max 1 yö kerrallaan.
[/quote]

No jaa, ei 1,5-vuotiasta imetetä tms. Ihan hyvin on poika ollut esim. viikonlopun isän kanssa kahdestaan, kun olen ollut muualla. / ap

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:08"]Toimii. Ihana saada joka toinen viikko lapsivapaata ja elää kuin sinkku elää.
[/quote]
Miksi olet ylipäätään lisääntynyt, kun noin itsekkäästi ajattelet? Toimii joudun näkökulmasta, mutta lapsesi on toista mieltä. Tai ehkä se on onnellinen aina niillä viikoilla, kun ei joudu olemaan sun kanssa.

Toimii siis sun näkökulmasta.

No omasta kokemuksesta voin sanoa, että meidän lapsi oli 1,5v kun erosimme. Oli kerran viikossa yhden yön isällään yötä. Tuo oli kamalaa aikaa. Huusi jatkuvalla syötöllä isänsä luona, vasta vuoden päästä helpotti. Ja kuka äiti pystyisi olemaan VIIKON erossa noin pienestä lapsesta? Itselle kaksi yötä on ihan maksimi.

Miten ap voisit olla viikon ilman lastas??? Et ansaitte häntä :( ihan kauheaa.

Oikeesti, ihmiset! Ei lapsia ennenkuin ootte täysin varmoja että haluatte viettää sen puolison kanssa loppuelämän. Miksi aikuiset on niin itsekkäitä että laitetaan pienet viattomat kärsimään ?
Ei se puoliso tee sinua onnelliseksi ellet itse ota vastuuta omasta onnellisuudesta..se puoliso on osa sitä onnellisuutta..

Ottakaa mallia vl porukoista. Ne eivät ero ja avioliitot ovat onnellisia..niille elämä on suuri lahja ja puoliso kaikista suurin lahja..tuota lahjaa jokainen haluaa arvostaa ja kohdella kuin kukkaa kämmenellä, molemminpuolin. Vastoinkäymiset otetaan tyynesti vastaan, niistä opitaan ja ne kasvattaa ja lujittaa puolisoiden välistä sieltä.
Kunpa jokainen ymmärtäisi tämän niin monet monet lapset säästyis siltä tuskalta että äiti ja isä, nuo elämän tärkeimmät, eroaa ja minä olen tehnyt jotain väärin..

Tutkimusten mukaan vuoroviikkosysteemi on lapselle ehdottomasti parempi, kuin se, että toista vanhempaa tavataan harvemmin. Ruotsissa aletaan siirtyä systemaattisesti malliin, missä lapsella on kaksi tasaveroista kotia. Toki jos olette paljon tekemisissä, ja lapsi on vielä pieni, voitte pitää yhteyttä tiiviimmin. Mutta joka tapauksessa molempiin vanhempiin yhtä paljon.

Jos isä asuu ihan lähellä, eikö ensimmäisen vuoden voisi tehdä niin, että isä tulee teidän kotiin vaikka joka toinen ilta muutamaksi tunniksi? Ja vaikka yhdeksi yöksi viikossa.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:09"]

Toimiiko paremmin muutama päivä kerrallaan vielä noin pienellä? Olemme isän kanssa hyvissä väleissä ja kyse ei ole mistään riidasta, joten muutama päivä silloin tällöin saattaisi toimia. /ap

[/quote]

Ei riitaa? Miksi ihmeessä sitten erositte?