Lue keskustelun säännöt.
Kohta sanon rumasti lapselleni
20.07.2015 |
Poikani täyttää kohta 4 vuotta.
Jo kun hän oli 2-vuotias olin varma etten selviydy uhmasta järjissäni. No, täällä ollaan edelleen eikä suljetulla, mutta uhma vain pahenee. Rajoja on, taistelut valitaan mahdollisimman viisaasti, mutta nyt joka päivä on rääkymistä ja karjumista.
Välillä tuntuu että kohta lyön, tuun hulluksi tästä metelistä.
Kaikki hauskanpitokin loppuu rääkymiseen kun aina jokin on huonosti, ellei muuta niin saa vääränlaisen mukin.
Olen siinä pisteessä että ilmoitan pojalle että hän on äärettömän rakas, mutta nyt en enää jaksa ja hän saa lähteä viikoksi mummun luo.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla samanlainen 4 v ja kappas kun käytös muuttui kun yhtenä kauniina päivänä läimäytin persiille! nyt tottelee heti ja jos hakkaa sisaruksia tai sylkee tai paiskoo tavaroita niin minun pitää vain nostaa kulmakarvaa niin lapsi tajuaa että nyt tuli raja vastaan. tämän kanssa voi syödä nykyään ravintolassa nätisti, käydä kaupassa ilman huutokonserttia jne. jotkut lapset tarvitsevat kunnon rajat.