Mitkä asiat sinut yllätti synnytyksessä tai heti sen jälkeen?

No ainakin se miten nopeasti palauduin.

Sit se kotiinlähtö(sanottiin tyyliin vaan heipat,odotin jotain viime hetken neuvoja/tsemppejä)

Ja ettei se ollutkaan niin kauheaa kuin oletin, vaikka en saanutkaan kipulääkkeitä.. En tiedä aitten oliko shokki vai mikä :D

Itselleni suurin ylläri oli, että en kakannut synnytyksessä, olin jotenkin varautunut kaikkien pelottelemana tähän.

Synnytys kesti 47h ja synnytyssalissa olin 15h. Epiosotomia tehtiin, se oli jälkeenpäin tosi kipeä. Kuten neuvolan th sanoikin, kipu loppui aivan yllättäen viikon kohdalla synnytyksestä. Nykyään arpea ei näy eikä tunnu. 

Yllätyin rintatulehduksesta ja siitä, kuinka todella moni ei ymmärrä, että rintatiehyeiden tukos ja rintatulehdus ovat kaksi eri asiaa. Minulle selitettiin jostain kylmästä ilmasta ja kaalinkeristä sekä pumppaamisesta (jotka auttavat rintatiehyeiden tukoksessa), mutta ei ymmärretty että rintatulehdus on stafylokokkibakteerin aiheuttama erittäin raju infektio, jossa ei auta mikään muu kuin antibiootti ja sekin usein suonensisäisesti.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 17:38"]Itselleni suurin ylläri oli, että en kakannut synnytyksessä, olin jotenkin varautunut kaikkien pelottelemana tähän.
[/quote]
Haha, joo tää!

Tokassa synnytyksessä tajusin vasta kun olin suihkussa synnytyksen jälkeen, että jälkivuotoa tulee taas monta viikkoa. Olin totaalisesti unohtanut koko jutun.

Yllätyin kivun voimakkuudesta. Lisäksi yllätyin siitä ettei jäänyt mitään jälkiä vatsaan tms, kukaan ei olisi  seuraavana päivänä voinut sanoa olenko synnyttänyt vai en, jos oli paita päällä. Lihoin kyllä myöhemmin ja useamman lapsen jälkeen, mutta se ei johtunut raskauksista. Mitään mammamaha ei siis automaattisesti todellakaan jää jos on hyväkuntoinen.

Yllätti miten imetys sattuu. Onneksi viikon kuluttua ei sit enää sattunut.

Yllätti ne hormonit! Olin aivan sekaisin pari viikkoa.

Jälkisupistukset yllätti. En ollut kuullutkaan niistä :O

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 17:40"]

Yllätyin kivun voimakkuudesta. Lisäksi yllätyin siitä ettei jäänyt mitään jälkiä vatsaan tms, kukaan ei olisi  seuraavana päivänä voinut sanoa olenko synnyttänyt vai en, jos oli paita päällä. Lihoin kyllä myöhemmin ja useamman lapsen jälkeen, mutta se ei johtunut raskauksista. Mitään mammamaha ei siis automaattisesti todellakaan jää jos on hyväkuntoinen.

[/quote]

Olen hyväkuntoinen ja voin jopa sanoa urheilevani, enkä vain kuntoilevani. Mutta kyllä minulla näkyi vauvamaha synnytyksen jälkeen, vaikka kiloja tuli raskaudessa vain 6. 

Lihonut en ole lasten jälkeenkään, vaan pysynyt entisissä mitoissa eli 174cm ja 58kg.

Ja alkuperäiseen kysymykseen: synnytyksessä lähinnä yllätti se viimeisen sentin aukeamisvaiheessa oleva "myrsky", mikä vei matkassaan. Jokin alkukantainen olo, kun tuntui, että synnytys ja luonto vie matkassaan ja muistan ajatelleeni, että nyt sitä mennään ja mitään en voi. Olin jotenkin kuvitellut, että henkäilemällä ja hönkäilemällä voin hallita itseni ja koko ajan pystyn kontrolloimaan itseäni. Synnytys oli luomusynnytys.

Ponnistusvaiheen kivuttomuus ja helppous yllätti. Otin kyllä kohdunkaulapuudutuksen kun olin täysin auki, mutta luulin ettei puudutuksesta oikeasti mitään hyötyä ole. Synnytyksen jälkeen yllätyin siitä ettei lapseni osannut syödä rintaa, en ollut ikinä tällaisesta kuullutkaan. Pumppaamalla rintamaitoa riitti 3kk, olin siihen ihan tyytyväinen.

Synnytyksessä se, miten helvetillisesti se sattui, ja heti synnytyksen jälkeen se, miten hetkessä ne kivut unohtui ja miten sekopäisesti vauvaan rakastui <3

Minut yllätti se miten hiton kipeää teki imetys ens alkuun. Auts! Synnytyskipuihin olin varautunut ja jälkivuotoon ym. mutta kukaan ei kertonut etukäteen että rinnat menee ihan ruvelle ennenkun ne tottuu imemiseen. :/

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 17:52"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 17:40"]

Yllätyin kivun voimakkuudesta. Lisäksi yllätyin siitä ettei jäänyt mitään jälkiä vatsaan tms, kukaan ei olisi  seuraavana päivänä voinut sanoa olenko synnyttänyt vai en, jos oli paita päällä. Lihoin kyllä myöhemmin ja useamman lapsen jälkeen, mutta se ei johtunut raskauksista. Mitään mammamaha ei siis automaattisesti todellakaan jää jos on hyväkuntoinen.

[/quote]

Olen hyväkuntoinen ja voin jopa sanoa urheilevani, enkä vain kuntoilevani. Mutta kyllä minulla näkyi vauvamaha synnytyksen jälkeen, vaikka kiloja tuli raskaudessa vain 6. 

Lihonut en ole lasten jälkeenkään, vaan pysynyt entisissä mitoissa eli 174cm ja 58kg.

Ja alkuperäiseen kysymykseen: synnytyksessä lähinnä yllätti se viimeisen sentin aukeamisvaiheessa oleva "myrsky", mikä vei matkassaan. Jokin alkukantainen olo, kun tuntui, että synnytys ja luonto vie matkassaan ja muistan ajatelleeni, että nyt sitä mennään ja mitään en voi. Olin jotenkin kuvitellut, että henkäilemällä ja hönkäilemällä voin hallita itseni ja koko ajan pystyn kontrolloimaan itseäni. Synnytys oli luomusynnytys.

[/quote]

ja minulla rasvat ennen ja jälkeen raskauksien 13. ja silti jäi roikkuva vatsanahka, jota en ole pystynyt millään saamaan pois. 

ja sitten se, että minulle luonto ei kertonut mitään ja synnyttäminen (3 kertaa) on edelleen ihan sellaista sumua, jossa arvotaan miten keho toimii. ja kaikki on tulleet luomuna. silti en ole saanut kiinni kroppani toiminnasta.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 17:39"]Synnytys kesti 47h ja synnytyssalissa olin 15h. Epiosotomia tehtiin, se oli jälkeenpäin tosi kipeä. Kuten neuvolan th sanoikin, kipu loppui aivan yllättäen viikon kohdalla synnytyksestä. Nykyään arpea ei näy eikä tunnu. 

Yllätyin rintatulehduksesta ja siitä, kuinka todella moni ei ymmärrä, että rintatiehyeiden tukos ja rintatulehdus ovat kaksi eri asiaa. Minulle selitettiin jostain kylmästä ilmasta ja kaalinkeristä sekä pumppaamisesta (jotka auttavat rintatiehyeiden tukoksessa), mutta ei ymmärretty että rintatulehdus on stafylokokkibakteerin aiheuttama erittäin raju infektio, jossa ei auta mikään muu kuin antibiootti ja sekin usein suonensisäisesti.
[/quote]no olet osin oikeassa mutta alkavaan rintatulehdukseen voi auttaa myös rinnan tyhjennys ja ne kaalinlehdet. Aina ei tarvita Ab kuuria jos tulehdus huomataan ajoissa.

Rakkauden määrä, kun sai lapsen lähelleen.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 21:25"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 20:24"]No, yllätyin kyllä että se meni niin helposti (kun odotin pahempaa) ja olin niin hyvävointinen ja pirteä heti synnytyksen jälkeen. Yllätyin myös siitä että imetys sattui pitkään vaikkei mitään ns. syytä ollut, luulin että sattuu vain jos on huono imuote tai nännit ruvella tai ehkä joku tulehdus tai sammas. Mitään tiehyttukoksia, huonoa otetta, huonoa asentoa, haavaumia tai verta ei ollut, nännit vain arkoi ehkä ekan kuukauden, sitten se imetyskipu loppui. Pumppaus ei sattunut mutta tuntui ihan lässyn-lää-tehottomalta vauvaan verrattuna (nyt tuli ahaa-elämys että ehkäpä vauvan imu vaan oli niin voimakas että nännit meinasi irrota). Jos kipu olisi vielä jatkunut niin lyhyeksi olisi jäänyt se imetys. [/quote] Mulla päinvastainen ahaa! Vauvan imu tuntui hennolta lupsuttelulta, pumpun imu avasi maitohanat.

[/quote]

Ahaa! Ehkä se tosiaan on siitä imun voimasta kyse. Kokeilin muutamia erilaisia pumppuja, ja osa niistä oli imetykseen verrattuna erittäin miellyttäviä, osa taas tuntui minusta turhanpäiväiseltä tissin hivelyltä lähinnä, lopulta lypsin käsin sen mitä halusin pakastaa. Ja aika kovakätinen taisin olla itsekin. Kiitos tästä, en oikeasti ollut ajatellut tosissani asiaa, että voiko vauvoissa olla eroja ja siitä johtua se kipu!

Yllättävää oli, että helpohkon synnytyksen jälkeen mulle laitettiin kaksi tikkiä - ja nämä sattuivat suhteessa helvetisti enemmän kuin synnyttäminen! Kun vauva oli jo sylissä niin tikkaamisen kipu tuntui "turhalta", palkinto oli ulkona jo.

Isoin yllätys oli se, että lapset vietiin sektion jälkeen samantien pois syytä sanomatta. Minut vietiin päivystykseen "heräämöön" ja siellä tuijottelin yksinäni seiniä ja mietin, että miten tässä näin kävi. Kukaan ei suostunut kertomaan mitään, kaikilla oli kamala kiire. Osastolla sanottiin, että saan nähdä lapset sen jälkeen, kun olen kävellyt itse suihkuun ilman apua ja haen sen jälkeen lapset kansliasta. Puudutuksen vuoksi en päässyt liikkumaan, en saanut syötävää (koska en kyennyt kävelemään) ja kun soitin kelloa, tuli opiskelija paikalle. Hän taas ei osannut tehdä muuta kuin pahoitella ja antaa vettä juotavaksi. Osaston linja oli tiukka: lapset saa viereensä vasta sitten, kun niistä kykenee huolehtimaan.

Lääkärikierrolla kysyttiin, että "mitenkä se imetys on lähtenyt sujumaan" ja minä vastasin, että en tiedä, koska lapseni ovat todennäköisesti kuolleet, koska en ole koskaan heitä nähnyt, en edes leikkaussalissa. Vasta siinä vaiheessa tuli porukkaan vipinää ja pahoiteltiin tapahtunutta. Tosin ensin huoneeseeni lykättiin kaksi poikaa, jolloin jouduin toteamaan, että salissa väittivät toisen olevan tyttö eikä sukunimikään täsmännyt.

Yllätyin:

synnytyksen helppoudesta

siitä, miten kipeänä olin reilun viikon synnytyksen jälkeen, istuminen oli mahdotonta

siitä, että muut eivät olekaan välttämättä yhtä kipeänä synnytyksen jälkeen. Luulin että kovat kivut jälkikäteen olivat normi eivätkä muutkaan kykene istumaan.

imetyksen kivuliaisuudesta alussa ennen kuin lähti sujumaan

jälkivuodon kestosta

siitä, että kuukautiset jäävät pois niin pitkäksi aikaa vielä synnytyksen jälkeenkin (vuosi)