En uskalla ihastua
Olen ollut kohta vuoden sinkkuna, kaksin lapseni kanssa. Latasin Tinderin, juttuseuran takia, en aikonut koskaan tavata ketään.
Eksäni oli henkisesti ja fyysisesti väkivaltainen. Ero oli kylmä ja riitaisa.
Nyt olen kuitenkin kaksi kuukautta jutellut mukavan miehen kanssa, käynyt hänen luonaan useasti (ei edes halausta olla vaihdettu, koska en uskalla.) ja hän tapasi myös lapseni, kun käytiin Hoplopissa.
Päivä päivältä tunteeni muuttuvat. Eilen ajattelin, että mikä ihana mies, katsotaan jos tästä tulisi jotain. Tänään ajattelen, että haluan olla vaan kaksin lapseni kanssa, ja toivon ettei mies kokoajan pistäisi viestiä.
Ystävät käskevät seuraamaan sydäntä, mutta tiedän, että tulevaisuudessa potkin itseäni päähän jos lopetan yhteydenpidon ailahtelevien tunteiden takia.
Takokaa järkeä päähäni