Mitkä asiat sinut yllätti synnytyksessä tai heti sen jälkeen?

Se, että olin kolme viikkoa synnytyksen jälkeen ihan heikko ja mulla ekan synnytyksen jälkeen alapäätä särki 3 viikkoa niinikään. Vaikka en revennyt. Istuin uimarenkaalla, kunhan vihdoin saimme sen hankittua. 

Mies sai kylvettääkin vauvan jne. heikkouteni takia. Hyvä, että pääsin kotiin rappuset ylös kun tulin kotiin! Mutta kyllä se sitten siitä :D

Kiireellinen sektio. Olin avoin kaikelle - paitsi sektiolle, jota en missään tapauksessa halunnut. No, sehän tietysti tuli minun kohdalleni, kun taas toiset eivät saa sitä millään, vaikka haluaisivat...  Itkin koko matkan leikkaussaliin.

Joka tapauksessa olen tänä päivänä kiitollinen terveestä esikoisestani, joka ei vammautunut hapenpuutteesta synnytyksestä, koska fiksu lääkäri määräsi sektioon.

Apua, oon ite raskaana ja näitä luettuani aloin pelkäämään todella synnytystä :( tää on siis mun eka

Orgasmi yllätti.

Miten kova ponnistamisen tarve lopulta oli, se yllätti, ja vauva lopulta syntyi lääkärin koettaessa laittaa puudutetta mulle selkään mutta ei ehtinyt..

Yllätyin siitä että kaikki ei mennyt "hienosti" niin kuin kaikki toitottivat, eikä luonto hoitanut hommaa vaan se kesti ja kesti ja luuln että kuolen, kunnes vauva otettiin imukupilla. Myös yllätyin miten pitkäksi aikaa minut jätettiin oman onneni nojaan. Yllätyin myös siitä että pimppa ei todellakaan palautunut siitä, enää ikinä, eikä yksikään terkkari gynekologi osannut sanoa siihen sitä eikä tätä, eikä virtsankarkailuun, ilmankarkailuun, ulosteenkarkailuun, arven kipuihin, seksiongelmiin... mistään näistä ei voinut puhua kenenkään kanssa joka olisi tiennyt.

Mä en tiennyt että istukkakin pitää synnyttää :D tai tiesin että sekin pihalle tulee, mutten jostain syystä ollut sitä rekisteröinyt ja tajunnut miten se sieltä pihalle tulee. Esikoisen kun synnytin, olin jo helpottunut et kipu loppui ja sain pitää lastani sylissä kunnes kätilö tulee painele mahaa ja alkaakin supistaa vietävästi, istukkahan sieltä syntyi :D olin jo et mitä vittua, mitä nyt tapahtuu ku justha mä muksun pyöräytin xD

Avautumisvaiheen pahaa oloa. Aivan kuin vatsataudissa, oksetti, pyörrytti ja vatsa sekaisin.

Synnytyksen jälkeen yllätti nopea toipuminen. Vaikka esikoisen kohdalla tehtiin eppari, pystyin heti istumaan, ei ollut isoja kipuja tms. Toisen jälkeen alapää selvisi vielä vähemmällä. Kilojakaan ei jäänyt kummassakaan raskaudessa, lihakset toki vaati aikaa ja treenaamista palautuakseen. Eikö yhden ainutta raskausarpea!

Oli ihan todella yllätys, miten paljon kakalla käyminen voi PELOTTAA!

Ilokaasua oli aluksi vaikea saada, kätilö lykkäsi maskin ilman ohjeita. Luonnollinen synnytys ja liikkuminen synnytyksen aikana oli mahdoton toteuttaa kun kaikenlaista piuhaa oli kiinni. Imetys sattui ja maidon tuloon meni monta päivää, ei siis riittänyt  se että vastasi kätilön kysymykseen aiotko imettää, kun oma keho hidasteli. 

No, yllätyin kyllä että se meni niin helposti (kun odotin pahempaa) ja olin niin hyvävointinen ja pirteä heti synnytyksen jälkeen.

Yllätyin myös siitä että imetys sattui pitkään vaikkei mitään ns. syytä ollut, luulin että sattuu vain jos on huono imuote tai nännit ruvella tai ehkä joku tulehdus tai sammas. Mitään tiehyttukoksia, huonoa otetta, huonoa asentoa, haavaumia tai verta ei ollut, nännit vain arkoi ehkä ekan kuukauden, sitten se imetyskipu loppui. Pumppaus ei sattunut mutta tuntui ihan lässyn-lää-tehottomalta vauvaan verrattuna (nyt tuli ahaa-elämys että ehkäpä vauvan imu vaan oli niin voimakas että nännit meinasi irrota). Jos kipu olisi vielä jatkunut niin lyhyeksi olisi jäänyt se imetys.

Yllätyin:

Ekalla kerralla kipu oli jotain sanoinkuvaamattoman kauheaa ilman epiduraalia ja seuraavalla kerralla yllätyin miten mukavaa synnyttäminen voi olla epiduraalin voimin ja nautin ilokaasustakin koko rahan edestä.. ;)

Kuinka kivuliasta tikkaaminen on, jos ei puudutus toimi kunnolla.

Ummetus. Ei kannata pidättää... Se tuska on vielä pahempi myöhemmin...

Onni. Kaiken sen jälkeen on vaikea ymmärtää, miten kaikki muut voivat vaan jatkaa normaalia elämäänsä kun jotain niin ihmeellistä on tapahtunut! Miksei muut ymmärrä, miten täydellinen ihmislapsi on juuri syntynyt?? Jopa miehelle hermostuin kun hän ei jaksanut yöllä pysyä hereillä ja vastata tunnollisesti joka kerta, kun kysyin että EIKÖ SE OLE IHANA JA SÖPÖ!! TULE NYT KATTOMAAN TÄTÄ MEIDÄN VAUVAA!!! MITEN SÄ KEHTAAT NUKKUA!!! HEI NYT SEN SUU LIIKKUU!! :D

Että selkään voi sattua enemmän kuin mahaan. Tosin mulla varmaan rusahti tuo nikamakaari silloin. En myöskään tiennyt, että häntäluu voi murtua synnytyksessä. Se olikin ainoa kauhujuttu, mitä en mistään lukenut.

Ensimmäisen synnytyksen kesto, vaikka olin tosi hyvässä fyysisessä kunnossa niin oksitosiinin aiheuttamat supparit veti mut 22 h kestäneen synnytyksen jälkeen ihan piippuun. Ponnistin 15 min ilman apuja yli 4 kg vauvan. Onneksi sain vain 2 tikkiä.
Toisessa synnytyksessä 12 h kesto, ilman puudutuksia ponnistin yli 4 kg vauvan 4,5 min. 1 tikki. Tämän synnytyksen jälkeen mua pyörrytti enemmän kuin esikoisen synnytyksessä vaikka siinä sain enemmän lääkkeitä ja epiduraalitkin :D
Mut myös yllätti toisessa "luomuponnistuksessa" se että en pystynyt pidättelemään vaikka kätilö huusi "odota, laitan hanskat älä ponnista" :D

Se, että synnytys voi sujua ensikertalaiseltakin nopeasti. Olisin halunnut kokeilla ammetta yms., mutta mut käskettiinkin suoraan saliin ja sänkyyn ja alle tunnin päästä vauva oli syntynyt. Tokan kanssa ehdin olla salissa 15 minuuttia. Jos tekisin kolmannen, pitäisi kai mennä valmiiksi sairaalaan. Asun 15 minuutin ajomatkan päässä sairaalasta, joten matkaan aikaa ei tuhraantunut.

Kuinka paljon rinnat voivat vuotaa maitoa esim. suihkussa ja kuinka paljon rintoihin koskee, jos imetykseen tulee pidempi väli.

Minulle oli yllätys, että maitoa tuli nännistä monesta reiästä. Olin aina luullut, että tississä on vain yksi reikä, mistä maito suihkuaa.

Mulla päinvastoin se, miten helposti imetys lähti käyntiin. En pidä sitä omana ansionani kuitenkaan. Vauva oli niin hyvässä kunnossa ja vahva heti synnyttyään, että jaksoi syödä kunnolla. Imetysotekin löytyi ihan vaan vauvan ohjauksessa. Vein rinnan toisen ulottuville, ja NAPS! siinä se oli ja pysyikin kiinni seuraavat puoli vuotta. Nännit eivät kipeytyneet. Tämä oli yllättävää ensikertalaiselle, kun olin valmistautunut ties mihin hankaluuksiin. :D

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 20:24"]No, yllätyin kyllä että se meni niin helposti (kun odotin pahempaa) ja olin niin hyvävointinen ja pirteä heti synnytyksen jälkeen.

Yllätyin myös siitä että imetys sattui pitkään vaikkei mitään ns. syytä ollut, luulin että sattuu vain jos on huono imuote tai nännit ruvella tai ehkä joku tulehdus tai sammas. Mitään tiehyttukoksia, huonoa otetta, huonoa asentoa, haavaumia tai verta ei ollut, nännit vain arkoi ehkä ekan kuukauden, sitten se imetyskipu loppui. Pumppaus ei sattunut mutta tuntui ihan lässyn-lää-tehottomalta vauvaan verrattuna (nyt tuli ahaa-elämys että ehkäpä vauvan imu vaan oli niin voimakas että nännit meinasi irrota). Jos kipu olisi vielä jatkunut niin lyhyeksi olisi jäänyt se imetys.
[/quote]

Mulla päinvastainen ahaa! Vauvan imu tuntui hennolta lupsuttelulta, pumpun imu avasi maitohanat.

Tuli ihan saatanan kipeät peräpukamat ponnistamisesta! Melkeen sattuu muistella :D

Yllätti synnytyksen nopeus ja supistuskivut (en tuntenut ainuttakaan harjotussupistusta raskauden aikana ennen 5min välein alkaneita suppareita). Yllätti miten paljon minusta lähtee ääntä ja kuinka nopeasti sen kivun kuitenkin unohti. Oikeastaan koko synnytys meni vähän sumussa ja vaikka silmäni olivat auki, en kuitenkaan nähnyt muuta kuin mustaa. Yllätti miten ihmeessä tarvitsin tikkausta jonnekin virtsaputken viereen ja kuinka pystyin istumaan heti synnytyksen jälkeen vaikka välilihakin tikattiin kasaan. Yllätti miten 12 raskauskilosta oli kotiutuessa jäljellä 1,5kg ja viikko synnytyksen jälkeen painoin 5kg vähemmän kuin ennen raskautta. Yllätti ehkä eniten se, kuinka paljon tehnyt seksiä mieli kotiutumisen jälkeen ja miten oudolta se "eka" kerta tuntui. Yllätti miten paljon imetys vie energiaa ja nestettä. Yllätti miten raskausaikana tulleet nivelvaivat (?) ja jalkakrampit ovat edelleen 6vkoa synnytyksen jälkeenkin vielä olemassa. Yllätti miten vähillä unilla sitä jaksaa olla päivät hereillä touhottamassa ja vieraita kahvituttamassa. Yllätti miten paljon voi tehdä mieli tupakkaa, vaikka viimeisestä tupakasta on jo yli 1,5 vuotta aikaa.