miten äidit saatte syötyä, annatteko lapsen vaan itkeä

Ainoastaan imetysvaiheessa ovat ruokailut olleet erillisiä. Koskaan en muista jääneeni ilman ruokaa siksi että jotakuta lasta olisi itkettänyt. Jos itku on tullut, olen vain siirtänyt syömistä pari minuuttia eteenpäin, kunnes itkut on lohduteltu.

Suihkussakin olen käynyt ilman että lasten on tarvinnut itkeä, eikä yksikään lapsi ole kouluikäisenä vielä pompotellut perhettä.

syötävää ja itse syödä siinä. Ei kai äidin ruokailu nyt niin kauan kestä, ettei lapsi pystyisi hetkeä olemaan ilman äidin syliä.

Eipä tulisi mieleenkään jättää vauvaa itkemään.

Meillä vaihtoehto oli joko sylissä pitäminen tai huudatus, että sain syötyä. Kuopus vaati huomiota tuon ikäisenä jatkuvasti. Useimmiten huusi vieressä kun söin (korvatulpat korvissa).



Toiset on vaan kovempia rääkyjiä, vaikka mitään " sylipalveluita" ei opetetakaan.

mutta esikoisen kanssa oli kieltämättä hiukan hankalaa. 9 kk ikäiselle annoin tavallisesti jotain mutusteltavaa ja laitoin taitettavaan syöttötuoliin lattialle istumaan. Eikä mitään huutoa tullut, kun lapsella oli itselläänkin jotain puuhaa. 10 kk ikäinen sai jo lusikan kouraan ja söi yllättävän hyvin itse. Niin että yhteiset ruokailutkin alkoi onnistua.



Vessassa kävin ovi auki. Suihkussa sai käydä aika rauhassa, koska osasi 9 kk iässä jo kontata veljensä viereen leikkimään.