Elämäsi pelottavin/ahdistavin kokemus?

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 02:09"]Kun mies sai luodin vatsaansa.. oli sairaalassa monta viikkoa, käytin kaikki lomapäivät siellä käymiseen. Itkin sängyn vierellä, joka päivä siihen asti kun hän heräsi. Oli ihan uskomaton fiilis kun sai nähdä sen hymyn. Mutta ei tämä ole mitään teidän kokemuksiin verrattuna.
[/quote]

Kamalaa, en tiedä miten kestäisin jos omalleni kävisi noin.. Älä vähättele kokemaasi, kaikilla omat kauheudet. Hyvä ettet ole muuta joutunut kokemaan mutta yksikin kauhea asia on liikaa.

-ylläkirjoittanut, enojen hyväksikäyttämä

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 01:33"]Pahin, enoni huumasi minut jossain bileissä kun olin 15, vei kotiinsa ja raiskasi. Tunsin ja tiedostin kaiken tapahtuvan, mutta en voinut liikkua tai puhua (paha olo tulee jo ajatuksesta).

Tätä ennen toinen enoni painosti minua lapsena, siihen että saa kosketella minua seksuaalisesti ja työntää sisälleni esineitä. Muistan kuinka yritin tarjota nukkevauvaa hänelle mieluummin, sanoen etten halua ja onhan tälläkin pimppi. Halusi aina suudella minua, hyi helvetti, en tykännyt siitä silloin enkä nytkään osaa muuta kui yökkäillä..

Sain myöhemmin tietää että äitini ja isäni erosivat osittain siitä syystä että äitini luuli isäni käyttävän minua hyväksi, koska käyttäydyin siten (äiti aavisti muttei koskaan minulta lapsena kysytty).. Isäni yritti itsemurhaa ja joutui sairaalaan äitini syytösten vuoksi.. Isä rupesi aggressiiviseksi ja pelottavaksi, masentui ja oli poissatolaltaan..

Eksän kanssa ollut suhde oli järkyttävä, hän oli pakko-oireinen narsisti joka hallitsi minua tietämättäni (myöhemmin olen tajunnut kaiken).. Ei antanut minun hankkia henkilötodistusta tai ajaa ajokorttia (olin tavatessamme alaikäinen, hän kolmekymppinen, en tiedä miten edes päädyimme yhteen jälkikäteen ajateltuna), hoitaa raha-asioitani, pelasi rahoja selkänitakana, petti vuosia, aiheutti nimilleni paljon velkaa, valehteli kaikille että minä teen niitä asioita joita hän teki minulle.. Uhkasi väkivallalla, syytti minua uskottomuudesta ja kaikesta muustakin minua.. Sai minut uskomaan etten voi saada lapsia kun jätimme ehkäisyn enkä tullut raskaaksi, (jälkikäteen luojan kiitos!!) ei kertonut että hän on steriili.. Eron jälkeen kun vihoin silmäni aukesivat, vainosi minua ja stalkkasi kotiani.. Yritti kaikin keinoin pilata suhteeni ihmisiin yms.. Ei onnistunut ja on nyt jättänyt minut rauhaan. alkoholisoiduin eron jälkeen ja sinnittelin rahavaikeuksissa ryypäten yksin kotona putkella, jopa kuukausia kerrallaan.. Krapulat oli niin voimakkaita juotuani kiljua, pontikkaa ja kaikkea mihin vai oli varaa, että näin olentoja ja pelkäsin kuolevani, jossain vaiheessa rupesin toivomaan että kuolisin mieluummin että kauhu loppuisi.. Pääsin alkoholista eroon lopulta pienellä vaivalla, heräsin muutokseen kun potkaisin ystävääni pari kaljan takia.. Yritin itsemurhaa eikä ketään kiinnostanut.

Nykyään onneksi hyvä mies, joka huolehtii minusta ja olen parantunut työkuntoiseksi terapian avulla. Töitäkin onneksi olen kerennyt tehdä vaikka paljon olen ollut sairaslomalla, ja työkyvyttömyyseläkkeellä jopa.. "loma" jatkuu nyt kun vihdoin tulin tälle nykyiselleni raskaaksi ja minusta tulee äiti. Terapia jatkuu varmasti vielä vuosia, ennenkuin voin rehellisesti luottaa omaan mielenterveyteeni niin että pärjään varmasti. Onneksi olen pärjänyt jo reilun aikaa ilman lääkitystä, emme olisi lasta edes yrittäneet jollei asiat olisi oikeasti paremmin.. Terapeuttinikin koki että olen valmis kunhan vain sitoudun silti hoitoon etten romahda tuen puutteesta.. Pikkuhiljaa elämä voittaa!!
[/quote]
Sulla on niin rankka tausta että en suosittelisi lasta tuohon. Omat ongelmasikin melkein nielevät sinut niin siihen vielä päälle äitiyden ongelmat ja lapsen tuomat haasteet/ongelmat. Niin niin ei hyvä tule.

Ja tämä kaikki vaikuttaa lopulta lapseen (huonosti) --> sinulle syyllisyyttä --> sinulle pahoinvointia --> vaikuttaa lapseen (loputon oravanpyörä).

-Kokemuksesta-

Älkää hyvät ihmiset tehkö niitä lapsia jos teillä on jo itsenne kanssa tekemistä.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 02:17"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 02:09"]Kun mies sai luodin vatsaansa.. oli sairaalassa monta viikkoa, käytin kaikki lomapäivät siellä käymiseen. Itkin sängyn vierellä, joka päivä siihen asti kun hän heräsi. Oli ihan uskomaton fiilis kun sai nähdä sen hymyn. Mutta ei tämä ole mitään teidän kokemuksiin verrattuna.
[/quote]

Kamalaa, en tiedä miten kestäisin jos omalleni kävisi noin.. Älä vähättele kokemaasi, kaikilla omat kauheudet. Hyvä ettet ole muuta joutunut kokemaan mutta yksikin kauhea asia on liikaa.

-ylläkirjoittanut, enojen hyväksikäyttämä
[/quote]

Sulla on ihan kauhean rankka lapsuus ollut. Se, että olet kestänyt ton on ihan uskomatonta ja kertoo sun vahvuudesta paljon. Olen varma että susta tulee mahtava äiti! Onnea♥

Kun jouduin kolariin, makasin sairaalassa 3 päivää koomassa. Kun heräsin, sain tietää että miehelläni on syöpä. Elämäni paskin viikko.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 02:27"]Älkää hyvät ihmiset tehkö niitä lapsia jos teillä on jo itsenne kanssa tekemistä.
[/quote]
1. visaus on ymmärtää olla tekemättä lapsia, jos on rikki.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 02:35"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 02:27"]Älkää hyvät ihmiset tehkö niitä lapsia jos teillä on jo itsenne kanssa tekemistä.
[/quote]
1. visaus on ymmärtää olla tekemättä lapsia, jos on rikki.
[/quote]
Juu rikkinäisestä astiasta on vaikea tarjota ja antaa.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 02:26"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 01:33"]Pahin, enoni huumasi minut jossain bileissä kun olin 15, vei kotiinsa ja raiskasi. Tunsin ja tiedostin kaiken tapahtuvan, mutta en voinut liikkua tai puhua (paha olo tulee jo ajatuksesta).

Tätä ennen toinen enoni painosti minua lapsena, siihen että saa kosketella minua seksuaalisesti ja työntää sisälleni esineitä. Muistan kuinka yritin tarjota nukkevauvaa hänelle mieluummin, sanoen etten halua ja onhan tälläkin pimppi. Halusi aina suudella minua, hyi helvetti, en tykännyt siitä silloin enkä nytkään osaa muuta kui yökkäillä..

Sain myöhemmin tietää että äitini ja isäni erosivat osittain siitä syystä että äitini luuli isäni käyttävän minua hyväksi, koska käyttäydyin siten (äiti aavisti muttei koskaan minulta lapsena kysytty).. Isäni yritti itsemurhaa ja joutui sairaalaan äitini syytösten vuoksi.. Isä rupesi aggressiiviseksi ja pelottavaksi, masentui ja oli poissatolaltaan..

Eksän kanssa ollut suhde oli järkyttävä, hän oli pakko-oireinen narsisti joka hallitsi minua tietämättäni (myöhemmin olen tajunnut kaiken).. Ei antanut minun hankkia henkilötodistusta tai ajaa ajokorttia (olin tavatessamme alaikäinen, hän kolmekymppinen, en tiedä miten edes päädyimme yhteen jälkikäteen ajateltuna), hoitaa raha-asioitani, pelasi rahoja selkänitakana, petti vuosia, aiheutti nimilleni paljon velkaa, valehteli kaikille että minä teen niitä asioita joita hän teki minulle.. Uhkasi väkivallalla, syytti minua uskottomuudesta ja kaikesta muustakin minua.. Sai minut uskomaan etten voi saada lapsia kun jätimme ehkäisyn enkä tullut raskaaksi, (jälkikäteen luojan kiitos!!) ei kertonut että hän on steriili.. Eron jälkeen kun vihoin silmäni aukesivat, vainosi minua ja stalkkasi kotiani.. Yritti kaikin keinoin pilata suhteeni ihmisiin yms.. Ei onnistunut ja on nyt jättänyt minut rauhaan. alkoholisoiduin eron jälkeen ja sinnittelin rahavaikeuksissa ryypäten yksin kotona putkella, jopa kuukausia kerrallaan.. Krapulat oli niin voimakkaita juotuani kiljua, pontikkaa ja kaikkea mihin vai oli varaa, että näin olentoja ja pelkäsin kuolevani, jossain vaiheessa rupesin toivomaan että kuolisin mieluummin että kauhu loppuisi.. Pääsin alkoholista eroon lopulta pienellä vaivalla, heräsin muutokseen kun potkaisin ystävääni pari kaljan takia.. Yritin itsemurhaa eikä ketään kiinnostanut.

Nykyään onneksi hyvä mies, joka huolehtii minusta ja olen parantunut työkuntoiseksi terapian avulla. Töitäkin onneksi olen kerennyt tehdä vaikka paljon olen ollut sairaslomalla, ja työkyvyttömyyseläkkeellä jopa.. "loma" jatkuu nyt kun vihdoin tulin tälle nykyiselleni raskaaksi ja minusta tulee äiti. Terapia jatkuu varmasti vielä vuosia, ennenkuin voin rehellisesti luottaa omaan mielenterveyteeni niin että pärjään varmasti. Onneksi olen pärjänyt jo reilun aikaa ilman lääkitystä, emme olisi lasta edes yrittäneet jollei asiat olisi oikeasti paremmin.. Terapeuttinikin koki että olen valmis kunhan vain sitoudun silti hoitoon etten romahda tuen puutteesta.. Pikkuhiljaa elämä voittaa!!
[/quote]
Sulla on niin rankka tausta että en suosittelisi lasta tuohon. Omat ongelmasikin melkein nielevät sinut niin siihen vielä päälle äitiyden ongelmat ja lapsen tuomat haasteet/ongelmat. Niin niin ei hyvä tule.

Ja tämä kaikki vaikuttaa lopulta lapseen (huonosti) --> sinulle syyllisyyttä --> sinulle pahoinvointia --> vaikuttaa lapseen (loputon oravanpyörä).

-Kokemuksesta-
[/quote]
Lapsen kannaltahan tuo on valitettavaa että joutuu kovin sekaviin oloihin.

Halaus teille kaikille ihan karmeita kokeneille <3

Ei meistä kukaan mitenkään turvassa ole, sattumasta kiinni kaikki vaan.

Omia en viitti täällä kertoa tunnistamisen pelossa...

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 02:38"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 02:26"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 01:33"]Pahin, enoni huumasi minut jossain bileissä kun olin 15, vei kotiinsa ja raiskasi. Tunsin ja tiedostin kaiken tapahtuvan, mutta en voinut liikkua tai puhua (paha olo tulee jo ajatuksesta).

Tätä ennen toinen enoni painosti minua lapsena, siihen että saa kosketella minua seksuaalisesti ja työntää sisälleni esineitä. Muistan kuinka yritin tarjota nukkevauvaa hänelle mieluummin, sanoen etten halua ja onhan tälläkin pimppi. Halusi aina suudella minua, hyi helvetti, en tykännyt siitä silloin enkä nytkään osaa muuta kui yökkäillä..

Sain myöhemmin tietää että äitini ja isäni erosivat osittain siitä syystä että äitini luuli isäni käyttävän minua hyväksi, koska käyttäydyin siten (äiti aavisti muttei koskaan minulta lapsena kysytty).. Isäni yritti itsemurhaa ja joutui sairaalaan äitini syytösten vuoksi.. Isä rupesi aggressiiviseksi ja pelottavaksi, masentui ja oli poissatolaltaan..

Eksän kanssa ollut suhde oli järkyttävä, hän oli pakko-oireinen narsisti joka hallitsi minua tietämättäni (myöhemmin olen tajunnut kaiken).. Ei antanut minun hankkia henkilötodistusta tai ajaa ajokorttia (olin tavatessamme alaikäinen, hän kolmekymppinen, en tiedä miten edes päädyimme yhteen jälkikäteen ajateltuna), hoitaa raha-asioitani, pelasi rahoja selkänitakana, petti vuosia, aiheutti nimilleni paljon velkaa, valehteli kaikille että minä teen niitä asioita joita hän teki minulle.. Uhkasi väkivallalla, syytti minua uskottomuudesta ja kaikesta muustakin minua.. Sai minut uskomaan etten voi saada lapsia kun jätimme ehkäisyn enkä tullut raskaaksi, (jälkikäteen luojan kiitos!!) ei kertonut että hän on steriili.. Eron jälkeen kun vihoin silmäni aukesivat, vainosi minua ja stalkkasi kotiani.. Yritti kaikin keinoin pilata suhteeni ihmisiin yms.. Ei onnistunut ja on nyt jättänyt minut rauhaan. alkoholisoiduin eron jälkeen ja sinnittelin rahavaikeuksissa ryypäten yksin kotona putkella, jopa kuukausia kerrallaan.. Krapulat oli niin voimakkaita juotuani kiljua, pontikkaa ja kaikkea mihin vai oli varaa, että näin olentoja ja pelkäsin kuolevani, jossain vaiheessa rupesin toivomaan että kuolisin mieluummin että kauhu loppuisi.. Pääsin alkoholista eroon lopulta pienellä vaivalla, heräsin muutokseen kun potkaisin ystävääni pari kaljan takia.. Yritin itsemurhaa eikä ketään kiinnostanut.

Nykyään onneksi hyvä mies, joka huolehtii minusta ja olen parantunut työkuntoiseksi terapian avulla. Töitäkin onneksi olen kerennyt tehdä vaikka paljon olen ollut sairaslomalla, ja työkyvyttömyyseläkkeellä jopa.. "loma" jatkuu nyt kun vihdoin tulin tälle nykyiselleni raskaaksi ja minusta tulee äiti. Terapia jatkuu varmasti vielä vuosia, ennenkuin voin rehellisesti luottaa omaan mielenterveyteeni niin että pärjään varmasti. Onneksi olen pärjänyt jo reilun aikaa ilman lääkitystä, emme olisi lasta edes yrittäneet jollei asiat olisi oikeasti paremmin.. Terapeuttinikin koki että olen valmis kunhan vain sitoudun silti hoitoon etten romahda tuen puutteesta.. Pikkuhiljaa elämä voittaa!!
[/quote]
Sulla on niin rankka tausta että en suosittelisi lasta tuohon. Omat ongelmasikin melkein nielevät sinut niin siihen vielä päälle äitiyden ongelmat ja lapsen tuomat haasteet/ongelmat. Niin niin ei hyvä tule.

Ja tämä kaikki vaikuttaa lopulta lapseen (huonosti) --> sinulle syyllisyyttä --> sinulle pahoinvointia --> vaikuttaa lapseen (loputon oravanpyörä).

-Kokemuksesta-
[/quote]
Lapsen kannaltahan tuo on valitettavaa että joutuu kovin sekaviin oloihin.
[/quote]

Hänhän sanoi olevansa kunnossa. Miksi te rupeatte neuvomaan ja arvostelemaan? Voi herranen aika.. musta toi on mahtavaa, ja uskon että hänestä tulee hyvä ja rakastava äiti. Juurikin kokemansa ansiosta.

Aika soppaan täällä ihmiset noita lapsia tekee. Järki käteen, edes sen lapsen vuoksi.

Tarvitaan kypsyyttä ajatella lapsen etua eikä omaa halua.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 02:41"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 02:38"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 02:26"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 01:33"]Pahin, enoni huumasi minut jossain bileissä kun olin 15, vei kotiinsa ja raiskasi. Tunsin ja tiedostin kaiken tapahtuvan, mutta en voinut liikkua tai puhua (paha olo tulee jo ajatuksesta).

Tätä ennen toinen enoni painosti minua lapsena, siihen että saa kosketella minua seksuaalisesti ja työntää sisälleni esineitä. Muistan kuinka yritin tarjota nukkevauvaa hänelle mieluummin, sanoen etten halua ja onhan tälläkin pimppi. Halusi aina suudella minua, hyi helvetti, en tykännyt siitä silloin enkä nytkään osaa muuta kui yökkäillä..

Sain myöhemmin tietää että äitini ja isäni erosivat osittain siitä syystä että äitini luuli isäni käyttävän minua hyväksi, koska käyttäydyin siten (äiti aavisti muttei koskaan minulta lapsena kysytty).. Isäni yritti itsemurhaa ja joutui sairaalaan äitini syytösten vuoksi.. Isä rupesi aggressiiviseksi ja pelottavaksi, masentui ja oli poissatolaltaan..

Eksän kanssa ollut suhde oli järkyttävä, hän oli pakko-oireinen narsisti joka hallitsi minua tietämättäni (myöhemmin olen tajunnut kaiken).. Ei antanut minun hankkia henkilötodistusta tai ajaa ajokorttia (olin tavatessamme alaikäinen, hän kolmekymppinen, en tiedä miten edes päädyimme yhteen jälkikäteen ajateltuna), hoitaa raha-asioitani, pelasi rahoja selkänitakana, petti vuosia, aiheutti nimilleni paljon velkaa, valehteli kaikille että minä teen niitä asioita joita hän teki minulle.. Uhkasi väkivallalla, syytti minua uskottomuudesta ja kaikesta muustakin minua.. Sai minut uskomaan etten voi saada lapsia kun jätimme ehkäisyn enkä tullut raskaaksi, (jälkikäteen luojan kiitos!!) ei kertonut että hän on steriili.. Eron jälkeen kun vihoin silmäni aukesivat, vainosi minua ja stalkkasi kotiani.. Yritti kaikin keinoin pilata suhteeni ihmisiin yms.. Ei onnistunut ja on nyt jättänyt minut rauhaan. alkoholisoiduin eron jälkeen ja sinnittelin rahavaikeuksissa ryypäten yksin kotona putkella, jopa kuukausia kerrallaan.. Krapulat oli niin voimakkaita juotuani kiljua, pontikkaa ja kaikkea mihin vai oli varaa, että näin olentoja ja pelkäsin kuolevani, jossain vaiheessa rupesin toivomaan että kuolisin mieluummin että kauhu loppuisi.. Pääsin alkoholista eroon lopulta pienellä vaivalla, heräsin muutokseen kun potkaisin ystävääni pari kaljan takia.. Yritin itsemurhaa eikä ketään kiinnostanut.

Nykyään onneksi hyvä mies, joka huolehtii minusta ja olen parantunut työkuntoiseksi terapian avulla. Töitäkin onneksi olen kerennyt tehdä vaikka paljon olen ollut sairaslomalla, ja työkyvyttömyyseläkkeellä jopa.. "loma" jatkuu nyt kun vihdoin tulin tälle nykyiselleni raskaaksi ja minusta tulee äiti. Terapia jatkuu varmasti vielä vuosia, ennenkuin voin rehellisesti luottaa omaan mielenterveyteeni niin että pärjään varmasti. Onneksi olen pärjänyt jo reilun aikaa ilman lääkitystä, emme olisi lasta edes yrittäneet jollei asiat olisi oikeasti paremmin.. Terapeuttinikin koki että olen valmis kunhan vain sitoudun silti hoitoon etten romahda tuen puutteesta.. Pikkuhiljaa elämä voittaa!!
[/quote]
Sulla on niin rankka tausta että en suosittelisi lasta tuohon. Omat ongelmasikin melkein nielevät sinut niin siihen vielä päälle äitiyden ongelmat ja lapsen tuomat haasteet/ongelmat. Niin niin ei hyvä tule.

Ja tämä kaikki vaikuttaa lopulta lapseen (huonosti) --> sinulle syyllisyyttä --> sinulle pahoinvointia --> vaikuttaa lapseen (loputon oravanpyörä).

-Kokemuksesta-
[/quote]
Lapsen kannaltahan tuo on valitettavaa että joutuu kovin sekaviin oloihin.
[/quote]

Hänhän sanoi olevansa kunnossa. Miksi te rupeatte neuvomaan ja arvostelemaan? Voi herranen aika.. musta toi on mahtavaa, ja uskon että hänestä tulee hyvä ja rakastava äiti. Juurikin kokemansa ansiosta.
[/quote]
Onko tämä sun mielestä kunnossa oloa?

"Terapia jatkuu varmasti vielä vuosia, ennenkuin voin rehellisesti luottaa omaan mielenterveyteeni niin että pärjään varmasti."

"Terapeuttinikin koki että olen valmis kunhan vain sitoudun silti hoitoon etten romahda tuen puutteesta.."

Just.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 02:41"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 02:38"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 02:26"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 01:33"]Pahin, enoni huumasi minut jossain bileissä kun olin 15, vei kotiinsa ja raiskasi. Tunsin ja tiedostin kaiken tapahtuvan, mutta en voinut liikkua tai puhua (paha olo tulee jo ajatuksesta).

Tätä ennen toinen enoni painosti minua lapsena, siihen että saa kosketella minua seksuaalisesti ja työntää sisälleni esineitä. Muistan kuinka yritin tarjota nukkevauvaa hänelle mieluummin, sanoen etten halua ja onhan tälläkin pimppi. Halusi aina suudella minua, hyi helvetti, en tykännyt siitä silloin enkä nytkään osaa muuta kui yökkäillä..

Sain myöhemmin tietää että äitini ja isäni erosivat osittain siitä syystä että äitini luuli isäni käyttävän minua hyväksi, koska käyttäydyin siten (äiti aavisti muttei koskaan minulta lapsena kysytty).. Isäni yritti itsemurhaa ja joutui sairaalaan äitini syytösten vuoksi.. Isä rupesi aggressiiviseksi ja pelottavaksi, masentui ja oli poissatolaltaan..

Eksän kanssa ollut suhde oli järkyttävä, hän oli pakko-oireinen narsisti joka hallitsi minua tietämättäni (myöhemmin olen tajunnut kaiken).. Ei antanut minun hankkia henkilötodistusta tai ajaa ajokorttia (olin tavatessamme alaikäinen, hän kolmekymppinen, en tiedä miten edes päädyimme yhteen jälkikäteen ajateltuna), hoitaa raha-asioitani, pelasi rahoja selkänitakana, petti vuosia, aiheutti nimilleni paljon velkaa, valehteli kaikille että minä teen niitä asioita joita hän teki minulle.. Uhkasi väkivallalla, syytti minua uskottomuudesta ja kaikesta muustakin minua.. Sai minut uskomaan etten voi saada lapsia kun jätimme ehkäisyn enkä tullut raskaaksi, (jälkikäteen luojan kiitos!!) ei kertonut että hän on steriili.. Eron jälkeen kun vihoin silmäni aukesivat, vainosi minua ja stalkkasi kotiani.. Yritti kaikin keinoin pilata suhteeni ihmisiin yms.. Ei onnistunut ja on nyt jättänyt minut rauhaan. alkoholisoiduin eron jälkeen ja sinnittelin rahavaikeuksissa ryypäten yksin kotona putkella, jopa kuukausia kerrallaan.. Krapulat oli niin voimakkaita juotuani kiljua, pontikkaa ja kaikkea mihin vai oli varaa, että näin olentoja ja pelkäsin kuolevani, jossain vaiheessa rupesin toivomaan että kuolisin mieluummin että kauhu loppuisi.. Pääsin alkoholista eroon lopulta pienellä vaivalla, heräsin muutokseen kun potkaisin ystävääni pari kaljan takia.. Yritin itsemurhaa eikä ketään kiinnostanut.

Nykyään onneksi hyvä mies, joka huolehtii minusta ja olen parantunut työkuntoiseksi terapian avulla. Töitäkin onneksi olen kerennyt tehdä vaikka paljon olen ollut sairaslomalla, ja työkyvyttömyyseläkkeellä jopa.. "loma" jatkuu nyt kun vihdoin tulin tälle nykyiselleni raskaaksi ja minusta tulee äiti. Terapia jatkuu varmasti vielä vuosia, ennenkuin voin rehellisesti luottaa omaan mielenterveyteeni niin että pärjään varmasti. Onneksi olen pärjänyt jo reilun aikaa ilman lääkitystä, emme olisi lasta edes yrittäneet jollei asiat olisi oikeasti paremmin.. Terapeuttinikin koki että olen valmis kunhan vain sitoudun silti hoitoon etten romahda tuen puutteesta.. Pikkuhiljaa elämä voittaa!!
[/quote]
Sulla on niin rankka tausta että en suosittelisi lasta tuohon. Omat ongelmasikin melkein nielevät sinut niin siihen vielä päälle äitiyden ongelmat ja lapsen tuomat haasteet/ongelmat. Niin niin ei hyvä tule.

Ja tämä kaikki vaikuttaa lopulta lapseen (huonosti) --> sinulle syyllisyyttä --> sinulle pahoinvointia --> vaikuttaa lapseen (loputon oravanpyörä).

-Kokemuksesta-
[/quote]
Lapsen kannaltahan tuo on valitettavaa että joutuu kovin sekaviin oloihin.
[/quote]

Hänhän sanoi olevansa kunnossa. Miksi te rupeatte neuvomaan ja arvostelemaan? Voi herranen aika.. musta toi on mahtavaa, ja uskon että hänestä tulee hyvä ja rakastava äiti. Juurikin kokemansa ansiosta.
[/quote]
Eihän siinä halusta olla hyvä äiti olekaan kyse vaan KYVYSTÄ.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 02:44"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 02:41"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 02:38"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 02:26"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 01:33"]Pahin, enoni huumasi minut jossain bileissä kun olin 15, vei kotiinsa ja raiskasi. Tunsin ja tiedostin kaiken tapahtuvan, mutta en voinut liikkua tai puhua (paha olo tulee jo ajatuksesta).

Tätä ennen toinen enoni painosti minua lapsena, siihen että saa kosketella minua seksuaalisesti ja työntää sisälleni esineitä. Muistan kuinka yritin tarjota nukkevauvaa hänelle mieluummin, sanoen etten halua ja onhan tälläkin pimppi. Halusi aina suudella minua, hyi helvetti, en tykännyt siitä silloin enkä nytkään osaa muuta kui yökkäillä..

Sain myöhemmin tietää että äitini ja isäni erosivat osittain siitä syystä että äitini luuli isäni käyttävän minua hyväksi, koska käyttäydyin siten (äiti aavisti muttei koskaan minulta lapsena kysytty).. Isäni yritti itsemurhaa ja joutui sairaalaan äitini syytösten vuoksi.. Isä rupesi aggressiiviseksi ja pelottavaksi, masentui ja oli poissatolaltaan..

Eksän kanssa ollut suhde oli järkyttävä, hän oli pakko-oireinen narsisti joka hallitsi minua tietämättäni (myöhemmin olen tajunnut kaiken).. Ei antanut minun hankkia henkilötodistusta tai ajaa ajokorttia (olin tavatessamme alaikäinen, hän kolmekymppinen, en tiedä miten edes päädyimme yhteen jälkikäteen ajateltuna), hoitaa raha-asioitani, pelasi rahoja selkänitakana, petti vuosia, aiheutti nimilleni paljon velkaa, valehteli kaikille että minä teen niitä asioita joita hän teki minulle.. Uhkasi väkivallalla, syytti minua uskottomuudesta ja kaikesta muustakin minua.. Sai minut uskomaan etten voi saada lapsia kun jätimme ehkäisyn enkä tullut raskaaksi, (jälkikäteen luojan kiitos!!) ei kertonut että hän on steriili.. Eron jälkeen kun vihoin silmäni aukesivat, vainosi minua ja stalkkasi kotiani.. Yritti kaikin keinoin pilata suhteeni ihmisiin yms.. Ei onnistunut ja on nyt jättänyt minut rauhaan. alkoholisoiduin eron jälkeen ja sinnittelin rahavaikeuksissa ryypäten yksin kotona putkella, jopa kuukausia kerrallaan.. Krapulat oli niin voimakkaita juotuani kiljua, pontikkaa ja kaikkea mihin vai oli varaa, että näin olentoja ja pelkäsin kuolevani, jossain vaiheessa rupesin toivomaan että kuolisin mieluummin että kauhu loppuisi.. Pääsin alkoholista eroon lopulta pienellä vaivalla, heräsin muutokseen kun potkaisin ystävääni pari kaljan takia.. Yritin itsemurhaa eikä ketään kiinnostanut.

Nykyään onneksi hyvä mies, joka huolehtii minusta ja olen parantunut työkuntoiseksi terapian avulla. Töitäkin onneksi olen kerennyt tehdä vaikka paljon olen ollut sairaslomalla, ja työkyvyttömyyseläkkeellä jopa.. "loma" jatkuu nyt kun vihdoin tulin tälle nykyiselleni raskaaksi ja minusta tulee äiti. Terapia jatkuu varmasti vielä vuosia, ennenkuin voin rehellisesti luottaa omaan mielenterveyteeni niin että pärjään varmasti. Onneksi olen pärjänyt jo reilun aikaa ilman lääkitystä, emme olisi lasta edes yrittäneet jollei asiat olisi oikeasti paremmin.. Terapeuttinikin koki että olen valmis kunhan vain sitoudun silti hoitoon etten romahda tuen puutteesta.. Pikkuhiljaa elämä voittaa!!
[/quote]
Sulla on niin rankka tausta että en suosittelisi lasta tuohon. Omat ongelmasikin melkein nielevät sinut niin siihen vielä päälle äitiyden ongelmat ja lapsen tuomat haasteet/ongelmat. Niin niin ei hyvä tule.

Ja tämä kaikki vaikuttaa lopulta lapseen (huonosti) --> sinulle syyllisyyttä --> sinulle pahoinvointia --> vaikuttaa lapseen (loputon oravanpyörä).

-Kokemuksesta-
[/quote]
Lapsen kannaltahan tuo on valitettavaa että joutuu kovin sekaviin oloihin.
[/quote]

Hänhän sanoi olevansa kunnossa. Miksi te rupeatte neuvomaan ja arvostelemaan? Voi herranen aika.. musta toi on mahtavaa, ja uskon että hänestä tulee hyvä ja rakastava äiti. Juurikin kokemansa ansiosta.
[/quote]
Onko tämä sun mielestä kunnossa oloa?

"Terapia jatkuu varmasti vielä vuosia, ennenkuin voin rehellisesti luottaa omaan mielenterveyteeni niin että pärjään varmasti."

"Terapeuttinikin koki että olen valmis kunhan vain sitoudun silti hoitoon etten romahda tuen puutteesta.."

Just.
[/quote]
Vielä jatkan.

Eihän tuo kovin hyvältä vaikuta jos ei itsekään luota omaan mielenterveyteensä ja pitää olla hoidossa kiinni ettei totaalisesti romahda.

Niin ei tuo kovin hyvältä vaikuta lapsen kannalta.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 02:41"]

Aika soppaan täällä ihmiset noita lapsia tekee. Järki käteen, edes sen lapsen vuoksi. Tarvitaan kypsyyttä ajatella lapsen etua eikä omaa halua.

[/quote]

Eipä sitä kukaan tiedä minne elämä vie. Ihmiset selviytyvät todella vaikeista asioista eteenpäin, ja menneisyyden painolastia voi työstää vielä pitkään, kunhan tiedostaa asioita, kuten tähän ketjuun kirjoittaneet. Toisaalta kukaan "normaali" ihminen ei voi tietää ja ennustaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Elämässä pitää mennä eteenpäin vaikeuksista huolimatta. Tulevaisuuttaan ja haaveitaan ei pidä uhrata menneisyydessä tapahtuneille karmeuksille.

Tämä ketju EI käsittele toisten äitiyteen kyvykkyyttä (kuulostaa ja näyttää hassulle mut kai se kirjotetaan noin). Joten pliis en jaksais noita koko sivun kokosia lainauksia ja vastauksia, lopettakaa.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 02:50"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 02:41"]

Aika soppaan täällä ihmiset noita lapsia tekee. Järki käteen, edes sen lapsen vuoksi. Tarvitaan kypsyyttä ajatella lapsen etua eikä omaa halua.

[/quote]

Eipä sitä kukaan tiedä minne elämä vie. Ihmiset selviytyvät todella vaikeista asioista eteenpäin, ja menneisyyden painolastia voi työstää vielä pitkään, kunhan tiedostaa asioita, kuten tähän ketjuun kirjoittaneet. Toisaalta kukaan "normaali" ihminen ei voi tietää ja ennustaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Elämässä pitää mennä eteenpäin vaikeuksista huolimatta. Tulevaisuuttaan ja haaveitaan ei pidä uhrata menneisyydessä tapahtuneille karmeuksille.
[/quote]
Mutta ei sitä lapsen elämääkään pidä uhrata menneisyydessä tapahtuneille karmeuksille tai paremminkin laosen elämää niiden/menneisyyden vuoksi.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 02:53"]Tämä ketju EI käsittele toisten äitiyteen kyvykkyyttä (kuulostaa ja näyttää hassulle mut kai se kirjotetaan noin). Joten pliis en jaksais noita koko sivun kokosia lainauksia ja vastauksia, lopettakaa.
[/quote]
Eikä lopeteta. Mene toiseen ketjuun.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 02:54"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 02:53"]Tämä ketju EI käsittele toisten äitiyteen kyvykkyyttä (kuulostaa ja näyttää hassulle mut kai se kirjotetaan noin). Joten pliis en jaksais noita koko sivun kokosia lainauksia ja vastauksia, lopettakaa.
[/quote]
Eikä lopeteta. Mene toiseen ketjuun.
[/quote]

No tehkää itse oma ketju missä jankkaatte siitä miten vain täydellisen lapsuuden eläneet saavat hankkia lapsia.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 02:36"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 02:35"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 02:27"]Älkää hyvät ihmiset tehkö niitä lapsia jos teillä on jo itsenne kanssa tekemistä. [/quote] 1. visaus on ymmärtää olla tekemättä lapsia, jos on rikki. [/quote] Juu rikkinäisestä astiasta on vaikea tarjota ja antaa.

[/quote]

Ja sitten näistä eheistä ja omasta mielestään täydellisistäkään  ei saa muuta kun paskaa niskaan