Elämäsi pelottavin/ahdistavin kokemus?

Se kun olin noin ehkä 12-vuotiaana uimarannalla ja siellä oli mun "kaveri" ja sen kaveri, jonka kanssa en ollut hyvissä väleissä. Ne pyys mua uimaan niidenkaa. Menin veteen. Ne otti mua käsistä kiinni ja vetivät syvälle. Huusin apua, rannalla istui mies, joka vaan katsoi, muttei tehnyt mitään. Se tunne kun idiootit työntää mut väkisin veden alle! :'( Se jätti traumoja. En oo sen jälkeen tykänny uida niin paljon kuin ennen sitä...

Toiseks se, kun ls.laitoksessa ohjaajat pahoinpitelee lattialla. Silloin toivoin ekaa kertaa kuolevani. En kyllä muista oliko se toive että haluan kuolla tähän, vai pelko, että tappaako noi mut tähän....

Vanhempien kuolemat, ahdistavaa on ollut asua yksin uudessa maassa vähäisillä rahoilla. Eipä mulla kauheasti mitään ole. Onneksi

Sain vakavan allergisen reaktion. Muistan sen paniikin kun odoteltiin ambulanssia enkä tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuu, pysyykö hengitystiet auki siihen asti että lanssi on paikalla (puhuminen oli jo hankalaa mongerusta + muut hankalat oireet).

Näin kuolemaan johtaneen sairauskohtauksen aivan vierestä, kun olin vielä varsin pieni lapsi. Ymmärsin siinä tilanteessa, että miestä elvytetään ja sen että hän kuoli.

Ystävän äkillinen sairauskohtaus, ei tiedetty mistä on kyse ja kouristelu oli pelottavan ja ahdistavan näköistä eikä voinut enää tehdä mitään muuta kuin odottaa apua. Onneksi selvisi että kyseessä oli täysin hoidettavissa oleva sairaus.

Useammankin kerran olen joutunut seuraamaan vierestä lähisukulaisen psykoosia. Välillä on sitten ambulanssia soiteltu, päivystykseen soiteltu, maaniteltu lääkäriin jne. Tämä on ollut henkisesti erittäin raskasta, harhat ovat voineet olla täysin mielipuolisia ja olen joutunut kuuntelemaan inhottavaa syyttelyä.

Kaverin itsemurha. Oli pysäyttävää, vaikka ei oltu vielä pitkään tunnettu. Ehkä tekotapakin vaikutti entisestään järkyttävyyteen.

Jouduin puuttumaan joukkotappeluun. Jälkikäteen tajusin että minullekin olisi voinut käydä todella pahasti...

Tuntematon ihminen alkoi yhtäkkiä kuristaa keskellä katua. En pystynyt mitenkään puollustautumaan, kuristajan kaveri auttoi minut irti ja juoksin äkkiä pakoon. Olisi tietysti pitänyt rikosilmoitus tehdä, mutta en teininä edes älynnyt, jostain syystä koin häpeää tästä tilanteesta.

Ja tietysti nämä kerrat, kun joku mies on alkanut keskellä yötä seurata perässä. Kerran jouduin juosta täysiä karkuun ja sain kerrostalon alaoven kiinni juuri viime hetkellä. Tuli aikamoinen tärinä, itku ja paniikki siinä vaiheessa, kun tajusin miten lähellä oli. Mies siis teki täysin selväksi, että hänen aikeensa oli seksuaalisia.

Kaikista pahinta on kuitenkin ollut läheisen ystävän äkillinen kuolema. Kaikki jäi kesken, eikä kuolemaan ehtinyt mitenkään valmistautua. Paljon helpompi hyväksyä vanhan kuin nuoren kuolema. Tästä toipumiseen meni oikeasti pitkä aika.

Nämä nyt tulivat aivan ensimmäisenä mieleen.

Elämä vie ja elämä tuo. Toisilta vie enemmän ja toisille tuo enemmän. Halaus ja voimia kaikille kauheita kokeneille, olette vahvoja!♥

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 02:58"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 02:54"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 02:53"]Tämä ketju EI käsittele toisten äitiyteen kyvykkyyttä (kuulostaa ja näyttää hassulle mut kai se kirjotetaan noin). Joten pliis en jaksais noita koko sivun kokosia lainauksia ja vastauksia, lopettakaa.
[/quote]
Eikä lopeteta. Mene toiseen ketjuun.
[/quote]

No tehkää itse oma ketju missä jankkaatte siitä miten vain täydellisen lapsuuden eläneet saavat hankkia lapsia.
[/quote]
Ei kai siitä ollut kyse että täydellisen... Jos nyt edes välttävä tai hyvän lapsuuden kokenut alkaisi tekemään niitä muksuja.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 03:02"]Se kun olin noin ehkä 12-vuotiaana uimarannalla ja siellä oli mun "kaveri" ja sen kaveri, jonka kanssa en ollut hyvissä väleissä. Ne pyys mua uimaan niidenkaa. Menin veteen. Ne otti mua käsistä kiinni ja vetivät syvälle. Huusin apua, rannalla istui mies, joka vaan katsoi, muttei tehnyt mitään. Se tunne kun idiootit työntää mut väkisin veden alle! :'( Se jätti traumoja. En oo sen jälkeen tykänny uida niin paljon kuin ennen sitä...

Toiseks se, kun ls.laitoksessa ohjaajat pahoinpitelee lattialla. Silloin toivoin ekaa kertaa kuolevani. En kyllä muista oliko se toive että haluan kuolla tähän, vai pelko, että tappaako noi mut tähän....

 
[/quote]
Siis pahoinpitelivät sua??!! Mitä ihmettä! Miksi!

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 04:16"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 03:02"]Se kun olin noin ehkä 12-vuotiaana uimarannalla ja siellä oli mun "kaveri" ja sen kaveri, jonka kanssa en ollut hyvissä väleissä. Ne pyys mua uimaan niidenkaa. Menin veteen. Ne otti mua käsistä kiinni ja vetivät syvälle. Huusin apua, rannalla istui mies, joka vaan katsoi, muttei tehnyt mitään. Se tunne kun idiootit työntää mut väkisin veden alle! :'( Se jätti traumoja. En oo sen jälkeen tykänny uida niin paljon kuin ennen sitä...

Toiseks se, kun ls.laitoksessa ohjaajat pahoinpitelee lattialla. Silloin toivoin ekaa kertaa kuolevani. En kyllä muista oliko se toive että haluan kuolla tähän, vai pelko, että tappaako noi mut tähän....

 
[/quote]
Siis pahoinpitelivät sua??!! Mitä ihmettä! Miksi!
[/quote]
mammathan on tietysti sitä mieltä että lastensuojelu + laitokset ovat hyviä paikkoja eikä niissä koskaan tapahdu mitään väärää esim. vääriä huostaanottoja tai muita vääryyksiä.

Kerrotko sinä edellinen kirjoittaja tästä hakkaamisesta kenellekään ja auttoiko se?

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 02:49"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 02:44"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 02:41"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 02:38"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 02:26"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 01:33"]Pahin, enoni huumasi minut jossain bileissä kun olin 15, vei kotiinsa ja raiskasi. Tunsin ja tiedostin kaiken tapahtuvan, mutta en voinut liikkua tai puhua (paha olo tulee jo ajatuksesta).

Tätä ennen toinen enoni painosti minua lapsena, siihen että saa kosketella minua seksuaalisesti ja työntää sisälleni esineitä. Muistan kuinka yritin tarjota nukkevauvaa hänelle mieluummin, sanoen etten halua ja onhan tälläkin pimppi. Halusi aina suudella minua, hyi helvetti, en tykännyt siitä silloin enkä nytkään osaa muuta kui yökkäillä..

Sain myöhemmin tietää että äitini ja isäni erosivat osittain siitä syystä että äitini luuli isäni käyttävän minua hyväksi, koska käyttäydyin siten (äiti aavisti muttei koskaan minulta lapsena kysytty).. Isäni yritti itsemurhaa ja joutui sairaalaan äitini syytösten vuoksi.. Isä rupesi aggressiiviseksi ja pelottavaksi, masentui ja oli poissatolaltaan..

Eksän kanssa ollut suhde oli järkyttävä, hän oli pakko-oireinen narsisti joka hallitsi minua tietämättäni (myöhemmin olen tajunnut kaiken).. Ei antanut minun hankkia henkilötodistusta tai ajaa ajokorttia (olin tavatessamme alaikäinen, hän kolmekymppinen, en tiedä miten edes päädyimme yhteen jälkikäteen ajateltuna), hoitaa raha-asioitani, pelasi rahoja selkänitakana, petti vuosia, aiheutti nimilleni paljon velkaa, valehteli kaikille että minä teen niitä asioita joita hän teki minulle.. Uhkasi väkivallalla, syytti minua uskottomuudesta ja kaikesta muustakin minua.. Sai minut uskomaan etten voi saada lapsia kun jätimme ehkäisyn enkä tullut raskaaksi, (jälkikäteen luojan kiitos!!) ei kertonut että hän on steriili.. Eron jälkeen kun vihoin silmäni aukesivat, vainosi minua ja stalkkasi kotiani.. Yritti kaikin keinoin pilata suhteeni ihmisiin yms.. Ei onnistunut ja on nyt jättänyt minut rauhaan. alkoholisoiduin eron jälkeen ja sinnittelin rahavaikeuksissa ryypäten yksin kotona putkella, jopa kuukausia kerrallaan.. Krapulat oli niin voimakkaita juotuani kiljua, pontikkaa ja kaikkea mihin vai oli varaa, että näin olentoja ja pelkäsin kuolevani, jossain vaiheessa rupesin toivomaan että kuolisin mieluummin että kauhu loppuisi.. Pääsin alkoholista eroon lopulta pienellä vaivalla, heräsin muutokseen kun potkaisin ystävääni pari kaljan takia.. Yritin itsemurhaa eikä ketään kiinnostanut.

Nykyään onneksi hyvä mies, joka huolehtii minusta ja olen parantunut työkuntoiseksi terapian avulla. Töitäkin onneksi olen kerennyt tehdä vaikka paljon olen ollut sairaslomalla, ja työkyvyttömyyseläkkeellä jopa.. "loma" jatkuu nyt kun vihdoin tulin tälle nykyiselleni raskaaksi ja minusta tulee äiti. Terapia jatkuu varmasti vielä vuosia, ennenkuin voin rehellisesti luottaa omaan mielenterveyteeni niin että pärjään varmasti. Onneksi olen pärjänyt jo reilun aikaa ilman lääkitystä, emme olisi lasta edes yrittäneet jollei asiat olisi oikeasti paremmin.. Terapeuttinikin koki että olen valmis kunhan vain sitoudun silti hoitoon etten romahda tuen puutteesta.. Pikkuhiljaa elämä voittaa!!
[/quote]
Sulla on niin rankka tausta että en suosittelisi lasta tuohon. Omat ongelmasikin melkein nielevät sinut niin siihen vielä päälle äitiyden ongelmat ja lapsen tuomat haasteet/ongelmat. Niin niin ei hyvä tule.

Ja tämä kaikki vaikuttaa lopulta lapseen (huonosti) --> sinulle syyllisyyttä --> sinulle pahoinvointia --> vaikuttaa lapseen (loputon oravanpyörä).

-Kokemuksesta-
[/quote]
Lapsen kannaltahan tuo on valitettavaa että joutuu kovin sekaviin oloihin.
[/quote]

Hänhän sanoi olevansa kunnossa. Miksi te rupeatte neuvomaan ja arvostelemaan? Voi herranen aika.. musta toi on mahtavaa, ja uskon että hänestä tulee hyvä ja rakastava äiti. Juurikin kokemansa ansiosta.
[/quote]
Onko tämä sun mielestä kunnossa oloa?

"Terapia jatkuu varmasti vielä vuosia, ennenkuin voin rehellisesti luottaa omaan mielenterveyteeni niin että pärjään varmasti."

"Terapeuttinikin koki että olen valmis kunhan vain sitoudun silti hoitoon etten romahda tuen puutteesta.."

Just.
[/quote]
Vielä jatkan.

Eihän tuo kovin hyvältä vaikuta jos ei itsekään luota omaan mielenterveyteensä ja pitää olla hoidossa kiinni ettei totaalisesti romahda.

Niin ei tuo kovin hyvältä vaikuta lapsen kannalta.

[/quote]
muistan omasta lapsuudesta kuinka kaverin äidillä mt- ongelmia ja kaverini kärsi tästä suunnattomasti.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 02:58"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 02:54"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 02:53"]Tämä ketju EI käsittele toisten äitiyteen kyvykkyyttä (kuulostaa ja näyttää hassulle mut kai se kirjotetaan noin). Joten pliis en jaksais noita koko sivun kokosia lainauksia ja vastauksia, lopettakaa.
[/quote]
Eikä lopeteta. Mene toiseen ketjuun.
[/quote]

No tehkää itse oma ketju missä jankkaatte siitä miten vain täydellisen lapsuuden eläneet saavat hankkia lapsia.
[/quote]
Eikä tehä. Mene muualle.