Miten paljon pitää " pelätä" synnytystä että saa sektion?

Sitä alatiesynnytystä ei voi aina kuule valita. Lapsi voi olla perätilassa tai äidin liian suuri pelko voi estää synnytyksen. Ja taatusti kiireelliseen tai hätäsektioon päätynyt alatiesynnytys on riskimpää touhua kuin suunniteltu sektio. Sen myöntävät kyllä asiaan vihkiytyneet erikoislääkäritkin, jollainen löytyy myös tuttavapiiristäni.

Vierailija:

Sitä paitsi jokainen sektio tarkoittaa yhtä pois - niitähän ei tehdä kuin max. kolme-neljä, eli suurperhehaaveet saa heittää (en usko minäkään saavani niitä viittä lasta...). Tosin ehkä pelkosektioäiteet on sen verran itsekkäitä että eivät haaveilekaan suurperheestä vaan elämän helppoudesta....

Ja kaikki alateitse synnyttäneet ovat halunneet sen 4-5 lasta? Äly hoi älä jätä! Kyllä sinä olet sitten tynnyrissä kasvanut! Seuraavan lapsen aiot taas yrittää punkea alakautta vaikka se ei edelliselläkään kerralla onnistunut. Nyt sinulla on faktat käsissä ja tiedät että et 90% varmuudella onnistu alatiesynnytyksessä mutta silti ole valmis uhraamaan lapsen turvallisuuden!!!! Tajautko mitä liian pitkään kestänyt synnytys voi aiheuttaa lapselle? Olisit nyt vaan " itsekäs" ja turvaisit lapsen terveyden pyytämällä sektion!

Tuossa joku jo sanoikin, ei minuakaan lohduta yhtään se että ei niitä repeämiä VÄLTTÄMÄTTÄ tule ja synnytys VOI OLLA helppo... Aivan sama mitä sanotte mutta minä en hanki lapsia ellen saa pelkosektiota!

Tarkoitinkin noin niinkuin yleisesti. Keskimääräisestä alatiesynnytyksestä toivutaan keskimäärin parissa päivässä. Keskimääräisestä sektiosta keskimäärin parissa viikossa.

Eli 1/1000 suurempi riski mukavuussektion jälkeen vauvan kuolla kuin alatiesynnytyksessä. Ymmärrätkö lukemaasi??

ennen kun tulin raskaaksipelkäsin synnytystä kuollakseni. mutta luonto jotenkin hoiti asian, enkä enää loppuraskaudesta pelännyt. ajattelin vaan että pusken vaikka kolme vesimeloonia jos vaan tää mahan kanssa eläminen loppuu :)



no sain kolmannen ja neljännen asteen repeämät mutta olen toipunut hyvin ja seuraava raskaus jännittää koska en tiedä voinko/onko järkevää synnyttää alakautta.



jotenkin luulisin että kova synnytyspelko liittyy hallinnan tunteen menettämiseen. siihen voi auttaa jos uskaltaa luottaa siihen että luonto/jumala/mikä vaan hoitaa asian.

En ymmärtänyt, koska Suomessa ei käsittääkseni tehdä mukavuussektioita muualla kuin eräällä yksityisklinikalla ja muutamia eml-sektioita ehkä...



Mitkään ulkomaiden tilastot eivät ole vertailukelpoisia koska meidän terveydenhuoltomme on huippuluokkaa enkä lähtisi suoraan vertailemaan minkä tahansa maan tilastoihin.



Koska olet noin valveutunut, laitapa vielä tuo tilaston lähde, on ihan kiinnostava juttu.

minä olen toipunut joka kerta todella nopeasti, vauvat ovat syntyneet aamupäivällä ja saman päivän iltana olen käynyt suihkussa ja hoitanut vauvan itse. Sairaalassa ollaan oltu kolme-neljä vuorokautta sektion jälkeen.



Kipulääkkeitä en ole tarvinnut juurikaan, ensimmäisenä päivänä buranaa syönyt kun on tyrkytetty.



Viimeisin sektio tehtiin viime keväänä, vauva syntyi tiistaina, päästiin kotiin perjantaina ja jo saman viikon sunnuntaina lähdin koiran kanssa lenkille.



Että se siitä pitkästä ja kivuliaasta toipumisesta ainakin minun kohdallani.



Toki kaikki toipuvat eri tahtiin, halusin vain kertoa, että näinkin voi käydä. Ja tiedän monta alakautta synnyttänyttä, jotka eivät voi istua tai edes kunnolla kävellä pitkään aikaan synnytyksen jälkeen. Mutta yksilöllisiä juttujahan nämä ovat, molemmissa synnytystavoissa.



Minulla nopeaan toipumiseen on varmasti vaikuttanut myös psyykkinen puoli, koska en olisi ikinä suostunut alakautta synnyttämään, niin olen asennoitunut nopeaan paranemiseen sektiosta.

kannattaa varmaan sitten jättää se lapsi tekemättä ja hankkia vaikka koira. Voihan siinä käydä vaikka niin, että lapsi alkaa syntyä ennen aikojaan, etkä sitten ehdikään sinne sektioon, jos ole vaikka jossin mökillä tai muuten vaan et ehdi sairaalaan.

Minä olen monesti miettinyt tuota psyyken osuutta. Lähes kaikki ovat kertoneet toipuneensa hyvin suunnitellusta sektiosta. Sitten taas kiireellisesti sektoidut voivottelevat viikkokausia kipuja ja liikkumisen vaikeutta.



Alatiesynnytyksessähän pelko lisää selvästi kipua joten asenne on siinäkin tärkeä. Jos synnytyksen kokee kivuliaana ja nöyryyttävänä, siitä voi jäädä paha olo vaikka se sujuisi samoin kuin jollain toisella joka asennoituu siihen positiivisesti.



Juuri psyyken suuren merkityksen vuoksi pelkosektio on hyvä ratkaisu monelle.

Vierailija:

kannattaa varmaan sitten jättää se lapsi tekemättä ja hankkia vaikka koira. Voihan siinä käydä vaikka niin, että lapsi alkaa syntyä ennen aikojaan, etkä sitten ehdikään sinne sektioon, jos ole vaikka jossin mökillä tai muuten vaan et ehdi sairaalaan.

Sitten ollaan niitä itsekkäitä ihmisiä jotka eivät halua lapsia ja haluavat vain helpon elämän. Ihraa höllyvät mammat vaan mulkoilevat että hyvähän tuon olla nättinä ja hoikkana kun ei ole lapsia! Kyllä minä mielellään ottaisin ne raskauden aikana tulleet kilot kunhan vain saisin lapsen!

Kröh kröh, otahan selvää asioista ennen kuin kirjoittelet perättömiä juttuja tänne. Eurooppalaisessa vertailussa suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä sijoittuu sinne keskitason kategoriaan. Meidän edellämme ovat sellaiset maat kuin esim. Ranska, Espanja ja Britannia. Tilastoja tästä löytyy sosiaali- ja terveysministeriön sivuilta (muistaakseni).



Ja millähän yksityisklinikalla näitä mukavuussektioita muka tehdään?

Jos pelkopoli olisikin paikka, jossa aktiivisesti työstettäisiin pelkoja ja mentäisiin niiden juuriin ja koetettaisiin nujertaa ne ja valaa luottamusta synnyttäjään, esitellä kivunpoistamiseen käytetyt mahdollisuudet paremmin jne?

Eihän synnytystä pelättäisi, jos ei mitään pelättävää olisi...todellisuus on kuitenkin osoittanut että pelot ovat aiheellisia (sietämättömät kivut, repeämät, epäonnistunut kivunlievitys jne. ovat todellisuutta monelle synnyttäjälle).

että sektiosta. Ensimmäinen kokemus kauhea ja toinen oikein hyvä. Sektiosta toivuin paljon nopeammin, vaikka kipeä olinkin.

Tämä on vain mun kokemukseni, äläkää yleistäkö, jokainen synnytyskerta ainutlaatuinen.



ps. jos joskus hankin lapsia, niin vaadin ehdottomasti sektion

Sektioon liittyviä riskejä ei minusta kerrota tarpeeksi odottajille. Veritulppariski koholla yms. todella vaikeat jutut. Haava voi tulehtua, kohtu voi revetä seuraavassa raskaudessa jne.



Keskimäärin voi sanoa, että kun alatiesynnyttäneen tuskat ovat ohi ja palkinto sylissä, ne vasta alkavat sektioidulla äidillä.

adoptoida, jos lapsen haluaa, ja kuitenkin haluaa ehdottomasti pitää kiinni " oikeudestaan olla synnyttämättä????"

t. 37

Leikkaushaava parani hyvin eikä siinä ollut mitään ongelmaa, mutta olin todella huonossa kunnossa pari viikkoa. En pystynyt imettämään istuen, seisomaan nousu oli vaikeaa, samoin kävely, vauvan nostelukin jne.



En todellakaan tajua, että kukaan tieten tahtoen haluaa sektion.

Vierailija:

Itse en suurin surminkaan menisi vapaaehtoisesti leikkaukseen. Siitä toipuminenkin on kivuliaampaa ja kestää ainakin kaksi viikkoa.

Synnytys on niin halutessasi kivuton kokemus, ja jos kipuja on, ne loppuvat heti siihen, kun lapsi ja istukka ovat maailmassa. Ja toipumiseen menee korkeintaan pari päivää. (Siis samaan kuntoon, mihin toipuu sektiosta parissa viikossa)

Tarkennan vielä, että en tuomitse: kaikki tehköön niinkuin haluaa. Ihmettelen vaan.

En tiedä sinun sektiokokemuksistasi, mutta minulla sektiosta toipuminen kesti noin 5 päivää. Sen jälkeen kipuja ei enää ollut kuin aivastaessa ja yskiessä, en tarvinnut kipulääkkeitä, pystyin kävelemään normaalisti jne. Aika moni alakautta synnyttänyt ja pahasti tai keskinkertaisesti revennyt / huonosti epparista toipuva kärsii huomattavasti pitempään.

KUKAAN ei voi taata kellekään kivutonta alatiesynnytystä. Puudutuksia ei aina ehdi saada ajoissa, joskus ne eivät auta vaikka saisikin. Kaikilla kivut eivät todellakaan lopu istukan syntymiseen vaan seuraa vielä esim. olemattomasti puutuneen alapään pitkällinen kasaan kursiminen. Monilla alatiesynnytyksestä toipumiseen menee kuukausia, edes siihen istumiskuntoon toipumiseen. Miten aikuinen ihminen kehtaa jankuttaa toisille aikuisille, että kun minulla meni näin niin sinullakin menee?? Olet pelle!

ja koska kyseessä eka lapsi, en osaa verrata tietenkään jälkeenpäinkään alatien vs sektion toipumisaikaa. Sanonpahan kuitenkin sen, että jos ei voi muuten synnyttää kun sektiolla, ihan turha muiden mielipiteitä ottaa sen enempää sitten huomioon...jokaisella on se oma näkemys siitä mikä on ainoa ja oikea tapa synnyttää. Suotakoon se heille, omani tulee maailmaan leikattuna ja taatusti aivan yhtä toivottuna ja rakastettuna kuin alateitsekin synnyttäneiden lapset.

Olen aivan samaa mieltä. Osasyy siihe, miksi alateisynnytystä suositellaan niin voimakkaasti on se että se tulee yhteiskunnalle huomattavasti halvemmaksi kuin sektio.