Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko normaalia, että ei haasta itseään koskaan? Tykkää olla aina siellä mukavuusalueella, missä elämä helppoa, sohvaperuna,
26.02.2022 |
Tyytyä siihen, että ylipainoa on, kun ei jaksa kärvistellä, jotta paino putoaisi.
Olenko outo, kun en ymmärrä esim maraton harrastajia, juosta tuntikausia, että kesällä pääsee juoksemaan kisaan, josta et voita palkintoa ja joudut vielä maksamaan siitä..
Jotenkin leppoisaa, kun pääset töistä, niin työt jää sinne työpaikalle, kotona voi tehdä käsitöitä, hyvää ruokaa, lasi viiniä, hyvä kirja.
Kerran viikossa käy siivooja, joten sekin on poissa huolesta.
Kommentit (57)
Kuka tykkää mistäkin. Joku haluaa kehittää itseään mieleisellään osa-alueella, ja joku toinen taas tyytyy vähempään. Tylsistyisin kuoliaaksi, jos en mitenkään haastaisi itseäni esim. käsitöiden parissa.
Liikunnan toivoisin kuitenkin kuuluvan jokaisen arkeen ihan jo kansanterveydellisistä syistä. Eikä sen tarvitse olla mitään rääkkiä, pelkkä kävelykin on hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edellisessä työpaikassa jatkuvasti jankutettiin, että pitää siirtyä pois omalta mukavuusalueelta ja opetella uusia työtehtäviä. Töissä oli jatkuva kiire, omissakin työtehtävissä oli liikaa hallittavaa ja vielä olisi pitänyt olla kaikkien alojen erityisasiantuntija. Mihinkään ei saanut sanoa, että tämä on vaikeaa tai en tiedä vaan asiat piti ottaa haasteina tai "en tiedä, mutta otan selvää". Paloin loppuun, joten nyt pysyn tiiviisti omalla mukavuusalueella.
Tämä! Meillä on työpaikalla oikein ulkopuolinen psykologi sparraamassa muutoksiin. Olisi halunnut, että pidän kirjaa elämästäni, mitä kaikkea haluan muuttaa. Kieltäydyin. Kerroin olevani onnellinen näin, vihdoinkin. En aio enää osallistua näihin tilaisuuksiin, teen mieluummin töitä tuolla aikaa.
En minäkään sinänsä tykkää mennä epämukavuusalueelle, sehän on epämukavaa.
Mutta jos en liiku ja venyttele, niin sen sitten huomaan selkäkipuina, siinä että esim. kauppaostosten kotiin raahaaminen on vaikeaa jne. Samoin jos vaan söisin mitä haluaisin, olisin todella ylipainoinen. Jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on, mutta olen vain huomannut että ylipainoisilla on polvikipuja, joihin ei auta kuin leikkaus, ja sinne leikkaukseen ei niin vain pääse, vaikka kuinka kävely sattuisi. Samoin haluan mahtua lempivaatteisiini, joten pidän rotia suurimman osan ajasta, toisinaan sitten taas herkuttelen.
Iltaisin tai bussissa istuen haluaisin vain selata nettiä tai katsella telkkaria, mutta sinnikkäästi vain luen kirjoja. Luen vuodessa 50 kirjaa, se on tavoite johon pystyn. Jos en lukisi, olisi sellainen nakuttava tunne takaraivossa että "pitäisi joskus lukea"...
Siivoaminen sitten on se, jonka jätän usein tekemättä. Tosin, asun yksin pienessä asunnossa. Joten jos toimitan roskat kerran viikossa ulos, vien tiskit koneeseen syömisen jälkeen, ja laitan vaatteet aina kaappiin illalla, niin eipä sitä sotkua oikein pääse tulemaankaan.
Kyllä mä pidän itseni ylittämisestä ja kehittymisestä, mutta vain tietyssä parissa asiassa jotka ovat itselle tärkeitä. Kaikessa ei kukaan voi suoriutua sata lasissa koska aika ei kerta kaikkiaan riitä. Varmasti ne maratoonarit olisivat ymmällään joissain asioissa, joissa itse pärjään hyvin.
Tarvitsen kyllä paljon vapaa-aikaa ja vapaa ajalla mieluiten vaan olen tai katson sarjoja.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään sinänsä tykkää mennä epämukavuusalueelle, sehän on epämukavaa.
Mutta jos en liiku ja venyttele, niin sen sitten huomaan selkäkipuina, siinä että esim. kauppaostosten kotiin raahaaminen on vaikeaa jne. Samoin jos vaan söisin mitä haluaisin, olisin todella ylipainoinen. Jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on, mutta olen vain huomannut että ylipainoisilla on polvikipuja, joihin ei auta kuin leikkaus, ja sinne leikkaukseen ei niin vain pääse, vaikka kuinka kävely sattuisi. Samoin haluan mahtua lempivaatteisiini, joten pidän rotia suurimman osan ajasta, toisinaan sitten taas herkuttelen.
Iltaisin tai bussissa istuen haluaisin vain selata nettiä tai katsella telkkaria, mutta sinnikkäästi vain luen kirjoja. Luen vuodessa 50 kirjaa, se on tavoite johon pystyn. Jos en lukisi, olisi sellainen nakuttava tunne takaraivossa että "pitäisi joskus lukea"...
Siivoaminen sitten on se, jonka jätän usein tekemättä. Tosin, asun yksin pienessä asunnossa. Joten jos toimitan roskat kerran viikossa ulos, vien tiskit koneeseen syömisen jälkeen, ja laitan vaatteet aina kaappiin illalla, niin eipä sitä sotkua oikein pääse tulemaankaan.
Oikeasti? Olen luullut, että jos lukee paljon ja päivittäin, niin lukemisesta alkaa pitää enemmän ja sitä alkaa odottaa ajanvietteenä. En oikein ymmärrä mitä itua on pakkolukemisessa. Saat laajan sanavaraston ja sitten kuolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä harrastan juoksua, koska tykkään siitä. Ei se ole mulle epämukavaa. Enkä koe, että kyse olisi itseni haastamisesta.
Eli minäkin taidan olla mukavuusalueella pysyttelevä.
Kukaan ei nauti juoksusta.
Kun on tarpeeksi hyvä kunto, niin juokseminen on nautinnollista. Tosin varmaan yli 90% väestöstä on sellaisessa kunnossa, että siitä on nautinto kaukana, kun yrittää juosta.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään sinänsä tykkää mennä epämukavuusalueelle, sehän on epämukavaa.
Mutta jos en liiku ja venyttele, niin sen sitten huomaan selkäkipuina, siinä että esim. kauppaostosten kotiin raahaaminen on vaikeaa jne. Samoin jos vaan söisin mitä haluaisin, olisin todella ylipainoinen. Jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on, mutta olen vain huomannut että ylipainoisilla on polvikipuja, joihin ei auta kuin leikkaus, ja sinne leikkaukseen ei niin vain pääse, vaikka kuinka kävely sattuisi. Samoin haluan mahtua lempivaatteisiini, joten pidän rotia suurimman osan ajasta, toisinaan sitten taas herkuttelen.
Iltaisin tai bussissa istuen haluaisin vain selata nettiä tai katsella telkkaria, mutta sinnikkäästi vain luen kirjoja. Luen vuodessa 50 kirjaa, se on tavoite johon pystyn. Jos en lukisi, olisi sellainen nakuttava tunne takaraivossa että "pitäisi joskus lukea"...
Siivoaminen sitten on se, jonka jätän usein tekemättä. Tosin, asun yksin pienessä asunnossa. Joten jos toimitan roskat kerran viikossa ulos, vien tiskit koneeseen syömisen jälkeen, ja laitan vaatteet aina kaappiin illalla, niin eipä sitä sotkua oikein pääse tulemaankaan.
Ihailtavaaa, tästä mun pitää ottaa oppia. Siis lähinnä tuo krijojen lukeminen, ja tietysti että jos laitan tiskit suoraan koneeseen ja vaatteet kaappiin, niin ei tarvitse koskaan tehdä isoja raivausoperaatioita kämpässä. Yläpeukku!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä harrastan juoksua, koska tykkään siitä. Ei se ole mulle epämukavaa. Enkä koe, että kyse olisi itseni haastamisesta.
Eli minäkin taidan olla mukavuusalueella pysyttelevä.
Kukaan ei nauti juoksusta.
Kun on tarpeeksi hyvä kunto, niin juokseminen on nautinnollista. Tosin varmaan yli 90% väestöstä on sellaisessa kunnossa, että siitä on nautinto kaukana, kun yrittää juosta.
Varmaan siksi, koska juokseminen on turhaa ajanhukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vaan en ymmärrä sitä, että on itsensä voittamista, kun tekee itselleen huonon olon (hengästyminen, hiki, väsymys)
Suosittelen myös treenaamaan niin kovaa, että paskoo alleen. Siinä on elämän makua enemmän kuin viinapullon alle vajoamisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan sitten kiva vanhuksena, kun on liikuntakyvytön miettiä, että niin vaan se elämä meni maatessa sohvalla. Täysin turha elämä. Voi olla aika kovia katkeruuden tunteita, kun muut ovat menneet ja tehneet asioita ja toteuttaneet unelmiaan. Esimerkiksi nautinto sarjojen katsomisesta menee nopeasti, jos se on ainoa asia minkä tekee. Silloin tällöin aito välinen rentoutua. Päivittäin tehtynä pako todellisuudesta. Tylsän ihmisen turha elämä.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan sitten kiva vanhuksena, kun on liikuntakyvytön miettiä, että niin vaan se elämä meni maatessa sohvalla. Täysin turha elämä. Voi olla aika kovia katkeruuden tunteita, kun muut ovat menneet ja tehneet asioita ja toteuttaneet unelmiaan. Esimerkiksi nautinto sarjojen katsomisesta menee nopeasti, jos se on ainoa asia minkä tekee. Silloin tällöin aito välinen rentoutua. Päivittäin tehtynä pako todellisuudesta. Tylsän ihmisen turha elämä.
Entäs jos ei ole unelmia? Enkä todellakaan unelmoi mistä jatkuvasta hikirääkistä.
Ainakin voi kuolinvuoteellaan todeta, että on nauttinut elämästä, eikä elänyt ankeasti stooalaisten oppien mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun exä oli just tuollainen. Mitään uutta ei saanut tehdä, ruoka oli aina samaa…
Siksi onkin exä. En jaksanut enää katsoa lapamatoa lahnaa.
Oman kokemuksen mukaan ihminen tekee sitä mitä hän haluaa tehdä. Vaikka se tekeminen näyttäisi ulkopuolisille miten sairaalta tai vahingolliselta, niin silti siitä tekijä nautintonsa saa.
Mukavuusalue on muiden määrittelemä asia, en usko sellaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaalia? Vapaita elämänvalintoja.
Eiköhän se mukavuusalue ole jokaiselle eri asia, toiselle sohvaperunailu, toiselle jotain muuta.
Itse en tieten tahtoen halua mennä epämukavuusalueelle, koska olen siellä ihan riittävästi pakon edessä.
Vierailija kirjoitti:
Sohva, kaukosäädin, päihteet ja herkut. Siinä on niitä tavoittelemisen arvoisia nautintoja. Seksi on tietysti myös nautinto ja ainoa liikunta mitä oikeasti tekee mieli harrastaa.
Surullista elämää. Kertoo, että ihminen ei voi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sohva, kaukosäädin, päihteet ja herkut. Siinä on niitä tavoittelemisen arvoisia nautintoja. Seksi on tietysti myös nautinto ja ainoa liikunta mitä oikeasti tekee mieli harrastaa.
Surullista elämää. Kertoo, että ihminen ei voi hyvin.
Miksi se on surullista, jos kyseinen ihminen tykkää juuri sellaisesta elämästä?
Vierailija kirjoitti:
Luterilainen oppi, kärsi kärsi, niin kirkkaimman kruunun saat!
Elämästä nauttiminen on pahasta, nykyään pitää vaan haastaa itseään, himoliikkuijia pidetään parempina ihmisinä, kiitos somen.
Oikeasti kovat liikkujat eivät esittele itseään missään someissa.
Sinä päätät itse mikä on normaali. Mitä haluat elämääsi. Ja missä alueella haaste tai haasteettomuus.
Alue: Aihe vapaa
En itse liiemmin nauti haasteista, esim. ruokavalion terveellisenä pitämisestä, vaan nautin hoikkuudesta. Usein olisi kivempaa syödä kakkua kuin vaikka lehtikaalipirtelöä.
Oikeastaan inhoan treenaamista (säännöllistä lihaskuntovoimistelua), mutta treenaan koska nautin siitä, että kunto ja kehonhallinta ovat suht hyvällä tasolla.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/