Olen seurustellut kaksi vuotta enkä edelleenkään ole varma tunteistani

Minulle dealbreaker olisi jo se, jos toinen ei koskaan kehuisi ulkonäköäni. Ulkonäön arvostelu ei todellakaan kuulu parisuhteeseen ja kertoo kaiken kumppanin luonteesta.

Vierailija kirjoitti:

Suhteessamme on paljon hyvää ja fyysistä vetovoimaa. En kuitenkaan tunne, että kelpaisin täysin miehelleni, koska hän ei sano oikeastaan koskaan mitään positiivista ulkonäöstäni vaan ennemminkin puuttuu epäkohtiin. Olen kertonut, että en halua kuulla sellaista kritiikkiä. Mies sanoo, että sanomiset ovat huumoria ja että otan liian herkästi itseeni. Osittain se on varmasti tottakin, koska edelisessä suhteessa minua on painettu alaspäin juuri arvostelemalla.

-ap

Jos ei sua usko että sellainen huumori ei suhun toimi, on parempi erota. 

Mitä mieltä mies on siitä että sä alat käyttää samaa huumoria häneen ja hänen ominaisuuksistaan, sekä fyysisistä että psyykkisistä? Lähtisi varmasti aika nopeasti.

Antaisitko jonkun esimerkin miten mies muotoilee tuon negatiivisen palautteen. Ja mitä ulkonäköseikkoja arvostelee sinussa.

Kuittaus, että on vain huumoria tai olet liian herkkä ei ole oikein eikä oikea perustelu jos on loukannut toista.

En pystyisi (enkä haluaisi) minäkään luoda yhteyttä mieheen, joka arvostelisi ulkonäköäni, naureskelisi päälle ja kutsuisi mua liian herkäksi, kun tuntuisi pahalta.

Mikä ihme ihmisiä vaivaa? Ei olla koskaan oltu edes rakastuneita ja silti jaksetaan tuhlata ainoaa elämää tyypin joka pyynnöstä huolimatta jatkaa ulkonäön haukkumista? Miksi? Minä en olisi edes kaveri tyypin kanssa, joka "vitsailisi" ikävästi ulkonäöstäni.