NELJÄS LAPSI?

Älä tee!
T. 4:s lapsi

mitkäs ois sun perustelut ? =)

ap

Ei samoja ajatuksia enää. 
Mutta kovasti aikoinaan iloitsin neljännestä(kin). Jäkiviisaana en ole katunut ainuttakaan saamaani lasta, mutta niitä aikoja kadun, jolloin ehkäisin. Itsetunnon puutetta ja turhaa varovaisuutta se minulla oli... aloin pohtia "mitä jos"-juttuja ja kielsin elämän.

:(

Mene nyt jo töihin, tai anna se paikka jollekin, jota työnteko kiinnostaa!!! Vituttaa tommoset, pitää nyt 6 vuotta työpaikkaa varattuna!!!

No mutta onhan minulla tähän oikeus =) Suomen laki on laki, äläs nyt hermojasi menetä minun takia=) onhan eräs työtön saanut näinä minun kotiäiti vuosinani tehdä töitä sijaisenani ja hyvin on ollut aina ilonen kun on kuullut että en vielä ole tulossa takaisin =)

Mietippä mitä maksaa kun noi kaikki on teini-iässä.

Tee neljäs :) itsekin haluaisin mutta meillä ei taloudellinen tilanne ole niin hyvä että ainakaan vielä voisi. Täällä ollaan aina niin ilkeitä jos joku haluaa useamman lapsen. Jos elättää ja hoitaa itse lapsensa niin se ei ole keltään mitään pois

Niin kyllähän se varmasti kukkarossa jossain vaiheessa tuntuu enemmän tai vähemmän noi lapset =) itse en ole koskaan siltä kantilta kuitenkaan ajatellut että asiaa että talous ei sitä sallisi....hullu kai oon =) ja ihan tavis duunareita ollaan molemmat että palkat ei päätä huomaa kyllä. eräs vanha emäntä aikoinaan sanoi että lapsi tuo leivän pöytää ja itsekkin olen sitä mieltä että asioilla on aina tapana järjestyä ja elämä kantaa. pienenä lapsilla on hyvä kierrättää kamaa mutta teininä juuri hankinnat voi olla kalliimpia kun haluttais sitä sun tätä.. en kyllä itsekkään lapsena saanut mitään suurta vaikka meitä lapsia oli vain kaksi. muistan kun kovin oisin halunnut aikoinaan oman mopon, skootterin, hepan tai ponin mutta eipä niitä koskaan vain tullut..

Jos olette miehen kanssa yhteisymmärryksessä ja nautitte perhe-elämästä niin siitä vain! Iso perhe on mieletön voimavara ja sisarukset toistensa tuki ja turva elämässä. Tiedän monta perhettä, jossa juuri neljä lasta ja onnellisia ovat. Miltei kademielellä seuraan heidän rikasta ja iloista elämäänsä, kun itsellä on "vain" kaksi lasta.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 14:57"]

Tee neljäs :) itsekin haluaisin mutta meillä ei taloudellinen tilanne ole niin hyvä että ainakaan vielä voisi. Täällä ollaan aina niin ilkeitä jos joku haluaa useamman lapsen. Jos elättää ja hoitaa itse lapsensa niin se ei ole keltään mitään pois

[/quote]

Ihmiset ovat kateellisia. Tutkimusten mukaan ihannelapsiluku on 3-4 lasta, siis jos olisi mahdollisuudet tähän. Ja sitten kun harva siihen kykenee, iän, varallisuuden, jaksamisen jne. perusteella, niin kadehditaan heitä keillä se onni on. Miettikää vaikka Piritta Haglundin (?) idylliperhettä, kuka ei nyt haaveilisi samasta. Kolme toinen toistaan suloisempaa ja reippaampaa lasta + upea äiti ja isä.

Muistathan, että aina on mahdollisuus saada 4. ja 5. samalla. Oletko valmis siihen?

Turha miettiä, että mitä ne siellä töissäkin ajattelee. Ei ne enää muista sinua, sillä kuudessa vuodessa suurin osa porukasta on ennättänyt vaihtua toisiin. Olet nimi työantajasi hr:n listoilla, eikä kukaan ihmeemmin odottelua sua takaisin. Opiskele uusi ammatti hoitovapailla. 

Meillä on neljä lasta, jotka ovat 14-, 13-, 11- ja 3-vuotiaita, poikia ja tyttöjä. Olen 35-v. Minusta tämä oli tosi hyvä ikäero. Kun oli parikymppinen, niin jaksoi hyvin hoitaa nuo kolme peräkkäin syntynyttä. Vähän yli kolmekymppisenä syntyi tuo viimeinen. Pienintä hoitaa isot sisaruksetkin mielellään. Olen hyvin lapsirakas ja iloinen siitä, että vielä saatiin meille pieni, vaikka lapsiluvun piti jäädä kolmeen. Tämä kuopus on kyllä ihan suunniteltu. Nyt on isompi talo, johon muutettiin ennen uudelleen syttynyttä vauvakuumetta. Teineihin uppoaa kyllä rahaa. Se vähän minuakin yllätti. Ei kyllä kaduta, että vielä halusimme lapsen. Viidenteen ei olisi kyllä varaa, siksi minulle tehtiin sterilisaatio.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 14:27"]hei! haluaisin vain jakaa ajatuksia mieltäni askarruttavasta asiasta...

meillä on jo kolme lasta, 6, 4 ja 2 vuotiaat. olen ollut kotona äitiys ja hoitovapaalla vakityöstäni putkeen esikoisen syntymästä saakka noin 6-vuotta. tämä kolmonen piti olla viimoinen mutta nyt huomaankin että pyörittelen jatkuvasti mielessäni ajatusta mahdollisesta nelosesta =)

aikomukseni on jatkaa hoitovapaalla siihen saakka kunnuorin on sen kolme, eli vielä vuosi..sitten mietin että jos vielä vauveli saisi tulla niin en halua mitään isoa väliä ikäeroille niin kohtahan se pitäisi laittaa tuumasta toimeen ja se taas tietäisi lisää kotiäiti vuosia..voi kauhea mitähän ne töissäkin taas ajattelisi!

mies olisi asiassa heti mukana, on itse isosta perheestä..minä taas mietin kaikkea mitä voi sattua raskaus, synnytys, kotikin jää jo auttamatta pieneksi, on kolme makkaria 113 neliöö mutta tämä paikka on niin rakas että tästä ei haluta luopua. auto ois onneksi jo 7 paikkainen =)

äsken kävikin jo niin hassusti ettyä luulin olevani raskaana ja asia oli sanottaisko iloinen järkytys =) mietteet asiasta heilahteli aamuin illoin positiivisesta negatiiviseen mutta kuitenkin päällimmäisenä oli mukava kutkutus että nytkö se vaavi sitten meille tuleekin..kun sitten selvisi että kyse oli väärästä hälystä tai varhaisesta keskenmenosta olinkin pettynyt kun en sitten raskaana ollutkaan. . olisi ollut niin helppoa tavallaan kun ei tarvinnut tehdä itse sitä päätöstä että no tehdäänkö me se nelonen vai ei..nyt tämän tapauksen jälkeen olen huomannut että asia vaivaa päätäni entistä enemmän ja stressaa mahdollinen päätös ja ollaanko nyt ihan hulluja jos tähän vielä ryhdytään ? onhan meillä jo kolme ihanaa lasta..

huoh ja olisi kiva kuulla teiltä ajatuksia ja mielipiteitä tai jos joku kamppailee samojen ajatuste kanssa..

miea

 
[/quote] Hoitomaksut kolmestakin ovat jo tosi suuret. Lisäksi kolmen lapsen kanssa voi yöpyä hotelleissa ym. mutta neljän lapsen kanssa ei enää tavalliseen hotellihuoneeseen/laivan hyttiin mahdu. Tosin jos olette kotona viihtyvää porukkaa, niin näillä ei ole väliä.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 20:47"]

Ehkä kannattaa jättää kolmeen. Kaikki saavat sitten riittävästi äidin huomiota. Minulla on krooninen vauvakuume ja 3 lasta. Mietin itsekin aiemmin, että vielä yksi vauva olisi ihana. Poika 9 v. pudotti minut maan pinnalle sanoessaan, että olis äiti tosi kiva, jos me joskus mentäis kahdestaan uimahalliin ja sä ehtisit katsoa, kun mä hypin viitosesta. Niinpä! En ole kertaakaan päässyt katsomaan hänen hyppyjään, kun pitää vahtia pienempiä lasten altaassa. Enkä ole nähnyt häntä koskaan lumilautailemassa, mikä on hänelle myös ylpeyden aihe. Kun ei joka paikkaan ehdi ja pienemmät tarvitsevat äitiä. Minä laitan ruokaa, pyykkään, vaihdan vaippaa, siivoan, syötän, laitan taas ruokaa, vaihdan taas vaippaa, tarkistan läksyt, luen satukirjaa, pakastan ruokaa tai kesällä marjoja jne. Välillä ehdin katsomaan tanssinäytöstä tai kuljettamaan harrastuksiin. Pienet ovat koko ajan äidin kanssa. Jos tähän tulisi vielä vauva, ei huomio riittäisi mitenkään kaikille.

[/quote]

Tämän takia mä mietin jo, uskallanko yrittää kolmattakaan. Pärjäähän ne lapset varmaan jotenkin aina, mutta mä haluan antaa jokaiselle PALJON huomiota, vuorovaikutusta, rakkautta ja yhdessäoloa. Tätä kannattaa miettiä tarkkaan, vaikka ymmärrän myös halun saada enemmän lapsia. Mulle pikkulapsiaika on ollut mun elämän parasta aikaa eikä lainkaan raskasta, haluaisin todella sen vielä jatkuvan. Mutta täytyy myös miettiä olemassaolevien lasten kannalta.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 20:15"]

Jos tuntuu että parisuhteenne kestää ja rahat riittää niin miksipäs ei....nykypäivänä vaan niin moni eroaa ja tiedän monia 4 lapsen yksinhuoltajia, jotka sitten elävät valtion kirstulla jossakin lähiössä kaupungin vuokra-asunnossa.

[/quote]

Niin ja mitäs vikaa tässä on? Terveisin 4:n yh kaupungin vuokra-asunnosta. Sen kummemmin kyllä valtion kirstulla olla kuin muutkaan, yksinhuoltajuus kun ei oikeuta mihinkään muihin tukiin kuin se vajaa 50e / lapsi /kk. En ymmärrä miten satojen tuhansien asuntolaina niskassa lisäisi onnellisuuttani tähän tilanteeseen, iso asunto ja edullinen vuokra hyvällä alueella. 

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 20:47"]

Ehkä kannattaa jättää kolmeen. Kaikki saavat sitten riittävästi äidin huomiota. Minulla on krooninen vauvakuume ja 3 lasta. Mietin itsekin aiemmin, että vielä yksi vauva olisi ihana. Poika 9 v. pudotti minut maan pinnalle sanoessaan, että olis äiti tosi kiva, jos me joskus mentäis kahdestaan uimahalliin ja sä ehtisit katsoa, kun mä hypin viitosesta. Niinpä! En ole kertaakaan päässyt katsomaan hänen hyppyjään, kun pitää vahtia pienempiä lasten altaassa. Enkä ole nähnyt häntä koskaan lumilautailemassa, mikä on hänelle myös ylpeyden aihe. Kun ei joka paikkaan ehdi ja pienemmät tarvitsevat äitiä. Minä laitan ruokaa, pyykkään, vaihdan vaippaa, siivoan, syötän, laitan taas ruokaa, vaihdan taas vaippaa, tarkistan läksyt, luen satukirjaa, pakastan ruokaa tai kesällä marjoja jne. Välillä ehdin katsomaan tanssinäytöstä tai kuljettamaan harrastuksiin. Pienet ovat koko ajan äidin kanssa. Jos tähän tulisi vielä vauva, ei huomio riittäisi mitenkään kaikille.

[/quote]

On kyllä aika lailla oma valinta jos et saa järjestettyä yhteistä aikaa 9v:n kanssa . Meillä 6 lasta ja jokaisen kanssa käyty kaupungilla, matkoilla, risteilyillä ym yksitellen. Lapsillani kun on isäkin ja lisäksi muita sukulaisia ja kavereita. Ja miksei niiden pienempien kanssa voi katsoa kun isoveli lautailee tai hyppää?  

Ei kannata. Olen katunut joka päivä neljännen syntymää. On hirveän rakas enkä pois antaisi mutta en vaan voi olla ajattelematta miten helppoa elämä olisi ilman häntä.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 21:27"]

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 20:47"]

Ehkä kannattaa jättää kolmeen. Kaikki saavat sitten riittävästi äidin huomiota. Minulla on krooninen vauvakuume ja 3 lasta. Mietin itsekin aiemmin, että vielä yksi vauva olisi ihana. Poika 9 v. pudotti minut maan pinnalle sanoessaan, että olis äiti tosi kiva, jos me joskus mentäis kahdestaan uimahalliin ja sä ehtisit katsoa, kun mä hypin viitosesta. Niinpä! En ole kertaakaan päässyt katsomaan hänen hyppyjään, kun pitää vahtia pienempiä lasten altaassa. Enkä ole nähnyt häntä koskaan lumilautailemassa, mikä on hänelle myös ylpeyden aihe. Kun ei joka paikkaan ehdi ja pienemmät tarvitsevat äitiä. Minä laitan ruokaa, pyykkään, vaihdan vaippaa, siivoan, syötän, laitan taas ruokaa, vaihdan taas vaippaa, tarkistan läksyt, luen satukirjaa, pakastan ruokaa tai kesällä marjoja jne. Välillä ehdin katsomaan tanssinäytöstä tai kuljettamaan harrastuksiin. Pienet ovat koko ajan äidin kanssa. Jos tähän tulisi vielä vauva, ei huomio riittäisi mitenkään kaikille.

[/quote]

On kyllä aika lailla oma valinta jos et saa järjestettyä yhteistä aikaa 9v:n kanssa . Meillä 6 lasta ja jokaisen kanssa käyty kaupungilla, matkoilla, risteilyillä ym yksitellen. Lapsillani kun on isäkin ja lisäksi muita sukulaisia ja kavereita. Ja miksei niiden pienempien kanssa voi katsoa kun isoveli lautailee tai hyppää?  

[/quote]

Tiedätkös kun huomiosi kiinnittyy vain jompaankumpaan tai sitten sekavasti ei oikein mihinkään kunnolla. Olen niin monet kerrat seuraillut lapsen kaverin perhettä, jossa aina tärkeimmällä hetkellä - kun se lapsi tekee maalin - on vanhempien huomio niissä pikkuisissa. Se on isommalle jatkuvaa pettymistä mutta äiti aina hehkuttaa, miten pystyy mainiosti jakamaan huomiota kaikille viidelle lapselleen. Se huomio ei vain ole samaa kuin silloin, kun sen saa jakamattomana tai edes niin, että suurin osa huomiosta on siinä yhdessä lapsessa. Olen huomannut, että suurperheiden (lapsia enemmän kuin kolme) vanhemmat eivät suostu myöntämään, että sitä aikaa lasta kohden on vähemmän ja että se huomio on oikeasti järjestettävä tai se on vain näennäistä. Kerran vuodessa tehty matka ei todellakaan korvaa sitä arjen huomion puutetta.

Olen itse nelilapsisesta perheestä, ja jokainen meistä sisaruksista on kokenut jääneensä huomiotta, kun taas vanhempamme ovat sitä mieltä että onnistuivat erittäin hyvin meidän kanssamme. Ystäväpiirissäni on useampi kolmilapsinen perhe ja kaksi nelilapsista perhettä ja yhteistä näille perheille on, että vähintään yksi mutta yleensä useampi lapsista on koko ajan aikuisen nälkäinen ja tunkee ravintoloissa, illanvietoissa, ruokapöydässä ja olohuoneessa syliin- ja puhun nyt kouluikäisistä. Jatkuvaa vanhemman huomion kerjäämistä tilanteissa, joissa muut lapset leikkivät keskenään.

Vielä korostan talouden merkitystä. Itse olen saanut köyhän lapsuuden monine ongelmineen enkä voi suositella lasten tekemistä, jos talous ei ole kunnossa tai ainakin sillä pohjalla, että siihen uuteen lapseen on oikeasti varaa. Tällä palstalla on lukemattomat kerrat valitettu, miten teinit maksavat ja miten rahaa ei riitä kolmen teinin elättämiseen. On helppoa todeta pikkukoululaiselle, että kaikkea ei voi saada mutta teinien maailma on jo paljon raaempi ja heille asiaa pitää perustella muutenkin kuin toteamalla, että meistä on kiva tehtailla uusia sisaruksia sinulle.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 21:50"]

[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 21:27"]

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 20:47"]

Ehkä kannattaa jättää kolmeen. Kaikki saavat sitten riittävästi äidin huomiota. Minulla on krooninen vauvakuume ja 3 lasta. Mietin itsekin aiemmin, että vielä yksi vauva olisi ihana. Poika 9 v. pudotti minut maan pinnalle sanoessaan, että olis äiti tosi kiva, jos me joskus mentäis kahdestaan uimahalliin ja sä ehtisit katsoa, kun mä hypin viitosesta. Niinpä! En ole kertaakaan päässyt katsomaan hänen hyppyjään, kun pitää vahtia pienempiä lasten altaassa. Enkä ole nähnyt häntä koskaan lumilautailemassa, mikä on hänelle myös ylpeyden aihe. Kun ei joka paikkaan ehdi ja pienemmät tarvitsevat äitiä. Minä laitan ruokaa, pyykkään, vaihdan vaippaa, siivoan, syötän, laitan taas ruokaa, vaihdan taas vaippaa, tarkistan läksyt, luen satukirjaa, pakastan ruokaa tai kesällä marjoja jne. Välillä ehdin katsomaan tanssinäytöstä tai kuljettamaan harrastuksiin. Pienet ovat koko ajan äidin kanssa. Jos tähän tulisi vielä vauva, ei huomio riittäisi mitenkään kaikille.

[/quote]

On kyllä aika lailla oma valinta jos et saa järjestettyä yhteistä aikaa 9v:n kanssa . Meillä 6 lasta ja jokaisen kanssa käyty kaupungilla, matkoilla, risteilyillä ym yksitellen. Lapsillani kun on isäkin ja lisäksi muita sukulaisia ja kavereita. Ja miksei niiden pienempien kanssa voi katsoa kun isoveli lautailee tai hyppää?  

[/quote]

Tiedätkös kun huomiosi kiinnittyy vain jompaankumpaan tai sitten sekavasti ei oikein mihinkään kunnolla. Olen niin monet kerrat seuraillut lapsen kaverin perhettä, jossa aina tärkeimmällä hetkellä - kun se lapsi tekee maalin - on vanhempien huomio niissä pikkuisissa. Se on isommalle jatkuvaa pettymistä mutta äiti aina hehkuttaa, miten pystyy mainiosti jakamaan huomiota kaikille viidelle lapselleen. Se huomio ei vain ole samaa kuin silloin, kun sen saa jakamattomana tai edes niin, että suurin osa huomiosta on siinä yhdessä lapsessa. Olen huomannut, että suurperheiden (lapsia enemmän kuin kolme) vanhemmat eivät suostu myöntämään, että sitä aikaa lasta kohden on vähemmän ja että se huomio on oikeasti järjestettävä tai se on vain näennäistä. Kerran vuodessa tehty matka ei todellakaan korvaa sitä arjen huomion puutetta.

Olen itse nelilapsisesta perheestä, ja jokainen meistä sisaruksista on kokenut jääneensä huomiotta, kun taas vanhempamme ovat sitä mieltä että onnistuivat erittäin hyvin meidän kanssamme. Ystäväpiirissäni on useampi kolmilapsinen perhe ja kaksi nelilapsista perhettä ja yhteistä näille perheille on, että vähintään yksi mutta yleensä useampi lapsista on koko ajan aikuisen nälkäinen ja tunkee ravintoloissa, illanvietoissa, ruokapöydässä ja olohuoneessa syliin- ja puhun nyt kouluikäisistä. Jatkuvaa vanhemman huomion kerjäämistä tilanteissa, joissa muut lapset leikkivät keskenään.

Vielä korostan talouden merkitystä. Itse olen saanut köyhän lapsuuden monine ongelmineen enkä voi suositella lasten tekemistä, jos talous ei ole kunnossa tai ainakin sillä pohjalla, että siihen uuteen lapseen on oikeasti varaa. Tällä palstalla on lukemattomat kerrat valitettu, miten teinit maksavat ja miten rahaa ei riitä kolmen teinin elättämiseen. On helppoa todeta pikkukoululaiselle, että kaikkea ei voi saada mutta teinien maailma on jo paljon raaempi ja heille asiaa pitää perustella muutenkin kuin toteamalla, että meistä on kiva tehtailla uusia sisaruksia sinulle.

[/quote]

Tämä aikuisen nälkä ei aina vaadi suurtakaan sisarusparvea. Meidän naapurin ainokainen on tällainen, mutta hänet onkin hoidatettu mummoloissa ja päiväkodissa, kun vanhemmat ovat tehneet keskenään viikon lomamatkoja jne. Lapsi on nyt 3 v ja hänestä huomaa että vaille on jäänyt kotonaan.