NELJÄS LAPSI?
hei! haluaisin vain jakaa ajatuksia mieltäni askarruttavasta asiasta...
meillä on jo kolme lasta, 6, 4 ja 2 vuotiaat. olen ollut kotona äitiys ja hoitovapaalla vakityöstäni putkeen esikoisen syntymästä saakka noin 6-vuotta. tämä kolmonen piti olla viimoinen mutta nyt huomaankin että pyörittelen jatkuvasti mielessäni ajatusta mahdollisesta nelosesta =)
aikomukseni on jatkaa hoitovapaalla siihen saakka kunnuorin on sen kolme, eli vielä vuosi..sitten mietin että jos vielä vauveli saisi tulla niin en halua mitään isoa väliä ikäeroille niin kohtahan se pitäisi laittaa tuumasta toimeen ja se taas tietäisi lisää kotiäiti vuosia..voi kauhea mitähän ne töissäkin taas ajattelisi!
mies olisi asiassa heti mukana, on itse isosta perheestä..minä taas mietin kaikkea mitä voi sattua raskaus, synnytys, kotikin jää jo auttamatta pieneksi, on kolme makkaria 113 neliöö mutta tämä paikka on niin rakas että tästä ei haluta luopua. auto ois onneksi jo 7 paikkainen =)
äsken kävikin jo niin hassusti ettyä luulin olevani raskaana ja asia oli sanottaisko iloinen järkytys =) mietteet asiasta heilahteli aamuin illoin positiivisesta negatiiviseen mutta kuitenkin päällimmäisenä oli mukava kutkutus että nytkö se vaavi sitten meille tuleekin..kun sitten selvisi että kyse oli väärästä hälystä tai varhaisesta keskenmenosta olinkin pettynyt kun en sitten raskaana ollutkaan. . olisi ollut niin helppoa tavallaan kun ei tarvinnut tehdä itse sitä päätöstä että no tehdäänkö me se nelonen vai ei..nyt tämän tapauksen jälkeen olen huomannut että asia vaivaa päätäni entistä enemmän ja stressaa mahdollinen päätös ja ollaanko nyt ihan hulluja jos tähän vielä ryhdytään ? onhan meillä jo kolme ihanaa lasta..
huoh ja olisi kiva kuulla teiltä ajatuksia ja mielipiteitä tai jos joku kamppailee samojen ajatuste kanssa..
miea
Kommentit (71)
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 11:15"]
Enpä tämän maan talous-/työllisyystilanteessa tekisi yhtään lisää. Mistä sen tietää onko niitä töitä enää tulevaisuudessa. Palaisin töihin ja säästäisin tulevaisuutta varten. Hoitomaksutkin nousevat joten onko teillä varaa niihin. Sitten kun lapset ovat teini-iässä, menot kasvavat todella paljon - siinäkin tapauksessa että ei lasketa mukaan tietokoneita, kännyköitä ym. Jo ruokaa menee valtavasti.
[/quote]
Töitä on tulevaisuudessa, jos Suomessa riittää nuorta ja koulutettua työvoimaa. Silloin tänne investoidaan ja uusia yrityksiä syntyy. Pahinta on, jos ikäluokat pienenevät ja maa taantuu, koska työtä tekeviä nuoria ei ole. Siksi paras panostus Suomen tulevaisuuteen on tehdä lapsia ja kasvattaa heidät yrittelijäiksi ja aktiivisiksi kansalaisiksi.
[/quote]
Kyllä kuule lapsille tekee vain hyvää oppia, ettei ole maaliman napa,vaan muillakin sisaruksilla on tarpeensa. Ykssyy, miksi hommattiin itse kolmas vauva oli sekin, että isommat sisarukset, isosisko ja isoveli, saavat nauttia vauvan seurasta ja "hoitaa" ja leikittää sitä. Kyllä siitä jotain saakin isompi sisarus, jos jotain "menettääkin". Ihana katsella, kun höpöttävät aivan onnessaan vauvalle ja leikkivät sen kanssa leikkimatolla (: Tuolla kuuluisi isosisko juuri huokailevan, että vauvaon ihana söpöliini.
Itte olen 4 lapsisesta perheestä ja aina oli äitillä tarpeeksi aikaa kaikille, eikä kukaan kokenut jäävänsä ilman. Rahasta tosin oli pulaa.
-laphilainen
[/quote]
Onhan se tietysti logiikka tuokin, hyvä selitys aina uuden ja uuden vauvan tehtailulle...
Osuus kodista ja autosta pitää laskea lapsen kuluihin. Harva asuisi isossa talossa, jos lapsia ei olisi.
Suomessa syntyvyys on ihan hyvällä tasolla suuria ikäluokkia lukuun ottamatta. Kun suuret ikäluokat ja heidän lapsensa poistuvat on väestömäärä vakaa.
Kotiäitiys se vasta tärkeää työtä onkin ! hakkaa mennen tullen duunarit, maalarit ja akateemikot =)
Kotiäitiydestä sen verran, että itse palasin töihin todellakin sen 6 vuoden kotonaolon ja kolmen lapsen jälkeen. Ihan hyvin pääsin taas sisälle työmaailmaan, olin kuitenkin aina pieniä pätkiä tehnyt kotiäitiyden ohessakin. Silti näin jälkeenpäin ajattelen kaiholla kotonaolovuosia, oli niin upeaa seurata omien lasten kasvua, puuhailla kotona ja nauttia vapaista mutta toisaalta merkityksellisistä päivistä.
Missään vaiheessa en nostanut mitään tukia, vaan olemme onneksi molemmat mieheni kanssa vakavaraisia. Turha dissata kotiäitiyttä, ainakin minulle se oli elämäni parasta aika. Tai ehkä siitä siksi niin kateellisia ollaankin.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 16:06"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 14:24"]
Pidän itsekin paljon lapsista, enkä aborttia tekisi jos kolmas ilmoittaisi tulostaan, mutta kyllä maapallon kantokykyäkin kannattaa miettiä. Yli kaksi lasta naista kohden tarkoittaa väestönkasvua ja ihmisiä on maailmassa jo tosi paljon. Ilmasto lämpenee, makea vesi vähenee.
[/quote]
Juuri näin. Yksi lapsi, per nainen olisi oikea määrä. Afrikassa on yhdellä miehellä monta vaimoa ja heillä monta lasta, joten yhdellä miehellä saattaa olla 16 lasta ja tietenkään hänellä ei ole varaa niitä elättää.
Miksi tehdä länsimaihin jokaisen omaa lasta tai useampaa, kun sieltä Afrikasta voitaisiin tuoda näitä valmiita lapsia meille jokaiseen perheeseen. Sinne niitä tulee syntymään köyhiin oloihin jokaiselle naiselle kymmenkunta lasta, ellei satu kuolemaan synnytykseen, on itsekkyyttä meidän täällä siksi haaveilla toisesta lapsesta, kun voisimme auttaa Afrikan liikaväestöä ja tuoda valmiit lapset tänne.
[/quote]
Ihan sairas ajatusmalli alusta loppuun asti. Oletko sitä paitsi ihan varma että afrikkalaiset vanhemmat antaisivat lapsensa ilomielin vieraille ihmisille? Voi tuota ylemmyydentunteen määrää, ei se Afrikka todellakaan edes nykyisin ole pelkkää slummia.. Vain aivottomat maailmanparantajat voivat olla noin tietämättömiä ja jopa rasistisia.
on totta että tuo syntyvyys täytyisi saada nousuun, lapsissa on tulevaisuus!
[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 21:50"]
[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 21:27"]
[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 20:47"]
Ehkä kannattaa jättää kolmeen. Kaikki saavat sitten riittävästi äidin huomiota. Minulla on krooninen vauvakuume ja 3 lasta. Mietin itsekin aiemmin, että vielä yksi vauva olisi ihana. Poika 9 v. pudotti minut maan pinnalle sanoessaan, että olis äiti tosi kiva, jos me joskus mentäis kahdestaan uimahalliin ja sä ehtisit katsoa, kun mä hypin viitosesta. Niinpä! En ole kertaakaan päässyt katsomaan hänen hyppyjään, kun pitää vahtia pienempiä lasten altaassa. Enkä ole nähnyt häntä koskaan lumilautailemassa, mikä on hänelle myös ylpeyden aihe. Kun ei joka paikkaan ehdi ja pienemmät tarvitsevat äitiä. Minä laitan ruokaa, pyykkään, vaihdan vaippaa, siivoan, syötän, laitan taas ruokaa, vaihdan taas vaippaa, tarkistan läksyt, luen satukirjaa, pakastan ruokaa tai kesällä marjoja jne. Välillä ehdin katsomaan tanssinäytöstä tai kuljettamaan harrastuksiin. Pienet ovat koko ajan äidin kanssa. Jos tähän tulisi vielä vauva, ei huomio riittäisi mitenkään kaikille.
[/quote]
On kyllä aika lailla oma valinta jos et saa järjestettyä yhteistä aikaa 9v:n kanssa . Meillä 6 lasta ja jokaisen kanssa käyty kaupungilla, matkoilla, risteilyillä ym yksitellen. Lapsillani kun on isäkin ja lisäksi muita sukulaisia ja kavereita. Ja miksei niiden pienempien kanssa voi katsoa kun isoveli lautailee tai hyppää?
[/quote]
Tiedätkös kun huomiosi kiinnittyy vain jompaankumpaan tai sitten sekavasti ei oikein mihinkään kunnolla. Olen niin monet kerrat seuraillut lapsen kaverin perhettä, jossa aina tärkeimmällä hetkellä - kun se lapsi tekee maalin - on vanhempien huomio niissä pikkuisissa. Se on isommalle jatkuvaa pettymistä mutta äiti aina hehkuttaa, miten pystyy mainiosti jakamaan huomiota kaikille viidelle lapselleen. Se huomio ei vain ole samaa kuin silloin, kun sen saa jakamattomana tai edes niin, että suurin osa huomiosta on siinä yhdessä lapsessa. Olen huomannut, että suurperheiden (lapsia enemmän kuin kolme) vanhemmat eivät suostu myöntämään, että sitä aikaa lasta kohden on vähemmän ja että se huomio on oikeasti järjestettävä tai se on vain näennäistä. Kerran vuodessa tehty matka ei todellakaan korvaa sitä arjen huomion puutetta.
Olen itse nelilapsisesta perheestä, ja jokainen meistä sisaruksista on kokenut jääneensä huomiotta, kun taas vanhempamme ovat sitä mieltä että onnistuivat erittäin hyvin meidän kanssamme. Ystäväpiirissäni on useampi kolmilapsinen perhe ja kaksi nelilapsista perhettä ja yhteistä näille perheille on, että vähintään yksi mutta yleensä useampi lapsista on koko ajan aikuisen nälkäinen ja tunkee ravintoloissa, illanvietoissa, ruokapöydässä ja olohuoneessa syliin- ja puhun nyt kouluikäisistä. Jatkuvaa vanhemman huomion kerjäämistä tilanteissa, joissa muut lapset leikkivät keskenään.
Vielä korostan talouden merkitystä. Itse olen saanut köyhän lapsuuden monine ongelmineen enkä voi suositella lasten tekemistä, jos talous ei ole kunnossa tai ainakin sillä pohjalla, että siihen uuteen lapseen on oikeasti varaa. Tällä palstalla on lukemattomat kerrat valitettu, miten teinit maksavat ja miten rahaa ei riitä kolmen teinin elättämiseen. On helppoa todeta pikkukoululaiselle, että kaikkea ei voi saada mutta teinien maailma on jo paljon raaempi ja heille asiaa pitää perustella muutenkin kuin toteamalla, että meistä on kiva tehtailla uusia sisaruksia sinulle.
[/quote]
Kyllä kuule lapsille tekee vain hyvää oppia, ettei ole maaliman napa,vaan muillakin sisaruksilla on tarpeensa. Ykssyy, miksi hommattiin itse kolmas vauva oli sekin, että isommat sisarukset, isosisko ja isoveli, saavat nauttia vauvan seurasta ja "hoitaa" ja leikittää sitä. Kyllä siitä jotain saakin isompi sisarus, jos jotain "menettääkin". Ihana katsella, kun höpöttävät aivan onnessaan vauvalle ja leikkivät sen kanssa leikkimatolla (: Tuolla kuuluisi isosisko juuri huokailevan, että vauvaon ihana söpöliini.
Itte olen 4 lapsisesta perheestä ja aina oli äitillä tarpeeksi aikaa kaikille, eikä kukaan kokenut jäävänsä ilman. Rahasta tosin oli pulaa.
-laphilainen
Meillä iltatähti on ollut paras ratkaisu ikinä, isompien lemmikki ja ilopilleri koko perheelle. En ikinä vaihtais pois, eikä edes ollut rankkaa, vaan ihanaa kun sai vielä kerran hoidella vauvaa, taaperoa, pikkukoululaista..
Täälläkin tahottais iltatähtee...miettii vain vieläkö tohtii...
Ystäväni 16-vuotias muutti viime vuonna erikoislukioon kaukaisemmalle paikkakunnalle. Vanhemmat ovat joutuneet nyt maksamaan vuokraa, ruokakuluja, koulukirjoja, kun opintotuki ei riitä. Lapsi itse on maksanut vaatekulujaan säästetyistä rahoistaan mutta aika harva 16 v pääsee kesätöihin. Nyt tänä vuonna ei ole lapsilisää, joten kulut vain nousevat.
Kotna-asuvallekin tulee opiskelut kalliiksi. Koulukirjat ja opiskelumateriaali maksavat, lisäksi pitää olla toimiva kännykkä, jokin läppäri tms. jolla tehdä koulutöitä ja tuossa vaiheessa vaatteetkin ovat kalliita, kun harvalle kelpaa kirpparikama. Kummityttöni vanhemmille tuli yllätyksenä se työmäärä, mitä tehdään lukiossa eli perheen yhteinen läppäri oli lähes kaikki illat teinin käytössä, kunnes hänelle oli pakko ostaa oma.
Ehkä tuo 600 euroa kuussa on hiukan liioittelua, jos lapsi asuu kotona mutta 300-400 euroa menee aivan helpostikin teinin elättämiseen. Jo yläasteella on tärkeää, että lapsella on sopivat opiskeluvälineet ja vaikka vanhemmat kuinka jankuttaat, että peruskoulun on oltava ilmaista, niin ainahan se lapsi siinä kärsii vanhempiensa junttiudesta. Opiskelu kun on pääomaa sille lapselle. Jos lapsella lisäksi on jokin harrastus, niin johan sitä rahaa kuluu ihan huomaamatta. Mitä isompi lapsi, sitä kalliimmat vaatteet ja sitä tarkempia vaatteiden suhteen ollaan. Kummityttöni koululaukku on maksanut enemmän kuin yksikään omista laukuistani ja hänellä on kuulemma luokkansa vaatimattomin laukku ja hän on toivonut pitkään jotain toista.
Ei lasten kaikkia oikkuja tarvitse täyttää mutta aikamoinen yllätys tuo teini-iän rahanmeno tuntuu vanhemmille olevan. Äkkiseltään kun miettii, niin johan nuo teinit tarvitsevat säännöllisesti uudistettavia vaatteita, kännykkää, koululaukkua, läppäriä/tablettia, kenkiä, urheiluvälineitä, viikkorahaa, harrastusmahdollisuuksia ja ainakin teinipojat syövät älyttömästi. Tytöille vaatteet ja meikit ovat tärkeitä, pojille tulee mopoinnostusta ja aika ikävä on vanhempi, joka kaiken tämän kieltää siihen vedoten että on mukavampaa saada lisää sisaruksia.
Minä muuten olen se lapsi, joka on ansainnut 15-vuotiaasta lähtien kaiken tuon itse eli olin kesätöissä ja niillä rahoilla hankin itselleni vuoden aikaan tarvittavat asiat. Tuohon aikaan vielä pääsi jonkin verran helpommalla, mutta kyllähän se kirpaisi ja tuntui ajoittain vanhempien välinpitämättömyydeltä, kun tyhjensin tilini uuteen takkiin, kun taas kaverit saivat rahat vanhemmilta, ja sitten jouduin kieltäytymään elokuvista tai muista kaverimenoista, kun ei vain ollut rahaa. En tasan tarkkaan kiittänyt vanhempiani siitä, että päättivät huonoon taloustilanteeseen tehdä monta lasta peräkkäin.