Lue keskustelun säännöt.
Aamuisin ahdistaa, oksettaa, pyörryttää?
17.07.2015 |
Mulla on nyt ollut melkeinpä joka ikinen aamu 2v ajan oksetusta, pyörrytystä, ahdistuneisuutta. Se alkoi raskauspahoinvoinnista, meillä on 1,5v lapsi. Jotenkin se pahoivointi "jäi päälle", herkkyys siihen kuvotukseen ja oksenteluun. Synnytyksen jälkeen se räjähti käsiin, olin aamuisin ihan puolikuollut, olin niin ahdistunut, että itkin ja oksentelin. Lisäksi tulivat päänsärky, hengen haukkominen ja "läähätys", ts tuntuu, ettei happi riitä ja pitää ottaa tukea seinästä tai pöydästä tms. Tiedostan, että osittain stressistä johtuvaa ja käytinkin masennuslääkitystä puolisen vuotta synnytyksen jälkeen, aloittaen heti synnytyksestä muutama päivä. Lopetin sen, koska en kokenut siitä olevan apua alun jälkeen (voxra).
Lisäksi heräilen yöllä, herään aamulla liian aikaisin tai saan unta vasta aamuyöllä enkä nuku enää. Uniongelma oli jo ennen lasta, mutta hoitotasapaino oli hyvä. Ennenkuin vauvan yösyötöt sotkivat unirytmin. Lapsi nukkunut omassa huoneesaa puolisen vuotta, mikä on antanut mulle mahdollisuuden nukkua univelkoja pois.
Syön ja yritän syödä terveellisesti ja liikkua ulkona.
Olenko niin stressaantunut, vai miksi mulla on aina aamuisin noin kurja olo? Olen ihan raivona herätessäni ja vihaan jo illalla ajatusta aamun heräämisestä, koska olo on aina niin surkea. Toisinaan mietin, että oli suuri virhe tehdä lapsi, että en ole valmis äidiksi. Että olen huono äiti, enkä osaa arvostaa perhe-elämää. Koen välillä olevani vankilassa, josta ei ole ulospääsyä. Käyn juttelemassa psykologilla 1-2kertaa kuussa asioistani, mutten sielläkään kaikkea uskalla sanoa. Mitä voin tehdä, että oloni ja ajatusmaailmani muuttuisi paremmaksi?
Kommentit (59)
Nytkin tärisen, oksettaa, ahdistaa, ramppaan tupakalla (valitettavasti poltan, aloitin uudelleen vaikka lopetin ennen raskaaksituloa ja olin polttamatta viime kesään saakka) kun pakko päästä ulos, lapsi on hoidossa ollut yön mummillaan ja olisin saanut nukkua, en kyennyt. Vapaa aamu siis nyt ja silti on tämmöinen olo. Mikä helvetti mua oikein vaivaa!!!! Tekisi mieli iskeä puukko kurkkuun, että tämä olo lähtisi ja edes hetkeksi helpottaisi!!! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole ratkaisua tilanteeseen, mutta vertaistukea on.
Kärsin itse myös tuollaisesta aamuahdistuksesta, olen lukenut, että aamuinen ahdistus johtuisi nimenomaa siitä, että elimistö tuottaa liikaa stressihormonia, jolloin se ei yön aikana tasaannu, vaan aamuisin on sitten piikki arvoissa.
Itsellä suurin ongelma on sellainen vähän sekava olo, kaikki tekemättömät ja huonosti tehdyt asiat on mielessä yhtä aikaa, samaan aikaan tulee mieleen lukemattomat pitäisi tehdä asiat ja tunnen kuinka asioista on täysin mahdoton suoriutua.
Jos on pakko lähteä jonnekin, on ehostautuminen lähes ylivoimaista, kädet tärisee, oksettaa, vatsaa korventaa ja on lievästi sellainen pakokauhun tunne, kun tekisi mieli kirkua, etten pysty tähän.
Pelkään myös sekoavani, tulevani hulluksi jne.
Ainoa asia, jonka itse olen todennut helpottavan aamuahdistusta on toisinaan se, että saa heti herättyään aloitettua tekemään jotakin joka vie ajatukset muualle, ahdistus on tällöin lievempää ja sitä voi osin tietoisesti pitää etäämmällä.
Jos yöunet jää muutamaan tuntiin, niin oireet on paljon voimakkaammat.
Eli stressiähän se on todennäköisesti.
Uskon, että terapia on paras lääke sinulle, elämä mullistuu sina lapsensaannin yhteydessä, ja harvoin se on sellaista mitä odotti.
Ne ns.kielletyt tunteet äitiydestä saa aikaan syyllisyyttä ja nimenomaa sitä stressiä ja niiden käsittely ja purkaminen voi jo auttaa paljon.
Kun saisi omaa vaatimustasoa itseään kohtaan laskettua, niin sekin helpottaisi. Kukaan meistä ei ole täydellinen, ei äitinä, ei ihmisenä.
Harva jaksaa olla toista varten ihan joka sekunti. Ei tarvitse kantaa syyllisyyttä, ettei jaksa ulos lapsen kanssa jokapäivä, ei muutkaan jaksa, eikä lapsi siihen kuole. Sisälläkin voi touhuta kaikenlaista!.
Lapsen kasvaessa asia helpottaa, kun lapsi muuttuu itsenäisemmäksi.
Kokeile myös sitä, että hyväksyy ahdistuksen. Aamuisin kun se koura tarttuu kiinni, niin ajattelet, että jaahas taas tämä sama ahdistus, tulkoot vain, se menee ohi jonku ajan kuluttua. Kun ahdistusta vastaan ei taistele, sekin voi lieventää ahdistuksen tunnetta.
Tsemppiä kovasti sinulle, ennenpitkää asia helpottuu!.
Kuulostaa kyllä kovasti paniikkihäiriöltä ahdistuneisuushäiriön piirteillä tai väinpastoin. Mene lääkärille ja kerro oireista.
[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 10:04"]Käytin myös voxraa noin kuukauden ja minulle tuli noita aamuisia pahoinvointeja.
[/quote]mullekkin tuli!
Lue tupakan vieroitusoireista, tuo sopisi niihinkin.
Minkä takia puhutte kortisolin mittauttamisesta? Minä kerran mittautin, kun oli niin voimakkaita rytmihäiriöitä ja muutenkin nukkuminen vaikeaa stressin takia. Minä kerran hölmöyksissäni mittautin tuon yksityisesti ja arvo oli yli tuplaten sen, mikä on normaalia eli jotain 1500 aamulla mitattuna, mutta ei kukaan sillä tiedolla mitään tehnyt. Ei se kiinnostanut lääkäriä ja itsekin kyllä tiesin, että minulla on hitonmoinen stressi ja yöunet huonot.
Ihan unenpuutekin saa ihmisen sekoamaan. Oletko ap kokeillut semmoista, että nukkuisit peräkkäin muutamat pitkät yöunet lääkkeiden turvin (2-3 yötä) ja katsoisit paraneeko olo yhtään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile pahasta olosta riippumatta nostattaa kunnolla hiki pintaan heti aamulla. Tee x-hyppyjä, punnerruksia, kyykkyjä, mitä vaan oman kehon liikkeitä sellasella tahdilla, et oikeasti tulee hiki. Verenpaine nousee ja endorfiinit alkaa jyllää heti aamusta. Mulla se auttoi tollaseen aamupahoinvointiin, vaikka ei ihan noin kamalilta omat oireet tuntuneetkaan. Toki se kynnys alkaa liikkumaan kun on karmea olo on aika iso, mut sen yli kun pääsee niin uskon että voisi auttaa.
Tee vaikka 50 x-hyppyä, 15 kyykkyä, 15 punnerrusta (jos ei etunojassa niin kontilleen tai seinää vasten), 15 vatsarutistusta ja 15 selkälihasliikettä, toista tarvittaessa kierros kerran tai pari. Niin nopeasti kuin pystyt.
Ainakaan tosta kokeilusta ei pitäisi mitään haittaa olla.. :) - 54
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 14:02"]
Psyykelääkkeet voi sekoittaa ihmisen kilpparintoimintaa ja vaikuttaa jopa kortisolituotantoon, nuo ketipinorit ja seroquelit on myrkkyjä, ja ne pitäis vetää kokonaan markkinoilta pois! Tsemppiä nainen ♡♡♡♡
[/quote]
Tajuat varmaan että stressi, masennus ja paniikkikin nostavat kortisolia?
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 14:01"]
Lue tupakan vieroitusoireista, tuo sopisi niihinkin.
Minkä takia puhutte kortisolin mittauttamisesta? Minä kerran mittautin, kun oli niin voimakkaita rytmihäiriöitä ja muutenkin nukkuminen vaikeaa stressin takia. Minä kerran hölmöyksissäni mittautin tuon yksityisesti ja arvo oli yli tuplaten sen, mikä on normaalia eli jotain 1500 aamulla mitattuna, mutta ei kukaan sillä tiedolla mitään tehnyt. Ei se kiinnostanut lääkäriä ja itsekin kyllä tiesin, että minulla on hitonmoinen stressi ja yöunet huonot.
Ihan unenpuutekin saa ihmisen sekoamaan. Oletko ap kokeillut semmoista, että nukkuisit peräkkäin muutamat pitkät yöunet lääkkeiden turvin (2-3 yötä) ja katsoisit paraneeko olo yhtään?
[/quote]
Varmaan siksi kun sille ei voi tehdä mitään ellei kyseessä ole aivo- tai lisämunuaiskasvain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos syöt e-pillereitä, voivat ne aiheuttaa ko. oireet. Itse söin 3 kk pillereitä kun lopetin imetyksen ja vähitellen aloin olla todella ahdistunut ja masentunut ja itkuinen. Lopetin pillerit kun en enää muuta syytä keksinyt olooni ja vähitellen olo kirkastui ja helpottui. En enää koske pillereihin ikinä!
Joku kysyi, mihin aikaan otan iltaisin lääkkeet. No, melatoniinin otan klo 20.30 ja ketipinorit 21.00-22.00 riippuen siitä monelta menen nukkumaan. Ainakin 45min noissa menee ennenkuin vaikuttavat kunnolla, joskus toimivat ja joskus ei ollenkaan, vaikka ottaisi lisääkin niin ei. Ja joskus tipahdan melkein samantien. Siitä mielestä kurja lääke, että toimivuuteen ei voi luottaa, vaihtelee niin paljon tuo väsyttävä vaikutus samallakin annostuksella. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tuon teki melatoniini vaihdoin sen pois. Ketipinoria kokeilin, 25 mg ja joskus siitäkin vain puolet. Kaamea lääke minulle. Kokeilehan vaihtaa molemmat, et häviä siinä mitään. Melatoniinista sain noiden oireiden lisäksi pahoinvointia
Ap, missä asut? Onko tuulimyllyjä lähellä? Mulla täsmälleen samat oireet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nettitohtorin täydellä pätevyydellä veikkaan vaivaksesi peräpukamia. Mitäs jos kävisit näyttämässä hanuriasi oikealle lääkärille. Siis ei siten että kadulla kyselet että onko vastaantulija lääkäri ja jos on niin tempaiset housut alas...
Ei ole tuulimyllyjä mailla halmeilla.
Hahah, vai pukamat, no täytyypä käydä pyllistämässä lääkärisedän luona, josko se stressi siitä helpottaisi :D ! Ap.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 13:02"]Unenlaatu voi olla myös huono. Pääsisitkö unitutkimuksiin?
[/quote]
Unitutkimuksiin pääsee kuks tahansa, yksityiselle.
Nim.avun saanut nimenomaan sieltä
onko sulla riittävästi kontakteja muihin äiteihin vai vietätkö paljon aikaa kahdestaan lapsen kanssa?
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 08:50"]Ei ole tuulimyllyjä mailla halmeilla.
Hahah, vai pukamat, no täytyypä käydä pyllistämässä lääkärisedän luona, josko se stressi siitä helpottaisi :D ! Ap.
[/quote]
Okei, ajattelin vain kun minun oireeni alkoivat heti kun muutettiin nykyiseen asuntoon. Myllyt on muutaman kilometrin päässä... Noh, ensi viikolla lääkäriin.
[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 14:51"]
Miten saisin ajatusmaailmaani muutettua, että osaisin jotenkin paremmin sitoutua perhe-elämään, kun vähän väliä ajattelen mielessäni, että tämä on ihan hirveää ja en halua tätä ja voi kunpa pääsisin tästä tilanteesta pois. Lapsi on toivottu ja haluttu, molempien yhteinen päätös hankkia lapsi, mutta miehellä oli vauvakuume paljon kovempi, kuin itselläni. Mulle oli sinänsä tärkeää täyttää mieheni toive lapsesta ja tottakai itsekin halusin jälkikasvua. Mutta mulla on suuria vaikeuksia stressinhallinnassa ja se ottaa niin kovasti päähän ja rasittaa joka päivä, kun aamulla se paska olo heti iskee silmät avatessa ja jatkuu pari kolme tuntia ainakin. Haluaisin kovasti yrittää nauttia tästä taaperovaiheesta ja lapsen kehityksestä ym, mutta en osaa. Hekittäin se onnistuu, mutta pienenkin kiukuttelupuuskan tai ruualla leikkimisen tms jälkeen olen ihan varma, että tämä helvetti jatkuu ja jatkuu eikä ikinä helpotu. Ettei lapsi opi koskaan käyttäytymään tai on aina tollainen jäärä. Ap.
[/quote] Mulla vähän samoja ajatuksia vanhemmuudesta ja perhe-elämästä. Johti lopulta eroon. Nyt voi sanoa, että se vanhemmuuskin maistuu paremmalta, kun sitä perhe-elämää ei ole jatkuvasti. Jälkiviisautta kyllä, mutta ei olisi pitänyt tehdä lapsia. Onneksi vain yksi.