Lue keskustelun säännöt.
Aamuisin ahdistaa, oksettaa, pyörryttää?
17.07.2015 |
Mulla on nyt ollut melkeinpä joka ikinen aamu 2v ajan oksetusta, pyörrytystä, ahdistuneisuutta. Se alkoi raskauspahoinvoinnista, meillä on 1,5v lapsi. Jotenkin se pahoivointi "jäi päälle", herkkyys siihen kuvotukseen ja oksenteluun. Synnytyksen jälkeen se räjähti käsiin, olin aamuisin ihan puolikuollut, olin niin ahdistunut, että itkin ja oksentelin. Lisäksi tulivat päänsärky, hengen haukkominen ja "läähätys", ts tuntuu, ettei happi riitä ja pitää ottaa tukea seinästä tai pöydästä tms. Tiedostan, että osittain stressistä johtuvaa ja käytinkin masennuslääkitystä puolisen vuotta synnytyksen jälkeen, aloittaen heti synnytyksestä muutama päivä. Lopetin sen, koska en kokenut siitä olevan apua alun jälkeen (voxra).
Lisäksi heräilen yöllä, herään aamulla liian aikaisin tai saan unta vasta aamuyöllä enkä nuku enää. Uniongelma oli jo ennen lasta, mutta hoitotasapaino oli hyvä. Ennenkuin vauvan yösyötöt sotkivat unirytmin. Lapsi nukkunut omassa huoneesaa puolisen vuotta, mikä on antanut mulle mahdollisuuden nukkua univelkoja pois.
Syön ja yritän syödä terveellisesti ja liikkua ulkona.
Olenko niin stressaantunut, vai miksi mulla on aina aamuisin noin kurja olo? Olen ihan raivona herätessäni ja vihaan jo illalla ajatusta aamun heräämisestä, koska olo on aina niin surkea. Toisinaan mietin, että oli suuri virhe tehdä lapsi, että en ole valmis äidiksi. Että olen huono äiti, enkä osaa arvostaa perhe-elämää. Koen välillä olevani vankilassa, josta ei ole ulospääsyä. Käyn juttelemassa psykologilla 1-2kertaa kuussa asioistani, mutten sielläkään kaikkea uskalla sanoa. Mitä voin tehdä, että oloni ja ajatusmaailmani muuttuisi paremmaksi?
Kommentit (59)
Ap, nuo ovat hyperventilaation oireita. Minulla ei ole varsinaista paniikkihäiriötä (en ole saanut paniikkikohtauksia), mutta on semmoisia päiväkausia kestäviä hyperventilaatiojaksoja, että koko ajan pistelee. Jos on ollut huono yö, herään aamulla väsyneenä, janoisena, sydän hakkaa, huimaa, on huono olo, olo on semmoinen ihan kuin ei olisi nukkunut koko yönä vaan olisi urheillut täysillä :o Ja mikä tuohon auttaa...no en ole kyllä keksinyt. Masennuslääkitystä kokeilin muutaman kuukauden, mutta sillä ei ollut vaikutusta. Pärjään hyperventilaation kanssa, kun sitä ei ole koko ajan vaan ehkä pari kertaa kuussa. Harmi että se kestää pahimmillaan kaksikin viikkoa. Olen herkästi stressaantuvaa tyyppiä, joten varmaan pitäisi jotain mindfulnessia kokeilla tms. Tuota hyperventilaatiota voi olla silloinkin, kun en itse huomaa stressaavani, mutta minulla on elämässä tapahtunut kaikenlaista, eikä ole kovin tasaista ollut, joten aina sitä jotain pientä huolta...
Psykologia suosittelen sinulle, jos lapsiperhe-elämä ahdistaa, koska se lapsi nyt vaan kuuluu teidän elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unenlaatu voi olla myös huono. Pääsisitkö unitutkimuksiin?
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 12:47"][quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 12:41"]
Itselläni tismalleen sama ongelma, eli heräämisen jälkeen seuraa huimausta, pahoinvointia, ripulia ja itkuherkkyyttä. Helpottaa iltaan mennessä. Mutta syyllinenkin on tiedossa, se on venlafaksiini jonka syömisen lopetin puolisen vuotta sitten. Tätä ongelmaa kutsutaan kortisoliaamuiksi. Sitä voxraa siis epäilen. Nämä lopettamisoireethan voivat kestää vuosia.
[/quote]
Vai olisikohan se masennus?
[/quote]
Ei. Masennus on erilaista ja sen kyllä tunnistaa.
Kilpirauhasarvot katsottiin keväällä, olivat ok. Kortisolia ei ole varaa mittauttaa... Mulla on muuten
Myös astmalääkitys, beclomet ja avaava buventol. Allergiseen nuhaan nasacort. Olleet pari vuotta käytössä. Kortisonihan sotkee kortisolin tuotantoa, mutta en voi lääkkeitä lopettaa, koska astmani vaatii jatkuvaa lääkitystä.
Psyykenlääkkeet on kyllä keholle myrkkyä, tiedän sen. Mutta ilman lääkkeitä en nuku, en ollenkaan. En kykene nukahtamaan. Tai lopulta kyllä, useimmiten noin 48-72h valvomisen jälkeen tipahdan ja nukun, mutta sitten taas alkaa valvominen. Joten pakko syödä edes pieni annos tuota ketipinoria. Muita lääkkeitä en mielellään haluaisi, ellei aivan pakko ole.
Sen olen huomannut, että jos syön huonosti (liikaa leipää, makaronia, riisiä, leivoksia, liian vähän kasviksia ja vihanneksia, hedelmiä ja marjoja, proteiineja ja rasvaa) alan saada pahoinvointia todella herkästi, vatsa ei kestä hiilihydraatteja eikä varsinkaan prosessoituja ruokia, niistä tulee aivan super paha olo. Kerran kiireessä ja nälissäni erehdyin sellaisen knorr pasta-ateriapussin tekemääm ruuakseni, ja voi luoja sitä turvotusta ja kuvotusta. Samoin on kaupan leivonnaisten ja keksien ym kanssa, tulee päänsärkyä ja väsymystä. Pyrinkin syömään tasaisesti pitkin päivää ja koostamaan annokset puhtaista ruoka-aineista ja itse tekemään kaiken ruuan koko perheelle.
Tästä ruokavalion puhtaudesta olen saanut apua jonkin verran. Otan myös päivittäin omega-kapseleita, d-vitamiinia, monivitamiinia, sinkkiä, biotiinia, magnesiumia (bisglysinaattina ja tauraattina, rentouttaa). Kuureittain otan myös macaa ja ashwagandhaa, ruusujuurta ja c-vitamiinia. Ap.
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 14:33"]
Jos syöt e-pillereitä, voivat ne aiheuttaa ko. oireet. Itse söin 3 kk pillereitä kun lopetin imetyksen ja vähitellen aloin olla todella ahdistunut ja masentunut ja itkuinen. Lopetin pillerit kun en enää muuta syytä keksinyt olooni ja vähitellen olo kirkastui ja helpottui.
[/quote]
...tai sitten imetyksen jälkeinen hormonitoiminnan muutos tasoittui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko missään vaiheessa kokeillut jättää melatoniinia pois? Minulla nimittäin se aiheutti heräämisen jälkeen useimmiten iltapäivään asti kestävää järkyttävän pahaa oloa, ripulia, huimausta ja vapinaa. Oireita ei ollut heti kun aloin käyttää melatoniinia, vaan ne alkoivat ilmaantua pikkuhiljaa. Ongelmat kuitenkin loppuivat heti kun lopetin niiden nappailut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syön illala esim. Lautasellisen kaurapuuroa, kourallisen pähkinöitä, keitettyä kananmunaa ja raejuustoa. Aamulla heti herätessäni syön munakasta, kasviksia ja otan vitamiinit. Olo kyllä helpottuu päivän mittaan, mutta ahdistuneisuus on ja pysyy. Ap.
Käytin myös voxraa noin kuukauden ja minulle tuli noita aamuisia pahoinvointeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyt turhaan paykologilla jos et puhu suoraan ja rehellisesti. Anna mennä vaan. Sulla on hirvee stressireaktio ja ahdistus. Hetkeksi lääkitys ja kunnon rentoutuminen ni helpottaa. Olet varmasti kuormittunut. Tottakai pärjäät äitinä ja muutenkin, sun pää nyt vaan temppuilee hetkellisesti. Hanki pian apua esim. psykiatrilta. Olet sen ansainnut <3 äläkä lannistu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieltämättä kova stressi on päällä jatkuvasti, vaikka lapsi onkin melko helppo ja rauhallinen. Tunnen syyllisyyttä siitä, etten aina jaksa panostaa ajanviettoon lapsen kanssa ja esim ulkoilla kunnolla hänen kanssaan tai leikkiä tarpeeksi.
Kodin pidän suht siistinä, mutten ole himosiivoaja, enää. Kova totuttelu oli siihen, että lapsi sotkee ja koti on aina vähän homssuisen näköinen, samoin itse, kun aina en jaksa meikata tai edes harjata hiuksia. Lasta kuitenkin "puunaan" ja kylvetän joka ilta, hän nauttii kylpyhetkistään. Olen aina ollut vähän suorittaja-tyyppi, mutta lapsen myötä se on helpottanut ja olen saanut rennompaa otetta iskostettua itseeni. En tiedä, reagoinko fyysisesti sitten tähän kaikkeen ja siitä tulee nuo kaikki oireet vai olenko kipeä. Lääkärissä käynyt useamman kerran, mutta vikaa ei löytynyt ja aika suoraan sanottiin, että päässä vikaa, mene mielenterveystoimistoon...
Veriarvot hyvät, olen normaalipainoinen, en juopottele enkä käytä päihteitä/huumeita.
Mitäs vielä, no mulla on yöksi melatoniini 3mg ja ketipinor 25mg, unta antamaan joka ilta. Annosta pienennettiin, koska koin isomman annoksen olevan turha, se lisäsi vain aamuista pökkyrää ja hitautta herätä, muttei nukuttanut enempää illalla.
Miten saisin ajatusmaailmaani muutettua, että osaisin jotenkin paremmin sitoutua perhe-elämään, kun vähän väliä ajattelen mielessäni, että tämä on ihan hirveää ja en halua tätä ja voi kunpa pääsisin tästä tilanteesta pois. Lapsi on toivottu ja haluttu, molempien yhteinen päätös hankkia lapsi, mutta miehellä oli vauvakuume paljon kovempi, kuin itselläni. Mulle oli sinänsä tärkeää täyttää mieheni toive lapsesta ja tottakai itsekin halusin jälkikasvua. Mutta mulla on suuria vaikeuksia stressinhallinnassa ja se ottaa niin kovasti päähän ja rasittaa joka päivä, kun aamulla se paska olo heti iskee silmät avatessa ja jatkuu pari kolme tuntia ainakin.
Haluaisin kovasti yrittää nauttia tästä taaperovaiheesta ja lapsen kehityksestä ym, mutta en osaa. Hekittäin se onnistuu, mutta pienenkin kiukuttelupuuskan tai ruualla leikkimisen tms jälkeen olen ihan varma, että tämä helvetti jatkuu ja jatkuu eikä ikinä helpotu. Ettei lapsi opi koskaan käyttäytymään tai on aina tollainen jäärä. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kirppari tutkittu ja kortisoliarvot? Toinen juttu pinnallinen hengitys? Ethän hyperventiloi huomaamatta päivän aikana? Ketipinor lääkkeenä: hyi hyi!
Psyykelääkkeet voi sekoittaa ihmisen kilpparintoimintaa ja vaikuttaa jopa kortisolituotantoon, nuo ketipinorit ja seroquelit on myrkkyjä, ja ne pitäis vetää kokonaan markkinoilta pois! Tsemppiä nainen ♡♡♡♡
Entäpä pillerit tai muut hormonaaliset lääkkeet? Nuo kaikki voi vaikuttaa elimistöön sitä sekoittamalla...
Voxra oli mulle helvetillinen aloittaa, olin aiemmin ennen raskautta syönyt sitä n.vuoden ja raskaaksi tultuani piti lopettaa ja synnytyksen jälkeen taas aloittaa uudestaan. Se olo, mikä siitä tuli ensimmäiset kaksi viikkoa oli melkein sietämätöntä ahdistusta, vainoharhoja, pelkotiloja, unettomuutta, syömättömyyttä ja päänsärkyä, kuvotusta, hikoilua. Mutta halusin silti vain tuon kyseisen lääkkeen, koska tiesin, kuinka helppo se on lopettaa ja lopetusoireita ei siitä tule minkäänlaisia. Lääkäri painosti jatkamaan ennaltaehkäisevänä synnytyksen jälkeen, vaikka en hirveästi kokenut sitä tarvitsevani ja tiesin, kuinka kammottava henkinen olo siitä alkuun tulee, mutta söin silti puolisen vuotta sitä, kunnes sanoin lääkärilleni, etten tarvitse sitä enää enkä ole masentunut ollut missään vaiheessa synnytyksen jälkeen. Lopetus oli helppo.
Nyt vuoden jälkeen lopetuksesta en tiedä, pitäisikö vielä kerran aloittaa tuon voxran syöminen, kun välillä ahdistaa ja surettaa tämä tilanne niin, että lamaannun, en saa mitään aikaiseksi enkä kykene näkemään ihmisiä tai on päiviä, jolloin olen erittäin antisosiaalinen ja sulkeutunut. Toisaalta minulla alkaisi syksyllä psykoterapia heti, kunhan löydän terapeutin, sain kelan päätöksen ja rahallisesti tuetaan muuten, jotta siellä käyminen onnistuu. Kannattaako siihen enää lääkkeitä pistää päätä sekoittamaan, olen kuullut ja lukenut psykoterapian olevan melkoisen intensiivistä muutenkin, ilman lääkkeiden tuomaa lisäboostia ahdistuneisuuteen. Voxra sopii mulle muuten, mutta se lisää ahdistusta alkuun todella paljon, mutta helpottuu kyllä ajan kanssa. Saan siitä paljon energiaa, aloitekykyä, sosiaalisuutta, mulla varmaan on dopamiinista jatkuva vaje. Ap.
Mulla oli sama juttu joka aamu intissä t.mies 22v
Joku vois kertoo mistä johtu?? Heräämisestä noin 10-20min nii ei pysty mitään tekemään vaan pakko vaan pidätellä oksennusta.
Monelta olet ottanut nuo nukahtamislääkkeet? Vähän aikaa sitten taisi Ylellä olla juttua siitä, kuinka niitä otetaan liian myöhään. Eli melatoniini pitäisi ottaa joskus viimeistään klo 23, mielellään aiemminkin: http://yle.fi/uutiset/melatoniinipurkissa_puutteellinen_ohje__aivot_saavat_viestin_etta_ilta_on_vasta_tulossa/8151285