Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Aamuisin ahdistaa, oksettaa, pyörryttää?

Vierailija
17.07.2015 |

Mulla on nyt ollut melkeinpä joka ikinen aamu 2v ajan oksetusta, pyörrytystä, ahdistuneisuutta. Se alkoi raskauspahoinvoinnista, meillä on 1,5v lapsi. Jotenkin se pahoivointi "jäi päälle", herkkyys siihen kuvotukseen ja oksenteluun. Synnytyksen jälkeen se räjähti käsiin, olin aamuisin ihan puolikuollut, olin niin ahdistunut, että itkin ja oksentelin. Lisäksi tulivat päänsärky, hengen haukkominen ja "läähätys", ts tuntuu, ettei happi riitä ja pitää ottaa tukea seinästä tai pöydästä tms. Tiedostan, että osittain stressistä johtuvaa ja käytinkin masennuslääkitystä puolisen vuotta synnytyksen jälkeen, aloittaen heti synnytyksestä muutama päivä. Lopetin sen, koska en kokenut siitä olevan apua alun jälkeen (voxra).
Lisäksi heräilen yöllä, herään aamulla liian aikaisin tai saan unta vasta aamuyöllä enkä nuku enää. Uniongelma oli jo ennen lasta, mutta hoitotasapaino oli hyvä. Ennenkuin vauvan yösyötöt sotkivat unirytmin. Lapsi nukkunut omassa huoneesaa puolisen vuotta, mikä on antanut mulle mahdollisuuden nukkua univelkoja pois.
Syön ja yritän syödä terveellisesti ja liikkua ulkona.
Olenko niin stressaantunut, vai miksi mulla on aina aamuisin noin kurja olo? Olen ihan raivona herätessäni ja vihaan jo illalla ajatusta aamun heräämisestä, koska olo on aina niin surkea. Toisinaan mietin, että oli suuri virhe tehdä lapsi, että en ole valmis äidiksi. Että olen huono äiti, enkä osaa arvostaa perhe-elämää. Koen välillä olevani vankilassa, josta ei ole ulospääsyä. Käyn juttelemassa psykologilla 1-2kertaa kuussa asioistani, mutten sielläkään kaikkea uskalla sanoa. Mitä voin tehdä, että oloni ja ajatusmaailmani muuttuisi paremmaksi?

Kommentit (59)

Vierailija
1/59 |
20.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kukaan ei taida osata auttaa? Ap.

Vierailija
2/59 |
20.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Johtuisiko ketipinorista? Vaihda jokatapauksessa se toiseen lääkkeeseen. Ketipinor ei ole hyväksi kenellekään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/59 |
20.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 14:51"]Miten saisin ajatusmaailmaani muutettua, että osaisin jotenkin paremmin sitoutua perhe-elämään, kun vähän väliä ajattelen mielessäni, että tämä on ihan hirveää ja en halua tätä ja voi kunpa pääsisin tästä tilanteesta pois. Lapsi on toivottu ja haluttu, molempien yhteinen päätös hankkia lapsi, mutta miehellä oli vauvakuume paljon kovempi, kuin itselläni. Mulle oli sinänsä tärkeää täyttää mieheni toive lapsesta ja tottakai itsekin halusin jälkikasvua. Mutta mulla on suuria vaikeuksia stressinhallinnassa ja se ottaa niin kovasti päähän ja rasittaa joka päivä, kun aamulla se paska olo heti iskee silmät avatessa ja jatkuu pari kolme tuntia ainakin.
Haluaisin kovasti yrittää nauttia tästä taaperovaiheesta ja lapsen kehityksestä ym, mutta en osaa. Hekittäin se onnistuu, mutta pienenkin kiukuttelupuuskan tai ruualla leikkimisen tms jälkeen olen ihan varma, että tämä helvetti jatkuu ja jatkuu eikä ikinä helpotu. Ettei lapsi opi koskaan käyttäytymään tai on aina tollainen jäärä. Ap.
[/quote]

Tuli mieleen että miten paljon saat apua mieheltäsi? Tuo kuulostaa nimittäin aika tutulta :/ Mäkin aloin oireilemaan vauvavuotena ja siihen kyllä ei auttanut muu kun se, että aloin vaatimaan (ensin pyysin, ruokoilin ja mitä näitä nyt on) apua mieheltä lapsen hoitoon. Usein on niin että lapsenhoito on äidin pääasiallinen tehtävä, mutta se ei tarkoita sitä että pitää kaikki tehdä aina itse ja yksin.

Tällai ite huomannut. Se vika ei aina oo ajatusmaailmassa, vaan välillä se voi olla pään ulkopuolella :) tai mun kohdalla se vika oli siinä mielessä mun päässä että marttyyrinä yritin kaiken hoitaa itse; kodin, lapsen, ruuat, lemmikit ym. ja olin jaksamisen rajalla. Lapsesi vuoksi muista että myös sinä olet tärkeä ja pidä huoli itsestäsi ja ota myös omaa aikaa vaikka väkisin.

Vierailija
4/59 |
20.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

En osaa kyllä sinua mitenkään auttaa,mutta olen itse kovin samanlaisessa tilanteessa.KÄrsin myös ajoittain todella voimakkaasta pahoinvoinnista,päässä pyörii ja olen usein kuolemanväsynyt.Uskon kyllä että nämä oireet liittyy verensokerin laskuun,ja olo monesti koheneekin jos saan jotain syötyä.Usein vaan kun olo todella kuvottava,tuntuu etten saa edes mehua alas.Meillä on kaksi lasta,ja mies tahtoi lapsia enemmän kuin minä koskaan.Halusin tehdä miehen onnelliseksi ja ajattelin että varmaan jossain vaiheessa olisi tullut itellekki vauvakuume.Olen vielä heidän kanssaan kotona ja olen todella ahdistunut,ja lasten kanssa palaa käämit todella usein.Aamut on todellakin pahimpia.Välillä koen että,olen vanki heidän kanssaan ja täysin yksin ongelmieni kanssa.Ehkä en kuitenkaan vielä täysin ollut valmis äidiksi.Lapseni yritän kuitenkin hoitaa parhaani mukaan.

Yksi asia vielä tuli mieleeni..Käytätkö hormonaalista ehkäisyä? Söin vuoden verran Cerazette minipillereitä,ja olo aivan kauhea.Ahdistus ja pahointi huipussaan n.6kk pillereiden aloituksesta.Olin 2 kk ilman hormonaalista ehkäisyä,ja voi vitsi mikä ero!Valtava määrä energiaa ja aloituskykyä ja mieliala aivan toisenlainen.Nyt käytän taas Nuvaringiä ja olo kohtalainen..

Vierailija
5/59 |
20.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nyt menee vähän ohi aiheen mutta mä lopetin kanssa cerazette-minipillerit melkein alkuunsa. Voi olla osin kuviteltua mutta ahdistusoireet ilmaantui viikko pari pillereiden ajoituksen jälkeen... Mutta kait noi on yksilöllisiä juttuja ja raskauden jälkeen hormonit tekee tepposia, joten vaikea sanoa aiheuttiko noi pillerit oikeasti jotain sivuoireita vai ei.
t.ei ap

Vierailija
6/59 |
20.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla oli ihan samaa muutama vuosi sitten. Aamut oli kamalia, en päässyt ylös sängystä kun oksetti ja pyörrytti. Mulla oli myös valtava stressi ja ahdistus, olin eronnut väkivaltaisesta miehestä turvakodin kautta ja huolehdin yksin 1-vuotiaasta, kaikki asiani olivat sekaisin. 

Lisäksi saattoi olla fysiologista. Sairastin tietämättäni vuosikausia vakavaa anemiaa. Hengästyminen, pyörrytys jne. ovat myös anemian oireita. Lisäksi verenpaineeni on aina ollut erittäin matala. Olen päätellyt, että valtava stressi, ahdistus ja väsymys, anemia ja matala verenpaine yhdessä aiheuttivat nuo oireet aamuisin. Onko sinulla lisäksi hiustenlähtöä? Oletko ruokahaluton?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/59 |
20.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sanoisin, että tuo on stressireaktio yhdistettynä johonkin fyysiseen ongelmaan (verenpaineen alhaisuus tms.)

Kuvotuksen ja oksetuksen tunne aamuisin on tyypillistä korkean stressin oiretta.

Vierailija
8/59 |
20.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten olisi psykoterapia? Mulla oli samoja oireita ja kaksi vuotta kahdesti viikossa terapiaa teki ihmeitä. Beetasalpaaja voos auttaa pahimpiin oireisiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/59 |
20.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos vastauksista! Mieheni auttelee lapsen hoidossa vaihtelevasti, kotitöitä tekee suunnilleen puolet. Lapsen kanssa käy ulkoilemassa ja leikkii sisällä legoilla tms, tekee pienelle ruokaa ym. Tiskikoneen tyhjentää aina ja useimmiten täyttääkin, mulla on enemmän nämä pöytien pyyhkimiset ja luuttuamiset, pyykkien lajittelut yms. Kokataan vuorotellen.
Hormonaalista ehkäisyä en käytä, en ole koskenut niihin yli 10 vuoteen. Tuo ketipinor on ollut mulla kauan aikaa lääkkeenä, hoitava lääkärini ei sitä halua vaihtaa, koska en suostu syömään esim mirtatsapiinia tai doksepiinia (väsyttäviä lääkkeitä) unta antamaan, kun ne lihottavat niin pirusti, herään jopa yöllä syömään sen jäätävän nälän takia... Bentsodiatsepiineja ei myös voi miettiä, koska joskus ollut vaikeaa lopettaa niiden joka iltainen käyttö, pelkäisin etten enää nukkuisi ilman niitä ollenkaan.
Tuntuu, että en ollut todellakaan valmis äidiksi, vaikka lapsia rakastankin ja omaani ihan mielettömästi. Olen hyvin rauhaa ja hiljaisuutta vaativa ihminen, stressaannun helposti esim telkkarin tai radion äänistä, ruohonleikkurin pärinästä tms, ihmisjoukoista ja ruuhkabusseista, missä vaan on hälinää. On päiviä jolloin tungen tulpat korviin, jotta sietäisin lapsen leikkejä ja ääniä, myös nukun tulpat korvissa. Haluaisin kovasti opetella stressaamaan vähemmän ja olemaan vähempi herkkä kaikelle. Varsinkin aamuisin tämä herkkyys on huipussaan ja mulla on ensimmäiset aamun tunnit helvetillisiä, kun jääkaapin hajukin oksettaa, kahvinkeittimen porina käy hermoille ja kissan maukuminen tuntuu pahalta. Onneksi se lievittyy päivän mittaan ja turrun.
Ap.

Vierailija
10/59 |
20.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla myös matala verenpaine, mutta veriarvot on hyvät hemoglobiini 139. Meillä käy kerran tai kaksi viikossa perhetyöntekijä aamulla 8-10 auttamassa lapsen aamuhoidossa, mikä on auttanut todella paljon jaksamisessa ja olen saanut hengähtää. Muuten lapsen kanssa menee pääasiallisesti hyvin, mutta nuo aamut on vaikeita, tämäkin aamu. Heräsin jo ennen kuutta vaikka lapsi heräilee yleensä kahdeksan maissa. Enkä ole vieläkään herännyt kunnolla, vaikka söin ja join, olen vaan jumissa enkä pääse liikkeelle. Ap.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/59 |
20.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mites jos hommaisit vastamelu korvasuojat. Näillä saisit vähennettyä tuota meteliä merkittävästi, ja elimistösi ei reagoisi enää niin voimakkaasti.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vastamelukuuloke

Onko sinulla diagnosoitu aistiyliherkkyys?

Vierailija
12/59 |
20.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

En tiedä onko aistiyliherkkyyttä, ei ole tullut mieleen kysyä mistään. Voisin mainita lääkärille tuosta. Kiitos vinkistä! Ja kyllä, mulla on hiustenlähtöä, raskausaikana tukka kasvoi ja oli ihanan hyväkuntoiset, kunnes 2kk synnytyksestä alkoi pitkä ja paksu tukkani lähteä tuppoina päästä, lopulta oli kaljuja länttejä ohimoilla ja päälaella, pikkuhiljaa kasvoi takaisin, mutta jäljellä oli luiru hiirenhäntä ja piti nappasta tukka aika lyhyeksi. Ap.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/59 |
20.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko kilpirauhasarvot tutkittu?

Vierailija
14/59 |
20.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kilppariarvot katsottiin viimeksi keväällä. Kaikki oli ok. Sepä se, kun mitään fyysistä vikaa ei löydy. Mitä tässä enää voi tutkia? Ap.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/59 |
20.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on joka aamu samanlaisia oireita:pyörryttää, oksettaa, ripuloin, ahdistaa. Mulla on ollut n. 20v paniikkihäiriö joka mielestäni tällä kertaa oirehtii näin. Olen nyt toisen lapsen myötä erittäin väsynyt (yösyötöt ja lapsien levoton nukkuminen) ja se lisää pahoinvointia. En käytä alkoa, en tupakoi, en juo edes kahvia. Kärsin myös närästyksestä joka helpottaa Renniellä ja tällä tavoin vähentää pahoinvointia. Hb 120 eli matalahko. Monta tekiää löytyy, pidän itseäni kuitenkin terveenä, tämä on vaan tällainen elämänvaihe... Kokeilen nyt viljatonta ruokavaliota jos se poistaisi mahaoireita. Sori sekava teksti, lapset häärää ympärillä

Vierailija
16/59 |
21.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up

Vierailija
17/59 |
21.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Saisitko verenpainemittaria lainaan terv.keskuksesta? Tai voitko ostaa sen? Osa oireista on matalan verenpaineen oireita.

Vierailija
18/59 |
21.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

25 jatkaa: mulla tulee huimaus, pahoinvointi ja henkinen jaksamattomuus kun yläpaine menee alle sadan. Joku 89 niin tuntuu kuin lattia olisi valtava magneetti.

Vierailija
19/59 |
21.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni tismalleen sama ongelma, eli heräämisen jälkeen seuraa huimausta, pahoinvointia, ripulia ja itkuherkkyyttä. Helpottaa iltaan mennessä. Mutta syyllinenkin on tiedossa, se on venlafaksiini jonka syömisen lopetin puolisen vuotta sitten. Tätä ongelmaa kutsutaan kortisoliaamuiksi. Sitä voxraa siis epäilen. Nämä lopettamisoireethan voivat kestää vuosia.

Vierailija
20/59 |
21.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 12:41"]

Itselläni tismalleen sama ongelma, eli heräämisen jälkeen seuraa huimausta, pahoinvointia, ripulia ja itkuherkkyyttä. Helpottaa iltaan mennessä. Mutta syyllinenkin on tiedossa, se on venlafaksiini jonka syömisen lopetin puolisen vuotta sitten. Tätä ongelmaa kutsutaan kortisoliaamuiksi. Sitä voxraa siis epäilen. Nämä lopettamisoireethan voivat kestää vuosia.

[/quote]

 

Vai olisikohan se masennus?