Ahdistaa ja masentaa oma punastelutaipumus

Mulla lehottaa punaisena naaman lisäksi kaula.

Minä olen ns. "normaalin" punastumisen lisäksi vielä siitä erikoinen, että kun pelästyn ja säikähdän kovasti, esim. jos lähiomaisella on joku äkillinen sairaus tms. tulen hehkuvan punaiseksi ja sitä kestää tuntikausia. Yleensä ihmiset valahtavat kalpeaksi kun pelästyvät, minä en. Minulla veri tulee päähän, kasvoihin.

Vierailija kirjoitti:

Sille ei voi mitään että iho punoittaa ja sen lisäksi korvatkin muuttuu punaisiksi.

pienessäkin sosiaalisessa kontaktissa.

laitatteko korviinkin meikkivoidetta!

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ns. "normaalin" punastumisen lisäksi vielä siitä erikoinen, että kun pelästyn ja säikähdän kovasti, esim. jos lähiomaisella on joku äkillinen sairaus tms. tulen hehkuvan punaiseksi ja sitä kestää tuntikausia. Yleensä ihmiset valahtavat kalpeaksi kun pelästyvät, minä en. Minulla veri tulee päähän, kasvoihin.

Mulla päivittäin töissä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla lehottaa punaisena naaman lisäksi kaula.

mullakin, mutta kaulan voi sentään peittää tekstiileillä.

Punastumisen pelko on se syy ja seuraus. Jos pystyy olemaan pelkäämättä sitä, se saattaa loppua. Kuten täällä jotkut ovatkin kertoneet.

Se on ärsyttävää, kun sitä pidetään ujoutena, vaikka ujoudesta ei ole alkuunkaan kyse. Mutta sitä on näitä asiasta huomauttajia vaikea saada uskomaan.

Ikävää että kärsit ja ahdistut punastumisesta.

Itse en osaa edes kiinnittää tuollaiseen huomiota, eihän se ole mitenkään epätavallinen piirre. Ihan kaikissa meissä on erityispiirteitä, jotkut helpommin ja toiset huonommin havaittavissa.

Jos johonkin kiinnitän huomiota ja vähintään tuomitsen mielessäni niin se on juurikin tökerö tai huono käytös toisia kohtaan. Voin luvata että suurin osa ihmisistä on samanlaisia. Jos punastut ja joku sinut siitä nolaa niin kyllä se huomio kiinnittyy siihen kiusaajaan eikä sinuun. On toki myönnettävä että joskus seurassa olevat ei oikein osata suhtautua tuollaiseen tilanteeseen ja moni ajattelee että nauramalla tilanne pysyy sinulle kevyenä ja menee nopeasti ohi. Eihän se kivalta eikä reilulta tunnu mutta näin hölmöjä me ihmiset ollaan.

Toivon sinulle kaikkea hyvää, toivottavasti tilanteesi vielä helpottuu jotenkin.

En ole ap, mutta kirjoitin edellisen ja pari muutakin kommenttia. Onneksi minulla ei ole enää punastumisongelmaa. Se on taaksejäänyttä elämää, kun olen siinä iässä, että työelämä on jo takana :)

Herkistyn vain aina kun joku kertoo samanlaisista kokemuksista, mitkä ovat itsellenikin olleet todellisuutta joskus.

Toivon myös ap:lle hyvää, ja että hän selittäisi ongelmansa.

Vierailija kirjoitti:

En ole ap, mutta kirjoitin edellisen ja pari muutakin kommenttia. Onneksi minulla ei ole enää punastumisongelmaa. Se on taaksejäänyttä elämää, kun olen siinä iässä, että työelämä on jo takana :)

Herkistyn vain aina kun joku kertoo samanlaisista kokemuksista, mitkä ovat itsellenikin olleet todellisuutta joskus.

Toivon myös ap:lle hyvää, ja että hän selittäisi ongelmansa.

Kiitos viestistäsi.

Minä käyn töissä, mutta mitään muuta sosiaalista elämää minulla ei ole. Olen hyvin yksinäinen.

- ap

Ap: minulla on ollut sama ongelma. Se on oikeasti ongelmallista. Ihmiset ovat todella julmia, kun kommentoivat punastumista. Olen nyt 50-v., ja päässyt asian yli, ihan joskus yksittäisiä kertoja vuoden aikana saattaa tulla. Olen kokeillut kaikkea, lääkkeitä, rentoutusta, hyväksymistä jne., mutta parhaiten itselläni auttoi meikki. Vihertävä voide ei riitä, vaan kunnollinen punaisuutta peittävä peitevoide. Itselläni oli (ja on edelleen varoiksi) Joe Blasco Red neutralizer+päälle meikkivoide. Kunnon meikin alka voi rauhassa helottaa. Tarvittaessa meikkiä voi lisätä työpäivän aikana, kulkee helposti mukana taskussa, ja vessassa käydessä lisää pahimpiin paikkoihin. Olen mieluummin meikattu kuin punainen. Kaulan punaisuuden/läikikkyyden voi peittää talvella huivilla.

Tiedän ap, miltä sinusta tuntuu. Minä myös punastelen. Minulla on ihana työpaikka, eikä kukaan mainitse asiasta, mutta työkaverit aina korostavat, kuinka herkkä ja ujo olen. Se ärsyttää. Minua myös suojellaan miesten toimesta. Pidetään ehkä vähän ressukkana.

Mulla sama, ärsytti kun punastelin kuin tomaatti jopa yhteiskuvissa. Kauppojen kassajonoissa, maksaessa, jos en ollut vihreenä niin sitten punastelin.

Punasteluun liittyi pieni arkuus ja ujous.

Nykyään en punastele, opettelin kikan jolla sain suljettua nuo tilanteet.

Vaikka punastelu on jotenkin sööttiä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama, ärsytti kun punastelin kuin tomaatti jopa yhteiskuvissa. Kauppojen kassajonoissa, maksaessa, jos en ollut vihreenä niin sitten punastelin.

Punasteluun liittyi pieni arkuus ja ujous.

Nykyään en punastele, opettelin kikan jolla sain suljettua nuo tilanteet.

Vaikka punastelu on jotenkin sööttiä.

Eksäni sanoi punastumistani söpöksi, ja minua se jotenkin loukkasi. Olisi ollut kommentoimatta.

- ap

Punastelin lukioikäiseksi asti niin, että tunsin miten naama alkoi helottaa. Silloin jännitin muutenkin kaikkia sosiaalisia tilanteita, mutta kun pääsin jännityksestä vähitellen eroon, niin myös punastelu väheni. Tai ainakin luulin niin, koska en enää tuntenut sitä voimakasta fyysistä tunnetta punastumisesta. Minun punastelu oli aina aikaisemminkin enemmänkin sellainen lehahdus ja meni myös nopeasti ohi.

Vierähti vuosikymmen ja en miettinyt koko asiaa, kunnes kävin uudella kampaajalla tässä talvella. Istuin jo penkissä peilin edessä ja kampaaja joutuikin lähtemään vielä hoitamaan jonkun asian ennen kuin pystyisi aloittamaan ja pahoitteli kovasti. Vastasin jotain "ei haittaa yhtään, mulla ei ole kiire" ja kun katsahdin peiliin, niin olinkin punastunut kasvoista. Olin aika järkyttynyt, koska en kokenut tilannetta jännittävänä ja nuoruudessa punastuminen liittyi usein tilanteisiin, jossa joukko ihmisiä kiinnitti huomionsa minuun (esimerkiksi jos luokassa opettaja kysyi minulta jotain). Tässä oltiin kuitenkin kahdestaan kampaajan kanssa ja en ensinnäkään fyysisesti tuntenut punastumista ja toisekseen tilanteessa ei ollut mitään syytä miksi punastua.

Olen sen jälkeen jäänyt miettimään punastelenko sittenkin tietämättäni koko ajan, mutta en vain itse huomaa, koska en tunne sitä ja useinkaan en ole tilanteissa, joissa näkisin itseni peilistä. En tiedä onko punastelu tullut korona-aikana takaisin, koska sosiaaliset kontaktit ovat vähäisiä, jos se olisi jotenkin vaikuttanut asiaan, vai olenko todella kärsinyt tästä näin pitkään huomaamatta. Muutama kokemus oli ennen tätä kampaamoreissua, jossa ihmiset ovat sanoneet/reagoineet oudosti ja näin jälkeenpäin se kyllä selittäisi ne, jos olen ollut ihan punainen.

Ylipainoinen tuttu kommentoi punastumistani "minkä värinen on paloauto?"

Minä siihen: "Minkä värinen on läski?"

Viimeisin parisuhdekin meni tämän takia pilalle.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Viimeisin parisuhdekin meni tämän takia pilalle.

- ap

Miten se on mahdollista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeisin parisuhdekin meni tämän takia pilalle.

- ap

Miten se on mahdollista?

Mies ilkeili minulle punastumisesta. Tuntui aika pahalta.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos rohkaisevia viestejä lähettäneille!

Beetasalpaajia olen joskus kokeillut mutta en huomannut niiden vähentävän punastumista. Muuhun esiintymisjännitykseen ne saattoivat auttaa jonkin verran.

- ap

Ei mullakaan Propral auta punasteluun. Käytän sitä päivittäin verenpaineeseen ja rytmihäiriöhin, mutta punastelu jatkuu siitä huolimatta. Mulle punastelusta on huomauttanut lääkärikin. Viimeksi fysioterapetti katsoi mun kaulan aluetta ja säikähti, että onko mulla joku allerginen reaktio, kun olin punainen ja laikukas. Sanoin vain, että lehahtelen jännittävissä tilanteissa, ja hän totesi itsellään olevan ihan samaa. Myös hieroja on joskus luullut, että sain allergisen reaktion, kun oli laittanut öljyä iholleni ja samantien olin punainen. Olen jo 61-vuotias eikä enää huomauttelut haittaa, mutta mieluummin olisin punastelematta.

Viisas biologian opettajani lukiossa jyrähti koko luokalle, kun naureskelivat punastuneelle: "NORMAALI REAKTIO JA TEKEE ERITTÄIN HYVÄÄ IHOLLE KUN VERI VIRTAA!!!" siihen loppui se naureskelu.

Niin että ap, se on normaali reaktio ja tekee erittäin hyvää sinun iholle!☺️

Psyykkistä ahdistusta voisi kuuriluontoisesti lieventää esim kärsimyskukkauute-tableteilla, esim sedix tms reseptivapaa apteekki/luontaistuotekauppa-tuote, jos sen avulla saisi itseään ehdollistettua epämukavasta hävetyksen tunteesta ulos 🤔

Myös sopivan peittävä meikkivoide todellakin peittää punan, esim Joe Blascolla on tämmöinen.

Tsemppiä❤️